S
Surullinen äiti
Vieras
Alkuun, meillä on 2,5-vuotias vilkkaamman puoleinen poika, jolla on jonkinasteisia aistiherkkyyksiä ja muita erityispiirteitä. Olemme kotona olleet tosi tarkkoja, että opettaisimme lapsen hyvään käytökseen ja suurimmaksi osaksi näin onkin nykyisin. Tietää hyvin, ettei saa lyödä, töniä, ottaa leluja kädestä jne. leikkiessä toisten lasten/siskonsa kanssa ja tätä suurimmaksi osaksi noudattaakin.
Kuitenkin, ei tykkää kun joku tulee liian lähelle hänen reviiriänsä, saattaa tönäistä tms. Tästä aina keskustelemme ja hän pyytää asiallisesti anteeksi ja kaikki ok. Ymmärrän kyllä, jos joku häiritsee leikkiä tai tunkeaa liian lähelle, se saattaa ärsyttää mutta ei oikeuta silti sellaista käytöstä (eikä myöskään aina pidä sallia sitä leikkien sotkemistakaan...). Olemme kotona tässä kyllä johdonmukaisia ja suurimman osan lapsista kanssa tämä toimii mainiosti.
Mutta mutta. Miten mä toimin tilanteessa, joka tietyn perheen kohdalla tapahtuu säännönmukaisesti joka kerta? Eli heillä useita pieniä lapsia, kasvavat hieman ns. "pellossa" eli tuo kurinpito ei ole mitenkään kovin tärkeää, saavat töniä, lyödä, tuuppia, kiusata, ottaa toisten tavarat ja opettelevat ns. viidakon lait, se tekee kuka ehtii. Kun nämä lapset leikkivät meidän pojan kanssa, he läpsivät, tuuppivat ja pahoittavat mielen ja sitten poikani tönää takaisin. Joskus mun on pakko puuttua, koska on epäreilua, että mä komennan omaani, vaikka on vaan puolustautunut jne. Nämä vanhemmat eivät katso lastensa perään, vaan he vaan touhuavat omiaan. Harmittaa, tänäänkin oli sellainen tapaus, että heidän 2,5-vuotias tyttönsä löi 3 kertaa meidän poikaa metallisella pikkuautolla ja kolmannen kerran jälkeen poika läppäsi takaisin. Mä komensin omaani ja kehotin pyytämään anteeksi, muistutin kyllä ääneen, että tyttökään ei saa lyödä toista, tästä vanhemmat viis veisasivat, lässyttivät vaan tytölle, että voi voi sattuiko.
Mä en kestä tällaista. Mun ois tarkoitus olla vahva lapseni takia, puolustaakin ja pitäs olla rohkea ja komentaa niitten muittenkin muksuja, jos omat vanhemmat eivät sitä tee. Miksi mä en sitten siihen kunnolla pysty? Tiedän, että nuo vanhemmat eivät todella tykkää, jos joku komentaa heidän lapsiaan, ehkäpä siksi.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Kuitenkin, ei tykkää kun joku tulee liian lähelle hänen reviiriänsä, saattaa tönäistä tms. Tästä aina keskustelemme ja hän pyytää asiallisesti anteeksi ja kaikki ok. Ymmärrän kyllä, jos joku häiritsee leikkiä tai tunkeaa liian lähelle, se saattaa ärsyttää mutta ei oikeuta silti sellaista käytöstä (eikä myöskään aina pidä sallia sitä leikkien sotkemistakaan...). Olemme kotona tässä kyllä johdonmukaisia ja suurimman osan lapsista kanssa tämä toimii mainiosti.
Mutta mutta. Miten mä toimin tilanteessa, joka tietyn perheen kohdalla tapahtuu säännönmukaisesti joka kerta? Eli heillä useita pieniä lapsia, kasvavat hieman ns. "pellossa" eli tuo kurinpito ei ole mitenkään kovin tärkeää, saavat töniä, lyödä, tuuppia, kiusata, ottaa toisten tavarat ja opettelevat ns. viidakon lait, se tekee kuka ehtii. Kun nämä lapset leikkivät meidän pojan kanssa, he läpsivät, tuuppivat ja pahoittavat mielen ja sitten poikani tönää takaisin. Joskus mun on pakko puuttua, koska on epäreilua, että mä komennan omaani, vaikka on vaan puolustautunut jne. Nämä vanhemmat eivät katso lastensa perään, vaan he vaan touhuavat omiaan. Harmittaa, tänäänkin oli sellainen tapaus, että heidän 2,5-vuotias tyttönsä löi 3 kertaa meidän poikaa metallisella pikkuautolla ja kolmannen kerran jälkeen poika läppäsi takaisin. Mä komensin omaani ja kehotin pyytämään anteeksi, muistutin kyllä ääneen, että tyttökään ei saa lyödä toista, tästä vanhemmat viis veisasivat, lässyttivät vaan tytölle, että voi voi sattuiko.
Mä en kestä tällaista. Mun ois tarkoitus olla vahva lapseni takia, puolustaakin ja pitäs olla rohkea ja komentaa niitten muittenkin muksuja, jos omat vanhemmat eivät sitä tee. Miksi mä en sitten siihen kunnolla pysty? Tiedän, että nuo vanhemmat eivät todella tykkää, jos joku komentaa heidän lapsiaan, ehkäpä siksi.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?