Mie podin kauheen kauan syyllisyyttä haluistani. En uskaltanut mitään seurustelua aloittaa, että kuinka se sitten lapseenkin vaikuttaa kun jos menee poikki ja lapsi on kerennyt jo kiintyä tähän ihmiseen.. Ja aika vaikeaa se on yh:na tapailla ja tutustua niin ettei siinä jo aika aikasessa vaiheessa otettaisi niitä lapsia mukaan, minulla ainakin aika vaikeaa saada ketään hoitamaan lasta kovinkaan usein.. Enkä sitä edes välttämättä haluaisi
Noo.. Kaikenlaista sitten ehti tapahtua tämän mamman päässä.. Ja tulin siihen tulokseen etten voi näinkään elää, itse onnettomana. Kun kova halu oli se oma kulta löytää. Useiden vuosien kieltämisen jälkeen kävi myös selväksi että nimenomaan naisesta se kulta pitäisi löytää.. Tytär on 2,5v. ja siinä mielessä oikein hyvässä iässä, että eipä tuo vielä varmaan asiaa ole paljon ihmetellyt, saa sitten kasvaa siihen että se on ihan normaalia että naisetkin voi tykätä naisista ja miehet miehistä jne. Joten siitä ei sen kummempaa kriisiä meidän perheessä tullut kun tulin ulos kaapista, lapsen isäkin oli vaan iloinen puolestani!
Ennen sitä kauheasti ajattelin että kuinka sitä sitten menisi oudoksi kaikki kun ei enää olisi millään tapaa tavallinen ja ympäristöstä sais varmaan vaan lokaa niskaan.. Mutta jotenkin sitä on nyt niin joutunu luopumaan siitä toivosta että ois millään asteella normaali perhe, omituinen joukku me tullaan varmaan aina olemaan
Että ei sitä enää jaksa edes ajatella.. Sama se minulle on mitä meistä joku saattaa ajatella. Lapsen kasvatuksesta tulee tosin haasteellisempaa kun pitää saada sama asenne mahtumaan neidinkin päähän jottei anna ahdasmielisten ihmisten kommenttien nujertaa itseään, mutta se haaste ollaan otettu rohkeasti vastaan.
No, tästä nyt tuli joku enemmänkin vuodatus, kuin kannanotto ap:n kirjoitukseen, eikä taida muutenkaan liittyä asiaan, mutta ajattelin että saattaisi jotakin samassa tilanteessa olevaa kiinnostaa.. Sen verran sanon että seksuaalisuus on todella tärkeä osa elämää, olen ite sen huomannut siitä kuinka omani löytämisen myötä on arki ja koko elämä alkanut tuntumaan helpommalta, olen onnellinen, eikä pipo kiristä enää niin tiukalla
Että älkää naiset unohtako itseänne! Vaikka kuinka yritätte olla täydellisiä äitejä.. Niinkuin me kaikki.. Lapselle on eniten iloa onnellisesta äidistä. Siitä että unohtaa omat tarpeensa ja sen että on äidin lisäksi myös nainen- siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä! Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille! Peace&Respect! :wave: