Moikka!
Täällä 24v kroonisesti vauvakuumeesta kärsivä, syksyllä AMK-opintonsa päättänyt nainen. Olemme olleet mieheni kanssa ensi kuussa yhdessä 2 vuotta, miehellä vakiduuni ja asumme omassa (pankin) rivaripätkässä. Itsellä tällä hetkellä vaan pätkäduuneja, mutta eiköhän sitä töitä kerkeä koko elämän tekemään, alakin on sellainen että työt ei pitäisi kyllä kesken loppua.
Tosiaan itsellä on ollut toiveissa lapsi jo varmaan teinistä asti ja miehelle olen aikaajoin asiasta puhunut. Hän ei ole ollut juurikaan kiinnostunut, lapsia kyllä haluaa ja aina halunnut mutta tämä perinteinen "katsotaanhan vielä...". Nyt kuitenkin tuli tilanne, jossa PAPAssa näkyi graavimpia muutoksia ja jouduin kolposkopiaan. Pelkäsin jo, että löydös on syöpä ja minulta poistetaan kaikki -> en voi saada lapsia. Tämä sai miehenikin heräämään, ei ne lapset ja niiden "TEKEMINEN" ole ihan itsestäänselvyys. Tulos oli kuitenkin paras mahdollinen: seuraava papa vuoden päästä.
Asia jäi kuitenkin kaivertamaan: entä jos tilanne pahenee? entä jos vuoden päästä joudun leikkaukseen joka johtaa lapsettomuuteen? pystynkö elämään ajatellen, että ainoa mahdollisuuteni saada lapsi oli tämä vuosi ja se menetettiin?
Päätimme siis, että ensi kuun lopussa jätän minipillerit pois ja antaa tulla sitten kun on tullakseen. Kuume on ihan älytön! Kierrosta en voi sanoa mitään, koska minipillerit ovat lopettaneet kuukautiseni kokonaan. Toivottavasti tärppää nopeasti, että saamme pienen jo tämän vuoden puolella!
Sori, tulipas pitkä vuodatus!
