En ymmärrä mitä teen kun tuo lapsi ei syö!!??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Ikää on nyt 1v5kk. Aina on syöminen ollut huonoa mutta jotain on mennyt alas. Paino huitelee joillain miinuskäyrillä...missäpäs muuallakaan noilla syömisillä?!

Eilen söi ihan suht ok...tänään aamulla söi pienen jugurtin ja maitoa. Lounaalla ei edes suostunut maistamaan ruokaa joi vaan vähän maitoa...en käsitä millä tuo elää. Jonain päivänä ei juuri siis syö...toisena syö sitten joka ruualla edes jotain.

Lapsella on nexium-lääkitys refluksiin. Tuo refluksihan varmaan on alussa aiheuttanut tätä huonoa syömistä. Mutta nyt siihen siis on lääkitys.
 
Tärkein kysymys on, onko lapsi kasvanut tasaisesti? Miinuskäyrät voi heivata helkuttiin jos lapsi kasvaa suht tasaisesti. Oletteko itse kenties isokokoisia ja lapsen pienuus on poikkeavaa? Ensinnäkin lopetat stressamisen lapsen syömisistä. Tarjoat lapselle 5 ateriaa päivässä. Monipuolisesti esille erilaisia ruokia. Annat lapsen syödä sen minkä syö ja loput otat pois.
 
Älä missäännimessä tee ruoasta/syömisestä ongelmaa, muuten siitä tulee iso ongelma.

Makustelkaa yhdessä ja lapsi mukaan oman kiinnostuksen mukaan ruoanlaittoon. Osta valmiiksi minikulhot ja minikokoiset ruoanlaitto vempeleet.

Leikkikää sillä ruoalla.

Kaupassa oma pikku kärri johon napero saa itse heitellä omasta kauppalistasta tuotteita.
 
Älä missäännimessä tee ruoasta/syömisestä ongelmaa, muuten siitä tulee iso ongelma.

Makustelkaa yhdessä ja lapsi mukaan oman kiinnostuksen mukaan ruoanlaittoon. Osta valmiiksi minikulhot ja minikokoiset ruoanlaitto vempeleet.

Leikkikää sillä ruoalla.

Kaupassa oma pikku kärri johon napero saa itse heitellä omasta kauppalistasta tuotteita.

Leikkikää siis laajasti niillä ruoilla mitkä sopivat hänen ruokavalioon.
 
Painokäyrä on laskeva. Pituus ja päänympärys oli kasvanut vielä ns. Käyrällä. Laihahan tuo on, enkä kyllä yhtään ihmettele.


Välillä ei siis edes maista.... toisena päivänä syö paremmin sitten on näitä päiviä jotka mennään pyhällä hengellä.
 
No mitä olet tähän mennessä tejnyt jotta lapsi innostuisi maistamaan?

Niin....tarjonnut ruokaa lähinnä. Ajattelitko sinä jotakin sirkustemppujen tyylistä vai?!

Usein katselee kun ruokaa tehdään...juu en oo vielä tämän ikäiselle omaa veitseä antamassa käteen... on oma laatikko keittiössä jossa on keittiötarvikkeita....

en ymmärrä mitä haet tällä kysymyksellä??

Mielestäni se että tarjoan ruokaa ruoka-aikana kun muutkin syö niin sen pitäisi riittää..
 
Ikää on nyt 1v5kk.
Lapsella on nexium-lääkitys refluksiin. Tuo refluksihan varmaan on alussa aiheuttanut tätä huonoa syömistä. Mutta nyt siihen siis on lääkitys.

Mantelijauhetta et ole siis kokeillut edes? Enkä tarkoita mitään mantelimaitoja, vaan sitä tavallista jauhetta, mitä ei tarvitse edes keittää. Laitetaan esim jogurtin sekaan. Sehän neutralisoi hyvin, mut olet kai katsonut tuoteselostetta, mitä lapsen olisi nyt siedettävä? Jos ei ole allerginen mantelille, voi sitä hyvin syödä, sillä siinä on magnesiumia, jota toki on muussaki. Fineli ja manteli -haulla löytyy ne, missä on.

Seassa on mm talkkia, jota ei saa niellä - eikä monta muutakaan ainetta:

Vaikuttava aine on esomepratsoli. Jokainen annospussi sisältää 10 mg esomepratsolia (magnesiumtrihydraattina).

Muut aineet ovat:

Esomepratsolirakeet:
Glyserolimonostearaatti 40-55
Hydroksipropyyliselluloosa
Hypromelloosi
Magnesiumstearaatti
Metakryylihappo-etyyliakrylaattikopolymeeri (1:1),
30-prosenttinen dispersio
Polysorbaatti 80 (=E433,on liitetty 1,4- dioksiiniin, jonka tiedetään aiheuttavan syöpää)
Sokerirakeet (sakkaroosi ja maissitärkkelys (=aina GMO, jos ei ole luomua)
Talkki
Trietyylisitraatti (=E1505, mm kynsilakassa ja hajuvedessä tutumpi)

Apuainerakeet:
Vedetön sitruunahappo (närästää, tehty homeesta/maissista, jolloin on GMO)
Krospovidoni
Glukoosi
Hydroksipropyyliselluloosa
Keltainen rautaoksidi (E172) (tutumpi puuterista ja silmämeikeistä, joissakin maissa kielletty)
Ksantaanikumi (=E415, voi olla GM, valmistetaan käymisprosessilla)

Otan osaa...
 
Ja meidän lapsi on siis sen ikäinen että ei hänellä mitään omaa kauppalappua voi olla saati omia kärryjä. Hyviä vinkkejä mutta minusta nämä sopivat vasta vähän isommalle...
 
Mulla on henkilökohtaista kokemusta vain kahdesta pieniruokaisesta hienosti hoikkana (eli niillä miinuskäyrillä) kasvavasta lapsesta, joiden syömisen kanssa ei ole mitään erityistä ongelmaa, joten en kuvittele olevani asiantuntija. Mut laitan tähän jotain vinkkejä, joita olen työssä kuullut sairaiden lasten vanhemmilta ja jotain millä on omaa arkea helpotettu hampaita tekevän ruokalakkoilijan tms. kanssa.

Ensin olisi tärkeä tietää, aiheuttaako syöminen lapselle vielä oireita. Jos syöminen sattuu, niin se on se tärkein juttu puuttua. Toinen on tuo kasvu... tuon ikäisellä voi hyvinkin paino siksakata pyrähdyksittäin, yksittäinen alaspäin suuntaava mittausväli ei yleensä ole merkki mistään, vaan pitää kontrolloida. Jotkut taas hoikistuu 1v+ ihan luonnostaan liikkumisen myötä ilman että se on ongelma, ja tosiaan, kun keskiarvo on nollakäyrä niin noin puolet porukasta KUULUU sinne miinuskäyrille siinä missä puolet pluskäyrille. Mutta jos lapsi on voimaton tai laihtuu selvästi tai jatkuvasti, niin sitten on tietysti keksittävä jotain.

Sitten itse syömisestä. Terveen, normaalin lapsen kanssa ei tosiaan tarvitse sirkustemppuilla, mutta jos teidän lapsi laihtuu oikeasti liikaa ruokalautasen äärellä niin kyseessä ei ole terve, normaali lapsi, ja jos ei sitä syömättömyyttä aiheuttavaa tekijää tunneta tai voida hoitaa, niin on pakko kikkailla. Jos on oikeasti huoli lapsen ravinnonsaannista, voi kokeilla esim:
1) otetaan yhteinen lautanen, jolta syödään sormin
2) maistat lapsen lautaselta ja ilmaiset että onpa hyvää, mutta et tuputa
3) annat lapsen syöttää sinulle (ja tai muut perheen jäsenet syöttää toisiaan ristiin ja katsoo lähteekö syömätön mukaan)
4) syöt itse rauhassa, laitat lapselle ruokaa pöydän reunalle ja annat käydä nappaamassa kesken leikkien jos kiinnostaa
5) leikkikeittössä ruokailua, jos sellainen on
6) lemppariruokia tietysti, jos sellaisia on
7) ruoan koostumuksen vaihtamista: meneeko smoothiet paremmin kuin lusikoitava ruoka, puuro paremmin kuin leipä?
8) vaikuttaako ruoan lämpötila menekkiin: jos lapsi syö jostain syystä vain kylmää ruokaa, syököön, kyllä se makaronilaatikko nälkää pitää kylmänäkin
9) kynnys voi ylittyä myös piknikillä, leikkimökissä, puistossa ruokaillessa, jos lapselle on syntynyt joku lukko joka alkaa kolista aina kun istutaan ruokapöytään

Vähemmän poikkeustilakikkailuja on sellaiset että antaa lapsen pestä miniluumutomaatteja tai kurkkua, antaa annostella itse aikuisen kanssa niitä kasviksia tai lihapullia lautaselle, kattaa pöytää, kurkottaa vihanneshyllyllä banaaneja tai pudottaa salaattipussin kärryihin (siis siinä kärryissä istuessa). Ja ihan perusjuttu on se että pieniruokaiselle laitetaan ihan kärpäsenpaskan kokoinen annos ekana, ettei sen tarvitse aina ahdistua siitä ettei syödessään täytä aikuisten odotuksia (nimimerkillä annostelen lämmintä ruokaa 4-vuotiaalle ruokalusikallisen - santsaa jos haluaa, ja hyvin kasvaa ja kehittyy). Jotkut kokee kuviollisista "lastenastioista" apua, itse olen niille henkisesti allerginen :D

Mutta jos tämä kaikki kikkailu tuntuu naurettavalta, niin se on aika hyvä merkki siitä että lapsella ei välttämättä olekaan ihan kamala hätä ja se pelkkä ruoan tarjoaminen ja mukava ruokailuilmapiiri saattaa riittää.
 
Mulla on henkilökohtaista kokemusta vain kahdesta pieniruokaisesta hieikkana (eli niillä miinuskäyrillä) kasvavasta lapsesta, joiden syömisen kanssa ei ole mitään erityistä ongelmaa, joten en kuvittele olevani asiantuntija. Mut laitan tähän jotain vinkkejä, joita olen työssä kuullut sairaiden lasten vanhemmilta ja jotain millä on omaa arkea helpotettu hampaita tekevän ruokalakkoilijan tms. kanssa.

Ensin olisi tärkeä tietää, aiheuttaako syöminen lapselle vielä oireita. Jos syöminen sattuu, niin se on se tärkein juttu puuttua. Toinen on tuo kasvu... tuon ikäisellä voi hyvinkin paino siksakata pyrähdyksittäin, yksittäinen alaspäin suuntaava mittausväli ei yleensä ole merkki mistään, vaan pitää kontrolloida. Jotkut taas hoikistuu 1v+ ihan luonnostaan liikkumisen myötä ilman että se on ongelma, ja tosiaan, kun keskiarvo on nollakäyrä niin noin puolet porukasta KUULUU sinne miinuskäyrille siinä missä puolet pluskäyrille. Mutta jos lapsi on voimaton tai laihtuu selvästi tai jatkuvasti, niin sitten on tietysti keksittävä jotain.

Sitten itse syömisestä. Terveen, normaalin lapsen kanssa ei tosiaan tarvitse sirkustemppuilla, mutta jos teidän lapsi laihtuu oikeasti liikaa ruokalautasen äärellä niin kyseessä ei ole terve, normaali lapsi, ja jos ei sitä syömättömyyttä aiheuttavaa tekijää tunneta tai voida hoitaa, niin on pakko kikkailla. Jos on oikeasti huoli lapsen ravinnonsaannista, voi kokeilla esim:
1) otetaan yhteinen lautanen, jolta syödään sormin
2) maistat lapsen lautaselta ja ilmaiset että onpa hyvää, mutta et tuputa
3) annat lapsen syöttää sinulle (ja tai muut perheen jäsenet syöttää toisiaan ristiin ja katsoo lähteekö syömätön mukaan)
4) syöt itse rauhassa, laitat lapselle ruokaa pöydän reunalle ja annat käydä nappaamassa kesken leikkien jos kiinnostaa
5) leikkikeittössä ruokailua, jos sellainen on
6) lemppariruokia tietysti, jos sellaisia on
7) ruoan koostumuksen vaihtamista: meneeko smoothiet paremmin kuin lusikoitava ruoka, puuro paremmin kuin leipä?
8) vaikuttaako ruoan lämpötila menekkiin: jos lapsi syö jostain syystä vain kylmää ruokaa, syököön, kyllä se makaronilaatikko nälkää pitää kylmänäkin
9) kynnys voi ylittyä myös piknikillä, leikkimökissä, puistossa ruokaillessa, jos lapselle on syntynyt joku lukko joka alkaa kolista aina kun istutaan ruokapöytään

Vähemmän poikkeustilakikkailuja on sellaiset että antaa lapsen pestä miniluumutomaatteja tai kurkkua, antaa annostella itse aikuisen kanssa niitä kasviksia tai lihapullia lautaselle, kattaa pöytää, kurkottaa vihanneshyllyllä banaaneja tai pudottaa salaattipussin kärryihin (siis siinä kärryissä istuessa). Ja ihan perusjuttu on se että pieniruokaiselle laitetaan ihan kärpäsenpaskan kokoinen annos ekana, ettei sen tarvitse aina ahdistua siitä ettei syödessään täytä aikuisten odotuksia (nimimerkillä annostelen lämmintä ruokaa 4-vuotiaalle ruokalusikallisen - santsaa jos haluaa, ja hyvin kasvaa ja kehittyy). Jotkut kokee kuviollisista "lastenastioista" apua, itse olen niille henkisesti allerginen :D

Mutta jos tämä kaikki kikkailu tuntuu naurettavalta, niin se on aika hyvä merkki siitä että lapsella ei välttämättä olekaan ihan kamala hätä ja se pelkkä ruoan tarjoaminen ja mukava ruokailuilmapiiri saattaa riittää.

Kiitos hyvistä neuvoista :)

Vaikea on tietää aiheuttaako syöminen vielä oireita. Ainakin lääkitys on nyt olemassa.
 
Mulla kaksi huonosti syövää lasta enkä ole isommin siitä jaksanut stressata. Joinain päivinä uppoaa vain maito ja pala leipää, seuraavana päivänä saattaa laskea jopa kokonainen lihapulla ja puolikas perunaa.

Jaksavat leikkiä, liikkua, ovat pirteitä ja reippaita. Painot miinuskäyrillä mutta mitä sitten. Pituuskasvu tasaista ja ovat ikäistään pidempiä.

Ruokaa tarjolla 4-5 kertaa päivässä ja syövät minkä syövät. En tuputa enkä pakota.

Mitään mörköä siitä ruoasta ei kannata tehdä.
 
Mulla kaksi huonosti syövää lasta enkä ole isommin siitä jaksanut stressata. Joinain päivinä uppoaa vain maito ja pala leipää, seuraavana päivänä saattaa laskea jopa kokonainen lihapulla ja puolikas perunaa.

Jaksavat leikkiä, liikkua, ovat pirteitä ja reippaita. Painot miinuskäyrillä mutta mitä sitten. Pituuskasvu tasaista ja ovat ikäistään pidempiä.

Ruokaa tarjolla 4-5 kertaa päivässä ja syövät minkä syövät. En tuputa enkä pakota.

Mitään mörköä siitä ruoasta ei kannata tehdä.

Näin sitä pitäisi kyllä itsekin asennoitua. Onko teillä neuvolassa sanottu hitaast painon noususta mitään?
 
Minä kirjoitin noita työssä kuulemiani vinkkejä, ja mun on pakko vielä lisätä, että se "miinuskäyrillä" kasvaminen ei ole mikään huono juttu. Siis jos lapsen normaalipaino tietyssä pituudessa on esim. 10-15kg, ja 12,5kg on se keskikäyrä, niin ei siinä 10-12,5-kiloisessa ole mitään vikaa niin kuin ei 12,5-15-kiloisessakaan, kun kaikki nyt vaan ei voi olla just saman kokoisia, eikä se ole millään tavalla tavoiteltavaa. "Miinuskäyrillä kasvaminen" itsessään ei siis ole mikään sen huomionarvoisempi asia kuin keskikäyrällä tai plussakäyrillä kasvaminen, vaan vasta sitten jos kasvu taittaa tai seurarajat ylitetään/alitetaan. Eikä muutos -3% -> -7% ole yhtään sen kummempi kuin muutos +7% -> +3%, vaikka jälkimmäistä on helpompi ajatella jotenkin parempana kun siinä lähestytään keskiarvoa. Ei keskiarvo kuitenkaan kerro sitä mikä on kullekin yksilölle se ihanteellinen tai terve paino.

Meillä molemmat lapset ovat aina sahanneet siellä miinus viiden ja miinus kymmenen pituuspainoprosentin haarukassa, vauva-aikana hoikempinakin. Normaalipainoisia ja sopusuhtaisia, lähempänä keskikäyrää ei olisi mitenkään "parempi". Se on vain heidän tapansa kasvaa, isänsä geenit, ei minun ;)

Tämä siis ihan yleisenä purkautumisena kahden "miinuskäyräläisen" äitinä, aloittajan tilanne saattoi olla eri jos kasvu taittaa?
 
Minä kirjoitin noita työssä kuulemiani vinkkejä, ja mun on pakko vielä lisätä, että se "miinuskäyrillä" kasvaminen ei ole mikään huono juttu. Siis jos lapsen normaalipaino tietyssä pituudessa on esim. 10-15kg, ja 12,5kg on se keskikäyrä, niin ei siinä 10-12,5-kiloisessa ole mitään vikaa niin kuin ei 12,5-15-kiloisessakaan, kun kaikki nyt vaan ei voi olla just saman kokoisia, eikä se ole millään tavalla tavoiteltavaa. "Miinuskäyrillä kasvaminen" itsessään ei siis ole mikään sen huomionarvoisempi asia kuin keskikäyrällä tai plussakäyrillä kasvaminen, vaan vasta sitten jos kasvu taittaa tai seurarajat ylitetään/alitetaan. Eikä muutos -3% -> -7% ole yhtään sen kummempi kuin muutos +7% -> +3%, vaikka jälkimmäistä on helpompi ajatella jotenkin parempana kun siinä lähestytään keskiarvoa. Ei keskiarvo kuitenkaan kerro sitä mikä on kullekin yksilölle se ihanteellinen tai terve paino.

Meillä molemmat lapset ovat aina sahanneet siellä miinus viiden ja miinus kymmenen pituuspainoprosentin haarukassa, vauva-aikana hoikempinakin. Normaalipainoisia ja sopusuhtaisia, lähempänä keskikäyrää ei olisi mitenkään "parempi". Se on vain heidän tapansa kasvaa, isänsä geenit, ei minun ;)

Tämä siis ihan yleisenä purkautumisena kahden "miinuskäyräläisen" äitinä, aloittajan tilanne saattoi olla eri jos kasvu taittaa?

Kiitos tästäkin :)

Meidän neuvolassa ei oo koskaan sanottu noista käyristä tai prosenteista sen enempää että niistä en tiedä oikein. Viimeksi näytti käyriä sen verran että painokäyrä oli laskeva. Sanoi että ei nyt vielä kuitenkaan huolestuta....

Itsenin olen lapsena ollut pienikokoinen...vaan en ole enää :D

Tuo syöminen se vaan mietityttää kun on niin heikonlaista.
 

Yhteistyössä