Mitä mä teen?
Ollaan nyt puolitoista vuotta eletty tällaisessa pattitilanteessa. Olemme siis päättäneet erosta jo 1,5 vuotta sitten, parisuhdetta ei enää ole, ei seksiä tai läheisyyttä, emme edes pidä toisistamme. Riitelemme vaan lähes joka päivä ja kotona on kireä tunnelma. Lisäksi mies nimittelee ja haukkuu minua. Raha-asiat ovat ihan sekaisin, koska mies tuhlaa ja vaikka yritän pitää rahat erillään, se lipsuu koko ajan siihen, että "lainaan" hänelle tai sitten hän käyttää omansa ja minä maksan koko poppoon kulut. Minä maksan yksin vuokran ja laskut. Meillä on kaksi lasta.
Haluan todellakin eroon hänestä, haluan hänet pois tästä asunnosta. Mies on hakenut asuntoa kaupungilta, mutta mitään ei ole saanut. Hänellä ei ole luottotietoja, voi vaikuttaa asiaan. Ja hän hakee lasten takia asuntoa läheltä meitä, eli aluerajauksia on. Sekin varmaan vaikuttaa. Mutta näin en voi elää. Mies haluaisi asua tässä niin kauan kunnes saa kämpän - lasten takia - ja sanoo tappavansa itsensä, jos jää asunnottomaksi. Itseäni taas hiertää tämä tilanne, tuntuu etten voi elää omaa elämääni ollenkaan, kaikki rahani valuvat koko ajan jonnekin enkä saa säästettyä enkä voi ostaa itselleni mitään. Minäkin olen aika pienituloinen, minulla on opinnot vielä kesken ja palkkatuloni opiskelun ohessa ovat aika pienet. Asumme opiskelija-asunnossa, joten asumisoikeus on minulla, ei hänellä. Siksi ei olisi mitään järkeä minun muuttaa, koska hän ei kuitenkaan voisi jäädä tähän.
En myöskään voi aloittaa uutta suhdetta, jos mies asuu täällä. Kuka muka alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jonka elämä vaikuttaa siltä, että tämä on jo parisuhteessa? Tuntuu, että elämäni menee ihan hukkaan miehen takia.
Kumpi meistä on oikeassa? Mies haluaa siis asua tässä, kunnes saa asunnon, minä haluaisin, että hän lähtee. Voinko vaatia sitä, vai onko se heitteille jättämistä? Pelkään lasten takia, jos hän oikeasti toteuttaa uhkauksensa ja vaikka tappaa itsensä. Lapsille hän on kuitenkin tärkeä isä, vaikka minä häntä inhoankin, ja vaikka hän haukkuu minua kaikki päivät.
Haluan todellakin eroon hänestä, haluan hänet pois tästä asunnosta. Mies on hakenut asuntoa kaupungilta, mutta mitään ei ole saanut. Hänellä ei ole luottotietoja, voi vaikuttaa asiaan. Ja hän hakee lasten takia asuntoa läheltä meitä, eli aluerajauksia on. Sekin varmaan vaikuttaa. Mutta näin en voi elää. Mies haluaisi asua tässä niin kauan kunnes saa kämpän - lasten takia - ja sanoo tappavansa itsensä, jos jää asunnottomaksi. Itseäni taas hiertää tämä tilanne, tuntuu etten voi elää omaa elämääni ollenkaan, kaikki rahani valuvat koko ajan jonnekin enkä saa säästettyä enkä voi ostaa itselleni mitään. Minäkin olen aika pienituloinen, minulla on opinnot vielä kesken ja palkkatuloni opiskelun ohessa ovat aika pienet. Asumme opiskelija-asunnossa, joten asumisoikeus on minulla, ei hänellä. Siksi ei olisi mitään järkeä minun muuttaa, koska hän ei kuitenkaan voisi jäädä tähän.
En myöskään voi aloittaa uutta suhdetta, jos mies asuu täällä. Kuka muka alkaisi suhteeseen ihmisen kanssa, jonka elämä vaikuttaa siltä, että tämä on jo parisuhteessa? Tuntuu, että elämäni menee ihan hukkaan miehen takia.
Kumpi meistä on oikeassa? Mies haluaa siis asua tässä, kunnes saa asunnon, minä haluaisin, että hän lähtee. Voinko vaatia sitä, vai onko se heitteille jättämistä? Pelkään lasten takia, jos hän oikeasti toteuttaa uhkauksensa ja vaikka tappaa itsensä. Lapsille hän on kuitenkin tärkeä isä, vaikka minä häntä inhoankin, ja vaikka hän haukkuu minua kaikki päivät.