V
vierailijahirveävaimo
Vieras
Aikaisemmin tänään pesin pyykkiä, ja tyhjensin kuivausrummun vesisäiliön. Sieltä joskus sattuu tippumaan vettä vessanlattialle (märkävessa, eli lattia SAA kastua). Enkä nyt kiireessä huomannut asiaa.
Mies oli myöhemmin vessassa, ja satuin kävelemään ohi, ja hän pyyhki jalalla lattiaa, minun kylpypyyhkeellä. Kysyin "mitä sä teet?" "Siivoan sun sotkuja, jotka sä jätit tänne". Ja jotain tyyliin "tahallaan, mun kiusaksi jne".
Mä olin että "Mitä hemmettiä?" "Ihan oikeasti?" "Et ole tosissas!". Ja mies siihen "Pitäiskö mun OMALLA pyyhkeellä pyyhkiä SUN sotkuja?"... Jne. Siitä tuli iso ja älytön riita. Mies otti mukaan myös sen etten taittele maitopurkkeja, vaan hänen pitää se tehdä.
Olen siis tosi siisti ihminen, siivoan täällä jatkuvasti, pesen pyykkiä melkein joka päivä. Hoidan kotia. Teen joka päivä ruoan.. Opiskelen, käyn töissä ja... hoidan lapset ja kaiken. Mies osallistuu kyllä. Mutta tässä elämäntilanteessa pitäisi olla suunnilleen 50/50, eikä niin että minä aina taittelisin ne maitotölkit, vaan että se tapahtuu kun kerkeää..
No nyt me sitten erotaan. Mulla tuli olo että noinko mitätöntä arvostus on mua kohtaan? Ja noiko on ne pienet mitättömät asiat jotka saa miehen vihaamaan mua noin älyttömästi.
Elämä on niin lyhyt. Nää on niin pieniä asioita, ja luulisi että jos toista rakastaa, ei se tee niin älyttömän pahaa ottaa lattiapyyhe ja vähän pyyhkäistä, kun toinen on missannut jonkun vesilammikon..
Mä en jaksa
Mä oon ihan uupunut tähän. Ja siis nämä on yleisiä riitoja. Yleensä ei kyllä niin paljon huudeta ja meuhkata kuin tänään. Huomaa vain ettei enää ole rakkautta eikä arvostusta.
Mies oli myöhemmin vessassa, ja satuin kävelemään ohi, ja hän pyyhki jalalla lattiaa, minun kylpypyyhkeellä. Kysyin "mitä sä teet?" "Siivoan sun sotkuja, jotka sä jätit tänne". Ja jotain tyyliin "tahallaan, mun kiusaksi jne".
Mä olin että "Mitä hemmettiä?" "Ihan oikeasti?" "Et ole tosissas!". Ja mies siihen "Pitäiskö mun OMALLA pyyhkeellä pyyhkiä SUN sotkuja?"... Jne. Siitä tuli iso ja älytön riita. Mies otti mukaan myös sen etten taittele maitopurkkeja, vaan hänen pitää se tehdä.
Olen siis tosi siisti ihminen, siivoan täällä jatkuvasti, pesen pyykkiä melkein joka päivä. Hoidan kotia. Teen joka päivä ruoan.. Opiskelen, käyn töissä ja... hoidan lapset ja kaiken. Mies osallistuu kyllä. Mutta tässä elämäntilanteessa pitäisi olla suunnilleen 50/50, eikä niin että minä aina taittelisin ne maitotölkit, vaan että se tapahtuu kun kerkeää..
No nyt me sitten erotaan. Mulla tuli olo että noinko mitätöntä arvostus on mua kohtaan? Ja noiko on ne pienet mitättömät asiat jotka saa miehen vihaamaan mua noin älyttömästi.
Elämä on niin lyhyt. Nää on niin pieniä asioita, ja luulisi että jos toista rakastaa, ei se tee niin älyttömän pahaa ottaa lattiapyyhe ja vähän pyyhkäistä, kun toinen on missannut jonkun vesilammikon..
Mä en jaksa