Itsenäisyyspäivää kaikille! Jos nyt vaan oltais tyytyväisiä ja kiitollisia, että ollaan suomalaisia ja kohtuu rauhallisessa maassa.
Ikävä kuulla, että joku täältä on menehtynyt. Vaikken koskaan Mummeliisaa edes nähnyt, tuntuu se pahalta. Jotenkin pysäyttää, jos joku aktiivinen palstalainen ykskaks lähtee. Jaksamista läheisille (vaikka tuskin he tätä lukevat).
Sisko tuli ja meni. Pelattiin korttia kyllästymiseen asti. Onpas tylsistynyt olo. Kaipais elämään jonkinlaisen piristysruiskeen tai tarkoituksen. Mä en haaveile urasta, talosta enkä lapsista, joten millä ilveellä voin keksiä elämään sisältöä ja tavoitteita? Miten ihmiset jaksaa tätä? Joo on kiva ihastella tähtitaivasta ja haistella multaa sateen jälkeen. Mut ei noiden ihastelu kovin kauan mieltä tyytyväisenä pidä, ihminen kun haluaa aina enemmän. Jotenkin sitä lapsena ajatteli, että sitten aikuisena kaikki on kivempaa. Pääsee rakentamaan omaa elämää, löytää jonkin huikean tarkoituksen kaikelle jne. Tässäkö tää nyt sit olikin?
Nyt kuuntelen vielä hetken Sallaa ja Miroa ja painun pehkuihin. Huomenna iltavuoro.