V
vierailija
Vieras
ooon jotenki, niiin kyllästynyt olemaan aina se kaveri, vaikka seurustelinkin. Mun miesd rakastaaa mua, Aina kun sanooo jotain positiiivistä musta niin oksettaa, Onko kenelläkään muuulla vastaavaa?
V
vierailija
Vieras
ja koko ajan pöriii mielessä vaikka kulta nukkuu. haluaisin jotenkin saada tän läskielämän päähän, töivon ettei tuuu taaas sitä boootypeppi vittuilua
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
On ollu ja on edelleen.
Kärsin peliriippuvuudesta. Pilasin raha-asiani. Sairastuin vakavaan masennukseen, yritin itsemurhaa, epäonnistui sekin.
Nyt kitkutellut muutamia kuukausia, eikä kertaakaan ole tullut sellanen olo, että olisi tyytyväinen siitä, ettei onnistunut. Paremminkin niin, että kyllä mä sen vielä teen ja ens kerralla se takuulla onnistuu.
Olen psyk hoidon piirissä ja lääkitys on, mulla on perhe eli mies ja lapsia ja silti aatokset on nämä. Aika surkeeta, eikö?
Kärsin peliriippuvuudesta. Pilasin raha-asiani. Sairastuin vakavaan masennukseen, yritin itsemurhaa, epäonnistui sekin.
Nyt kitkutellut muutamia kuukausia, eikä kertaakaan ole tullut sellanen olo, että olisi tyytyväinen siitä, ettei onnistunut. Paremminkin niin, että kyllä mä sen vielä teen ja ens kerralla se takuulla onnistuu.
Olen psyk hoidon piirissä ja lääkitys on, mulla on perhe eli mies ja lapsia ja silti aatokset on nämä. Aika surkeeta, eikö?
Kertoo vain siitä, että avohoito ei toimi. Ei sen ole edes tarkoituskaan toimia, sillä hoitohan on mallia "pilleripurkki kouraan ja lämpimät saatesanat".
Pätee myös moneen muuhun sairaanhoitoprosessiin, eli alkusyytä ei edes haluta ymmärtää, eikä sitä poistaa, pääasia, että oireet saadaan pimennetyksi.
Ei tuo itsarin ajatteleminen mitenkään ihmeellistä ole. Moni lahjakas ja empaattinen ihminen voi ajautua tuollaisiin aatoksiin. Osa myös tekoihin. Kiitos yhteiskunnan tuoman stressin ja ihmisten asenteen. Persoonallisuushäiriöisenä pärjäisit paljon paremmin.
Kyvyttömyys tuntea mielihyvää liittyy masennukseen. Masennus paranee yleensä spontaanisti, kunhan vain tukiverkosto on kunnossa. Lääkityksestä voi olla haittaa tai hyötyä. Lääkityillä masennusjaksot toistuvat, lääkitsemättömillä ei (poikkeuksiakin on). Aivokemian epäbalanssi on skeidaa, johon lääkkeitä tuputetaan. Uusimpien tutkimusten mukaan suolistobakteereiden epäsuhta selittää enemmän masennustakin (Kaplan, B. J., Rucklidge, J. J., Romijn, A., & McLeod, K. (2015). The Emerging Field of Nutritional Mental Health Inflammation, the Microbiome, Oxidative Stress, and Mitochondrial Function. Clinical Psychological Science, 2167702614555413. doi: 10.1177/2167702614555413)..
Mikäli olet jo kerran kokeillut lopettaa päiväsi omatoimisesti, niin etkö koe käyneesi jo tarpeeksi pohjalla ja suunnaksi voisit ottaa ylöspäin menemisen? Olisiko viisasta kokeilla jotain vähemmän radikaalia, joka muuttaisi elämäsi suuntaa? Muutat maisemaa, jätät kaikki vanhat "paskat" taaksesi? Tai ainakin aluksi hakeudut vertaistuen piiriin, keinolla millä hyvänsä.
Pätee myös moneen muuhun sairaanhoitoprosessiin, eli alkusyytä ei edes haluta ymmärtää, eikä sitä poistaa, pääasia, että oireet saadaan pimennetyksi.
Ei tuo itsarin ajatteleminen mitenkään ihmeellistä ole. Moni lahjakas ja empaattinen ihminen voi ajautua tuollaisiin aatoksiin. Osa myös tekoihin. Kiitos yhteiskunnan tuoman stressin ja ihmisten asenteen. Persoonallisuushäiriöisenä pärjäisit paljon paremmin.
Kyvyttömyys tuntea mielihyvää liittyy masennukseen. Masennus paranee yleensä spontaanisti, kunhan vain tukiverkosto on kunnossa. Lääkityksestä voi olla haittaa tai hyötyä. Lääkityillä masennusjaksot toistuvat, lääkitsemättömillä ei (poikkeuksiakin on). Aivokemian epäbalanssi on skeidaa, johon lääkkeitä tuputetaan. Uusimpien tutkimusten mukaan suolistobakteereiden epäsuhta selittää enemmän masennustakin (Kaplan, B. J., Rucklidge, J. J., Romijn, A., & McLeod, K. (2015). The Emerging Field of Nutritional Mental Health Inflammation, the Microbiome, Oxidative Stress, and Mitochondrial Function. Clinical Psychological Science, 2167702614555413. doi: 10.1177/2167702614555413)..
Mikäli olet jo kerran kokeillut lopettaa päiväsi omatoimisesti, niin etkö koe käyneesi jo tarpeeksi pohjalla ja suunnaksi voisit ottaa ylöspäin menemisen? Olisiko viisasta kokeilla jotain vähemmän radikaalia, joka muuttaisi elämäsi suuntaa? Muutat maisemaa, jätät kaikki vanhat "paskat" taaksesi? Tai ainakin aluksi hakeudut vertaistuen piiriin, keinolla millä hyvänsä.
V
vierailija
Vieras
Miten sitä rahattomana, voimattomana, elämänhaluttomana mihinkään lähtee? Täällä mä haahuilen päivästä toiseen ja teen myös lähipiirin elämästä paskaa kärsimykselläni.
Ja mitähän vertaistukea meinaat? Masentuneilta vai peliriippuvaisilta? Mulla on tulossa iso perintö, joka korjaa talouden kertaheitolla, mutta sekään ei lohduta. Luultavasti pelaan nekin rahat. Jos nyt kuolen, perintö siirtyy lapsille. Hyvä pesämuna tulevaisuuden varalle...
Masentuneille on vertaistukea ja niin on myös peliriippuvaisille. Sinun pitää rohkaistua ottamaan heihin yhteyttä. Talouden suhteenhan sinulla ei ole sitten mitään hätää. Tiedostat jo ongelmasi, eli riippuvuutesi, jonka voit selättää älylläsi. Vaikeaa se tietenkin on, mutta niinhän tämä elämä tuppaa olemaan.
Älä mieti lähipiiriäsi liikaa. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Yritä myös nähdä asioita pitkällä tähtäimellä, vaikka se ehkä juuri nyt on lähes mahdotonta. Mikäli keksit jonkin asian, joka motivoi sinua, toimi sen mukaan.
V
vierailija
Vieras
No en keksi. Tuskinpa olisin päätynyt tähän pisteeseen, jos olisin sen keksinyt.
Ja lähipiiriä on pakko ajatella. He ovat syyttömiä tähän ja joutuvat silti kärsimään. Kärsivät varmaan itsemurhastakin, mutta nyt ainakin. En näe tilanteessa muuta ulos pääsyä. Se on ahdistavaa.
Itsari voi aiheuttaa kaskadin, jossa toisetkin masentuvat ja pahimmillaan tappavat itsensä. Tuskinpa sinä sellaista haluat tehdä?
Mitä tarkoitat sillä, että lähipiirisi kärsii sinusta? Onko se jotain tekoja vai tunnetasolla jotain sellaista, että tunnet sairautesi vaikuttavan heihin?
Olet varmasti tutustunut Nimettömiin pelureihin http://www.nimettomatpelurit.fi/ ?
V
vierailija
Vieras
Joo. Peliriippuvaisten vertaistukiryhmät ja -sivustot netissä on tulleet tutuksi. Samoin terapeutin kanssa on asiaa sivuttu, mutta hänellä ei varsinaisesti ole osaamista juuri tämän hoitoon. Enemmän painottuu ne masennusjutut. Eikä nekään auta.
V
vierailija
Vieras
Tuo että persoonallisuushäiriöinen pärjäsi paremmin on totta.
Mulla ollut lapsena ja nuorena pahat masennusjaksot. Parani ne spontaanisti joo, mutta uusivat myös. Nyt kun lääkitys ollut vuosia, ei ole enää uusineet. Lääkitys iso apu.
V
vierailija
Vieras
Oli joskus itsetuhoisia ajatuksia, avioliiton kriiseissä. Sitten vedin masennuslääkkeet vessanpöntöstä alas, ja olo parani kummasti, niissä pillereissä luki että saattaa lisätä itsemurha riskiä. Olen onnellinen, että olen olemassa ja elän, enkä jättänyt lapsilleni perinnöksi taakkaa että äiti tappoi itsensä. Lapset alkavat nyt olla aikuisia, tulen näkemään toivottavasti lapsenlapseni.
Miehiä tulee miehiä menee, avioeroja tulee, mutta lapset on ja pysyy, ja elämä on elämisen arvoista.
Miehiä tulee miehiä menee, avioeroja tulee, mutta lapset on ja pysyy, ja elämä on elämisen arvoista.
Hyvä, että on apua. Poikkeukset vahvistavat sääntöä.
Masennuksessa tutkitaan sitä, että toisilla on sellaiset masennukseen liittyvät geenit, joiden aktivaatio edellyttää useampaa vakavaa stressoria (esim. traumaa) kun taas toisilla on sellaiset geenit, että ne aktivoituvat jo yhdestä kerrasta.
Seuraan tätä hyvin mielenkiinnolla, sillä uusi CRISPR-Cis9-teknologia mahdollistaa geenimanipulaation erikoistuneissakin eukaryoottisoluissa.
Yhteistä masennukseen on usein addiktio ja niihin liittyvä signalointi (neurologian kannalta). Tässä aiheesta hyvä tutkimusartikkeli http://www.nature.com/neuro/journal/v17/n12/full/nn.3871.html ... tämän voisi tavallaan lyhentää sanontaan "viemällä pois nautinnon viet samalla pois tahdon elää".
Eiköhän jokainen ole joskus sitä miettinyt. Aika harvinaista varmaan, ellei se ole käynyt mielessä. Itselläkin monesti, mutta toteuttamista en ole yrittänyt. On niin monta ihmistä, joden takia on elettävä, vaikkei aina jaksaisikaan. Ja kyllä sitä aina jossain vaiheessa sitten miettii, että ihan hyvä, että jaksoi läpi vaikeatkin ajat. Jos saa edes yhden hyvän euforisen aidon onnen hetken kokea, niin se on kaiken kärsimyksen arvoista 
Ihanaa kun occamin partaveitsi jaksaa aina tukea täällä ja koittaa auttaa. Itse en koskaan löydä sanoja, hyvä kun joku toinen ne osaa laittaa. Sanoisin ap:lle, että yritä löytää enemmän hoitoa ja uusia hoitomuotoja, puhu läheisille ja tapaa heitä ihan muutenkin enemmän. Jos yksi keino ei toimi, on kokeiltava toista. Muutama kuukausi on vielä erittäin lyhyt aika masennuksessa. Yritä kärvistellä ainakin muutama vuosi. Voi tulla hetki, jolloin olet kiitollinen siitä. <3
Muokkasin liittämällä viestit yhteen.
Ihanaa kun occamin partaveitsi jaksaa aina tukea täällä ja koittaa auttaa. Itse en koskaan löydä sanoja, hyvä kun joku toinen ne osaa laittaa. Sanoisin ap:lle, että yritä löytää enemmän hoitoa ja uusia hoitomuotoja, puhu läheisille ja tapaa heitä ihan muutenkin enemmän. Jos yksi keino ei toimi, on kokeiltava toista. Muutama kuukausi on vielä erittäin lyhyt aika masennuksessa. Yritä kärvistellä ainakin muutama vuosi. Voi tulla hetki, jolloin olet kiitollinen siitä. <3
Muokkasin liittämällä viestit yhteen.
Viimeksi muokattu: