Lapsuudenkaverin luona oli niin köyhää

että siellä ei saanut edes wc-käynnin jälkeen pyttyä vetaista. Siis jos kävi ykkösel.

Minua nolotti niin paljon, et mulla on vielki traumat. Enkä mä enää kauaa ollutkaan sen kaveri, musta oli niin noloo, et joku oli niin köyhä, ettei edes pyttyä saanut vetää

 

Jaa. Mun mielestä oli vain surullista kun kaverilla ei ollut aina ruokaa kotona kun vanhemmat joi vähät rahat. Ei nolottanut ja olen onnellinen, että kaveri selvisi tuosta.

 

Köyhää on mullakin, kaupan halvin sänky, ostettu 10 v sitten, käytetty sohva, keittiökalusto...ei haittaa. Ruokaan ei rahaa, viimeiset säästöt menossa. Mutta ikinä, ikinä en jättäisi vetämättä vessaa käytön jälkeen. Se on jo sairasta.

 

Ehkäpä heillä oli oma kaivo ja vesi joskus vähissä. Noin toimittiin omassakin lapsuudenkodissani, juurikin tästä syystä.

 

Ehkäpä heillä oli oma kaivo ja vesi joskus vähissä. Noin toimittiin omassakin lapsuudenkodissani, juurikin tästä syystä.

Tai kiinteä jätevesisäiliö ja loka-auto tulee vasta maanantaina

 

no mä olen elänyt perheessä, jossa ei todellakaan ollut rahaa, jolla pröystäillä. ruoka tuli omasta maatilasta melkein kaikki, ostettiin vain jauhoja , sokeria, voita, kahvia, mutta perunat ja liha ja kasvitkset, leipä leivottiin itse, pullat yms. ruokaa ei heitetty menemään, vanhemmat olis varmaan kuolleet sydäriin, jos jotain olis pitänyt viskata pois. ei se mikään häpee ollut, eikä oo vieläkään. veikkaanpa melkein, että onnellisempi lapsuus oli kuin nykyajan lapsilla, jotka saa melkein mitä vaan sormella osoittavat. joulupukki ei tuonut 50 pakettia, muutaman kuitenkin. synttärit pidetiin muutamalle ihmiselle, ei koko luokkakunnalle, vaatteetkin äiti teki osittain itse.

 

Meilläkin oli pienenä aika vähän rahaa. Tuosta on nyy parikymmentä vuotta. Asuttiin vanhalla maatilalla ja vanhemmat koitti parhaansa mukaan hoitaa meitä ja lehmiä.
Välillä oltiin ilman sähköjä kun ei ollut ollut vara maksaa laskua. Muistan parina talvena kun oli tosi kylmä sisällä ja äiti käski vain pukea paljon päälle. Oli lämmitysöljy loppunut eikä ollut polttopuita. Joskus piti olla vetämässä vessaa, koska viemäri ei vetänyt kun oli jäätynyt..Tuolloin ei päässyt aina suihkuunkaan kun ei vesi mennyt eteenpäin.
Ihan pienenä ei haitannut nuo asiat, mutta alakouluikäisenä huomasi, että monetkaan kaverit ei tulleet meille koska koti oli vähän kehnossa kunnossa.
Paljon paremmin asiat ovat nyt. Omat lapseni saavat aika paljon, mutta joutuvat jotain tekemään haluamansa eteen. Joskus tulee kerrottua omasta lapsuudesta ja yhdessä pohditaan onko esim. joku lelu niin tärkeä, että se on pakko saada.

 

Ei mekään varakkaita oltu. Asuttiin kaupungin vuokratalossa eikä saanut harrastaa mitään maksullista. Naapuritalon perhe kyl kävi sääliksi jo lapsena. Heillä oli useampi lapsi, työssäkäyvä äiti ja juoppo isä/isäpuoli. Muistan, että heillä ei ollut täkkejä peittoina vaan reikäisiä vilttejä ilman lakanoita. Nämä viltit olivat mukana ulkoleikeissäkin. Nyt myöhemmin kun ajattelen, niin taisi siellä olla lastensuojelunkin asiakkuus - pari lapsista hävisi välillä pitkäksikin aikaa kuvioista. Mutta ei lapsia mitenkään kiusattu, yhdessä touhuttiin.