V
vierailija
Vieras
Joonas halusi muuttaa isän luokse asuttuaan ensin eron jälkeen äidin kanssa.
Toni Kaijala, 33, erosi lastensa äidin kanssa seitsemän vuotta sitten ja muutti toviksi Etelä-Suomeen. Siellä alkoi kuitenkin tulla ikävä lapsia ja elämää Oulussa.
– Palasin pohjoiseen ja tapasin Joonasta, 15, ja Iidaa, 12, joka toinen viikonloppu. Joonakselle isäaikaa ei kuitenkaan ollut riittävästi ja poika sanoi haluavansa muuttaa minun luokseni pysyvästi, Kaijala kertoo.
Hän ja lasten äiti päättivät noudattaa pojan toivetta, ja tuolloin 11-vuotias oulunsalolaispoika muutti isän luokse Oulun Saarelaan.
Elämänmuutos oli kova kaikille: pojalla vaihtui koulu, äidillä oli kova ikävä lastaan ja isä havaitsi kahden vuoden tauon jälkeen, kuinka paljon arjen pyörittäminen vaatii aikaa.
– Aluksi tuntui, että vuorokaudesta loppuvat tunnit. Eihän se uutta ollut, että elämän täytyy olla säännöllistä, pyykkiä pitää pestä ja ruokaa on tehtävä joka päivä, mutta kyllä se oman aikansa ottaa. Sen tietävät todella vain ne, jotka kotia pyörittävät, Kaijala toteaa.
– Nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajaäideille, hän lisää.
Parin lapsettomamman vuoden aikana Kaijala oli viettänyt paljon aikaa kaveriporukassaan. Joonaksen muutettua isänsä luo kavereiden tapaaminen onnistui joka toisena lapsettomana viikonloppuna.
– Lapset ovat minulle tärkeitä, joten ratkaisu on koko ajan tuntunut oikealta, Kaijala toteaa.
Joonas ja Toni Kaijala. (KUVA: Vesa Ranta)
Viisi vuotta kestäneen lähivanhemmuuden aikana Toni Kaijala on ilolla ottanut vastaan sen, kuinka hänen ja Joonaksen välit ovat muuttuneet entistä läheisimmiksi.
– Olihan se hieno hetki, kun Joonas alkoi ensimmäisen kerran puhua minulle esimerkiksi tytöistä, Kaijala myhäilee.
Vaan samalla riitelykin lisääntyi, kun kivan viikonloppuhengailun sijasta piti ottaa puheeksi myös kotihommien tekeminen.
Nykyisin miehen huushollissa kotityöt jakautuvat tasaisesti:
– Joonas muutaman kerran yllättänyt tekemällä ruoan valmiiksi tai siivoamalla koulun jälkeen ennen kuin olen tullut töistä kotiin, ylpeä isä kiittelee.
Joka toisena viikonloppuna Joonas on äitinsä ja Iida-sisarensa luona Oulunsalossa. Joka toisena viikonloppuna Joonas, Iida ja Toni Kaijalan myöhemmästä suhteesta syntynyt 4-vuotias Oskari-poika ovat porukalla isän luona.
Joonas alkoi pelata salibandya viisi vuotta sitten, samaan aikaan kun muutti pysyvästi isänsä Toni Kaijalan luokse Ouluun asumaan. Treenejä on kerran viikossa myös Oulunsalossa, silloin voi pistäytyä moikkaamassa myös äitiä.
– Meillä on lasten äidin kanssa niin hyvät välit, että monet luulevat meidän olevan vieläkin yhdessä. Hyvä puheyhteys tekee lasten asioiden yhteisestä hoitamisesta helppoa, Toni Kaijala kiittelee.
Toni Kaijala, 33, erosi lastensa äidin kanssa seitsemän vuotta sitten ja muutti toviksi Etelä-Suomeen. Siellä alkoi kuitenkin tulla ikävä lapsia ja elämää Oulussa.
– Palasin pohjoiseen ja tapasin Joonasta, 15, ja Iidaa, 12, joka toinen viikonloppu. Joonakselle isäaikaa ei kuitenkaan ollut riittävästi ja poika sanoi haluavansa muuttaa minun luokseni pysyvästi, Kaijala kertoo.
Hän ja lasten äiti päättivät noudattaa pojan toivetta, ja tuolloin 11-vuotias oulunsalolaispoika muutti isän luokse Oulun Saarelaan.
Elämänmuutos oli kova kaikille: pojalla vaihtui koulu, äidillä oli kova ikävä lastaan ja isä havaitsi kahden vuoden tauon jälkeen, kuinka paljon arjen pyörittäminen vaatii aikaa.
– Aluksi tuntui, että vuorokaudesta loppuvat tunnit. Eihän se uutta ollut, että elämän täytyy olla säännöllistä, pyykkiä pitää pestä ja ruokaa on tehtävä joka päivä, mutta kyllä se oman aikansa ottaa. Sen tietävät todella vain ne, jotka kotia pyörittävät, Kaijala toteaa.
– Nostan kyllä hattua kaikille yksinhuoltajaäideille, hän lisää.
Parin lapsettomamman vuoden aikana Kaijala oli viettänyt paljon aikaa kaveriporukassaan. Joonaksen muutettua isänsä luo kavereiden tapaaminen onnistui joka toisena lapsettomana viikonloppuna.
– Lapset ovat minulle tärkeitä, joten ratkaisu on koko ajan tuntunut oikealta, Kaijala toteaa.
Joonas ja Toni Kaijala. (KUVA: Vesa Ranta)
Viisi vuotta kestäneen lähivanhemmuuden aikana Toni Kaijala on ilolla ottanut vastaan sen, kuinka hänen ja Joonaksen välit ovat muuttuneet entistä läheisimmiksi.
– Olihan se hieno hetki, kun Joonas alkoi ensimmäisen kerran puhua minulle esimerkiksi tytöistä, Kaijala myhäilee.
Vaan samalla riitelykin lisääntyi, kun kivan viikonloppuhengailun sijasta piti ottaa puheeksi myös kotihommien tekeminen.
Nykyisin miehen huushollissa kotityöt jakautuvat tasaisesti:
– Joonas muutaman kerran yllättänyt tekemällä ruoan valmiiksi tai siivoamalla koulun jälkeen ennen kuin olen tullut töistä kotiin, ylpeä isä kiittelee.
Joka toisena viikonloppuna Joonas on äitinsä ja Iida-sisarensa luona Oulunsalossa. Joka toisena viikonloppuna Joonas, Iida ja Toni Kaijalan myöhemmästä suhteesta syntynyt 4-vuotias Oskari-poika ovat porukalla isän luona.
Joonas alkoi pelata salibandya viisi vuotta sitten, samaan aikaan kun muutti pysyvästi isänsä Toni Kaijalan luokse Ouluun asumaan. Treenejä on kerran viikossa myös Oulunsalossa, silloin voi pistäytyä moikkaamassa myös äitiä.
– Meillä on lasten äidin kanssa niin hyvät välit, että monet luulevat meidän olevan vieläkin yhdessä. Hyvä puheyhteys tekee lasten asioiden yhteisestä hoitamisesta helppoa, Toni Kaijala kiittelee.
Oliko teidän vauva koliikkinen ja allerginen? Valvottiko vauva teitä yli vuoden ennenkuin saitte apua? Olitko apuna kotona? Onko teillä mummuja, pappoja, anoppeja, ym. apuna?
