Onko hyvä vai huono asia ihmisessä jos on

[Mummeliisa]

"outo" tai "erilainen". Siis siinä määrin, että ympäristö/merkittävä osa ympäristöstä siihen jollain lailla reagoi?
Kuulutko itse siihen kategoriaan?
Läheisenne? Hyvät ystävänne?

 

[Peyote]

En tiedä, voi se huonokin varmaan olla. Ilmeisesti olen erilainen koska omat lapset aina sanoo että "äiti on vähän erilainen".

En silti ole sillätavalla erilainen, etten osaisi puhua muille ihmisille ja käyttäytyä suht normaalisti.

 

[vierailija]

"outo" tai "erilainen". Siis siinä määrin, että ympäristö/merkittävä osa ympäristöstä siihen jollain lailla reagoi?
Kuulutko itse siihen kategoriaan?
Läheisenne? Hyvät ystävänne?

Riippuu aivan siitä että millä lailla on outo. Jos on vaikka väkivaltainen tai pedofiili niin hyvinkin huono juttu.

 

[Mummeliisa]

Riippuu aivan siitä että millä lailla on outo. Jos on vaikka väkivaltainen tai pedofiili niin hyvinkin huono juttu.

Noista tuskin käyttäisi sanaa "erilainen" tai "outo"?
Esim. sairas tms. tulisi nopeammin mieleen...

 

[vierailija]

Kaikki jotka kuvittelevat olevansa kamalan erilaisia, tuntuvat olevan lähes järjestään niitä massa-angsteja. Eli lähinnä huvittaa. En muista nähneeni koskaan sellaista ihmistä joka ihan oikeasti erityisesti erottuisi joukosta, ellei jotain sairasta lasketa. Siis että on jokin erikoinen sairaus joka näkyy käytöksessä.

Voitko antaa esimerkin millainen se tosi erikoinen tyyppi sitten olisi?

 

[vierailija]

Ihmiskunnan kannalta hyvä asia, koska nämä erilaiset yksilöt ova ainoita, jotka kykenevät kehittämään ihmiskuntaa. Vrt. Einstein, Mozart, jne.

Yksilön itsensä kannalta huono asia, koska he saavat kärsiä erilaisuudestaan, koska yhteiskuntamme pyrkii tasapäistämään, leimaamaan ja lääkitsemään pois kaiken erilaisuuden, ja nykyisen yhteiskuntamme erilaisuudensietokyky on hyvin matala. Mitään kyseenalaistamattomat laumasielut menestyvät yhteiskunnassamme parhaiten.

 

[Mummeliisa]

Kaikki jotka kuvittelevat olevansa kamalan erilaisia, tuntuvat olevan lähes järjestään niitä massa-angsteja. Eli lähinnä huvittaa. En muista nähneeni koskaan sellaista ihmistä joka ihan oikeasti erityisesti erottuisi joukosta, ellei jotain sairasta lasketa. Siis että on jokin erikoinen sairaus joka näkyy käytöksessä.

Voitko antaa esimerkin millainen se tosi erikoinen tyyppi sitten olisi?

Vaikka 10 lapsen sinkkuäiti, jonka lapsista yksikään ei ole vahinko eikä ota vastaa rahaa yhdenkään lapsensa bioisältä.
Ihminen, joka on taloudellisesti tosi tiukoilla ja tekee viikossa 30 tuntia vapaaehtoistyötä ja 20 leipätyötään.
Ihminen, joka on aktiivinen panteisti.
Ihminen, joka valitsee asumisen metsässä..
Parempiakin esimerkkejä varmasti on.

 

[viisikymppinen isoäiti]

no ei tuohon voi vastata mitenkään. se riippuu niin siitä mitä tällä erilaisuudella tarkoitetaan

 

[vierailijattt]

Ei kai sen niin väliä. Erilaisuutta mahtuu maailmaan. Toisten "erilaisten" kanssa tulen hyvin toimeen, toisten en.

Itse katselen omaa elämääni hyvin subjektiivisesti jos erilaisuutta ajatellaan. Mielestäni minun tapani elää on se normi. Ja muut tästä sitten poikkeavat, eri kohdissa ja eri suuruisesti.Voi olla että mun normaali on jonkun mielestä todella erikoista.

Ainoa milloin erikoisuus "nyppii" on niiden kohdalla jotka pyrkimällä pyrkimät olemaan erilaisia. Se tuntuu olevan hieman trendikin nykyään. Kamala jos olisi massaa... vai olisko sittenkään? Toinen erikoisuusryhmittymä, jota en oikein siedä, on he jotka saarnaavat omaa erikoisuuttaan ja koittavat käännyttää muita siihen alempiarvostamalla toisin ajattelevia.

 

[vierailija]

No eiköhän se riipu aika paljon asiasta. Koen jollain tasolla kuuluvani tähän "ryhmään" ja saan aika ajoin kummasteluja yms. osakseni. En koe että se on hyvä tai huono asia. En siitä itse kärsi, muttei se mitään hyvääkään varsinaisesti tuo minulle. Toki erilaisuus jollain tasolla on rikkaus, koska olisihan se pirun tylsää jos kaikki olisivat samanlaisia - oli sitten kyse ulkonäöstä, luonteesta tai vaikka elämäntavasta.

 

[Peyote]

Ei kai sen niin väliä. Erilaisuutta mahtuu maailmaan. Toisten "erilaisten" kanssa tulen hyvin toimeen, toisten en.

Itse katselen omaa elämääni hyvin subjektiivisesti jos erilaisuutta ajatellaan. Mielestäni minun tapani elää on se normi. Ja muut tästä sitten poikkeavat, eri kohdissa ja eri suuruisesti.Voi olla että mun normaali on jonkun mielestä todella erikoista.

Ainoa milloin erikoisuus "nyppii" on niiden kohdalla jotka pyrkimällä pyrkimät olemaan erilaisia. Se tuntuu olevan hieman trendikin nykyään. Kamala jos olisi massaa... vai olisko sittenkään? Toinen erikoisuusryhmittymä, jota en oikein siedä, on he jotka saarnaavat omaa erikoisuuttaan ja koittavat käännyttää muita siihen alempiarvostamalla toisin ajattelevia.

Se on tosi ärsyttävää kun jotkut luulee, että elämän tarkoitus on olla jotenkin erilainen kuin muut. Ja että jokaista päätöstä tehhdessä on pakko miettiä, että mikä olisi mahdollisimman erikoista. Semmoinen, että ajattelee että sopeutumattomuus on jotain hienoa ja tavoiteltavaa.

 

[vierailijattt]

Se on tosi ärsyttävää kun jotkut luulee, että elämän tarkoitus on olla jotenkin erilainen kuin muut. Ja että jokaista päätöstä tehhdessä on pakko miettiä, että mikä olisi mahdollisimman erikoista. Semmoinen, että ajattelee että sopeutumattomuus on jotain hienoa ja tavoiteltavaa.

Juuri näin. Mä perään kuulutan sitä että ihmiset olis sellaisia kuin on. Erillaisia jos niin on, tai sitten vaan ihan sitä "massaa". Ei väkisin yrittää olla muuta kuin on. Veikkaampa että arvoisa gaussin käyrä pätee tässä lajissa. Erikoisuuksia käppyrän ääripäissä on vähän, suurin osa on kuitenkin suht samallaisia ja sehän on ihan hyvä.

Mä voin vaihtaa paidan väriä trendin mukaan. Mutta itseäni en vaihda. Olis aika tyhmää.

 

[vierailija]

Ahaa, haluat siis tietää että oletko meidän mielestä outo. Olet toki.

 

[Mörköäiti]

Kaikki jotka kuvittelevat olevansa kamalan erilaisia, tuntuvat olevan lähes järjestään niitä massa-angsteja. Eli lähinnä huvittaa. En muista nähneeni koskaan sellaista ihmistä joka ihan oikeasti erityisesti erottuisi joukosta, ellei jotain sairasta lasketa. Siis että on jokin erikoinen sairaus joka näkyy käytöksessä.

Voitko antaa esimerkin millainen se tosi erikoinen tyyppi sitten olisi?

En nyt tosi erikoisesta tiedä, mutta itse tunnen kyllä jonkin verran ihmisiä, jotka ovat aika erilaisia. Eivät välttämättä ulkoisesti, mutta tavassaan elää tai olla. Erikoisin tyyppi, jonka olen tuntenut, oli sellainen hippityyppi, joka teki vapaaehtoistyötä ja eli melkein ilman rahaa.

Mutta se on kyllä totta, että yleensä ne jotka kuvittelevat olevansa kauhean erilaisia, eivät tosiasiassa mitään erityisen persoonallisia tapauksia ole. Tai ainakaan, jos pitävät siitä kovaa ääntä.

Usein ne oikeasti erikoiset tyypit saattavat päällepäin vaikuttaa ihan tavallisilta ulkoisen olemuksensa, työnsä, asumisensa, yms. puolesta. Erilaisuus tulee ilmi muissa asioissa, kuten ajattelutavassa, elämäntyylissä, tms.

 

[Pin]

No riippuu tosiaan paljon siitä mitä tämä erilaisuus on?
Ei mun lähipiiristä löydy ketään TOSI ERILAISTA, koska näen heidät kaikki tosi erikoisina ja erilaisina, mielenkiintoisina kiehtovina ihmisinä. Toiset kiehtovat enemmän kuin toiset, paras ystäväni on paras ystävä, koska hän on kaikkein mielenkiintoisin ja viihdyn tämän seurassa koska vaan. Jos kuitenkin miettii onko hän jotenkin erityisen poikkeava ja ihmeellinen niin ei oikeastaan, hän on vain sitä minua miellyttävillä tavoilla.

 

[vierailija]

Osan vastaajista kanssa samoilla linjoilla, että erilaisuus on usein kuviteltua kuin joku sitä todella olisi. Ja mitä on erilaisuus? Jos joku kasvattaa kymmentä lastaan metsässä ilman tuloja, niin Suomessa se saattaisi olla poikkeavaa ja jossakin Afrikan savannilla ei. Joten jos joku on mielestäni erilainen, niin koen sen piristävänä poikkeuksena. Tässäkin siis kyse vielä ihmisistä, jotka ovat nimenomaan myönteisellä ajattelullaan ja elämänrohkeudellaan tehneet itseään koskevia päätöksiä muista riippumatta, muita vahingoittamatta. Sitten on poikkeuksia, jotka olisivat voineet miettiä tarkemmin seurauksia. Joten jos joku tuntemani ihminen eläisi kymmenen lapsen kanssa metsässä, ilman tuloja, lähden siitä oletuksesta, että hän myös pärjää siellä ja on tasapainossa elämäntapansa kanssa. Voin mennä häntä tervehtimään pelkäämättä ruikutusta talven pakkasista sati kiihkeitä saarnoja siitä, miten muidenkin pitäisi elää samalla tavalla.

Ja ken erilaista elämää uskoo elävänsä, niin hän ei sitä itse edes huomaa tekevänsä. Suvussani on esimerkkejä reippaista täti-ihmisistä, joista kyläläisillä riitti taivastelua ja ihmettelyä ja legendat elävät yhä. Ei heissä ollut mitään muuta kummallista kuin tahto toteuttaa itseään ja elää mieluummin ilman perhettä kuin luopua kutsumuksistaan.

 

[vierailija]

Tietysti riippuu asiasta.
Sarjamurhaaja esim ei ole hyvällä tavalla outo,
mutta se joka ei tottele sokeasti jotain kammottavia ohjeita, vaikka kaikki muut niin tekevät, se on hyvällä tavalla outo.

 

[Happygirl-91]

Ystävistä monikin. Siis positiivisella tavalla erilainen. Esim. Yksi parhaista ystävistäni on ihan käsittämättömän energinen herää töihin päivittäin klo5 ja ikinä väsymys ei näy hänessä.
toinen kaveri on tajuttoman huumorintajuinen ja mielestäni se on myöskin erityinen lahja, että saa tilanteessa kun tilanteessa ihmiset nauramaan jne.

Ite oon perus pulliainen

 

[feger]

Olen erilainen, mutta en ole tusinaerilainen, vaan pelkästään erilainen

 

[Ciervo]

omat lapset aina sanoo että "äiti on vähän erilainen".

Mun lapsi sanoo välillä, että "äiti on hassu tyttö".

Lasten mielestä kai olenkin aika hassu, kun oon aika lapsellinen ja vilkas persoona, mutta osaan kyllä käyttäytyä julkisilla paikoilla ym., eli en mitenkään erotu joukosta olemalla erikoinen.

Se riippuu just vähän kehen vertaa.
Itse en tietystikään pidä itseäni mitenkään uniikkina lumihiutaleena, mutta muut joskus leimaa ja pitää just hassuna ihmisenä.

 

[Ciervo]

Niin ja katsojasta se riippuu myös pitkälti.

Esim. kuulin vasta, kun yksi tuttava (ei siis mikään läheinen) kertoi yhteisille tutuillemme ensivierailusta luokseni näin: "Mä istuin siinä sohvalla ja Ciervo juoksee ympyrää loikkien ja pomppien ja selitti samalla Albanian mafiasta. Mietin vaan, että mitä hittoa täällä tapahtuu".
Mun läheisille tuo kuvailtu toiminta taas on sellainen "jaaok" eikä luultavasti edes korviaan lotkauttaisi tai katsetta nostaisi.

Ehkä siinä on sitäkin, että kuinka helposti on valmis näyttämään oudompiakin puoliaan?
Moni on oikeasti tosi korrekti jopa kavereidensa seurassa, mutta eiköhän meillä kaikilla ole omat "outoutemme" ja sitten toisaalta olemme pääpiirteittäin samaa massaa.

Toki on sitten joitain oikeasti tosi "outoja" ihmisiä (useimmat aika erakoituneita kai), mutta niitä ei kai ole paljoa. Kutsutaan reuna-apinoiksi.

 

[Ciervo]

Ai niin se vielä, että en taida tuntea ketään niin outoa ihmistä, joka ympäristöään jotenkin ravisuttaisi.

Onko sellaisia ja jos sellainen onkin, niin taitaa mennä vähän niin, että negatiiviseen lähinnä reagoidaan.

 

[vierailija]

minä itse olen vähän erillainen kuin muut perheen äidit alueellani, ja jään kyllä yksin ja minut on suljettu pois... huoh olen yrittänyt olla "Normaali" ei auta..

 

[Peyote]

Mun lapsi sanoo välillä, että "äiti on hassu tyttö".

Lasten mielestä kai olenkin aika hassu, kun oon aika lapsellinen ja vilkas persoona, mutta osaan kyllä käyttäytyä julkisilla paikoilla ym., eli en mitenkään erotu joukosta olemalla erikoinen.

Se riippuu just vähän kehen vertaa.
Itse en tietystikään pidä itseäni mitenkään uniikkina lumihiutaleena, mutta muut joskus leimaa ja pitää just hassuna ihmisenä.

Joo mäkin mielestäni oon ihan normal. On mua siskokin sanonut tosi erikoiseksi, mutta varmaan se johtuu vaan joistain jutuista mitä teen. Oon ainakin ulospäin ihan tavis.

 

[TiiBii]

Mulle on uhdentekevää, onko erilainen vai samanlainen. Kunhan ei kuvittele olevansa kaikkia muita parempi.