vierailija
olen 25 vuotias neitokainen. Mulla on kiva työpaikka, viihdyn siellä tosi hyvin ja olen jopa erittäin hyvä työssäni. Nykyään viihdyn töissä jopa liian hyvin ja yritän haalia itselleni kokoajan lisää töitä, sillä en vain yksinkertaisesti halua kotiin. Kotona ei odota mikään; ei ole miestä, ei lapsia, eikä ystäviäkään. Mulla ei oikeastaan ikinä ole ollut isoa kaveripiiriä, mutta yleensä pari sitäkin parempaa ystävää. Nykyään ei edes yhden yhtä. En kestä tätä yksinäisyyttä.. Tietääkö joku muu sen tunteen, kun itselle tapahtuu jotain isoa ja merkittävää, ja haluaisit jakaa sen asian jonkun kanssa, mutta tajuat, että elämässä ei ole ketään sellaista ihmistä? Tai kun viikonloppuna huomaat, että puhelimesi ei ole soinut kertaakaan, ei edes yhtä ainoaa viestiä ole tullut, ja ainut ihminen, kenelle olet puhunut, olet sinä itse?
Mistä ihmiset löytää itselleen ystäviä? Alan uskomaan, että mussa on pahasti jotakin vialla, sillä edes sisarukseni ei liiemmin halua viettää kanssani aikaa. Kuitenkin samalla pidän itseäni huumorintajuisena ja ystävällisenä. Olen myös auttavainen ja kiltti. Voiko ihminen olla myös liian kiltti? Olen nimittäin huomannut myös sen, että silloin kyllä mulle soitetaan, kun ollaan jotain vailla. Mutta jos itse soitan, ja pyydän vaikka kahville, niin ei tunnu keltäkään löytyvän aikaa tai halua mihinkään...
Mistä ihmiset löytää itselleen ystäviä? Alan uskomaan, että mussa on pahasti jotakin vialla, sillä edes sisarukseni ei liiemmin halua viettää kanssani aikaa. Kuitenkin samalla pidän itseäni huumorintajuisena ja ystävällisenä. Olen myös auttavainen ja kiltti. Voiko ihminen olla myös liian kiltti? Olen nimittäin huomannut myös sen, että silloin kyllä mulle soitetaan, kun ollaan jotain vailla. Mutta jos itse soitan, ja pyydän vaikka kahville, niin ei tunnu keltäkään löytyvän aikaa tai halua mihinkään...