Lasten kaverit vain pelaavat tietokonepelejä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaaso
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

Kaaso

Vieras
Hohhoijaa, mihin tämä maailma on menossa? Ala-asteikäiset poikani käyvät jonkun verran kavereidensa luona "leikkimässä" ja he eivät tee siellä muuta kuin pelaa kaikenmaailman tietokonepelejä tai katso tv:tä! Oikeasti, eikö vanhemmat nykyään vaadi lapsilta mitään muuta toimintaa? Tietysti sillä pääsee itse helpommalla, kun istuttaa lapset koneiden ääreen. Meillä on ollut periaatteena, että jos tulee kaveri, korkeintaan viimeiset puoli tuntia saavat pelata, muuten leikitään muita juttuja, ulkoillaan sään salliessa jne. No, nyt pojat sitten sanovat, että kaverit eivät halua tulla meille, kun meillä ei saa pelata! Myös se ihmetyttää, että vanhemmat eivät aina katso, mitä ne kullannuput siellä omassa huoneessaan touhuavat vaan joidenkin lapset saavat katsoa YouTubesta mitä lystää tai pelata k-18 pelejä. Omat poikani ovat sitten tulleet huuli pyöreänä välillä kotiin tällaisista kyläpaikoista kun ovat katselleet esim. joitain tappojuttuja mitä eivät itse saa todellakaan kotona katsoa. Olisi mukava tietää mitä tällaisten vanhempien päässä pyörii vai onko todellakin ihan sama vaikka lapsi pelaisi koko päivän..huhhuh...
 
pelkäsin, että puhut meistä, mutta meillä todellakin valvotaan pelien laatua ja ikärajoja!

Ei ne koko aikaa pelaa. Tässä on vaan olleet niin huonot kelit, että olen antanut pelata. Sitten kaunilla ilmalla otetaan vahinko takaisin.
 
Niinhän se on noiden ilmojen suhteen, mutta voihan sitä sisällä muutakin tehdä kuin istua ruudun ääressä? Leikkiä muita leikkejä, rakentaa legoja, pelata lautapelejä tai korttia?
 
Niinhän se on noiden ilmojen suhteen, mutta voihan sitä sisällä muutakin tehdä kuin istua ruudun ääressä? Leikkiä muita leikkejä, rakentaa legoja, pelata lautapelejä tai korttia?

kuten kiusata sisaruksia ja riidellä... kouluikäiset

Mä olen omasta mielestä aika rento, esim. legoja ei tarvii edes kerätä lattialta kuin kerran viikkoon kun imuroin. Autoratoja , majoja ym saa rakentaa mihin huoneeseen tahansa. Suosittu leikki oli "kemia" eli annoin erivärisiä litkuja (vettä ja elintarvikeväriä) ja niitä sai sotkea. Naapureittenkin mukulat saa olla täällä vapaasti.

Mutta ei joka päivä natsaa leikit yhteen ja jos leikin nimi on "härnätään pienempää kunnes se itkee", niin silloin se pienempi saa vaikka pelata täppärillä ihan rauhassa ja mä vahdin että se rauha pysyy.
 
Saman huomannut. Eskarilaiseni (tyttö) oli kaverillaan kylässä ja he menivät naapuriin, jossa samoin asuu eskarikaveri. Kun hakiessa kysyin tytöltä mitä siellä tekivät, niin oma tyttöni oli pelannut kaverin kännykällä Pouta ja nämä kaksi muuta Pleikkarilla jotain. Kyllä loppuu kyläilyt pian jos ei enää leikitä vaan pelkästään pelataan vaikka on kaveri vieressä!
 
Jeps, outoa touhua nykyään. Muutamia kertoja mun pojat on tulleet kaverin luota ja olen kysynyt, mitä teitte, niin kaveri jonka luona ollaan oltu kylässä on pelannut ja meidän poika katsonut vierestä. Vois vanhemmat nyt sen verran katsoa, että myös vieras saa pelata, jos nyt ylipäänsä pitää pelata kun on kavereita "leikkimässä". Niin nykypäivää...
 
Tämä on todellinen ongelma nykyään. Vaikea löytää kavereita, jotka eivät jumita koneen äärellä.
Vanhemmilla on vanhemmuus hukassa. Ala-asteisella pitäisi olla tiukat rajat, kuinka paljon saa ns. ruutuaikaa per päivä. Ulkoillakin pitäisi, en ymmärrä mitä vanhempien päässä liikuu, jotka antavat lapsen istua koneella lähes koko päivän, ja kavereidenkin kanssa vaan pelaillaan. Surullista.Aiheuttaa riippuvuutta ja liikunnallista passiivisuutta yms...
 
meillä poika monesti tulee kaverilta kotiin melkein heti kun on mennyt, kun toinen on istunut vain tietokoeella, eikä oo suostunut mihinkään mitä poika on ehdottanut. meillä on sääntö, että jos kyläily aika on kaksi tuntia, niin siitä puoli tuntia saa käyttää tietsikalle ta pelikonsolille. muu aika tehdään jotain muuta.
 
Nostelen tätä nyt ku liippaa läheltä..

Eskaripojalla yksi eskarikaveri joka asuu lähellä. Kaveri ei enään nähtävästi halua tulla meille kun meillä ei saa pelata eika katsoa telkkaria (ollaan yhdessä leivottu ja ulkoiltu). Heillä vaan pelataan. Annoin ehdon että lapseni saa mennä heille jos eivät pelaa. No he sitten ulkoilleet aina hetken ja loput ajasta katsovat piirrettyjä tai katsovat kun isommat sisarukset pelaa. Näiden äiti on vielä kotona kokoajan.. Menee jotenkin ilo tämmösistä kaverisuhteista kokonaan.

Melkeen vihaan kaikkia pleikkareita ja tietokoneita, vaikka ne tähän päivään kuuluvatkin.

Mulla ei vaan myöskään ymmärrys riitä näille vanhemmille joilla ei oo mitään rajoituksia pelaamiselle. Vielä kun on kyse pienistä lapsista.
 
Meillä kaksi lasta, 5 ja 8 vuotiaat ja heillä on yksi pleikkaripäivä viikossa. Lauantaisin saavat pelata muutaman tunnin, silloin yleensa meillä on myös lapsia naapurista mukana pelaamassa, jokainen vuorollaan. AIkuinen on aina "vähän selän takana kuuntelemassa" hommaa, että pelataan reilusti ja iän mukaisia pelejä.
Minun mielestä alle teini-ikäisten lasten ei kuulu pelata pleikka/tietsikka tms. pelejä joka päivä. Varmasti lapset oireilee, jos saavat usein pelata!
 
Meillä kolmasluokkalainen kertoo että muut luokkakaverit puhuu vain peleistä. Käyvät toisillaan pelaamassa jne. Pelit vielä sellasia mitkä ei edes tuon ikäisille kuulu.
Nyt yks päivä kerto sitten että opettaja oli suuttunut yhdelle kun opiskelusta ei ollut tullu mitään kun oli vaan puhunut jostain pelistä. Siis ollut ihan omissa maailmoissaan ilmeisesti. Ja sit puhuu toisesta kaverista joka saa ladata tablettiinsa kaiken mitä vaan löytää ja saa viikonloput pelata ilman rajoituksia. Oma lapsi monesti sanookin et huomaa taas että xxx saanu pelata kun on niin villissä.

Ja sanomattakin selvää että oma lapsi ei pääse porukkaan kun ei tiedä noista peleistä yhtään mitään. On vaan niin helposti addiktoituva että pakko pitää todella tiukat rajat. Jos jää koukkuun johonkin peliin niin ei pitele kukaan kun elämä menee ihan sekaisin ja siihen koukuttumiseen ei paljoa tarvita. Välillä tuntee itsensä aika natsiksi mutta on sen verran monesti tuokin jo kokeiltu ja aina sama juttu, ei vaan voi antaa vapaasti pelata kun itsellään ei mitään tolkkua.
 
Nostelen tätä nyt ku liippaa läheltä..

Eskaripojalla yksi eskarikaveri joka asuu lähellä. Kaveri ei enään nähtävästi halua tulla meille kun meillä ei saa pelata eika katsoa telkkaria (ollaan yhdessä leivottu ja ulkoiltu). Heillä vaan pelataan. Annoin ehdon että lapseni saa mennä heille jos eivät pelaa. No he sitten ulkoilleet aina hetken ja loput ajasta katsovat piirrettyjä tai katsovat kun isommat sisarukset pelaa. Näiden äiti on vielä kotona kokoajan.. Menee jotenkin ilo tämmösistä kaverisuhteista kokonaan.

Melkeen vihaan kaikkia pleikkareita ja tietokoneita, vaikka ne tähän päivään kuuluvatkin.

Mulla ei vaan myöskään ymmärrys riitä näille vanhemmille joilla ei oo mitään rajoituksia pelaamiselle. Vielä kun on kyse pienistä lapsista.


No tuota, jospa soittaisit sille toiselle äitille ja kysyisit onko hän tilanteesta huolissaan. Sano vaikka että otat mielellään lapset teille jos tuntuu että eivät siellä kyläpaikadsa keksi mitään tekemistä. Luulisin että 6v kuitenkin tulee teille jos sen äiti käskee?
 
Oon kyseisen äidin kanssa keskustellutkin ja sanonut mielipiteeni ihan suoraan pelaamisesta.. Mutta tuntuu et heillä lapset päättää ja saavat tehdä vähän miten itse haluavat..
 
Oletteko itse koskaan yrittäneet tutustua lapsenne haluamiin peleihin ja yrittäneet ymmärtää mistä on kyse? Pelit ovat mielenkiintoisia ja koukuttavia, mutta totaalikiellot vain pahentavat asiaa. En pidä myöskään kaverin kanssa pelaamista pahana asiana, se on paljon kivempaa kuin yksin pelaaminen.
Voitte toki kieltää lapseltanne kaiken pelaamiseen liittyvän, mutta jossain vaiheessa häviätte itse pelin. Teini-ikänen ei ehkä perusteettomiin rajoituksiin suhtaudu yhtä suopeasti kuin alakouluikäinen.
 
Oletteko itse koskaan yrittäneet tutustua lapsenne haluamiin peleihin ja yrittäneet ymmärtää mistä on kyse? Pelit ovat mielenkiintoisia ja koukuttavia, mutta totaalikiellot vain pahentavat asiaa. En pidä myöskään kaverin kanssa pelaamista pahana asiana, se on paljon kivempaa kuin yksin pelaaminen.
Voitte toki kieltää lapseltanne kaiken pelaamiseen liittyvän, mutta jossain vaiheessa häviätte itse pelin. Teini-ikänen ei ehkä perusteettomiin rajoituksiin suhtaudu yhtä suopeasti kuin alakouluikäinen.
Ei kai pelaamisessa sinänsä mitään pahaa ole, JOS pelataan ikärajojen mukaan sallittuja pelejä ja puuhaillaan myös muuta kuin istutaan ruudun ääressä. Mutta jos pelit on koko elämä eikä esim. 7-vuotias osaa alkaa leikkiä mitään, kun pitäisi kokoajan pelata, niin silloin ollaan kyllä väärillä urilla ja pahasti.
 
Oon 10v itse. Mun kaveri esimerkiks Emilia. Emilia aina vaan pelaa... Se on alkanu ärsyttää mua. Emilia pyytää mut heille, niin aina samaa.. Se pelaa... Oisko kellään fiksuja neuvoja? Siis jos joku ihmettelee et mitä se pelaa niin se aina vaan pelaa Moviestarplanettia... AUTTAKAA!
 

Yhteistyössä