Toisen lapsen toive

Moi!
Löytyisikö tänne kanssasisaria jakamaan kokemuksia hoidoista, raskaudesta, synnytyksestä ja itselleni kohta ajankohtaisesta toisen lapsen toiveesta, eli paluu hoitoihin.

 

Täällä kans toisen yritystä vuodesta 2012. Sinä vuonna keskeytynyt keskenmeno, kaavinta, ja siitä lähtien "alamäki". Menkkakivut pahenivat eli tod näk endokipuja. Itse aloin sitä epäillä kolmen päivän kovien menkkakipujen takia, jolloin kävely sattui, ulostaminen sattui.. Onko kokemusta tällaisista? Nyt letrozolit syksystä lähtien ja just alkoi Bemfola piikitykset (kp2). Mä en muutes tiiä pitääköhän nuita letrojakin syödä tässäkin kierrossa missä piikit.. Kun sain tuon Bemfolan e-reseptillä ja omakannassa luki vaan et laitetaan kp2 lähtien 5 päivää. Sen jälkeen varata aika ultraan. Olen KYS:issä hoidossa. Mitä hoitoa sulle suunnitellaan/aloitettiin?

 

Oi mä niin haluaisin osallistua tähän keskusteluun mutta taitaa olla turhaa.
Meillä tilannetta hankaloittaa että miehellä ikää kohta 53(mä 34), miehellä kaks teini-ikäistä (miehellä ajatus aina vain kahdesta lapsesta), vasektomia edellises suhtees ja sen purku mun pyynnöstä. Purku onnistui mutta kroppa tuhoaa siittiöitä, määrä ok mut liikkuvuus huono ja epämuodostuneita (luomuraskauden mahdollisuus 4%). Meillä on nyt yks yhteinen 5kk ikäinen icsi lapsi ja mä haluaisin niin vielä yhden. Pakkasessa olis vielä 4 kaveria odottamas. Mies vain on ilmoittanut että hän ei enää klinikalle lähde. Paitsi humalapäissään tuumannut että mä voin yksin hakea alkion mutta hän ei tule.

Ainahan sitä voi toivoa, näin uuden vuoden kunniaksi...

Dyingdaylight, mä en osaa kommentoida tuohon sun tilanteeseen mitenkään kun meillä mentiin suoraan icsi hoitoon ja mulla kierto on ennen raskautta toiminut kuin kello(24-26pvää). Nyt raskauden jälkeen vielä vähän hakee (26-29-29-24Pvää).

 

No on varmaan kurjaa haaveilla yksin lapsesta. Siinä on oltava molemmat mukana, eli taivuttelua taivuttelua , kyllä se sun mies voi vielä lämmetä . Tietämättömänä kysyn miten pitkään niitä alkioita pystyy säilyttää siellä pakkasessa? et kuin pitkään on toivoa?

 

Btw, onnea siitä teidän ensimmäisestä lapsosesta! Sekin on valtava onni!

 

No joo, onhan se vähä surkeaa kun ei olla samalla sivulla täs hommas mut toisaalta ymmärrän hänenkin mielensä. Mulla lisää kierroksia tähän toisen lapsen toiveeseen 5 vuoden lapsettomuus, että nyt kun on pää auki niin samaan hengenvetoon loputkin.

Kyllä mä oon niin onnellinen tuosta yhdestäkin jo, kun olin tietoinen ettei ne hoidotkaan tuo apua heti, jos koskaan. Lapsettomuusvuosien aikana jossain vaiheessa yritin jopa hyväksyä etten koskaan omaa lasta saa mutta turhaan, musta oli hyvää vauhtia tulossa katkeroitunut ämmä. yks ystävyyssuhdekin lähti katkolle sen takia.

Tossa päivälenkillä ollessani mieti että ens kesänä voisin alkaa taas kyselemään että mitä teen muksun vaatteiden kans, myynkö vai säilönkö varastoon toista varten

Mun käsittääkseni alkiot säilyy 10 vuotta mutta voin olla väärässäkin. Mulle on vain eettinen ongelma, että mitä niille tehdään jos me ei niitä käytetä. Tuntuis niin pahalta vain tuhota ne (miellän ne jo eläviksi yksilöiksi).

Dyingdaylight, miten toi sun hoitos etenee, siis tehdäänkö sulle punktio vai?

 

• Kylläpäs ne säilyy pitkään, tosi hyvä. Joo mäkin välillä yritän hyväksyä et ehkä meidän vaan pitäis tyytyä yhteen lapseen ja tunnen huonoa omaatuntoa kun hauan yirttää toista. Samaan hengenvetoon mietin, mitä helvettiä,, saanhan mä toivoa lasta koska meillä on "kaikki valmiina" häntä varten. Ja välillä mietin sijaisvanhemmuutta. Olisiko parempi antaa koti lapselle jota ei ole haluttu.. hurjia tunnemyrskyjä! Ja sitten kun kuulee näitä et ensimmäinen lapsi on huostaanotettu ja uutta ootetaan ja siitäkään ei pystytä huolehtimaan. No joo menee taas liian pitkälle...Kaikelle on tarkoituksensa. Minkä taakseen jättää sen eestään löytää ja niin edelleen. Nimittäin syytän itseäni myös nuoruuden abortista. Vääryys, joka tuli tehtyä kostaa itsensä nyt takaisin.
• Sepä tässä onkin jännää, kun en tiedä mitä tapahtuu kun nää piikit oon pistäny (vielä 3 jäljellä), maanantaina soittelen hoitotäteille
• Niin ja mäkin aattelin et jos ensimmäisen saa niin kyllä toinen tulee helpommin (kun siis ensimmäisen yritystä myös about 5v.). Joo eipä oo heleppoo ollu nää 4 vuotta sen jälkeen. Ihana tyttömme kyllä lievittää sitä tuskaa ja välillä se on unohtunutkin kokonaan <3

 

Mä mietin joskus myös että mun on väärin haluta toista lasta, miksi en voi olla vain tyytyväinen yhdestä omasta ja kahdesta tytärpuolesta. Jotenkin vain tuntuu, että perhe ei oo vielä kokonainen. Toisaalta miksi ei saisi haluta? Vaikka joudun lapset saamaan hoitojen kautta, ei se mun mielestä poista sitä etteikö haluta isoa perhettä.

Viime viikolla aloin myös miettimään sitä, että mun tytöllä on 12-14 vuoden ikäero siskoihinsa ja vaikka he tykkäävätkin tytöstä niin eihän heille ikinä tule sellaista sisarussuhdetta kuin jos ikäeroa olis vähemmän. Senkin vuoksi tuntuis hyvältä jos olis toinen lähes saman ikäinen.

Mä pohdin tuossa joulunaikaan myös tuota sijaisvanhemmuutta mutta se ei vieläkään tunnu oikealta ratkaisulta mulle(mietittiin sitäkin vaihtoehtoa ennen kuin lähdettiin hoitoihin) vaikka sielussa tuntuu että mun pitäis tehdä jotain hyvää maailmassa (joko lapsille tai eläimille).

Joko on Dyingdaylight selvinnyt sun hoidon jatko?

Kiela, onko teillä pakkasessa alkioita vai pitääkö aloittaa hoito alusta?

 

Heippa teille! Ihanaa kun löysitte tämän ketjun. Luovuin jo toivosta, että kukaan kuulee mun huuteluja en siis oo hetkeen käyny edes kattoon täällä. Onpa mukavaa saada keskustelua aikaiseksi.
Joo, toiveet on korkealla toisen lapsen saamisen suhteen, vaikka viisi siirtoa tarvittiin tähän ensimmäiseenkin. Onneksi saatiin alkioita niin paljon, että kolme on vielä siellä pakasteessa odottamassa.
Astrea, niin ymmärrän tuon huolen noista käyttämättömistä alkioista. Meillä on yhteisymmärrys miehen kanssa siitä, että kaikki siirretään ja vastaan otetaan vaikka niistä jokainen lähtis vauvaksi....tuo nyt ei oo millään teorialla edes mahdollista!!! Enkä pystyis minäkään alkioita missään tilanteessa pois heittää..niissä on elämä ja yksi niistä elävistä ihmeistä nukkuu päikkäreitä.

Dyingdaylight: Toista lasta on todellakin lupa toivoa ja varmasti nuorena tehty abortti kalvaa takaraivossa, mutta nyt on lupa katsoa eteenpäin. Se on menneisyydessä, eikä sitä asiaa pysty muuksi muuttaa. Ihan turhaan tunnet siitä syyllisyyttä enää. Siis mikä hoitovaihe sulla menossa nyt? Onko endoa tutkittu? Kuulostaa ikävältä nuo kivut!!!

Meille tehtiin icsi kun miehellä siittiöitä vähän ja luomumahkut lähes nollassa.

Astrea: Toivottavasti pääsisitte miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Teillä kuitenkin alkioita vielä useampi pakkasessa ja sulla hyvin ikääkin jäljellä. Minä täytän jo 37 kevään aikana...ihan järkkyä!?!

On sitä vaan niin super onnellinen kun on nyytin saanut omaksi! Me kaikki täällä palstalla varmasti se tiedetään, kuinka iso onni on oma lapsi! Ja juurikin kun tietää, kuinka osa ihmisistä tuhoaa itsensä ja vauvansa huumeilla sun muilla aineilla, niin ei sitä pysty edes miettimään. Tulee niin paha olo. Pakkohoito pitäs olla laillinen suomessa, eikö sikiöllä oo mitään oikeuksia syntyä terveenä!?
Meillä siis on kummallekkin tämä 6kk ikäinen tyttö ainoa lapsi ja kovasti halutaan lisää. Ois niin ihana saada sisarus suht pian, mutta eipä siihen muuten juuri itse voi vaikuttaa kun vain mennä siirtoon ja toivoa. Aika näyttää kuinka kivisen tien takana tämä haave on ja onnistuuko ikinä. Huomenna soitan polille ja kysyn, milloin pas olisi mahdollinen. Vielä imetän 2x päivässä. Kahet menkat ollu ja kierto vähän hakee itseään, mutta jospa seuraavat tulis ihan ajallaan. Onko teillä menkkakivut muuttuneet synnytyksen jälkeen? Mulla ollu lähes kivuttomat ja oon ollu ihan ihmeissään, mutta näin kuulemma ne voi muuttua. Jatketaan keskustelua ja toivotaan tänne lisää ihmisiä.

D

 

Teillähän on Kiela kans kivasti vielä alkioita pakkases! Toivottavasti niistä lähtis raskaus käyntiin! Itekseni oon miettiny että yksi lapsi olis helpompi hyväksyä jos pakkases ei olisi mitään odottamas. Edellinen hoitokierros meni hienosti mutta piikkikammoisena en niin kovasti odottaisi uutta kierrosta.

Mutta arvatkaas!?! Sain sanottua miehelle suoraan että haluan hakea vielä yhden alkion, niin tuumas että "jos sun elämä on siitä kiinni niin hae, kyllä mä sit totun siihenkin muksuun" Hiukan pahalta tuntui että pitää "tottua" mutta laskin sen luvaksi! Salaa mielessäni oon suunnitellut että toukokuussa olis hyvä hetki. Siitä jos raskaus lähtis niin tulis 1,5vuoden ikäero. Olis hyvin aikaa pudottaa viimeiset vauvakilot ja muutenkin saada itsensä fyysisesti parempaan kuntoon. Edellises kun jouduin ottamaan lopun puolikkaan rauhallisesti, niin kunto on romahtanut. Jouduin rv 23 sairaalaan verenvuodon takia ja lääkärit uhkailivat myöhäisellä keskenmenolla, vähintään pikkukeskosuudella, niin en tohtinut käydä kuin kilsan kävelyillä sen jälkeen. Tyttö sit lopulta syntyi 40+1.

Meillä imetys loppui jo 7 vkon jälkeen kun tyttö nukahteli syömiseen, mun maidontulo heikkeni ja ristiäis/hääjuhlan järjestelystä tullut stressi lopetti vähäisenkin maidon.

Jahas tyttö heräs. Pikaisesti kommentoin noihin menkkoihin vielä. Mulla parit ekat menkat oli tosi niukat. Ekat vain kolme päivää mut sen jälkeen normit 7pvää ja normirunsaat. Kipuja mulla ei ole juuri koskaan ollut menkkojen aikaan mutta raskauden jälkeen ovikset on tuntunu selkeämmin ja oviksen jälkeiset päivät aina menkkoihin asti jotain vihlomisia, nippailuja mitä ei aiemmin ole ollut. Saiko tosta mitään selvää?

 

Astrea! Onpa ihanaa, että sait luvan. Noi miesten kommentit on usein just tommosia, vaikkei ne ihan noin asiaa tarkoittaisikaan, niin ulosanti on joskus hieman kömpelöä

Onpa teitä säikaytetty edellisessä raskaudessa, kun oot verta vuotanut. Kyllähän siinä kunto laskee jos mitään ei saa/voi tehdä. Eipä tässä itselläkään kovin kaksinen kunto ole. Muuta en oo tehny synnytyksen jälkeen ku käyny koiran kans lenkillä...kävelemässä. Mulla on ollu kahet menkat ja just kohta soitan polille ja kysyn, että koska ne huolii mut uuteen siirtoon. Minä imetän vieläkin 2xpäivässä, mutta tämän viikon jälkeen aion lopettaa imetyksen kokonaan.jospa vaikka seuraavien menkkojen jälkeen lähtis kokeilemaan uutta siirtoa, HUI!

On muuten totta, kun sanoit tuosta oviksesta, suorastaan viheliäisen kipeästi tuntunut nyt raskauden jälkeen.

 

Kiitos Kiela sympatioista . Eikun vaan heti uusiin hoitoihin, koska kyllähän se niin on että mahdollisimman nopeesti raskauden jälkeen on parempi mahdollisuus tärpätä. Mä ainakin uskon niin. Mullakin alkoi luomuna raskaus kun tyttö 11kk. Mut tuli keskeytynyt keskenmeno viikkoon 6. Ja siitä seurauksena kohtutulehdus ja kaavinta mikä aiheutti kiertojen pitkittymisen ja kivut (kiinnikkeitä ainakin kohdunsuulle). Sitä ennen muuten menkat oli lähes kivuttomat ja melko säännöllisetkin taisivat olla. Siis tarkotan raskauden jälkeen.
Nyt aloitettiin siis ovulaation induktiot piikeillä (Bemfola, sama aine kuin Gonal-f). Laitoin niitä ensin 5 päivää, menin ultraan kp 6, oli tullu 14 rakkulaa - suurin 12mm, käskivät lopettaa piikityksen ettei tulis liikaa. Kp13 ultrasivat ja kas, alkoi vuoto ja rakkulat eivät ollu kasvaneet. Kuitenkin samana päivänä piti aloittaa piikittää lisää ja kolmen päivän päästä ultrassa totesivta et - no eihän nää oo kasvanu - tää oli nyt sitte tässä. Voi perkele että suututti. Minä ja minun vammaset hormoonit . En tiiä nyt sitten mikä kp on menossa enää kun meni niin sekasin tuo homma. Tänään tikutin ovulaatiota, tuli aika selvä viiva, mut ei kai se nyt voi olla.. Pah, no ootellaan sitä vuotoa taas ja sit aloitan Menopurit. Pyysin itse että vaihdetaan lääke, kun lääkäri oli vaan et "mitähän sinun kanssa pitäs nyt tehdä". Ja totes perään et seuraavana voisi kokeilla koeputkihedelmöistystä eli IVF? Miehen siittiöt priimaa eli minussa kaikki vika. By the way, sattuuko se kun ne munasolut imetään ulos tai jotain semmosta ? Ja peukut myös Astrean päätökselle!

 

Ei se punktio mulla kovin paljoa sattunu, kun siinähän saa niin hyvät höyryt toimenpiteen ajaksi, mutta tämä lienee aikalailla yksilöllistä. Riippuu kaiketi siitä, kuinka helposti munasarjoihin käsiksi pääsee. Rakenteellinen juttu! Mutta, jos sattuu niin lisätään lääkettä ja sitte näkyy kaikki kahtena tai kolmena

Minä pelkäsin ihan hirveesti punktiota, mutta ei se ollu ollenkaan niin paha mitä kuvitteli ja mitä oli kuullu.

Itsensä piikittäminen on tympeä juttu ja punktion jälkeen muutaman päivän on kipeä. Sekin riippuu rakkuloiden määrästä, kuinka kipeäksi tulee.

Ei kannata pelätä etukäteen. Se prosessi on niin nopea piikityksistä punktioon, että yks hujaus ja se oli siinä. Nyt pitäs varmaan alkaa nukkumaan Tai yrittämään edes.

 

Äkkiä kommentoin.
Voi rähmä Dyingdaylight! Sitä punktiota ei ihan hirveesti kannata jännittää. Siinä saa tosi hyvät mömmöt ja lisääkin saa jos tarvii. Mä reagoin liian hyvin siihen rauhoittavaan, pyörryin punktion jälkeen lepohuoneen sänkyyn ja nukuin kolmisen tuntia mutta ite toimenpide oli siedettävä ja vartis ohi. Multa kerättiin 11follia. Mömmöt oli kuin olis vetäny puoli pulloa tequilaa ilman krapulaa. Mies kertoili tyhmiä juttuja vieres ja mä nauraa räkätin niille.

Kiela mitä sulle sieltä klinikalta sanottiin?

 

Iltaa...tai siis aamuyötä Meni ilta vähä pitkäksi!! Klinikalta sanottiin, että imetys pitää lopettaa kokonaan heti ja seuraavat menkat kun alkaa, niin pitää soittaa ja saan ajan ultraan. Katotaan että kaikki on kunnossa ja sitte ymmärsin, että jos ei vielä seuraavaan ovikseen siirtoa tehdä, niin maaliskuussa sitten. Miten tää aika on menny näin nopeesti!!

 

Nyt vähä paremmalla ajalla...

Joo, kyllä siinä säikäytettiin kunnolla. En ollut vuotanut yhtään raskauden alettua ja koko raskaus oli ollut ihan oireeton kunnes vuoto alkoi ja sitä tuli ihan loristen kirkasta verta. Päästiin sairaalaan niin lääkäri ei nähnyt ultrata kunnolla kun vuoto oli niin runsasta mut epäili etista istukkaa. Rv oli 23+0 ja tuumasivat että jos pystyn pitämään vauvan sisällä vielä 5 päivää niin voidaan lähettää Tampereelle mut ennemmin eivät tee mitään. Myöhemmin selvis ettei oo etinen istukka vaan iso hematooma heti istukan alareunas kiinni. Kaks viikkoa makasin sairaalas ja sit alettiin kerätä viikkoja. Aiemmin olin tehnyt 6km lenkkejä kävellen, sen jälkeen tohdin kävellä kilsan.

Raskauden jälkeen oon kans tehnyt vain vaunulenkkejä ja nyt oon käyny kaks kertaa kuntosalilla kun olkapää on alkanut lonksua. Pitäis käydä näyttämäs vielä rankaa jollain jäsenkorjaajalla tms epäilen että lihaskunnon heikennyttyä mulle on tullu lukkoja ja oon jotenkin epätasapainos.

Tehän pääsette nopeesti aloittamaan Kiela! Hienoa! Tehdäänkö teidän pas luonnolliseen vai lääkkeelliseen?

 

Hui kamala Astrea miten on varmasti pelottanut vauvan puolesta. Mä oisin tullu hulluks: Vaikka mitä siinä muuta voi kun ottaa rauhallisesti. Siinä on kyllä ollut helvetisti tuuria, onnea ja jokin henkiolento turvaamassa teitä
Mulla on täällä ihmeelliset ajat taas kun parituntia sitten alkoi tiputtelee tummaa verta niin alkaako TAAS menkat kun viimeset loppui viikko sitten. Mietin nyt et onko se huominen kp1 ja sunnuntaina kp2 kun pitäs alkaa menopuria piikittää. Se on huomenna mentävä apteekkiin shoppailee muutamat sataset

 

Niin ja kiitos nuista punktio-kokemuksista. Mä vaan en usko et tuolla meidän sairaalassa (julkisella) antaavat mitään höyryjä kun kohduntähystykseen ja kohdunsuun laajennukseen just syksyllä vaadin saada rauhoittavaa niin eivät antanu, vaikka lupasivat tipan laittaa kun soitin viikkoa ennen. Ja sain kuin sainkin paniikkikohtauksen (joka kirjattiin hoitokertomukseen), yksi hoitajista antoi jotain hengitettävää vähä mut ei se muhun tehonnu. Ihme pihtausta niillä noiden lääkkeiden suhteen. On kumma jos kehtaavat vielä minulta piilotella niitä

 

Aikamoinen tarina Astrea, mutta loppu hyvin kaikki hyvin!! Siirrot tehty mulla luomukiertoon. Meillä vika miehessä, mulla pitäs olla kaikki ookoo....siis alapäässä yläpäästä ei aina voi olla niin varma

Onpa outoa dyindaylight, että kivunlievityksessä pihtaillaan. En kyllä usko että kukas punktiota tekee ilman kivunlievitystä. Kyllä siellä sen verran sillä piikillä sohitaan munasarjoja, ja ymmärtääkseni se piikki viedään kohdunseinämän läpi munasarjoihin....että ei siinä kyllä kukaan voi ilman höyryjä olla.

Kello on taas ihan liikaa, nyt silmät kiinni krooh!.

 

Kiela: me ollaan aika samassa tilanteessa, mulla 1v7kk ikäinen lapsi, just lopetin imetyksen, että saahaan aloittaa pikkukakkosen yrittäminen. Meillä pakkasukon siirto tehdään kuun vaihteessa lääkkeelliseen kiertoon, kun ovulaatio tuppaa menemään hirveän pitkälle ja loppukierto tiputtelee. Meilläkin on kolme alkiota pakkasessa, tosin eivät ole kovin huippuyksilöitä, mä niin toivon, että edes yksi voitais siirtää (selviäis sulatuksesta). Joka tapauksessa oon valmistautunut henkisesti ainakin yhteen uuteen IVF:n ellei kahteenkin. Miten koville sulla otti imetyksen lopettaminen? Mä oon ollut ihan masentunut, kun olisin halunnut imettää vaikka kuinka pitkään, kun ei todellakaan ole sanottua, että toista lasta varmuudella saadaan.. Toisaalta mulla ei ole vielä mitään ihan hirveetä vauvakuumetta vielä, aateltiin että parempi aloittaa hoidot hyvissä ajoin, koska hoidot on niin hirveän rankkoja henkisesti pettymyksineen sitten kun on jo kova vauvakuume! Toisaalta jopa (täällä sen uskaltaa myöntää) pelkäänkin hieman raskaaksi tuloa, koska edellinen synnytys oli aika raju hätäsektioineen... Mut aattelin, että hyvä jos tulee raskaaksi, synnytystä voi miettiä sitten lähempänä!

 

Sori kun tuppaan tänne vaikken tavallaan nyt kuulukaan, mulla "toinen toive" jo melko pitkällä (tai ois eka hoidoista).. Kiela, punktiossa ne keräyspiikit laitetaan emättimen seinämästä läpi ja kohtu siis ohitetaan kokonaan ja tosiaan, oon myös saanu julkisella ihan kunnon pökerryttävät esilääkitykset ym., ainoa mikä voi olla että osuuko alapäähän laitettavat puudutteet just kohdilleen niin ettei tunnu mitään, tai onko ehtiny vaikuttaa.. mut saa myös lisää kipulääkettä suoneen kun vaan pyytää! Todennäkösempää varmaan kuitenkin ettei tunnu mitään enää puudutteiden jälkeen ja ne on kerätty ennenku huomaakaan näin mulla menny pari kertaa.

 

Kiitos lullaby oikaisusta, noinhan se on, ettei kohdun seinämästä läpi mennä vaan emättimestä....ja minä oon Tayssissa hoidossa ja lääkitys oli kohdillaan. Tosin itse pyysin, että mennään pienimmällä mahdollisella, ku en vaan tykkää olosta ku nuppi on lääkkeistä sekasi. Vähän tuntu se piikki, mutta eipä juuri muuta. Se on niin nopeakin toimenpide, ettei ehtiny kissa sanoa, niin oli jo ohi.

Tupsuli, ei sun tarvi ollenkaan tuntea huonommuutta imetyksen lopettamisesta, sää oot pystyny ihanan pitkään imettämään. Mulla ongelmana ei oo imetys, vaan raskauden loppuvaiheessa puhjennut monimuotoinen raskausihottuma. Hirveätäkin hirvittävämpi vaiva, mutta onneksi erittäin harvinainen. Alkio rv30 paikkeille ja jatkuu edelleen. Usein se loppuu synnytykseen, mutta saattaa jatkua imetyksen loppuun saakka. Eli tietenkin mulla jatkunut ja nytkin parhaillaan riehuu kasvoissa, rintakehässä, lievempänä jaloissa ja selässä. Tämä on ollu suht siedettävä nyt imetyksen ajan. Nyt näytti riehaantuvan ku lopetellu imetystä. Minä koin huonoa omaatuntoa aikani, mutta nyt kun tää iho on taas tässä kunnossa, niin järki sanoo, ettei oo oikeesti enää vaihtoehtoja. Lapsi on vain 6kk ja maito olis vielä riittänyt. Nyt jotta saan tämän kutinan pois, niin imetyksen on loputtava. 9kk on kestänyt tää raapiminen. En lähe uuteen siirtoon ennenku tää iho on normaali. Sitte pelkään hullun lailla, jos uusi raskaus vielä saa alkaa, että tää uusii. Ei kuulemma pitäis uusia, mutta on niin ärhäkkä ollu, että varmasti tulee uudelleen. Tästä ei tiedetä mikä tään aiheuttaa . Monta teoriaa siitä on, mutta varmaksi ei tiedetä. Karmea vaiva. Kasvot tuntuu nytkin siltä, ku olisin hieronu niitä lasivillaan. Polttaa, kutisee, pistelee....toivon että tää on viimeinen pahenemisvaihe, ja sitte tää menis iäksi pois. Pelkään uutta raskautta, en synnytyksen, vaan tämän vuoksi!

 

Kiitos lullaby oikaisusta, noinhan se on, ettei kohdun seinämästä läpi mennä vaan emättimestä....ja minä oon Tayssissa hoidossa ja lääkitys oli kohdillaan. Tosin itse pyysin, että mennään pienimmällä mahdollisella, ku en vaan tykkää olosta ku nuppi on lääkkeistä sekasi. Vähän tuntu se piikki, mutta eipä juuri muuta. Se on niin nopeakin toimenpide, ettei ehtiny kissa sanoa, niin oli jo ohi.

Tupsuli, ei sun tarvi ollenkaan tuntea huonommuutta imetyksen lopettamisesta, sää oot pystyny ihanan pitkään imettämään. Mulla ongelmana ei oo imetys, vaan raskauden loppuvaiheessa puhjennut monimuotoinen raskausihottuma. Hirveätäkin hirvittävämpi vaiva, mutta onneksi erittäin harvinainen. Alkio rv30 paikkeille ja jatkuu edelleen. Usein se loppuu synnytykseen, mutta saattaa jatkua imetyksen loppuun saakka. Eli tietenkin mulla jatkunut ja nytkin parhaillaan riehuu kasvoissa, rintakehässä, lievempänä jaloissa ja selässä. Tämä on ollu suht siedettävä nyt imetyksen ajan. Nyt näytti riehaantuvan ku lopetellu imetystä. Minä koin huonoa omaatuntoa aikani, mutta nyt kun tää iho on taas tässä kunnossa, niin järki sanoo, ettei oo oikeesti enää vaihtoehtoja. Lapsi on vain 6kk ja maito olis vielä riittänyt. Nyt jotta saan tämän kutinan pois, niin imetyksen on loputtava. 9kk on kestänyt tää raapiminen. En lähe uuteen siirtoon ennenku tää iho on normaali. Sitte pelkään hullun lailla, jos uusi raskaus vielä saa alkaa, että tää uusii. Ei kuulemma pitäis uusia, mutta on niin ärhäkkä ollu, että varmasti tulee uudelleen. Tästä ei tiedetä mikä tään aiheuttaa . Monta teoriaa siitä on, mutta varmaksi ei tiedetä. Karmea vaiva. Kasvot tuntuu nytkin siltä, ku olisin hieronu niitä lasivillaan. Polttaa, kutisee, pistelee....toivon että tää on viimeinen pahenemisvaihe, ja sitte tää menis iäksi pois. Pelkään uutta raskautta, en synnytyksen, vaan tämän vuoksi!

Ok, kuulostaa kamalalta! Atoopikkona voin hieman kuvitella miltä se tuntuu! En minäkään olis niin pitkään imettänyt ellei se olis sujunut niin hyvin, ymmärrän kyllä niitä jotka ei pysty imettämään tai joutuu sen jostain syystä lopettamaan. Itsekin jossain vaiheessa meinasin lopettaa kun vauva tykkäs pureskella ja halus vaan toista rintaa.. No kun tarpeeksi vihasesti kielsin puremasta ja annoin periksi tuossa toisen rinnan suosimisessa mentiin melkein vuosi taas eteenpäin Toivotaan tosiaan että sun ihottuma paranee! Viheliäistä on kun raskaana ollessa ei voi oikein lääkkeitä käyttää. Toivotaan että pääsette pian hoitoihin!

 

Täällä kans haaveillaan toisesta lapsesta. Meillä viidennestä IVF:stä syntynyt ihana tyttö, 1v7kk. Hoidoissa meni 8 vuotta. Ensimmäiset kuukautiset alkoivat vasta kun tyttö oli 10 kk, ja imetyksen lopetin 1v4kk. Lokakuussa tehtiin yhden alkion pas, meillä jäi pakkaseen edellisestä hoidosta 3. Valitettavasti ei tärpännyt, ja nyt pakkasessa on enää yksi, kun toista sulatettua ei enää voinut pakastaa uudelleen.

Toivoin lääkkeellistä passia, mutta tehtiin luonnolliseen kiertoon, eikä onnistunut. Nyt odottelen kuukautisten alkamista, ja yritetään sillä viimeisellä alkiolla. Oli puhe, että yritetään näillä lopuilla pakastetuilla, mutta nyt tuntuu, josko sitä yhden hoidon vielä jaksaisi, jos tämä ei tärppää.

 

InMyDreams, me taidettiin olla ihan samaan aikaan raskaana, muistan sut edelliseltä kerralta. Kirjottelitko Kesäkuun (kullanmuruissa) 2014? Me kans alotettiin nyt hoidot, mutta heti tuli takapakkia, munasarjat, limakalvo ja LH-piikki kaikki eri vaiheissa jostain syystä Just mun tuuria... Noh, ens kuussa uusi yritys! Olin jo unohtanut miten perseestä nämä hoidot on! (Tai siis en kyllä oikeesti ole unohtanut, aika vaan kullannut hieman muistoja...)