Mä en jaksa päivitellä tänne oikein mitään kuulumisia. En seuraa ovulaatiota. Enkä jaksa vouhottaa kaikkien tuntemuksien perään. Tarpeeks rankkaa muutenkin. Stressiä on yhä. Mutta ei läheskään niin paljon kuin muutama kuukausi sitten. Varmaan johtuu siintä, että alkaa tottua siihen, että aina ne kuukautiset alkaa. Ja raskaaksi ei tulla. Välillä jaksan innoissani katsella vauvan vaatteita ja muuta. Mutta kun niitä ei ole päässyt ostamaan, jotenki se todellisuus on vaan iskeytynyt niin sisimpään. Että välillä sitä miettii ja uskoo, ettei sitä lasta vaan koskaan tulla saamaan.
Kyllä mä muistan kun yritys alkoi. Kuinka innoissaan katottiin huonekalut ja tapetit lastenhuoneeseen Mietittiin kummit ja mammojen ja mummojen reaktiot. Sitä oltiin niin varmoja, että kohta päästään ekaan ultraan ja vauvan vaatteita ostamaan.
Kuulostan varmaan ilonpilaajalta. Mutta itselleni ainakin totuus on tämä. Kaikki ei vaan aina mene niinkuin itse haluaisi.
Kyllä mä muistan kun yritys alkoi. Kuinka innoissaan katottiin huonekalut ja tapetit lastenhuoneeseen Mietittiin kummit ja mammojen ja mummojen reaktiot. Sitä oltiin niin varmoja, että kohta päästään ekaan ultraan ja vauvan vaatteita ostamaan.
Kuulostan varmaan ilonpilaajalta. Mutta itselleni ainakin totuus on tämä. Kaikki ei vaan aina mene niinkuin itse haluaisi.