Mä en nyt kertakaikkiaan ymmärrä tätä "kosto" hommaa. Kyllä mä halusin, että mun synnytyksessä oli läsnä ihminen, joka välitti musta ja josta minä välitin. Joku, johon koin voivani luottaa ja tukeutua. Mun tapauksessa se sattui olemaan oma mieheni ja lasteni isä. Mutta sitä kyllä kiinnosti koko raskauden ajan mun hyvinvointi, vaikka se nyt ei ihan tilanteeseeni osannutkaan samaistua. Jos mieheni olisi käyttäytynyt kuin ap:n mies ja vähät välittänyt minusta, vauvasta tai raskaudesta, niin miksi ihmeessä mä sen olisin ottanut synnytykseen mukaan? Miten ihmeessä se sielä olisi mua voinut auttaa. Se on aika paljon tiukempi paikka, kuin itse raskaus.
Mä en kertakaikkiaan tajua, että pilaako se äiti nyt täysin KAIKEN, jos iskä ei saa olla synnytyksessä mukana? Mennäänkö siihen, että seuraavaksi miehen isovanhemmat on sitä mieltä, että tä äiti ihan selkeästi hakkaa kiilaa isovanhempien ja lastenlapsen välille, kun he eivät saa olla mukana synnytyksessä? Erityisesti se olisi appiukolle tärkeää bondata lapsen kanssa heti, kun pää vaan tulee näkyviin. Mut sitten... sitten on nä saatanan katkerat ja kostonhimoset ämmät, jotka pilaa kaiken.