Miksi sosiaalisuus on niin vaikeaa?

[vierailija]

Minulla ei ole oikein ikinä ollut oikeita ystäviä, ei ainakaan samaa sukupuolta olevia. Sosiaalisuus on aina ollut vaikeaa. Lapsena etenkin siksi, että minulla oli niin eri mielenkiinnon kohteet kuin muilla tytöillä. Minä pidin dinosauruksista, ötököistä, kivistä, legoista, avaruudesta ja tieteistä muutenkin. Koulu oli kauhea paikka. En kestänyt niin suurta sosiaalista ympäristöä, vaikka ei minua kiusattu.

Teini-iässä minulla oli hyvin vahvoja mielipiteitä ja olin kova väittelemään. Muuten olen aina ollut hiljainen. Puhun vain jos minulla on oikeasti asiaa. Puhuminen on muutenkin hiukan haastavaa, koska ajatukseni juoksevat niin paljon kovempaa kuin mitä puhetta voi tuottaa, että en pysy itsekän kärryillä puheessa. Siitä saan palautetta paljon: Minua on vaikea ymmärtää. Samasta syystä hyppään kesken keskustelun yhtäkkiä aasinsillan kautta ihan toiseen aiheeseen. Arkipäiväisyyksistä puhuminen tuntuu pakkopullalta, teen sitä vain kohteliaisuudesta.

Osaan olla sosiaalisesti taitava, mutta se on vain esitystä ja vie todella paljon energiaa. En pidä siitä. Haluaisin olla oma itseni, mutta silloin minusta ei pidetä. Joudun joukon ulkopuolelle.

Tiedän, että on minusta itsestäni kiinni, että minusta ei pidetä. Mutta toisaalta aina sanotaan, että pitäisi vain olla oma itsensä. Minulla toimii parhaiten, kun en ole. Miksi toisista ei vain pidetä ja he joutuvat muuttamaan itseään, jotta saisivat ystäviä?

Minä olen tällä hetkellä eristänyt itseni täysin muista ihmisistä, koska olen vain hämilläni ihmisten kanssa.

 

[Echo]

Ripaus aspergeria?

 

[vierailuja]

Haluatko itse olla sellaisten ystävä, joista et pidä.miks muiden pitäis olla sun ystäviä vaikkei pidä susta ja sulle on tärkeää, ettei vaan tarvi miellyttää muita.miks oletat, että sun pitäis puhua ja muiden kuunnella kiinnostuneina. Voit kai kysellä muilta ja osoittaa kiinnostusta muita kohtaan. Sellaisesta kaikki tykkää.

 

[vierailija]

Haluatko itse olla sellaisten ystävä, joista et pidä.miks muiden pitäis olla sun ystäviä vaikkei pidä susta ja sulle on tärkeää, ettei vaan tarvi miellyttää muita.miks oletat, että sun pitäis puhua ja muiden kuunnella kiinnostuneina. Voit kai kysellä muilta ja osoittaa kiinnostusta muita kohtaan. Sellaisesta kaikki tykkää.

Tätä juuri tarkoitan. Ole jotain muuta, niin sitten sinusta pidetään. Haluaisitko sinä olla joku muu, jotta sinusta pidettäisiin vai toivoisitko, että sinusta pidetään sellaisena kuin olet?

AP

 

[itse introvertti]

Mun silmät avautui ja ymmärrys itseeni paranai kun tein tämän testin:

http://www.introvertit.net/index.php/testaa-oletko-introvertti

 

[pöh.]

Minä en koskaan ole oppinut esittämäänkään sosiaalista. Ystäviä 0, ainoat ihmiset joiden kanssa juttelen ovat äiti ja mies (lasten lisäksi siis). Varsinkin äidin kanssa keskustelu on täyttä tuskaa, en osaa kysyä edes kuulumisia. Yritän olla ihmisten ilmoilla, mutta en vain osaa.

 

[vierailuja]

Tätä juuri tarkoitan. Ole jotain muuta, niin sitten sinusta pidetään. Haluaisitko sinä olla joku muu, jotta sinusta pidettäisiin vai toivoisitko, että sinusta pidetään sellaisena kuin olet?

AP

Mulle vastaus on täysin selvä, en halua jäädä yksin ja haluan, että minusta pidetään. Jos kukaan ei minusta tykkäisi ja jäisin yksin, niin toki miettisin syitä ja haluaisin vähän rukata käyttäytymistäni niin, etten jäisi yksin. Puolin ja toisin ollaan kohteliaita ja ystävällisiä, niin yleensä aina riittää ystäviä ja on kaikilla kiva olla.

 

[vierailijassu]

Ei sinun tarvitse näytellä jotain muuta kuin olet, mutta voisit opetella vuorovaikutustaitoja, eli sinun pitäisi opetella kuuntelemaan ihmisiä. Siis jos haluat ystäviä. Kukaan ei opakota.

 

[Mörköäiti]

Minulla ei ole oikein ikinä ollut oikeita ystäviä, ei ainakaan samaa sukupuolta olevia. Sosiaalisuus on aina ollut vaikeaa. Lapsena etenkin siksi, että minulla oli niin eri mielenkiinnon kohteet kuin muilla tytöillä. Minä pidin dinosauruksista, ötököistä, kivistä, legoista, avaruudesta ja tieteistä muutenkin. Koulu oli kauhea paikka. En kestänyt niin suurta sosiaalista ympäristöä, vaikka ei minua kiusattu.

Teini-iässä minulla oli hyvin vahvoja mielipiteitä ja olin kova väittelemään. Muuten olen aina ollut hiljainen. Puhun vain jos minulla on oikeasti asiaa. Puhuminen on muutenkin hiukan haastavaa, koska ajatukseni juoksevat niin paljon kovempaa kuin mitä puhetta voi tuottaa, että en pysy itsekän kärryillä puheessa. Siitä saan palautetta paljon: Minua on vaikea ymmärtää. Samasta syystä hyppään kesken keskustelun yhtäkkiä aasinsillan kautta ihan toiseen aiheeseen. Arkipäiväisyyksistä puhuminen tuntuu pakkopullalta, teen sitä vain kohteliaisuudesta.

Osaan olla sosiaalisesti taitava, mutta se on vain esitystä ja vie todella paljon energiaa. En pidä siitä. Haluaisin olla oma itseni, mutta silloin minusta ei pidetä. Joudun joukon ulkopuolelle.

Tiedän, että on minusta itsestäni kiinni, että minusta ei pidetä. Mutta toisaalta aina sanotaan, että pitäisi vain olla oma itsensä. Minulla toimii parhaiten, kun en ole. Miksi toisista ei vain pidetä ja he joutuvat muuttamaan itseään, jotta saisivat ystäviä?

Minä olen tällä hetkellä eristänyt itseni täysin muista ihmisistä, koska olen vain hämilläni ihmisten kanssa.

Onnistuisiko ystävyyssuhteiden luominen netin kautta? Kirjoittamalla voi ohittaa tuon ongelman, että muut eivät saa selvää. Ja kun on kirjoittaen tutustunut, voi samalla kertoa tuosta ongelmastaan - jo ystävyyden alettua toisen on helpompi ottaa se huomioon. Toisaalta sitä omaa ulosantia ehkä kannattaa vähän harjoitella. Ymmärrän, että haluat olla oma itsesi ja saat ollakin, mutta jos muut saavat sinusta vääränlaisen kuvan tai ymmärtävät väärin siksi, mitä kerroit (ajatus kulkee nopeammin kuin puhe), niin silloinhan he eivät saa tietää, millainen olet oikeasti.

Kaikkien ei tarvitse olla hirveän sosiaalisia eikä introverttiys tai epäsosiaalisuus tarkoita, että pitäisi aina olla yksin. Silloin kuitenkin voi olla helpoin tutustua samanhenkisiin ihmisiin vaikkapa netissä ja myöhemmin sitten tavata kasvokkainkin. Ja ehkä ei kannata niitä keskustelun sääntöjä heittää nurkkaan vain siksi, että ne vaativat itseltä ponnisteluja - ne kuitenkin luovat myös miellyttävää keskusteluilmapiiriä. Sitten, kun on ystävystynyt jonkun kanssa hyvin, voi kertoa, on tällainen aasinsiltojen kautta asiasta toiseen pomppija, ja silloin ihmiset osaavat ottaa sen huumorilla tyyliin "hei sä hyppäsit taas jonnekin ihan ihme sfääreihin" - mutta keskustelu voi jatkua vaikka siitä. Tai sitten edellinen asia puhutaan loppuun ja sitten jatketaan siitä, mistä itse aloitit.

 

[vierailija]

Kuten kirjoitin jo aloituksessa, minä osaan olla sosiaalisesti taitava. Se vain vie aivan tavattomasti energiaa. Ja on käynyt niin, että kun aluksi olen siinä roolissa, niin se käy liian raskaaksi, tulen omaksi itsekseni ja sitten minulta on jopa alettu kyselemään olenko sairas jne.
Kyse ei siis ole siitä ettenkö osaisi. Minusta vain tuntuu välillä todella epäoikeudenmukaiselta, että minä olen aina se joka joutuu yrittämään, yrittämään ja yrittämään. Eikä se tunnu aidolta, koska eiväthän ihmiset silloin pidä minusta vaan roolistani. Ja eikö kuitenkin jokaisen perustarve ole vain tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on? Tuntuu vain väärältä, että minun pitää olla niin kiinnostunut muista ja sellaisista asioista mitkä eivät kiinnosta, mutta sepä ei toimikaan toisin päin.

Ja minua on aina sanottu erinomaiseksi kuuntelijaksi. Olen empaattinen ja autan aina kun vain pystyn, etenkin niitä joita kohdellaan väärin. Olen luotettava, lojaali ja rehellinen. Näistä ominaisuuksista ei vain tunnu olevan hyötyä ystävämarkkinoilla. Kyllä se välillä saa katkeraksi, kun näkee millaisilla ilkeillä valehtelijoilla on laaja ystäväpiiri, mutta toiset jotka oikeasti niitä ystäviä ansaitsisivat, jäävät yksin, koska eivät osaa käyttäytyä pinnallisesti.

AP

 

[vieraiuja]

Kuten kirjoitin jo aloituksessa, minä osaan olla sosiaalisesti taitava. Se vain vie aivan tavattomasti energiaa. Ja on käynyt niin, että kun aluksi olen siinä roolissa, niin se käy liian raskaaksi, tulen omaksi itsekseni ja sitten minulta on jopa alettu kyselemään olenko sairas jne.
Kyse ei siis ole siitä ettenkö osaisi. Minusta vain tuntuu välillä todella epäoikeudenmukaiselta, että minä olen aina se joka joutuu yrittämään, yrittämään ja yrittämään. Eikä se tunnu aidolta, koska eiväthän ihmiset silloin pidä minusta vaan roolistani. Ja eikö kuitenkin jokaisen perustarve ole vain tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on? Tuntuu vain väärältä, että minun pitää olla niin kiinnostunut muista ja sellaisista asioista mitkä eivät kiinnosta, mutta sepä ei toimikaan toisin päin.

Ja minua on aina sanottu erinomaiseksi kuuntelijaksi. Olen empaattinen ja autan aina kun vain pystyn, etenkin niitä joita kohdellaan väärin. Olen luotettava, lojaali ja rehellinen. Näistä ominaisuuksista ei vain tunnu olevan hyötyä ystävämarkkinoilla. Kyllä se välillä saa katkeraksi, kun näkee millaisilla ilkeillä valehtelijoilla on laaja ystäväpiiri, mutta toiset jotka oikeasti niitä ystäviä ansaitsisivat, jäävät yksin, koska eivät osaa käyttäytyä pinnallisesti.

AP

Ehkä syy, miksei sulla ole kavereita, on siinä, että sulla on hirveän negatiivinen kuva muista ihmisistä. Ja keskityt hirveän paljon itseesi.

 

[vierailijayksinäinen]

Mulle vastaus on täysin selvä, en halua jäädä yksin ja haluan, että minusta pidetään. Jos kukaan ei minusta tykkäisi ja jäisin yksin, niin toki miettisin syitä ja haluaisin vähän rukata käyttäytymistäni niin, etten jäisi yksin. Puolin ja toisin ollaan kohteliaita ja ystävällisiä, niin yleensä aina riittää ystäviä ja on kaikilla kiva olla.

Ja kun kaikki esittää olevansa jotain muuta kuin on, yksinäusytden pelossa, niin kaukana ollaan aitoudesta.

Tunnen paljon kaltaisiasi. Yksinäisyys ja yksin olo on peikko jota ei voi kohdata vaan mieluummin feikataan ja ollaan olevinaan ah niin sosiaalisia. Eikä siinä, yleensä löydätte hyvin toisenne ja hyvä niin. Mutta älä käy siitä sanomaan että tuo on oikea tapa elää. Itse olen mieluumin aito ja yksin, kuin roolia vetävä "joukon osa".

 

[vierailuja]

Ja kun kaikki esittää olevansa jotain muuta kuin on, yksinäusytden pelossa, niin kaukana ollaan aitoudesta.

Tunnen paljon kaltaisiasi. Yksinäisyys ja yksin olo on peikko jota ei voi kohdata vaan mieluummin feikataan ja ollaan olevinaan ah niin sosiaalisia. Eikä siinä, yleensä löydätte hyvin toisenne ja hyvä niin. Mutta älä käy siitä sanomaan että tuo on oikea tapa elää. Itse olen mieluumin aito ja yksin, kuin roolia vetävä "joukon osa".

Ap kumminkin vaikutti jollain tapaa kärsivän siitä, että ei ole osa joukkoa vaan jää yksin.

En mä vedä roolia. Musta se on ihan yleisiä köytöstapoja ja kohteliaisuutta ja huomaavaisuutta, että on kiinnostunut muist, kuuntelee, yrittää olla väleissä kaikkien kanssa.

 

[Erakko]

Ap olen hyvin pitkälle kaltaisesi. Hieman erakko luonne. Minulla on yksi hyvä ystävä ja mies. Ja se riittää. Oikeasti olen tajunnut pikku hiljaa ettei minulla tarvitse olla muita. Ei muiden tarvitse minua tällaisena ymmärtää. Pärjään toki töissä ihmisten parissa. Se on pakollinen paha, näyttelen siis noissa tilanteissa. Mutta en yhtään ylimääräistä. En jaksa, enkä oikeastaan halua. Ystäväni hyväksyy minut tällaisena "kommervenkkeineni" ja mieheni rakastaa. Ei hänkään jaksa juosta kissanristiäisissä ym sosiaalisissa tilanteissa.

Ei yksinäisyyttä kannata pelätä, vaan ymmärtää että meitä on moneen lähtöön. Mielestäni vahvoja ovat he jotka eivät näyttele, ei edes yksinäisyyden uhalla. Mä koen itse saavani elämästänäinkin tarpeeksi, munnelämä ei perustu sosiaalistennsuhteiden paljouteen vaan elämän havainnointiin sivusta. En epäile etteikö toiset saa paljon ystävistä ja sosiaalisista kontakteista. Mutta mä en niistä koe saavaniniin paljoa että löhtisin näyttelijäksi.

 

[Echo]

Ja minua on aina sanottu erinomaiseksi kuuntelijaksi. Olen empaattinen ja autan aina kun vain pystyn, etenkin niitä joita kohdellaan väärin. Olen luotettava, lojaali ja rehellinen. Näistä ominaisuuksista ei vain tunnu olevan hyötyä ystävämarkkinoilla. Kyllä se välillä saa katkeraksi, kun näkee millaisilla ilkeillä valehtelijoilla on laaja ystäväpiiri, mutta toiset jotka oikeasti niitä ystäviä ansaitsisivat, jäävät yksin, koska eivät osaa käyttäytyä pinnallisesti.

AP

Tuo viimeinen sana on hyvin kuvaava. Pidät ekstroverttejä ihmisiä pinnallisina mutta veikkaan, että ympärilläsi olevat ihmiset eivät ole sitä.

Ihmiset jotka höpöttävät paljon tavanomaisista asioista ja hassuttelevat työpaikoilla ja opiskeluissa ym. tykkäävät vaan tuoda iloista ilmapiiriä. Se voi vaikuttaa pinnalliselta, mutta kuitenkin heidän puheessaan vilisee tärkeät asiat:muut ihmiset, työ, perhe, harrastukset jne. Ja jokainen höpöttäjä puhuu välillä myös syvällisiä esim.sairaudestaan, läheisen kuolemasta jne.

Suurin osa ihmisistä on syvästi tuntevia, pohdiskelevia ja ajattelevia ihmisiä vaikka se ominaisuus peittyisi höpötyksen alle. He vaan eivät sano niitä syvällisiä niin "heti" kuin introvertimmät.

On hienoa että olet hyvä kuuntelija, olkapää ja lojaali, sellaisia tarvitaan. Mutta siinä roolissa on vaarana jäädä muiden jalkoihin ja vaarana on se, että vaikutat -sori- vähän tylsältä.

Älä vedä roolia, mutta opettele tykkäämään (juu se on mahdollista) muiden asioista. Elä heidän asioissaan. Jos joku hehkuttaa sulle vaikka uutta hiusväriä niin älä ajattele kuinka pinnallista, vaan ajattele että tuo ihminen on oikeasti innoissaan siitä väristä, se asia on tärkeä hänelle.

Älä vedä liian rankkaa roolia mutta älä jää pelkäksi kuuntelijaksi. Voit pitää omat mielenkiinnon kohteesi ja tuoda niitä sopivasti esille, mutta uppoudu myös muille tärkeisiin asioihin.
Mitään small-talk-virtuoosia susta ei tarvitse siis tulla, mutta kultainen keskitie tässäkin on paras.

 

[vierailija]

Tärkeintä on, että pidät itsestäsi ja olet se, joka olet. Siihen vaaditaan joskus vuosikausien kasvaminen ja kehittyminen ennen kuin tajuaa, että olenpas hyvä tyyppi.

Olemme pieni väestö. Jos perustaisit Faceen sivut aiheista, jotka sinua kiinnostavat, niin tykkääjien määrä olisi noin sata ja siitäkin 80 passiivisia seuraajia. Lisäksi sitten ne, joiden tarkoitus olisi vain neuvoa ja mollata sinua. Niin se vain menee tässä kasvojen menettämisen pelkääjien maassa. Ei voi olla muuta kuin se ostareiden kahviloissa kökkivä pikkumamma ja juosta vartaloa nuolevat trikoot päällä iltalenkkejä. Se kun on juuri sitä sosiaalista yhteiseloa, ettei vaan sano mitään mikä poikkeaa muista tai ylipäätään intoilisi asiasta, johon muut sanovat tylsää.

Oletko kokeillut somen kautta muulla kuin suomenkielellä etsiä kontakteja? Se voi joskus olla kannattavaa ja kehittävää.

Ja tarvitseeko olla sosiaalinen muita kuin sellaisille, jotka arvostavat sinua? Niille muille voi olla kohtelias, kuunnella tyhjänpäiväisyydet ja porskuttaa taas omia teitään.

 

[vierailija]

Minä olen tylsä. Ja minua kiinnostavat ja innostavat asiat, jotka ei oikein muita tunnu kiinnostavan. Puheenaiheet ovat kuulemma raskaita, mutta minulle ne taas tuottavat hyvää mieltä. Jos minun pitää osata iloita asioista, jotka ovat muille tärkeitä (kuten teenkin), miksi muiden ei tarvitse yrittää ottaa huomioon minulle tärkeitä asioita? En vain ymmärrä. Ja kun valitan tästä niin minä olen se itsekäs?
Eivätkö tylsät ansaitse ystäviä?

 

[vierailijadd]

Minä olen tylsä. Ja minua kiinnostavat ja innostavat asiat, jotka ei oikein muita tunnu kiinnostavan. Puheenaiheet ovat kuulemma raskaita, mutta minulle ne taas tuottavat hyvää mieltä. Jos minun pitää osata iloita asioista, jotka ovat muille tärkeitä (kuten teenkin), miksi muiden ei tarvitse yrittää ottaa huomioon minulle tärkeitä asioita? En vain ymmärrä. Ja kun valitan tästä niin minä olen se itsekäs?
Eivätkö tylsät ansaitse ystäviä?

Etsi sitten seuraa, jotka tykkäävät yhtä raskassoutuisista ja tylsistä puheenaiheista! Kavereita ei voi vaatia, eikä ihmisiä voi vaatia tykkäämään itsestään. Voit olla sellainen kuin haluat ja kokea ylemmyyttä syvällisyydestäsi ja pinnan alla vihata muita ja ihmetellä miks oot yksin ja ilman kavereita. Valinta on vapaa. Sosiaalisuus on viihtymistä muiden kanssa, pitämistä muiden seurasta (vaikka he olisivat erilaisia), sitä että saa iloa ja voimaa muiden ihmisten kanssa olemisesta. Ei se ole pakko olla sosiaalinen, mutta jos kärsii tilanteesta, kannattaisi miettiä syitä ja ratkaisuja.

 

[TiiBii]

Aspergeria minäkin ehdottaisin.

Ja ratkaisuna sen, että kaikki vaan eivät osaa ajatella samalla tavalla. -Onko se sit hyvä, huono vai hyvin huono, riippuu siitä, miten onnistuu itselleen asia perustelemaan.

 

[vierailija]

Aspergerista on ollut puhetta aiemminkin ja silloin yritin päästä tutkimuksiinkin mutta siihen ei suostuttu, kun ei siitä hyötyä olisi.

Mutta kyllähän tämä elämä on ollut alusta asti sellaista, että en vain tunnu kuuluvan tänne, vaikka kuinka yritän. Eikä kukaan tunnu ymmärtävän sitä tunnetta, minkä tämäkin ketju todistaa.

Minusta tuntuu tulevan aina kuva, että asetan itseni ylemmäs kuin muut, pidän itseäni parempana, vaikka asia on täysin päin vastoin. Minä tunnen olevani jotenkin kehityksestä jäljessä, idiootti, en ymmärrä monia asioita ja haluaisin vain ymmärrystä ja että voisin vain olla minä. Olen lopen kyllästynyt siihen, että minä joudun tekemään kaikkeni, jotta tulen toimeen. Se vie kaiken energian. Kyse kun ei ole siitä että minä haluaisin muiden tekevän ja olevan niin kuin minä vain haluasin. Sitä minä tässä olen sanonut monta kertaa. Minähän juuri yritän toimia kaikkien sosiaalisten sääntöjen mukaan. Ja olisi mahtavaa jos joku joskus osoittaisi haluavansa ymmärtää minua ja päästäisi vähän helpommalla.

AP

 

[vierailijadd]

Ja sitten vajotan rypemään itsesäälissä...kukaan ei ymmärrä sua jolllet edes sä itse. Kukaan ei pidä susta jollet edes sä itse. Tässäkin ketjussa on tullut aika hyviä neuvoja ja ajatuksia. Mutta et pysty kuulemaan ja huomaamaan niitä, kun keskityt vain itseesi.

 

[Happygirl-91]

Kuulostat mielenkiintoiselta persoonalta. Sun ei tarvitse olla kuin muut mutta muista että ihmissuhteet on kahden kauppa. Sun pitää olla ystävällinen, mukava että saat ystäviä. Siitä Se lähtee. Tsemit.

 

[vierailija]

Haluatko ap ylipäätään ystäviä? Monet kaltaisesi viihtyvät hyvin yksin.

 

[vierailija]

Mä ainakin viihdyin oikein hyvin yksin suvussa samanlaisia ku mä

 

[Lunatic]

Olet introvertti. Se ei ole sairaus.
Kannattaa olla ylpeä.