Missä kannattaa käydä laitattamassa silikonirinnat?

[Occamin partaveitsi]

1. Ei onnellisuus tarkoita sitä, etteikö voisi enää haluta mitään. Päinvastoin - useinhan juuri se masentunut ei halua mitään eikä tavoittele tai yritä saavuttaa mitään. Kyllä onnellinen ihminen voi toivoa, unelmoida ja hänellä voi olla tavoitteita ja pyrkimyksiä. Ihan ihmeellinen käsitys, että näin ei voisi olla.

2. Ja tuossa "hyväksyy itsensä sellaisena kuin on" on sellainen ajatusvirhe, että taas ajatellaan, etteikö itsensä hyväksyvä voisi haluta kehittyä. Ihminen voi hyväksyä esim. sen, että on laiska tai ei osaa jotain, ja sen hyväksymisen jälkeen voi päättää yrittää vähän petrata siinä. Voi myös hyväksyä oman ulkonäkönsä - esim. voi hyväksyä kehon tai ulkonäön ns. epätäydellisyyden, vaikka joitain ns. virheitä peittäisikin. Kuvitellaan, että ihmisellä on ihotyyppi, joka punoittaa ja saa naaman näyttämään aina vähän päihtyneeltä. Ihminen hyväksyy sen, että hänellä nyt on sellainen naama, eikä anna asian häiritä itseään sen kummemmin, mutta voi silti halutessaan meikata sen punoituksen piiloon ja olla tyytyväinen siihen, että niin voi tehdä.



Tuo määritelmä onnellisuudesta kuulostaa jo aika epäinhimilliseltä. Eivät mielihalut ole negatiivinen asia eivätkä ne aina liity mihinkään omistamiseen. Ja esim. unelmat ja tavoitteet voivat lisätä onnellisuutta hyvinkin paljon.

1. Masennus (on sairaus) tulee juuri siitä, ettei saa mitä haluaa. Vie pois mielihyvä ja viet pois halun elää. Mutta mistä tulee mielihyvä?

2. Laiskuus on tervettä. Laiskuuden vastakohta, vaikkapa hypomania, on stressaavaa ja tuhoisaa. Stressi aiheuttaa masennusta (liittyy #1).

Edelleen olen sitä mieltä, että ulospäin säteilevä onni tulee siitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa.

 

[vierailija]

Silikonirinnat ottaneet naiset tekevät kolme kertaa todennäköisemmin itsemurhan kuin implantittomat kanssasisarensa.


Ranskalainen näyttelijätär Lolo Ferrari tunnettiin jättimäisistä silikonirinnoistaan. Ferrari kuoli vuonna 2000 vain 30 vuoden iässä.
Näin kertovat yhdysvaltalaiset tutkijat Annuals of Plastic Surgery -julkaisussa.

Vanderbiltin yliopiston tutkijat seurasivat 3 573 ruotsalaista, silikonirinnat vuosina 1965-1993 ottanutta naista. He tarkastelivat joukosta kuolleiden naisten kuolintodistuksia ja etsivät sitä kautta oman käden kautta surmansa saaneita naisia.

Johtava tutkija Loren Lipworth arvelee, että silikonit ottavilla naisilla voi olla jo ennen operaatiota kanssasisariaan enemmän psyykkisiä ongelmia esimerkiksi itsetuntoon ja omaan ruumiinkuvaan liittyen.

- Luulen, että emme edes tiedä, kuinka suuri ongelma tämä on. Emme pysty edes osoittamaan tarkasti, kuinka suurella osalla naisista on psyykkisiä ongelmia, Lipworth kertoi uutistoimisto Reutersille.

Itsemurhariskin lisäksi silikonit ottaneet naiset kuolevat myös kolme kertaa muita naisia todennäköisemmin alkoholin tai huumeiden vuoksi.

unohit kertoa miksi lääketieteellisistä syistä tehty leikkaus hyväksyttävämpi?

 

[Mörköäiti]

Deodorantti on ilmakehän pilaamista ja myrkkyjen siirtämistä verenkiertoon. Käytän aniharvoin, sillä jos ihon bakteeristo on balanssissa, ei esimerkiksi kainalotkaan ala haista, vaikka hikoilisi.

Joskus ennenkin olen kuullut jonkun miehen selittävän samaa. Kuulemma hänen hikensä ei haissut pahalle jne. No, hänen lähettyvillään kyllä toivoi että dödöä olisi tajunnut käyttää. Mutta ainahan se on toki mahdollista, että on ihmisiä, joiden hiki on hajutonta - kovin yleistä se ei taida olla.

Mutta suhtaudutko siis deodorantin käyttöön samoin kuin meikkaamiseen, eli onko sekin feikkaamista?

Hiusten leikkuu on jokaisen oma asia. Minun ei tarvitse kaljuna sellaista harrastaa. En osaa sanoa onko hiusten leikkaamisen syy käytännöllisyys vai kauneusihanteet. Itse en kiinnitä huomiota muuta kuin värjättyihin hiuksiin. Hiuksia värjäävät ihmiset saavat minut surulliseksi, koska he eivät oikeasti ymmärrä, miten suureen vaaraan he asettavat terveytensä.

Mutta onko sinusta hiusten laittaminen feikkaamista? Ei tietenkään voi yleistäen sanoa, mikä kenelläkin on syynä, koska jokaisella on eri syyt ja usealla monia syitä. Olen itse huomannut, että jos pitkiä hiuksia ei aina välillä leikkaa, ne alkavat takkuuntua tosi helposti. Mutta joku leikkaa kauneusihanteiden mukaan, joku jotenkin muuten. Kaikki ulkonäöstään kiinnostuneethan eivät tietenkään noudata mitään yleistä kauneusihannetta.

On totta, että kemialliset hiusvärit ovat ihan järkyttävää myrkkyä ja jopa vaarallisia. Tosin kasviväreissä on sellaisia, joissa ei ole niitä myrkkyjä, jotka aiheuttavat vakavia allergisia reaktioita. Mutta siinä olet väärässä, etteivätkö ihmiset muka tietäisi hiusvärien kemikaaleista. Niistä on uutisoitu tosi paljon, eli ei se mitään salatiedettä ole, joka on vain sinun tiedossasi. Ihmiset värjäävät hiuksia kemikaaleista välittämättä - ihan samoin kuin ihmiset polttavat tupakkaa tai syövät lihaa vaikka tietävät sen olevan epäterveellistä. Ja tietysti osa hiuksia värjäävistä käyttää jotain muita kuin kemiallisia värejä.

 

[vierailija]

tai oonhan mä kokeillu sillonku pikkuveli halus virossa käyä stripparin luona. sillon mä kysyin yheltä saanko koskettaa kun en oo koskaan kokeillu noh tää nainen otti rintansa esiin ja mää nolona kokeilin. se oli sellanen sileen tuntunen ja vähän kova. normi rinnat on enempi lämpöset mut emmää kaikkea muista ku en kehannu pitempään siinä tilanteessa tunnustella. otetaan esimerkki kun nyt silikooneja kattelin ni esim bechamille ne mielestäni sopi. ehkä ne c rinnat jotka tässä ketjussa oli ni ne näytti viel hyvälle.

 

[Mörköäiti]

1. Masennus (on sairaus) tulee juuri siitä, ettei saa mitä haluaa. Vie pois mielihyvä ja viet pois halun elää. Mutta mistä tulee mielihyvä?

Itse asiassa masennus ei ole ihan noin mustavalkoinen juttu. Eikä se niin mene, että jos ei saa vaikka haluamaansa ihmistä tai uusia farkkuja, niin heti "masentuu". Masennuksen syy voi olla vaikka aivokemian häiriö tai oman lapsen kuolema.

Normaaliin elämään kuuluu myös pettymyksiä ja perusonnellinen ja tasapainoinen ihminen kestää niitä. Hetkellinen pettymys tai mielen pahoittaminen ei horjuta pohjalla olevaa perustyytyväistä ja -onnellista olotilaa, joten onnellinen ihminen kestää sen, ettei saanutkaan uusia farkkuja tai ei voittanutkaan lotossa tai että joku kiva työpaikka meni sivu suun.

Mielihyvä ja onnellisuus tulevat siitä, että elämä noin kokonaisuutena tuntuu mielkkäältä ja hyvältä. Mielihyväähän saa myös omien tavoitteidensa eteen ponnistelusta, olivat ne tavoitteet sitten vaikka maratonin treenaaminen, talon entisöinti tai väitöskirjan kirjoittaminen. Toisaalta mielihyvää saa hyvistä ja tärkeistä hetkistä - läheisten kanssa vietetystä ajasta, kiireettömästä lauantaiaamusta, hyvän kirjan lukemisesta, taiteesta yleensä, liikunnasta, suklaasta, teen juomisesta, seksistä tai masturboinnista, pitkään nukkumisesta, kauniin kiven löytämisestä... jne jne jne. Mielihyvää saa myös siitä, kun huomaa oppineensa uutta ja kehittyneensä, saavuttaneensa tavoitteitaan - tai siitä, että ei ihan saavuta niitä, mutta huomaa ettei maailma kaatunutkaan ja sitten voi keskittyä johonkin muuhun.

2. Laiskuus on tervettä. Laiskuuden vastakohta, vaikkapa hypomania, on stressaavaa ja tuhoisaa. Stressi aiheuttaa masennusta (liittyy #1).

Edelleen olen sitä mieltä, että ulospäin säteilevä onni tulee siitä, että ihminen on sinut itsensä kanssa.

On myös saamatonta laiskuutta, mikä on eri asia kuin se, että osaa ottaa rennosti. Mutta viimeisestä lauseesta olen kanssasi samaa mieltä - tosin taidamme olla täysin eri mieltä, mitä siihen voi sisältyä.

 

[vierailija]

mistä muuten johtuu et kun rintoja pyörittää ihoa vasten kämmenillään nii hetken aikaa ne pysyy terhakkaina? tai tän huomasin

 

[Mörköäiti]

Silikonirinnat ottaneet naiset tekevät kolme kertaa todennäköisemmin itsemurhan kuin implantittomat kanssasisarensa.


Ranskalainen näyttelijätär Lolo Ferrari tunnettiin jättimäisistä silikonirinnoistaan. Ferrari kuoli vuonna 2000 vain 30 vuoden iässä.
Näin kertovat yhdysvaltalaiset tutkijat Annuals of Plastic Surgery -julkaisussa.

Vanderbiltin yliopiston tutkijat seurasivat 3 573 ruotsalaista, silikonirinnat vuosina 1965-1993 ottanutta naista. He tarkastelivat joukosta kuolleiden naisten kuolintodistuksia ja etsivät sitä kautta oman käden kautta surmansa saaneita naisia.

Johtava tutkija Loren Lipworth arvelee, että silikonit ottavilla naisilla voi olla jo ennen operaatiota kanssasisariaan enemmän psyykkisiä ongelmia esimerkiksi itsetuntoon ja omaan ruumiinkuvaan liittyen.

- Luulen, että emme edes tiedä, kuinka suuri ongelma tämä on. Emme pysty edes osoittamaan tarkasti, kuinka suurella osalla naisista on psyykkisiä ongelmia, Lipworth kertoi uutistoimisto Reutersille.

Itsemurhariskin lisäksi silikonit ottaneet naiset kuolevat myös kolme kertaa muita naisia todennäköisemmin alkoholin tai huumeiden vuoksi.

En epäile yhtään. Tosin sen sijaan, että kuitataan asia huonolla itsetunnolla ja sitä kautta ihmisen huonommuudella, olisi paikallaan miettiä yhteiskunnan rakenteita ja millä lailla ne ovat osallisia. Niitä muuttamalla voidaan vähentää ulkonäkökeskeisyyttä ja sitä, että ihmiset yrittävät tunkea itseään joihinkin älyttömiin muotteihin.

 

[Mörköäiti]

en oo koskaan kokeillu tuli typo mutta kertomuksesta luin. oli siis ääri vastustaja joka halusi kokeilla miltä ne tuntuu kun koskettaa. nyt mentävä moiiii

Voihan sitä olla kiinnostunut tietämään, tuntuvatko ne kiveltä, kumilta vai pehmeältä, vaikka olisikin sitä mieltä, ettei silikonirinnoissa ole mitään järkeä.

 

[Occamin partaveitsi]

Ei onnellisuus tarkoita sitä, etteikö voisi enää haluta mitään. Päinvastoin - useinhan juuri se masentunut ei halua mitään eikä tavoittele tai yritä saavuttaa mitään. Kyllä onnellinen ihminen voi toivoa, unelmoida ja hänellä voi olla tavoitteita ja pyrkimyksiä. Ihan ihmeellinen käsitys, että näin ei voisi olla.

Ja tuossa "hyväksyy itsensä sellaisena kuin on" on sellainen ajatusvirhe, että taas ajatellaan, etteikö itsensä hyväksyvä voisi haluta kehittyä. Ihminen voi hyväksyä esim. sen, että on laiska tai ei osaa jotain, ja sen hyväksymisen jälkeen voi päättää yrittää vähän petrata siinä. Voi myös hyväksyä oman ulkonäkönsä - esim. voi hyväksyä kehon tai ulkonäön ns. epätäydellisyyden, vaikka joitain ns. virheitä peittäisikin. Kuvitellaan, että ihmisellä on ihotyyppi, joka punoittaa ja saa naaman näyttämään aina vähän päihtyneeltä. Ihminen hyväksyy sen, että hänellä nyt on sellainen naama, eikä anna asian häiritä itseään sen kummemmin, mutta voi silti halutessaan meikata sen punoituksen piiloon ja olla tyytyväinen siihen, että niin voi tehdä.



Tuo määritelmä onnellisuudesta kuulostaa jo aika epäinhimilliseltä. Eivät mielihalut ole negatiivinen asia eivätkä ne aina liity mihinkään omistamiseen. Ja esim. unelmat ja tavoitteet voivat lisätä onnellisuutta hyvinkin paljon.

Unelmien ja tavoitteiden toteutumattomuus taas voi lisätä masennusta. Eli ei ole hyvä sekään.

Mikäli hieman pohditte tätä asiaa, niin markkinatalous ei toimi ilman, että ihmisistä tehdään onnettomia. He ostavat kaikenlaista krääsää tullakseen onnelliseksi, mutta todellisuudessa he eivät sitä ole.

 

[Occamin partaveitsi]

En epäile yhtään. Tosin sen sijaan, että kuitataan asia huonolla itsetunnolla ja sitä kautta ihmisen huonommuudella, olisi paikallaan miettiä yhteiskunnan rakenteita ja millä lailla ne ovat osallisia. Niitä muuttamalla voidaan vähentää ulkonäkökeskeisyyttä ja sitä, että ihmiset yrittävät tunkea itseään joihinkin älyttömiin muotteihin.

Näin juuri. Lihavatkin olivat onnellisia, kunnes joku idiootti meni diskriminoimaan heitä. Nyt hekin ovat sitten masentuneita ja käytävät kaikki rahansa laihtuakseen jutuilla, jotka eivät todistetusti toimi. Siinä sivussa tekee tietysti moni lääkefirma, lääkäri ja terapeutti hyvät fyffet.

 

[Mörköäiti]

Unelmien ja tavoitteiden toteutumattomuus taas voi lisätä masennusta. Eli ei ole hyvä sekään.

Voi lisätä - tai voi olla lisäämättä. Kun ihmisen elämä on pääosin hyvää, minäkuva on kunnossa ja kokee elämänsä mielekkäänä, pääsee kyllä todennäköisesti yli siitä, että kaikki ei elämässä toteudu. Toki jotkut unelmat ovat tärkeömpiä ja niiden kariutuminen voi olla isompi kriisi. Mutta ei kaikki sellainen tarkoita loppuiän kestävää masennusta. Pettymyksistäkin voi päästä yli ja voi nähdä elämän silti hyvänä ja kauniina, vaikka siihen liittyisi suruakin.

Mikäli hieman pohditte tätä asiaa, niin markkinatalous ei toimi ilman, että ihmisistä tehdään onnettomia. He ostavat kaikenlaista krääsää tullakseen onnelliseksi, mutta todellisuudessa he eivät sitä ole.

Kuinka moni ostaa asioita tullakseen onnelliseksi? Tai no jaa, tavallaan aika monen toiveet ja unelmat ovat riippuvaisia ostamisesta, kun kerran unelmoidaan talosta ja autoista tms. Mutta kyllähän iso osa ihmisistä osaa kuitenkin nähdä elämässä pääosin muuta mielekästä kuin ostamisen. En minäkään kerskakulutuskulttuuria kannata, mutta en olekaan tässä ketjussa puhunut tavaroista, kun olen puhunut unelmista ja tavoitteista.

 

[vierailija]

Näin juuri. Lihavatkin olivat onnellisia, kunnes joku idiootti meni diskriminoimaan heitä. Nyt hekin ovat sitten masentuneita ja käytävät kaikki rahansa laihtuakseen jutuilla, jotka eivät todistetusti toimi. Siinä sivussa tekee tietysti moni lääkefirma, lääkäri ja terapeutti hyvät fyffet.

miksi on niin vaikeaa perustella että mielestäsi muista syistä kun lääketieteellisistä tehty rinta leikkaus johtuisi mt ongelmista?

 

[Mörköäiti]

Näin juuri. Lihavatkin olivat onnellisia, kunnes joku idiootti meni diskriminoimaan heitä. Nyt hekin ovat sitten masentuneita ja käytävät kaikki rahansa laihtuakseen jutuilla, jotka eivät todistetusti toimi. Siinä sivussa tekee tietysti moni lääkefirma, lääkäri ja terapeutti hyvät fyffet.

Eivät kaikki lihavat ole masentuneita jotka tuhlaavat rahansa laihdutusvalmisteisiin. Toki sairaalloinen lihavuus on terveysriski, jolloin asialle kannattaa tehdä jotain. Mutta pieni ylipaino tai lievä lihavuus ovat usein asioita, joiden kanssa ihminen on varsinkin myöhemmällä iällä ihan sujut. Toisessa ketjussa ihastelit toisen mieskirjoittajan kanssa ranskalaisia, "jotka eivät liho". Se nyt ei ollut suoranaista lihavien diskriminoimista, mutta epäsuoraa lihaville veetuilua se kyllä oli. Mitäs luulet - tekevätkö miehet tuollaista enemmän kuin naiset? Itse olen aina ollut hoikka (varsinkin nuorempana jopa joidenkin mielestä alipainoinen), mutta olen jo teini-ikäisestä asti ollut tarkka siitä, etten edes rivien välistä lyttää ylipainoisia ihmisiä.

 

[Asiankannattaja]

Ei onnellisuus tarkoita sitä, etteikö voisi enää haluta mitään. Päinvastoin - useinhan juuri se masentunut ei halua mitään eikä tavoittele tai yritä saavuttaa mitään. .

Olet ihan oikeassa.

Onnellisella ihmisellä on toiveita ja haaveita. On mustia päiviä ja kirkkaita päiviä. Onnellisen maailmassa on kaikki hajut, värit ja maut.

Masentuneen maailma on synkänharmaa. Ei toiveita eikä haaveita. Masentuneelle on ihan yhdentekevää tuleeko lauantaina syöpä vai lottovoitto vai jääkö rekan alle. Masentuneen maailma on silti yhtä harmaa.

Niinpä masentunut ei taatusti toivo itselleen silikonitissejä.

Jos olisin nainen, niin tuskin koskaan harkitsisin silikonitissejä. Mieheytenikään ei ole koskaan ollut kiinni siitä minkä kokoinen vehje vasemmassa lahkeessani roikkuu joten tuskin naiseutenikaan olis tisseistä kiinni. Pikemminkin niinpäin, että jos tissini olisivat liian isot niin voisin harkita pienennysleikkausta saadakseni semmoiset jotka ei haittaa jokapäiväistä elämää.

 

[Pey]

Silarit on järkyttävät, anteeksi vain. Miksi kukaan haluaa tietentahtoen näyttää skrodelta?

 

[vierailija]

Silarit on järkyttävät, anteeksi vain. Miksi kukaan haluaa tietentahtoen näyttää skrodelta?

Ainakin omat silarit näyttävät upeilta
Rakastan nykyisiä rintojani yli kaiken <3
Joku jolla olisi huono omatunto, ei varmasti kelpuuttaisi näitäkään tissejä.
Mulle oli pääasia, että saan tuntea miltä tuntuu olla nainen jolla on rinnat.
Ja se tuntuu kyllä hemmetin hyvälle

 

[vierailija]

Itse asiassa masennus ei ole ihan noin mustavalkoinen juttu. Eikä se niin mene, että jos ei saa vaikka haluamaansa ihmistä tai uusia farkkuja, niin heti "masentuu". Masennuksen syy voi olla vaikka aivokemian häiriö tai oman lapsen kuolema.

Normaaliin elämään kuuluu myös pettymyksiä ja perusonnellinen ja tasapainoinen ihminen kestää niitä. Hetkellinen pettymys tai mielen pahoittaminen ei horjuta pohjalla olevaa perustyytyväistä ja -onnellista olotilaa, joten onnellinen ihminen kestää sen, ettei saanutkaan uusia farkkuja tai ei voittanutkaan lotossa tai että joku kiva työpaikka meni sivu suun.

Mielihyvä ja onnellisuus tulevat siitä, että elämä noin kokonaisuutena tuntuu mielkkäältä ja hyvältä. Mielihyväähän saa myös omien tavoitteidensa eteen ponnistelusta, olivat ne tavoitteet sitten vaikka maratonin treenaaminen, talon entisöinti tai väitöskirjan kirjoittaminen. Toisaalta mielihyvää saa hyvistä ja tärkeistä hetkistä - läheisten kanssa vietetystä ajasta, kiireettömästä lauantaiaamusta, hyvän kirjan lukemisesta, taiteesta yleensä, liikunnasta, suklaasta, teen juomisesta, seksistä tai masturboinnista, pitkään nukkumisesta, kauniin kiven löytämisestä... jne jne jne. Mielihyvää saa myös siitä, kun huomaa oppineensa uutta ja kehittyneensä, saavuttaneensa tavoitteitaan - tai siitä, että ei ihan saavuta niitä, mutta huomaa ettei maailma kaatunutkaan ja sitten voi keskittyä johonkin muuhun.



On myös saamatonta laiskuutta, mikä on eri asia kuin se, että osaa ottaa rennosti. Mutta viimeisestä lauseesta olen kanssasi samaa mieltä - tosin taidamme olla täysin eri mieltä, mitä siihen voi sisältyä.

pakko huokasta täysin ku itteensä kattois aina samantyyliset vastaukset. samanlainen maailma ku mulla. tietty eroovaisuuksia on mut ne pää jutut. däämn sydämessä tuntu hyvälle

 

[vierailija]

Voihan sitä olla kiinnostunut tietämään, tuntuvatko ne kiveltä, kumilta vai pehmeältä, vaikka olisikin sitä mieltä, ettei silikonirinnoissa ole mitään järkeä.

niin oikeessa olet

 

[vierailija]

Maksa 5000 mieluummi hyvälle terapeutille joka auttaa rakentamaan paremman itsetunnon. Siitä on loppuelämän enemmän hyötyä kuin kumipalloista ( kuka ihme tahtoo elimistöönsä jotai ylimääräistä?.. tää itseasiassa on pirun huvittavaa, törmännyt ihmiseen joka paasaa ravinnon puhtaudesta, lisäaineettomuudesta etc. Ja samainen immeinen hankki kumipallot...

Silikoonit luojan kiitos alkaa monen mielestä olla kaikkea muuta kuin siistit. Vähän niin kuin hieman epätoivoisten juttu. Sitähän se on. En usko että yksikään hyvän itsetunnon omaava tarttee keinotekoisia pallukoita jotta voi tuntea itsensä "kokonaiseksi"

Monille leikkaus on tuonut suurta apua myös itsetyytyväisyyteen. Tottakai sopivan kokoiset rinnat, ei liian isoja, kehon koko huomioitava. Itse haaveilen pienennysleikkauksesta. Ei ole tosin varaa. Jotkut rintasyöpäpotilaatkin haluavat rinnan tai rinnat takaisin tunteakseen itsensä "kokonaiseksi" mitä pilkkaat. Ei leikkauksessa ole mitään epätoivoista. Se on jokaisen oma asia.

Ainakaan roikkuvat rinnat ei ole minusta kovin nätit. Tiedän että miehet tykkää niistä, mutta itse en tykkää.

 

[vierailijatrrrr]

Ainakin omat silarit näyttävät upeilta
Rakastan nykyisiä rintojani yli kaiken <3
Joku jolla olisi huono omatunto, ei varmasti kelpuuttaisi näitäkään tissejä.
Mulle oli pääasia, että saan tuntea miltä tuntuu olla nainen jolla on rinnat.
Ja se tuntuu kyllä hemmetin hyvälle

...ai että... millainen on ihminen joka rakastaa yli kaiken muun OMIA RINTOJAAN?! Tai olis edes omat rinnat mutta kumitissejä...

 

[Occamin partaveitsi]

unohit kertoa miksi lääketieteellisistä syistä tehty leikkaus hyväksyttävämpi?

Lääketieteellisistä syistä tehdyllä leikkauksella PALAUTETAAN ulkonäkö sellaiseksi kuin se oli (ja mihin persoona on mukautunut). Kauneusleikkauksilla haetaan päässä olevan vian hetkellistä korjaamista.

 

[Occamin partaveitsi]

Voi lisätä - tai voi olla lisäämättä. Kun ihmisen elämä on pääosin hyvää, minäkuva on kunnossa ja kokee elämänsä mielekkäänä, pääsee kyllä todennäköisesti yli siitä, että kaikki ei elämässä toteudu. Toki jotkut unelmat ovat tärkeömpiä ja niiden kariutuminen voi olla isompi kriisi. Mutta ei kaikki sellainen tarkoita loppuiän kestävää masennusta. Pettymyksistäkin voi päästä yli ja voi nähdä elämän silti hyvänä ja kauniina, vaikka siihen liittyisi suruakin.



Kuinka moni ostaa asioita tullakseen onnelliseksi? Tai no jaa, tavallaan aika monen toiveet ja unelmat ovat riippuvaisia ostamisesta, kun kerran unelmoidaan talosta ja autoista tms. Mutta kyllähän iso osa ihmisistä osaa kuitenkin nähdä elämässä pääosin muuta mielekästä kuin ostamisen. En minäkään kerskakulutuskulttuuria kannata, mutta en olekaan tässä ketjussa puhunut tavaroista, kun olen puhunut unelmista ja tavoitteista.

Masennus on monimutkainen sairaus, mutta siihen liittyy selvimmin stressitekijät. Mikä sen stressaavampaa kuin tavoitella unelmia, jotka eivät välttämättä toteudu? Ja vaikka toteutuu, niin antaa vain hetkellisen onnen.

Esimerkki: mikäli päätät opiskella tohtoriksi, mutta et sitten onnistu, masennut. Tai jos olet lähdössä matkalle, suunnittelet kaikkea etukäteen ja kun suunnitelmat eivät toteudu, matka on pilalla. Verrattuna siihen, että menet niillä mitä on annettu, lähdet ex-tempore matkalle ja nautit hetkestä.

Hyvin moni ostaa asioita tullakseen onnelliseksi. Mieti asiaa, niin ehkä tajuat asian. Ehkä.

 

[Occamin partaveitsi]

Eivät kaikki lihavat ole masentuneita jotka tuhlaavat rahansa laihdutusvalmisteisiin. Toki sairaalloinen lihavuus on terveysriski, jolloin asialle kannattaa tehdä jotain. Mutta pieni ylipaino tai lievä lihavuus ovat usein asioita, joiden kanssa ihminen on varsinkin myöhemmällä iällä ihan sujut. Toisessa ketjussa ihastelit toisen mieskirjoittajan kanssa ranskalaisia, "jotka eivät liho". Se nyt ei ollut suoranaista lihavien diskriminoimista, mutta epäsuoraa lihaville veetuilua se kyllä oli. Mitäs luulet - tekevätkö miehet tuollaista enemmän kuin naiset? Itse olen aina ollut hoikka (varsinkin nuorempana jopa joidenkin mielestä alipainoinen), mutta olen jo teini-ikäisestä asti ollut tarkka siitä, etten edes rivien välistä lyttää ylipainoisia ihmisiä.

Otetaas esimerkki. Benny Hill oli leppoisa lihava. Hän oli hauska. Moni muukin lihava näyttelijä oli "ihq" ennen. Mitä ajattelee nykyihmiset? He ajattelevat "onpas kauhea läski!" ... sama toistuu kaikessa muussakin.

Mietippäs, jos miehet alkavat inhota naisia vain siksi, että he ovat naisia. Mitäpä luulet, moniko nainen masentuu?

 

[Occamin partaveitsi]

Olet ihan oikeassa.

Onnellisella ihmisellä on toiveita ja haaveita. On mustia päiviä ja kirkkaita päiviä. Onnellisen maailmassa on kaikki hajut, värit ja maut.

Masentuneen maailma on synkänharmaa. Ei toiveita eikä haaveita. Masentuneelle on ihan yhdentekevää tuleeko lauantaina syöpä vai lottovoitto vai jääkö rekan alle. Masentuneen maailma on silti yhtä harmaa.

Niinpä masentunut ei taatusti toivo itselleen silikonitissejä.

Jos olisin nainen, niin tuskin koskaan harkitsisin silikonitissejä. Mieheytenikään ei ole koskaan ollut kiinni siitä minkä kokoinen vehje vasemmassa lahkeessani roikkuu joten tuskin naiseutenikaan olis tisseistä kiinni. Pikemminkin niinpäin, että jos tissini olisivat liian isot niin voisin harkita pienennysleikkausta saadakseni semmoiset jotka ei haittaa jokapäiväistä elämää.

Puurot ja vellit sekaisin. Masentuneella ei ole niitä toiveita eikä haaveita siksi, kun ne eivät ole toteutuneet! Eli ensin tulee epäonnistuminen (tai muu stressitekijä), sitten masennus. Ei toisin päin.

 

[Occamin partaveitsi]

Monille leikkaus on tuonut suurta apua myös itsetyytyväisyyteen. Tottakai sopivan kokoiset rinnat, ei liian isoja, kehon koko huomioitava. Itse haaveilen pienennysleikkauksesta. Ei ole tosin varaa. Jotkut rintasyöpäpotilaatkin haluavat rinnan tai rinnat takaisin tunteakseen itsensä "kokonaiseksi" mitä pilkkaat. Ei leikkauksessa ole mitään epätoivoista. Se on jokaisen oma asia.

Ainakaan roikkuvat rinnat ei ole minusta kovin nätit. Tiedän että miehet tykkää niistä, mutta itse en tykkää.

Korostetaan: HETKELLISTÄ onnea. Silareiden ottajilla on 3x riski tappaa itsensä ja paljon suurempi riski tulla narkkariksi. Eli tavallaan asian voi nähdä kuten lihavilla: jos on silarit, on sairas.