
Kuin mun kirjoittama!
Mä olen tässä viime aikoina taas joutunut pohtimaan omaa itseäni. Olen toki tehnyt sitä viimeisen 20 vuoden aikana aika paljonkin.
Okei. Olen introvertti. Tykkään olla toisinaan, silloin tällöin, tietyin väliajoin omassa rauhassa. Se voi tarkoittaa kotipäivää verkkareissa, se voi tarkoittaa mökille menemistä ja metsässä kävelyä. Ihan yksin hei. Ei mua pelota. Mun akut latautuu silloin, kun olen yksin omissa ajatuksissani ja teen omia juttuja. Toisten akut latautuu, kun ne kerää ympärilleen / hakeutuu tilanteisiin, jossa ympärillä on 20 eri ihmistä.
Se, että tykkään olla toisinaan yksin, on joillekin niin saatanan vaikeaa ymmärtää. "No mitä sä sitten teet kun oot yksin??" No, olen yksin, teen mun mielestä kivoja juttuja. Joskus se tarkoittaa muutamaa tuntia omaa aikaa päivässä, joskus se tarkoittaa yhtä viikkoa.
Olen yrittänyt olla sosiaalinen. Osallistunut työpaikan rientoihin. Heittänyt pientä läppää (ai niin, viimeksi kun heitin työkaverille "pientä läppää", ihan vitsinä, tuntui kuin rakkikoira olisi alkanut räksöttämään vieressä... kamalasti anteeks vaan, mut älä ota noin vakavasti kun et vitsiäkään ymmärrä).
Olen ilmeisesti jotenkin "raskasta" seuraa. Rasittavaa. Kukaan ei oikeastaan ymmärrä mua. Vaikka puhuisin yhtä paljon kuin toinen työkaveri, joka sekin vähän omiin oloihinsa vetäytyvä, niin musta tehdään pilaa. Ai niin mutta kun en olekaan vittumainen, ilkeä, paskamainen. Se on se juttu. Kun pitäisi olla pienesti kusipää.
Mulla ei ole enää sellaista kaveria, jolle voisi kesken päivää laittaa viestiä.. "mitä kuuluu? Mitäs teet? Mennäänkö tänään kahvittelemaan?".
Mulla oli sellainen, mutta sitten se otti ja laittoi välit poikki.
Jäi mulle mies. Ja toki on pari sellaista kaveria, joita näen paljon harvemmin. Eivät nekään oma-aloitteisesti mulle viestiä laita. Kaipa pakosta kutsuvat juhliin ym.
Miehelläkin oli aikoinaan paljon ystäviä ja sitä myötä menoa jos toistakin. Mun kanssa kun on ollut, niin kutsut ovat vähentyneet.
Olen yrittänyt muuttua. Oikeasti. Mutta sitten musta tuli teennäinen.
Olen oikeasti hyvä kuuntelija. Multa saa mielipiteitä, jotka on tasan tarkkaan vaan mun mielipiteitä. Mutta yritän aina toki auttaa, en siis lyttää toista maan rakoon omilla mielipiteilläni. Kyllä niillä on aina jokin tarkoitus.
Eipä tässä muuta. En vaan sovi siihen tämän ajan muottiin, jossa ollaan sosiaalisia ja äänekkäitä.