Oho, täähän on poikinut aikamoista keskustelua!
Autokommentista: ihan tosissaan sen heitti, JA sen oma auto on ns. työauto, aina pskanen sisältä ja ulkoa, mulla (minun oma huom, ei miehen maksama/hänen omistama) 15 000 e arvoinen auto, joka on meidän "perheen" ykkösauto. Eli todellakaan ei mee läpi selitys että mulla olis paskempi auto.
Seksistä: kun ei edes koskemaan suostu, en mitään yhdyntää vaatisi edes, mut olis ihan kiva tuntea toisen ihmisen läheisyys ja kosketus.
Remontista: siis asutaan miehen omistamassa omakotitalossa. Ei halua myydä mulle puolia tästä, eli siis en aio maksaa mitään isompia remonttejakaan täällä. En ala sen ihmeemmin nyt tässä kertomaan minkä remontin teetti, mut se nosti asunnon arvoa roimasti, mutta ei vaikuta asumiseen/sen kustannuksiin juurikaan eli ei voi vedota että lapsen vuoksi olis remontin teettänyt. Sensijaan ei suostu maksamaan esim. että vessaan laitettaisi uusi hana että vauvan pyllyn voisi siinä pestä. Kun ei tarvi sellaista kuulema.
Ei mua haittaa maksaa lapsen tavaroita, mut mua haittaa toi sen asenne että "ei mun enää tarvi kun sen remontin maksoin" eli siis omaa etuaan (asunnon arvon nousu) ajattelee ja laskee sen lapsen menoiksi.
Moni on kommentoinut, että mies luultavasti katkeroituu mulle ikihyviksi jos ei pääse elämysmatkallensa näkemään syntymää. No mutta mitäs minä sitten? Voin sanoa ihan suoraan että oon katkeroitunut jo niin samperisti tästä "kivasta" juonenkäänteestä tässä raskauden aikana. Miks miehen pitäis päästä valikoimaan mihin suostuu osallistumaan ja mihin ei suostu osallistumaan raskauden edetessä ja sen päättyessä? Mun on kuitenkin osallistuttava aivan kaikkeen, mut mies pääsee sitten viimemetreillä mukaan ja pääsee kiillottamaan omaa sädekehäänsä "kun olin sentään synnyttämässä".
AP