Mulla on henkilökohtaista kokemusta vain kahdesta pieniruokaisesta hieikkana (eli niillä miinuskäyrillä) kasvavasta lapsesta, joiden syömisen kanssa ei ole mitään erityistä ongelmaa, joten en kuvittele olevani asiantuntija. Mut laitan tähän jotain vinkkejä, joita olen työssä kuullut sairaiden lasten vanhemmilta ja jotain millä on omaa arkea helpotettu hampaita tekevän ruokalakkoilijan tms. kanssa.
Ensin olisi tärkeä tietää, aiheuttaako syöminen lapselle vielä oireita. Jos syöminen sattuu, niin se on se tärkein juttu puuttua. Toinen on tuo kasvu... tuon ikäisellä voi hyvinkin paino siksakata pyrähdyksittäin, yksittäinen alaspäin suuntaava mittausväli ei yleensä ole merkki mistään, vaan pitää kontrolloida. Jotkut taas hoikistuu 1v+ ihan luonnostaan liikkumisen myötä ilman että se on ongelma, ja tosiaan, kun keskiarvo on nollakäyrä niin noin puolet porukasta KUULUU sinne miinuskäyrille siinä missä puolet pluskäyrille. Mutta jos lapsi on voimaton tai laihtuu selvästi tai jatkuvasti, niin sitten on tietysti keksittävä jotain.
Sitten itse syömisestä. Terveen, normaalin lapsen kanssa ei tosiaan tarvitse sirkustemppuilla, mutta jos teidän lapsi laihtuu oikeasti liikaa ruokalautasen äärellä niin kyseessä ei ole terve, normaali lapsi, ja jos ei sitä syömättömyyttä aiheuttavaa tekijää tunneta tai voida hoitaa, niin on pakko kikkailla. Jos on oikeasti huoli lapsen ravinnonsaannista, voi kokeilla esim:
1) otetaan yhteinen lautanen, jolta syödään sormin
2) maistat lapsen lautaselta ja ilmaiset että onpa hyvää, mutta et tuputa
3) annat lapsen syöttää sinulle (ja tai muut perheen jäsenet syöttää toisiaan ristiin ja katsoo lähteekö syömätön mukaan)
4) syöt itse rauhassa, laitat lapselle ruokaa pöydän reunalle ja annat käydä nappaamassa kesken leikkien jos kiinnostaa
5) leikkikeittössä ruokailua, jos sellainen on
6) lemppariruokia tietysti, jos sellaisia on
7) ruoan koostumuksen vaihtamista: meneeko smoothiet paremmin kuin lusikoitava ruoka, puuro paremmin kuin leipä?
8) vaikuttaako ruoan lämpötila menekkiin: jos lapsi syö jostain syystä vain kylmää ruokaa, syököön, kyllä se makaronilaatikko nälkää pitää kylmänäkin
9) kynnys voi ylittyä myös piknikillä, leikkimökissä, puistossa ruokaillessa, jos lapselle on syntynyt joku lukko joka alkaa kolista aina kun istutaan ruokapöytään
Vähemmän poikkeustilakikkailuja on sellaiset että antaa lapsen pestä miniluumutomaatteja tai kurkkua, antaa annostella itse aikuisen kanssa niitä kasviksia tai lihapullia lautaselle, kattaa pöytää, kurkottaa vihanneshyllyllä banaaneja tai pudottaa salaattipussin kärryihin (siis siinä kärryissä istuessa). Ja ihan perusjuttu on se että pieniruokaiselle laitetaan ihan kärpäsenpaskan kokoinen annos ekana, ettei sen tarvitse aina ahdistua siitä ettei syödessään täytä aikuisten odotuksia (nimimerkillä annostelen lämmintä ruokaa 4-vuotiaalle ruokalusikallisen - santsaa jos haluaa, ja hyvin kasvaa ja kehittyy). Jotkut kokee kuviollisista "lastenastioista" apua, itse olen niille henkisesti allerginen
Mutta jos tämä kaikki kikkailu tuntuu naurettavalta, niin se on aika hyvä merkki siitä että lapsella ei välttämättä olekaan ihan kamala hätä ja se pelkkä ruoan tarjoaminen ja mukava ruokailuilmapiiri saattaa riittää.
