Satutätix,
Kirjoittanut: Pieni tarina 26.4.2007 klo 18.18
Kaaos Satuplaneetalla
Olipa kerran (Ja on vieläkin) kaiken synkän ja elottoman
maailmankaikkeuden keskellä kaunis ja eloisa planeetta, eikä mikä
tahansa planeetta. Sitä kutsuttiin nimellä Satuplaneetta. Siellä elivät
kaikki ne satuhahmot, jotka joskus oli keksitty meidän maailmaamme
ihmisten iloksi. Satuplaneetan asukkailla oli pieni yhteys Maahan -
heidän ansiotaan oli se, että joku Aleksis Kivi keksi kirjoittaa tarinan
seitsemästä veljeksestä - tai se, kun H.C. Andersen sepitti Sikopaimenen
tai jonkun muun klassikkotarinansa. Kirjoittajantaito oli lahja, jonka
harvat saivat.
Satuplaneetalla asuivat ne kaikki vanhat tutut ja suosituimmat
satuhahmot, kuten prinsessa Ruusunen, prinssi Rohkea, Tähkäpää, Lumikki,
seitsemän kääpiötä, Saapasjalkakissa, lohikäärme, jättiläinen…
Kerran tämän paikan paikkaa kuitenkin häiritsi eräs nainen, joka
tunnetaan keskuudessamme nimellä Satutätix
Tarina alkaa itse Satuplaneetalta, pienessä, modernissa ravintolassa,
jossa kaksi avaruusoliota kinastelivat aluksiensa nopeudesta.
"Minun avaruusufoni on koko universumin nopein", sanoi toinen heistä.
"Höpön löpön, Ziff. Rotiskosi on surkea, sillä minun ufoni voisi käydä
Maapallolla eli Telluksella kymmenessä minuutissa", Zick-niminen olio
mahtaili.
"Lyödäänkö vetoa, ettet onnistuisi tämmöisessä haasteessa?" Ziff ehdotti.
"Kiinni veti! Todisteeksi tuon Tellukselta mukaani elävän maakalaisen.
Montako satueuroa laitat panokseksi?" Zick kysäisi.
"50, tiedän, että sinä häviät, nöyryyttämisesi on aina vain niin kivaa",
Ziff naureskeli.
Ja niin Zick kiiruhti ufoonsa, joka hetkessä ampaisi kohti Tellusta.
Noin viiden minuutin matkan jälkeen Zick kiersi Maapallon ja nosti
sieltä satunnaisen kohteen – ja tämä satunnainen kohde oli Satutätix!
Hän oli ollut lähettämässä tutuilleen muutamalla kuukaudella
myöhästyneitä joulukortteja. Yhtäkkiä hän kohosi ilmaan ja huomasi
päässeensä jollain tavoin avaruusalukseen.
"Kaikki hyvin, maalainen. Olemme matkalla Satuplaneetalle", avaruusolio sanoi.
Satutätix katsahti avaruusoliota, pian hän huudahti:
"Zick! Oletko se tosiaan sinä, suosikki-super-avaruus-sankarini? Sinun
urotekosi ovat parhaita! Luin niitä sarjakuvista aina pienenä! Minulla
on kokonainen huone täynnä julisteitasi, keräilykorttejasi, elokuviasi,
pelejäsi, lippiksiäsi, pehmolelujasi, T-paitojasi, sarjakuviasi ja
kaikkea muuta tärkeää tavaraa, jota ei tarvitse käyttää mihinkään!
Kaverini muuttuvat vihreiksi kateudesta kun he kuulevat tämän! Anna kun
halaan sinua."
Satutätix halasi. Hämmästynyt avaruusolio menetti aluksen ohjauksen ja
raukka oli tukehtumisen partaalla. Olio pisti kaikkensa peliin ja huusi:
"Lopeta! En ylety ohjaamaan alusta! Meille voi käydä huonosti!"
Samassa alus törmäsikin asteroidiin. Alus oli tuuliajolla avaruudessa.
Kului jonkin aikaa, kun se saapui Satuplaneetan ilmakehään. Planeetan
painovoima veti sitä puoleensa, ja kohta se syttyi tuleen. Zick solvasi
oman kielensä kirosanoja. Satutätix oli iloinen.
"Mahtavaa, aivan kuin siinä sarjakuvassa, jossa hullu tohtori TriCrazy
yrittää tuhota ufosi ja…"
"Tiedän seikkailuni. Minun on paettava aluksesta. Muutenkin, olen jo
hävinnyt vetoni – alukseni osui asteroidiin."
Avaruusolio otti suojakuplalaskuvarjonsa, Satutätix sai oman sellaisen
ja hän hyppäsi perään.
Tuuli ajoi Satutätixin yhä kauemmas idolistaan. Hän laskeutui linnaan
(katon läpi), joka oli köynnöksien ympäröimä. Hän huomasi istuvansa
lattialla, ison sängyn edessä, jolla makasi prinsessa. Satutätix tunsi
kyllä prinsessa Ruususen, joka nukkui ikiunta, muttei hän tiennyt, miten
hän olisi saanut tämän hereille ja voinut pyytää apua. Hän oli lukenut
vain kirjan alun, loppu oli ollut aivan liian jännittävä.
Silloin ison ikkunan toiselta puolen linnan torniin kurkisti valtava
lohikäärme. Se oli huomannut Satutätixin, se alkoi ravistelemaan tornia.
Prinsessa heräsi.
Lohikäärme syöksi jo tulta. Ruusunen tiesi lopun koittaneen, he
kärventyisivät torniin. Hänen sänky oli jo liekeissä. Hätääntynyt
prinsessa juoksi ympäri huonetta huutaen Rohkeata apuun. Kaikki toivo
oli menetetty.
Mutta silloin ulkoa kuului nuoren prinssi Rohkean sointuva ääni, joka huusi.
"Väisty, lohikäärme,
prinsessan pelastamaan saavuin,
jos et häivy, käyttäkäämme,
runon miekkaa ja…"
"Olkoon mitä tahansa, kunhan pelastat meidät. Lopeta se runosi ja
pelasta meidät! Lohikäärme ei päästä meitä pois tästä grillistä… tai
siis tornista", Satutätix karjui.
Prinssi surmasi lohikäärmeen ja löi liekit poikki miekallaan. Ruusunen
ja Satutätix pelastuivat.
Pian linnan ulkopuolella prinssi kehuskeli uroteoistaan prinsessalle.
Hän polvistui prinsessan eteen ja kysyi:
"Ruusunen, elämäni valo,
mennäänkö naimisiin,
saadaan lapsia ja iso talo?
Annetaan tuon naisen painua maan alle,
lähdetäänkö täältä muualle (alttarille)?"
Hän katsoi Satutätixiä arvostelevasti, samoin teki prinsessakin.
"Voi Rohkea, runosuonesi pulppuaa taas. Kyllä unohtakaamme tuo nainen ja
lähtekäämme yhdessä bailaamaan kylille. Suostun, tulen vaimoksesi. Isäni
antaa sinulle myös puoli valtakuntaa."
Kaikki olisikin sujunut hyvin, ellei toistaitoinen Rohkea olisi
vahingoittanut lohikäärmettä epähuolellisesti. Lisko heräsi uudelleen
henkiin ja nielaisi suuttuneena tappajansa. Se röyhtäisi tyytyväisenä.
Prinssi oli kuitenkin vasta alkupaloja, sillä lohikäärme oli poissa
tolaltaan ja halusin syödä kaikki muutkin. Prinsessa meni piiloon
pensaaseen. Lohikäärme jahtasi nyt -satutätixiä. Satutätix juoksi pitkän
matkaa, kunnes hän näki toisen tornin. Hän alkoi kiivetä torniin vievää
köyttä pitkin.
Lohikäärme oli kuitenkin ovela, ja se poltti köyden poikki Satutätixin
yläpuolelta, joka hetken kuluttua tipahti alas.
"Kuka pahkapää katkaisi lettini?" kuului silloin tornista. Esiin astui
Tähkäpää-prinsessa, jonka hiusletti oli kuuluisa. "Kuka sen teki? Minä
tapan hänet! Ammun haulikolla! Puukotan selkään! Potkaisen judopotkulla
pään irti! Hukutan! Myrkytän!"
"Tuo lohikäärmehän se taisi olla", Satutätix neuvoi ja osoitti lohikäärmettä.
"Senkö syytä se siis on! Olen raivoissani! En ole enää Tähkäpää, olen
Tuhkapää!"
Tuhkapää (entinen Tähkäpää) hyppäsi tornista alas ja taltutti lohikäärmeen.
Satutätix jatkoi matkaansa metsään. Siellä hän tapasi suden, joka
jahtasi kolmea porsasta, ja erään vanhan eukon, joka oli kävellyt
metsässä omenakorin kanssa. Eukko oli hieman likinäköinen, ja
Satutätixin nähdessään hän oli varma siitä, että tämä olisi Lumikki. Hän
se on, musta, lyhyehkö tukkakampaus, varsin vaalea iho. Punaisilla
huulilla ei ole väliä – tiedän niiden olevan vain meikkien ansiota,
noita-akka ajatteli.
"Tyttö, otatko omenan?" eukko ehdotti.
"Mielelläni", Satutätix sanoi.
"Selvä, sinä saat tämän punaisen puolen, ja minä otan tämän valkean
puolen. Käykö?" eukko selitti.
"Minusta se oli toisinpäin", Satutätix huomautti.
"Niinkö? Minulla on kyllä dementiaa, onneksi sinä, Lumikki muistit tämän
jutun paremmin."
Satutätix söi siis valkean puolen, ja noita-akka punaisen. Eukko nukahti
hiukan myöhemmin, ja tämä muutti koko sadun. Hän ei koskaan päässyt
myrkyttämään Lumikkia. Sen takia Lumikki ei koskaan tavannut prinssiä,
eikä hän elänyt elämäänsä onnellisesti loppuun asti. Hän meni aikanaan
naimisiin kaikkien seitsemän kääpiön kanssa, ja he saivat myöhemmin 49
kääpiöpoikaa.
Satutätix jatkoi matkaansa. Metsä päättyi suureen kaupunkiin. Hän
huomasi kartanon ja päätti mennä kysymään sieltä, tietäisivätköhän he,
mitenkä pääsisi Suomeen tai missä päin se oli.
Kartanon suuressa salissa hienoksi kasvatettu tyttö laittoi lasista
kenkää jalkaansa, mutta kenkä oli liian suuri. Tytön äiti päästi
suustaan aatelistolle sopimattomia sanoja. Nyt toinen tyttö koetti
samaa, muttei hänen känsäinen jalkansa siihen mahtunut. Äiti oli jo
hakenut kirveen jalan pienennystä varten, mutta tyttö ei suostunut
äitinsä ehdotteluihin.
Hienolta vaikuttanut nuori mieskin huokaisi pettymyksestä.
"Ei täälläkään. Kuka kumma se tyttö oli!"
"Tuota… anteeksi, mutta tiedättekö, mistä pääsee Suomeen? Se on
semmoinen maa…" Satutätix keskeytti.
Samassa Tuhkimo ryntäsi sisään ja halusi sovittaa kenkää. Prinssi luuli
kuitenkin Satutätixiä Lumikiksi ja antoi tämän sovittaa ensin, ja kuinka
ollakaan, korkokenkä sopi täydellisesti. Tuhkimo ei pidätellyt
tunteitaan, vaan purskahti itkuun juosten takaisin keittiöön tiskaamaan
astioita.
"Kuka tai mikä olet nimeltäsi?" prinssiksi osoittautunut mies kysyi.
"sano Satutätixi vain!" Satutätix esitteli itsensä..
Satutätix ei koskaan joutunut naimisiin prinssin kanssa (onneksi), koska
katkera prinssi oli päättänyt karkottaa hänet maasta. Hän jatkoi
matkaansa, ja joutui ongelmiin vielä pari kertaa.
Zick oli etsinytSatutätixiä koko ajan. Vahingot olivat koituneet hänelle
suuriksi. Hän palautti Satutätixin takaisin Tellukseen, vaikkei tähtäys
osunutkaan täysin oikein – Satutätix löysi itsensä Moskovasta.
Zick oli pakottanut Satutätixin lupaamaan, ettei tämä koskaan kertoisi
Satuplaneetasta kenellekään. Satuplaneetta oli paikka, jonka piti
ollakin vain satua – vaikka se olikin totta. Kuitenkin Satutätix
lipsautti elämänsä aikana Satuplaneetasta useita kertoja. Eikä koskaan
tiedä, jos palaisi sinne – viimeisen kerran
