Käytiin perjantaina kyläilemässä ystäväperheen luona. Isä 40 v, narsistinen luonne, joka tuntuu ottavan töistä kaikki ilta-ja viikonloppuvuorot, ettei tarvisi olla kotona. Tosin heillä on myös tosi tiukka rahatilanne. Mutta aamupäivät rehkii kuntosalilla ja on illat ja viikonloput pois. Jos on aamuvuoro, niin sitten on illat kuntosalilla. Pari päivää viikossa kotona sen verran, että vaimo pääsee omiin harrastuksiin. Perheen äiti on 33 v, kouluttamaton, työtön, ajokortiton ja täysin miehensä kyykyttämä. Ainoa asia, jolla voi miehelleen "antaa takaisin", on nettishoppailu. Sisustaa kovasti huonokuntoista rintamamiestaloa, jossa ovat vuokralla. Talossa oli pakkasten aikaan välillä alle 15 astetta lämmintä, kun siellä vetää niin kovasti, keittiön nurkat olivat jäässä! Heillä ei ole varaa ostaa polttopuita, jotta voisivat lämmittää talossa olevia pönttöuuneja...
Ja se siivo...ihan kaaos. Keittiössä ei tyhjää paikkaa laskutasoilla, mihin kahvimukia laskea. Lasten lounaaksi tarjotut makaronimössöt kuivumassa tiskipöydällä, kahviläikkiä lattioilla, likaisia astioita ihan joka paikassa. Erehdyin ottamaan jääkaapista maitopurkin ja meinasi oksennus tulla, jääkaappi oli ihan kamalassa kunnossa, tummia, isoja valumaläikkiä, murusia ja vanhentuneen näköisiä nyssyköitä ja purkkeja. Perheen äiti masentuneena ja väsyneenä, lapset erittäin levottomina ja leikit täysin hallitsematonta menoa. Jutellessa tuli ilmi, että äiti on käynyt lääkärissä ja on masennuksen takia sairauslomalla, odottaa mt-puolelle pääsyä. Koira istui oven pielessä "jalat ristissä"...mulla jotenkin otti se tilanne luonnon päälle. Komensin ystävälleni ulkovaatteet päälle ja koiran hihnoineen käteen, sanoin että menee nyt pitkälle kävelylle. Kääräisin hihat ja aloin siivoamaan. Puunasin keittiön ja jääkaapin, siivosin sieltä vanhat pois. Sinne jäi ketsuppipullo, maitopurkki, voita ja kaksi rahkapurkkia. Kuivatavarakaapissa oli mannaryynejä ja makaronia sekä riisiä.
Keittiön siivouksen jälkeen perheen äiti tuli kotiin. Lapset (myös minun) leikkivät yläkerrassa, nyt rauhallisena. Ohjasin äidin sohvalle ja painuin kauppaan. Ostin kaikkea perustarvetta kolme kassillista Lidlistä. Vein ostokset heille, tein ison kattilallisen makkarakeittoa, katoin pöydän ja syötiin porukalla. Laitoin pyykkiä koneeseen ja imuroin alakerran keiton kypsyessä. Lapset onnellisina, kun saivat kurkkua ja paprikaa, juustoa, tuoreita sämpylöitä ja lämmintä keittoa. Kun muksut lähtivät ruuan jälkeen ulos, perheen äiti itki mulle puoli tuntia heidän surkeuttaan...parisuhde riekaleina, äidin lapsena koetut traumat nousseet pintaan. Rahat aina loppu, lapset oireilee ei koskaan omaa aikaa tai aikaa parisuhteelle...yritin kuunnella ja antaa ohjeita, tukea. Aikovat hakea tukiperhettä, jonne lapset saisi kerran kuussa viikonlopuksi, jotta saisivat olla kahdestaan rauhoittumassa. Ystäväni haaveli illasta, kun koti olisi siisti, olisi herkkuja ja hyvä leffa, miehen kans sohvalla, eikä kukaan huutamassa äitiä tai tappelemassa pikkusiskon kanssa.
Kun illalla kotiuduttiin, mun mies oli siivonnut ja tehnyt lihapiirakkaa iltapalaksi, takassa tulet ja Voice of Finland juuri alkanut...rauhallinen tunnelma, sohvalla lämmin kainalo. Mulla tuli myös itku. Meillä on molemmilla töitä ja rahatilanne aika hyvä, vaikkei säästössä paljoa olekaan. Meillä on kaksi autoa, kesämökki, terveys. Hyvä olo kotona. Niin paljon asioita, joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä. Ystävän ahdinko ja se tunnelma jäi selkärankaan. Hain eilen lapset sieltä yökylään. Mitä tekevät ystäväni ja hänen miehensä? Lähtivät baariin! Kuten aina, kun saavat lapset jonnekin. Baariin, känni päälle ja onpa taas aikaa itselle ja parisuhteelle...tunnen itseni petetyksi. Tänään tiedän, että lapset haetaan vasta illalla kotiin. Vanhemmat menevät syömään roskaruokaa ja ovat umpiväsyneitä yön juhlinnan takia, huomenna arki edessä taas ja kurjuus alkaa taas...miksi näin? Tuntuu, että aika monessa lapsiperheessä tämä on se tapa, jolla sitä pahaa oloa lääkitään...
Pitkä sepustus, mutta mulle jäi niin paha olla tuon perjantain jälkeen. Se surkeus ja epätoivo jäi kiinni minuun. Näen sen lian ja saastan, huonokuntoisen talon ja lasten kulmain alta vilkaisut äitiin...
Kun meistä jokainen on oman onnensa seppä.
Ja se siivo...ihan kaaos. Keittiössä ei tyhjää paikkaa laskutasoilla, mihin kahvimukia laskea. Lasten lounaaksi tarjotut makaronimössöt kuivumassa tiskipöydällä, kahviläikkiä lattioilla, likaisia astioita ihan joka paikassa. Erehdyin ottamaan jääkaapista maitopurkin ja meinasi oksennus tulla, jääkaappi oli ihan kamalassa kunnossa, tummia, isoja valumaläikkiä, murusia ja vanhentuneen näköisiä nyssyköitä ja purkkeja. Perheen äiti masentuneena ja väsyneenä, lapset erittäin levottomina ja leikit täysin hallitsematonta menoa. Jutellessa tuli ilmi, että äiti on käynyt lääkärissä ja on masennuksen takia sairauslomalla, odottaa mt-puolelle pääsyä. Koira istui oven pielessä "jalat ristissä"...mulla jotenkin otti se tilanne luonnon päälle. Komensin ystävälleni ulkovaatteet päälle ja koiran hihnoineen käteen, sanoin että menee nyt pitkälle kävelylle. Kääräisin hihat ja aloin siivoamaan. Puunasin keittiön ja jääkaapin, siivosin sieltä vanhat pois. Sinne jäi ketsuppipullo, maitopurkki, voita ja kaksi rahkapurkkia. Kuivatavarakaapissa oli mannaryynejä ja makaronia sekä riisiä.
Keittiön siivouksen jälkeen perheen äiti tuli kotiin. Lapset (myös minun) leikkivät yläkerrassa, nyt rauhallisena. Ohjasin äidin sohvalle ja painuin kauppaan. Ostin kaikkea perustarvetta kolme kassillista Lidlistä. Vein ostokset heille, tein ison kattilallisen makkarakeittoa, katoin pöydän ja syötiin porukalla. Laitoin pyykkiä koneeseen ja imuroin alakerran keiton kypsyessä. Lapset onnellisina, kun saivat kurkkua ja paprikaa, juustoa, tuoreita sämpylöitä ja lämmintä keittoa. Kun muksut lähtivät ruuan jälkeen ulos, perheen äiti itki mulle puoli tuntia heidän surkeuttaan...parisuhde riekaleina, äidin lapsena koetut traumat nousseet pintaan. Rahat aina loppu, lapset oireilee ei koskaan omaa aikaa tai aikaa parisuhteelle...yritin kuunnella ja antaa ohjeita, tukea. Aikovat hakea tukiperhettä, jonne lapset saisi kerran kuussa viikonlopuksi, jotta saisivat olla kahdestaan rauhoittumassa. Ystäväni haaveli illasta, kun koti olisi siisti, olisi herkkuja ja hyvä leffa, miehen kans sohvalla, eikä kukaan huutamassa äitiä tai tappelemassa pikkusiskon kanssa.
Kun illalla kotiuduttiin, mun mies oli siivonnut ja tehnyt lihapiirakkaa iltapalaksi, takassa tulet ja Voice of Finland juuri alkanut...rauhallinen tunnelma, sohvalla lämmin kainalo. Mulla tuli myös itku. Meillä on molemmilla töitä ja rahatilanne aika hyvä, vaikkei säästössä paljoa olekaan. Meillä on kaksi autoa, kesämökki, terveys. Hyvä olo kotona. Niin paljon asioita, joita on pitänyt itsestäänselvyyksinä. Ystävän ahdinko ja se tunnelma jäi selkärankaan. Hain eilen lapset sieltä yökylään. Mitä tekevät ystäväni ja hänen miehensä? Lähtivät baariin! Kuten aina, kun saavat lapset jonnekin. Baariin, känni päälle ja onpa taas aikaa itselle ja parisuhteelle...tunnen itseni petetyksi. Tänään tiedän, että lapset haetaan vasta illalla kotiin. Vanhemmat menevät syömään roskaruokaa ja ovat umpiväsyneitä yön juhlinnan takia, huomenna arki edessä taas ja kurjuus alkaa taas...miksi näin? Tuntuu, että aika monessa lapsiperheessä tämä on se tapa, jolla sitä pahaa oloa lääkitään...
Pitkä sepustus, mutta mulle jäi niin paha olla tuon perjantain jälkeen. Se surkeus ja epätoivo jäi kiinni minuun. Näen sen lian ja saastan, huonokuntoisen talon ja lasten kulmain alta vilkaisut äitiin...
Kun meistä jokainen on oman onnensa seppä.