Joskus on vaan pakko. Opin sen jo 16-vuotiaana. Tosin se vähän unohtu tossa välissä ja meinas käydä huonosti.Kyl mä tiiän, että sä selviit ja pärjäät - mutta hyvä se on välillä jos on mahkuja päästää ittensä vähemmälläkin ja purkaa olojansa jollekin. Liian vahvakaan ei tartte olla, kuten tiiätkin ...
Ja menee se ohi, mähän sanoin, että huomenna on jo ihan uudet jutut, paljon kivemmat .
Nyt sen osaa tunnistaa ehkä jopa ajoissa ja pyytää sitä apua jos siltä tuntuu, tai sit ei.
Vahvimmatkin murtuu joskus, yleensä kaikkista pahiten, mut joo huomen on taas uus päivä, onneks