Ei yhtään syytä elää

[vierailija]

Mulla on työ. Tosin en pysty sitä nyt tekemään. Mutta kuitenkin on. Mitään muuta ei sitten olekaan.

Ja kun marttyyrksi joku kutsui, niin en myönnä. Mä näen syytä myös itsessäni, jopa enemmän kuin muissa. Vääriä valintoja on tullut tehtyä paljon. Itse mä oon elämäni pilannut. Mua on kohdeltu huonosti ja väärin, mutta mä olen alistunut siihen. Kerta toisensa jälkeen kääntänyt sen toisen posken. Nyt en. En vaan enää jaksa.

Ja jos ei ole voimia yrittää, niin ei ole. Surullista, mutta totta.

Jaksaisitko valottaa pääpiirteittäin millaisia vääriä valintoja olet mielestäsi tehnyt? Olisi mukavaa kuulla nykytilanteestasi, miten tämä kaikki tapahtui.

 

[ketjun ap]

Jaksaisitko valottaa pääpiirteittäin millaisia vääriä valintoja olet mielestäsi tehnyt? Olisi mukavaa kuulla nykytilanteestasi, miten tämä kaikki tapahtui.

Valitsin väärän puolison. Koska minua on lapseta asti syyllistetty(esim. omien vanhempien kuolemasta nuorena, minkä mä pieni lapsi niille voin?! Tai isovanhempien kuormittamisesta, kun eivät saaneet huolettomia eläkepäiviään, munko syy? jne. jne.), niin opin kai siihen. Ja kun puoliso jatkoi samalla tyylillä niin pidin sitä ihan normaalina.

Muutin hänen peräänsä kauas omista sukulaisista ja ystävistä ja nyt kun olen jäämässä yksin (lähtemässä tästä paskasta liitosta, jossa kaikki vastoinkäymiset on mun syytä), olen sitten tosiaan yksin.

Annoin hänen päättää kaikki. Huolehtia talouden ja nyt on tilanne se, että veloissa ollaan ja pysytään vielä kauan, nekin kaikki mun syytä (vaikka euroakaan ei ole mun pyynnöstä saati mua varten velkaa otettu).

Monta vuotta tein kahta työtä että saataisiin lainoja maksettua. En tiedä mihin rahat meni, mutta velkaa vaan on edelleen. Ja edelleen se on mun syytä.

Väsyin. Masennuin. Ajauduin järjettömiin itsesyytöksiin ja itsetuhoajatuksiin. Ja niistä en nyt pääse irti.

Näin pääpiirteissään.

 

[vierailija]

Valitsin väärän puolison. Koska minua on lapseta asti syyllistetty(esim. omien vanhempien kuolemasta nuorena, minkä mä pieni lapsi niille voin?! Tai isovanhempien kuormittamisesta, kun eivät saaneet huolettomia eläkepäiviään, munko syy? jne. jne.), niin opin kai siihen. Ja kun puoliso jatkoi samalla tyylillä niin pidin sitä ihan normaalina.

Muutin hänen peräänsä kauas omista sukulaisista ja ystävistä ja nyt kun olen jäämässä yksin (lähtemässä tästä paskasta liitosta, jossa kaikki vastoinkäymiset on mun syytä), olen sitten tosiaan yksin.

Annoin hänen päättää kaikki. Huolehtia talouden ja nyt on tilanne se, että veloissa ollaan ja pysytään vielä kauan, nekin kaikki mun syytä (vaikka euroakaan ei ole mun pyynnöstä saati mua varten velkaa otettu).

Monta vuotta tein kahta työtä että saataisiin lainoja maksettua. En tiedä mihin rahat meni, mutta velkaa vaan on edelleen. Ja edelleen se on mun syytä.

Väsyin. Masennuin. Ajauduin järjettömiin itsesyytöksiin ja itsetuhoajatuksiin. Ja niistä en nyt pääse irti.

Näin pääpiirteissään.

Meillä on yhtäläisyyksiä tarinoissamme tosi paljon. Olemme antaneet puolisojen päättää elämästämme ja he eivät ole olleet kykeneviä tekemään yhtään ratkaisua meidän onnellisuus mielessä. Huonon kumppanin valitseminen voi johtua siitä että pidämme heitä normaaleina ihmisinä kun muut aistivat heissä väärää. Se on meidän ristimme mutta siitä voi oppia myös pois.

Mekin muutimme pois kaikesta tutusta ja turvallisesta. Olisiko sulla mahdollisuutta palata kotipaikkakunnallesi? Minä harkitsen muuttoa ja paluuta nyt kun ero on tullut.

Laina on paska homma. Sulla saattaa olla narsisti tai muu henkisesti kyvytön puoliso, samoin kuin minulla. Annoin hänelle vapaat kädet ja hän työnsi meidän elämän kasaan paskaa. Ei hetkeäkään miettinyt mikä tekisi minut onnelliseksi, mietti vain itseään.

Syyllistäminen on tosi yleistä henkisesti rajoittuneissa suvuissa. Mun suku on uskovaista, joten tiedän miltä sinusta tuntuu kun syyllistetään kaikesta. Sulla on ollut todella myrkyllinen ympäristö. Et ole sairas kun masennuit, vaan reaktiosi tuohon tilanteeseen on erittäin terve.

 

[Echo]

Valitsin väärän puolison. Koska minua on lapseta asti syyllistetty(esim. omien vanhempien kuolemasta nuorena, minkä mä pieni lapsi niille voin?! Tai isovanhempien kuormittamisesta, kun eivät saaneet huolettomia eläkepäiviään, munko syy? jne. jne.), niin opin kai siihen. Ja kun puoliso jatkoi samalla tyylillä niin pidin sitä ihan normaalina.

Muutin hänen peräänsä kauas omista sukulaisista ja ystävistä ja nyt kun olen jäämässä yksin (lähtemässä tästä paskasta liitosta, jossa kaikki vastoinkäymiset on mun syytä), olen sitten tosiaan yksin.

Annoin hänen päättää kaikki. Huolehtia talouden ja nyt on tilanne se, että veloissa ollaan ja pysytään vielä kauan, nekin kaikki mun syytä (vaikka euroakaan ei ole mun pyynnöstä saati mua varten velkaa otettu).

Monta vuotta tein kahta työtä että saataisiin lainoja maksettua. En tiedä mihin rahat meni, mutta velkaa vaan on edelleen. Ja edelleen se on mun syytä.

Väsyin. Masennuin. Ajauduin järjettömiin itsesyytöksiin ja itsetuhoajatuksiin. Ja niistä en nyt pääse irti.

Näin pääpiirteissään.

Sulla on ollut lapsena lähipiiri täynnä kypsymättömiä ja jollekin lapselliselle asteelle jääneitä "aikuisia." Tuollaiset syytökset lasta kohtaan on sairaan mielen tuotosta. Älä anna heidän pilata loppuelämääsi. Ajattele vaikka niin että he eivät ole sen arvoisia.

Vaikka sulle on jo varmasti aikaa myöten selvinnyt terveen ja ei-terveen ihmissuhteen ero, niin auttaisiko terapia silti sua? Varsinkin nyt tarvitset tukea, kun olet nyt irrottautumassa miehestäsi.

Älä jää yksin. Kerää tuttuja ja semmoisia sukulaisia ympärillesi jotka ei syyllistä.

 

[vierailija]

Porvoossa kaikki taudit paranee!

 

[epek]

Valitsin väärän puolison. Koska minua on lapseta asti syyllistetty(esim. omien vanhempien kuolemasta nuorena, minkä mä pieni lapsi niille voin?! Tai isovanhempien kuormittamisesta, kun eivät saaneet huolettomia eläkepäiviään, munko syy? jne. jne.), niin opin kai siihen. Ja kun puoliso jatkoi samalla tyylillä niin pidin sitä ihan normaalina.

Muutin hänen peräänsä kauas omista sukulaisista ja ystävistä ja nyt kun olen jäämässä yksin (lähtemässä tästä paskasta liitosta, jossa kaikki vastoinkäymiset on mun syytä), olen sitten tosiaan yksin.

Annoin hänen päättää kaikki. Huolehtia talouden ja nyt on tilanne se, että veloissa ollaan ja pysytään vielä kauan, nekin kaikki mun syytä (vaikka euroakaan ei ole mun pyynnöstä saati mua varten velkaa otettu).

Monta vuotta tein kahta työtä että saataisiin lainoja maksettua. En tiedä mihin rahat meni, mutta velkaa vaan on edelleen. Ja edelleen se on mun syytä.

Väsyin. Masennuin. Ajauduin järjettömiin itsesyytöksiin ja itsetuhoajatuksiin. Ja niistä en nyt pääse irti.

Näin pääpiirteissään.

Eli pääpiirteittäin että kaikki paha mitä sinulle on tapahtunut on muiden syytä. Paskaa on itelläkin mutta en syytä niistä muita, omat valinnat on omia valintoja.

 

[Echo]

Eli pääpiirteittäin että kaikki paha mitä sinulle on tapahtunut on muiden syytä. Paskaa on itelläkin mutta en syytä niistä muita, omat valinnat on omia valintoja.

Oletko koskaan ollut perheen tai suvun musta lammas tai syntipukki? Ei ole mukava saada kakkelia niskaan asioista mitä ei ole tehnyt. Ja lapsen syyttäminen vanhempien kuolemasta on yks traumaattisimpia juttuja mitä lapselle voi sanoa, ei terveet ihmiset noin sano koskaan, ei edes pahimmassa riidassa.

Tietty ap:n ja kenen tahansa vastuulla on jatko, antaako lapsuuden määrittää omaa elämää loputtomiin vai ei. Mutta ei ole helppoa selvitellä pääkoppaansa tuommoisen lapsuuden jälkeen.

 

[vierailija]

Rollivaroitus

 

[Echo]

Ja siis, ap. Ihan oikeasti, lakkaa syyllistämästä itseäsi. Ihmiset tekevät isompiakin virheitä kuin väärän puolison valitseminen, jokainen mokailee elämässään.

Sun tilanne ei ole mikään mahdoton, eräs läheiseni lähti narsistisen ja väkivaltaisen miehen luota toiselle paikkakunnalle ja hänellä oli lisäksi lapsikatras mukana. Pätkätöitä, ei paljoa tuttuja ympärillä, totaali-yh. Mutta vähitellen on alkanut elämä tasoittua.

 

[Echo]

Ja jos vielä jaksat lukea tämän...

Mä usein mietin vaikka jossain rikollisissa piireissä itsarin tehneitä, että he eivät koskaan tulleet näkemään sitä miten suurin osa tavallisista ihmisistä ajattelee. Suurin osa ihmisistä on kuitenkin terveitä, vastuun kantavia, ei-syyllistäviä. Se leppoisa, rakentava ihmissuhde olisi löytynyt vaikka naapurista, töistä tai koulusta mutta itsarin tehnyt ei tullut koskaan semmoisia tuntemaan.

Tietyissä porukoissa elävillä vaan on semmoinen suppea valikoima selviytymiskeinoja ja/tai ne selviytymiskeinot on ihan p*rseestä.
Esim. joku hanuäijä voi tuumata "mä vedin muijaa pataan kun se käski lopettamaan juomisen ja auttamaan kakaran hoitamisessa". Kun taas sen miehen olisi pitänyt raitistua, hommata apua väkivaltaisuuteen ja alkaa opetella normiarkea lapsen kanssa. Vaikea, mutta aikuismainen tie.

Entä terveiden maailma? Normi-isä ei ryyppää koko ajan, hän käy töissä/yrittää työllistyä, ei lyö pahimmassakaan riidassa ja hoitaa ihan iloisesti lapsiaan. Ja kyseessä ei ole joku kultalusikka suussa syntyneiden perhe, vaan tavallinen suomalainen perhemalli.

Elät pimeydessä. Tule aurinkoon ja valoon.

 

[vierailija]

^^
Jos joku haluaa ryypätä, hän saa ryypätä. Muut sitten päättävät, hyväksyvätkö sen ja jos eivät hyväksy, lähtevät pois. Yksinkertaista.

Muiden muuttaminen on mahdotonta ja sen yrittäminenkin epäkannattavaa. Jokainen aikuinen päättää itse juoko itsensä känniin vai ei.

Puheet normi-isistä ja rikollispiireistä kuulostavat todella mustavalkoisilta.

 

[Echo]

^^
Jos joku haluaa ryypätä, hän saa ryypätä. Muut sitten päättävät, hyväksyvätkö sen ja jos eivät hyväksy, lähtevät pois. Yksinkertaista.

Muiden muuttaminen on mahdotonta ja sen yrittäminenkin epäkannattavaa. Jokainen aikuinen päättää itse juoko itsensä känniin vai ei.

Puheet normi-isistä ja rikollispiireistä kuulostavat todella mustavalkoisilta.

Tuo oli havainnollistamista. Ap on elänyt sairaissa piireissä, joten halusin tuoda esille terveen ja ei-terveen eron.

Eikä nuo ollut edes liioiteltuja. Tunnen molemmilla tavoilla ajattelevia miehiä.

 

[vierailija]

Nii, kun se vika on muissa, on ihan ok haukkua vaikka juoppo-isäksi ja vaatia ottamaan itsestään vastuuta ja tajuamaan omat virheensä + käskeä miestä muuttumaan.

Mutta kun se vika onkin itsessä, tai nähtävästi naisessa, se sellainen vika että haluaa vain kuolla pois (varmasti näkyy elämässä tuo ajatusmalli), niin yht äkkiä ei pidäkään ryhdistäytyä, ottaa itse vastuuta tai muuttua. Pitää vaan ymmärtää itseään?

Jos on saanut lapsen tähän maailmaan, niin sen verran voisi yrittää ryhdistäytyä, ettei itseään hirtä ennen sen varmistamista ettei lapsi siitä traumatisodu. Muuten täällä on taas yksi syyttämässä itseään ja toivomassa kuolemaansa 15-vuoden päästä.

 

[ketjun ap]

Mutta miten käytännössä lähdetään rahattomana velkataakka niskassa minnekään?

Mä olen pyytänyt sossua apuun, puhuvat 3kk tiliotteista, myös miehen, hänellä kun on muhun elatusvelvollisuus. Mies ei tietenkään pankkitietojaan mulle näytä eli se siitä. Jos säästelen täällä hiljalleen vuokratakuut niin siinä menee niin kauan että lähtee joko järki tai henki. Luultavasti molemmat.

Joten viisastelijat. Sanokaa, miten se "otat ja lähdet" käytännössä menee???

 

[9mmmm]

Mutta miten käytännössä lähdetään rahattomana velkataakka niskassa minnekään?

Mä olen pyytänyt sossua apuun, puhuvat 3kk tiliotteista, myös miehen, hänellä kun on muhun elatusvelvollisuus. Mies ei tietenkään pankkitietojaan mulle näytä eli se siitä. Jos säästelen täällä hiljalleen vuokratakuut niin siinä menee niin kauan että lähtee joko järki tai henki. Luultavasti molemmat.

Joten viisastelijat. Sanokaa, miten se "otat ja lähdet" käytännössä menee???

no tää ei ehkä oo se paras neuvo mut esim tossa toissa kuussa frendillä oli maksamattomien vuokrien takia lähös kämppä alta. noh silloin sain luvan alkaa pelaa uhkpelei ylhäältä. Noh tienasin 4 tonnia ja maksoin frendin vuokrat pois. se on omituista mut sillonku tulee visio ylhäältä niin sillon oon vimmattu ja kun kuuntelen ni kaikki menee oikein .en tiiä ehkä se sullakin toimii ja tää on tosi juttu.

 

[Echo]

Mutta miten käytännössä lähdetään rahattomana velkataakka niskassa minnekään?

Mä olen pyytänyt sossua apuun, puhuvat 3kk tiliotteista, myös miehen, hänellä kun on muhun elatusvelvollisuus. Mies ei tietenkään pankkitietojaan mulle näytä eli se siitä. Jos säästelen täällä hiljalleen vuokratakuut niin siinä menee niin kauan että lähtee joko järki tai henki. Luultavasti molemmat.

Joten viisastelijat. Sanokaa, miten se "otat ja lähdet" käytännössä menee???

Mä olen asunut muistaakseni neljässä vuokrakämpässä sinkkuaikoinani. Ehkä yhdessä vaadittiin takuuvuokra, en tiedä olinko sit onnekas.
Mutta yksityisiä vuokranantajia on erilaisia. Kannattaa edelleen etsiä kämppää. Tää voi susta tuntua ikuisuudelta, mutta kevään lopussa vapautuu usein vuokra-asuntoja.

 

[FreezeCat]

Mutta miten käytännössä lähdetään rahattomana velkataakka niskassa minnekään?

Mä olen pyytänyt sossua apuun, puhuvat 3kk tiliotteista, myös miehen, hänellä kun on muhun elatusvelvollisuus. Mies ei tietenkään pankkitietojaan mulle näytä eli se siitä. Jos säästelen täällä hiljalleen vuokratakuut niin siinä menee niin kauan että lähtee joko järki tai henki. Luultavasti molemmat.

Joten viisastelijat. Sanokaa, miten se "otat ja lähdet" käytännössä menee???

Oletko hakenut velkaneuvonnasta apuja? Onko sulle tehty mitään suunnitelmaa, miten ja millä aikataululla lähdet lyhentelemään velkaasi ja ennen kaikkea mistä kaikista mahdollisista paikoista saisit tukea? Jos et, niin kehottaisin kääntymään oman kuntasi ilmaisen velkaneuvojan puoleen ja rakentamaan hänen kanssaan selkeetä toimintasuunnitelmaa.

Ja...et sä nyt ihan toivoton tapaus ole . Sussa on vielä selkeesti sisua jäljellä, kiukkuakin havaittavissa - nyt vain jalostat sen oikeaan muotoon. Jokainen meistä mokaa, kuten Echo tuossa jo sanoikin, joten ole armollinen itsellesi. Ja valjasta se kiukkus, se läheisiin ihmisiin pettymisen tuskas siihen, että - piru vie, mua ei enää lytätä maahan vaan mä nousen ylös! Älä anna kenellekään sitä iloa ja riemua siitä, että luovutat. Löydä se oman itsesi rakkaus ja sitä kautta myös rakkaus elämään - toki voit aina luovuttaa, se on se helpoin ratkaisu, mutta sussa on potkua vielä eteenpäin menemiseen , sisuunnu nainen!

Mainitsit myös olevasi ns. hoidon piirissä mutta et koe saavasi siitä mitään. Olisiko mahdollista vaihtaa terapeuttia? Älä kuitenkaan sulje tuota ovea käytöstäsi - näkisin hyvänä sen, että pääsisit ammattilaiselle puhumaan omista tuntemuksistasi ja läpikäymään turvallisesti elämääsi. Puhuminen kun helpottaa sitä sisäistä tuskaa. Ja jos jaksat niin kirjoita, sanoita ajatuksiasi ylös. Mikä muuten tuo sun eloosi edes pienesti iloa, mikä on se asia joka antaa sulle lämpöä? Musiikki, liikunta, piirtäminen..? Valjasta tuosta asiasta itsellesi sellaista voimakenttää .

En voi muuta toivoa sulle kuin - edes hieman helpompaa huomista. Et ole yksin kipuilussasi, eikä avun pyytäminen ole heikkoutta. Ratkaisut teet toki itse. Kuitenkin liputan elämisen puolesta. Voimia ja kaikkea hyvää sulle.

 

[9mmmm]

Mä olen asunut muistaakseni neljässä vuokrakämpässä sinkkuaikoinani. Ehkä yhdessä vaadittiin takuuvuokra, en tiedä olinko sit onnekas.
Mutta yksityisiä vuokranantajia on erilaisia. Kannattaa edelleen etsiä kämppää. Tää voi susta tuntua ikuisuudelta, mutta kevään lopussa vapautuu usein vuokra-asuntoja.

mut yksityisille se luottotiedot ja tässä tapauksessa ne oli mennyttä. okei itelle kävi niin et sain yksityiseltä kämpän ku puhelimes sanoin joo ei oo tiedot kunnossa ei tosin oo enään velkaa kun ehkä muutama kymmpi tuli rötösteltyy nuorempana. mut kyl sillekin pitit maksaa takuu vuokra noh sen tienasin pelillä taas.

 

[9mmm]

Oletko hakenut velkaneuvonnasta apuja? Onko sulle tehty mitään suunnitelmaa, miten ja millä aikataululla lähdet lyhentelemään velkaasi ja ennen kaikkea mistä kaikista mahdollisista paikoista saisit tukea? Jos et, niin kehottaisin kääntymään oman kuntasi ilmaisen velkaneuvojan puoleen ja rakentamaan hänen kanssaan selkeetä toimintasuunnitelmaa.

Ja...et sä nyt ihan toivoton tapaus ole . Sussa on vielä selkeesti sisua jäljellä, kiukkuakin havaittavissa - nyt vain jalostat sen oikeaan muotoon. Jokainen meistä mokaa, kuten Echo tuossa jo sanoikin, joten ole armollinen itsellesi. Ja valjasta se kiukkus, se läheisiin ihmisiin pettymisen tuskas siihen, että - piru vie, mua ei enää lytätä maahan vaan mä nousen ylös! Älä anna kenellekään sitä iloa ja riemua siitä, että luovutat. Löydä se oman itsesi rakkaus ja sitä kautta myös rakkaus elämään - toki voit aina luovuttaa, se on se helpoin ratkaisu, mutta sussa on potkua vielä eteenpäin menemiseen , sisuunnu nainen!

Mainitsit myös olevasi ns. hoidon piirissä mutta et koe saavasi siitä mitään. Olisiko mahdollista vaihtaa terapeuttia? Älä kuitenkaan sulje tuota ovea käytöstäsi - näkisin hyvänä sen, että pääsisit ammattilaiselle puhumaan omista tuntemuksistasi ja läpikäymään turvallisesti elämääsi. Puhuminen kun helpottaa sitä sisäistä tuskaa. Ja jos jaksat niin kirjoita, sanoita ajatuksiasi ylös. Mikä muuten tuo sun eloosi edes pienesti iloa, mikä on se asia joka antaa sulle lämpöä? Musiikki, liikunta, piirtäminen..? Valjasta tuosta asiasta itsellesi sellaista voimakenttää .

En voi muuta toivoa sulle kuin - edes hieman helpompaa huomista. Et ole yksin kipuilussasi, eikä avun pyytäminen ole heikkoutta. Ratkaisut teet toki itse. Kuitenkin liputan elämisen puolesta. Voimia ja kaikkea hyvää sulle.

hyvin sanottu ja ainoo mitä lisäisin niin kannattaa hakee suppeeta ulos ottoa niin eivät voi ottaa kuin veronpalautuksista rahaa jos on tiukka tilannne muuten vuoden aikana. tai näin itellä ainoostaan kaikki palautukset meni pois mut palkkaa ei koskettu

 

[Echo]

mut yksityisille se luottotiedot ja tässä tapauksessa ne oli mennyttä. okei itelle kävi niin et sain yksityiseltä kämpän ku puhelimes sanoin joo ei oo tiedot kunnossa ei tosin oo enään velkaa kun ehkä muutama kymmpi tuli rötösteltyy nuorempana. mut kyl sillekin pitit maksaa takuu vuokra noh sen tienasin pelillä taas.

Ei multa ole koskaan luottotietoja kysytty kun kämppää olen soitellut. En tiedä olenko jo vanha kanttura ja onko opiskeluaikojen jälkeen maailma muuttunut.

 

[ketjun ap]

Kyllä ne luottotiedot vaan katotaan joka paikassa, kun kämppää etsii. Ei auta vakityö eikä omaisuus (sitäkin on). Kun ei ole sitä riihikuivaa 3kk vuokratakuiksi, niin kämpän löytämisen saa unohtaa.

Sossu ei vuokratakuita maksa, sitäkin oon kysyny.

 

[FreezeCat]

Ei multa ole koskaan luottotietoja kysytty kun kämppää olen soitellut. En tiedä olenko jo vanha kanttura ja onko opiskeluaikojen jälkeen maailma muuttunut.

Nykyään yksityiset vuokranantajat ovat todella tarkkoja vuokralaisen maksukyvystä, joten on lähestulkoon sääntö kuin poikkeus se, että kyselevät ja tarkistavat luottotiedot.

 

[Echo]

Nykyään yksityiset vuokranantajat ovat todella tarkkoja vuokralaisen maksukyvystä, joten on lähestulkoon sääntö kuin poikkeus se, että kyselevät ja tarkistavat luottotiedot.

Ok. Nyt tuntuu olo vanhalta.

 

[FreezeCat]

Kyllä ne luottotiedot vaan katotaan joka paikassa, kun kämppää etsii. Ei auta vakityö eikä omaisuus (sitäkin on). Kun ei ole sitä riihikuivaa 3kk vuokratakuiksi, niin kämpän löytämisen saa unohtaa.

Sossu ei vuokratakuita maksa, sitäkin oon kysyny.

Onko sulla mahdollista laittaa tota omaisuutta ns. lihoiksi? Sossu ei välttämättä tuon omaisuutesi takia lähde jeesaamaan, koskapa näkee siinä puhdasta rahaa.

Sen sijaan jos sulla on näytettävänä ihan selkeetä suunnitelmaa velkasi hoitamisesta ja olet aktiivisessa velkaneuvonnan piirissä, niin tokihan sulla on siinä paremmat näytöt sille, että kaikesta huolimatta olet hoitamassa asioitasi kuntoon ja olet siten myös varteenotettava vuokralainen. Aina kannattaa yrittää!!

 

[vierailija]

Ap, tunnistan tilanteesi. Olen itse lähes samanlaisessa. Kamala lapsuus ja lupasin itselleni, että aikuisena ei samaa tarvitse sietää. Eipä. Nyt olen kamalan ihmisen puoliso. Koko elämä täyttä helvettiä ja lähteminen lapsen kanssa ei todellakaan ole mitään helppoa. Ajattelen usein että tappaisin itseni, jos tuota pientä ihanaa lasta ei olisi, mutta en kyllä tappaisi, silloin olisin vapaa lähtemään.

Tunnen olevani loukussa. Nuo typerät "kaikki on itsestä kiinni" -kommentit ovat todella loukkaavia. Mutta jos on pumpulissa elänyt, niin ei kai sitten voi ymmärtää toisten pahaa oloa.