miten paljon puututte sisarusten välisiin leikkeihin ja niissä aiheutuviin tilanteisiin?

[coru]

Miten paljon opetatte vuorovaikutusta ja toisen huomioonottamista kun lapset leikkivät keskenään? Jos lapset, sanotaan nyt vaikka 10 ja 6 vuotiaat, leikkivät ja isompi määrää leikin kulkua koko ajan, puututtekko siihen vai annatteko leikin jatkua niin? Isommalla on se tyyli että kysyy pienemmältä miten haluat tehdä ja kun toinen sanoo mielipiteensä, niin isompi kysyy heti perään että käviskö kuitenkin näin tai näin...joskus hyvällä tuurilla suostuu mutta melko pian taivuttelee leikin taas omanmielenmukaiseksi. Mies on sitä mieltä että nipotan jos puutun tuollaiseen vaikka toista ei toistuvasti kuunnella. Haluaisin opettaa lapsille hyviä vuorovaikutustaitoja ja toisten huomioonottamista. Miehen mielestä on normaalia että isomman kanssa leikit menee noin. Jos joskus sanoo ja opettaa niin sanoo vain eikä lapsi tosiasiassa opi mitään. Nuorempi lapsikin on sanonut useasti, että hänellä on tympeä leikkiä kun ei saa päättää ja tuntuu ettei nyt edes kerro meille kun näkee isänsä hermostuvan kun juttelen asiasta. En ymmärrä miksi isoimmalta ei ikänsä puolesta odoteta toisten huomioon ottamista, isoimmaltahan niitä nimenomaan pitäisi pystyä odottamaan.

Mutta kertokaa toki olenko kuitenkin väärässä?

 

[coru]

Nostoa...

 

[viera.s]

Tuossa on niin paljon ikäeroa ja 10-vuotiaan kiinnostus leikkimistä kohtaan yleensä rajallista, että jos määräät leikkimään sen pienemmän ehdotusten mukaan, käy herkästi niin ettei 10-vuotiasta kiinnosta enää pikkusisaruksen kanssa leikkiminen ollenkaan. Joten en kovin herkästi puuttuisi siihen, että isompi ohjaa leikkejä. Ei sen 10-vuotiaan vastuulla ole kuitenkaan pikkusisaruksen viihdyttäminen.

On kai lapsilla myös ikäistään seuraa? Jos ei ole, pyrkisin osaltani huolehtimaan että ikätasoista seuraa järjestyy, sillä 4 vuotta vanhempi/nuorempi sisarus ei voi korvata ikätovereita.

 

[coru]

Tuossa on niin paljon ikäeroa ja 10-vuotiaan kiinnostus leikkimistä kohtaan yleensä rajallista, että jos määräät leikkimään sen pienemmän ehdotusten mukaan, käy herkästi niin ettei 10-vuotiasta kiinnosta enää pikkusisaruksen kanssa leikkiminen ollenkaan. Joten en kovin herkästi puuttuisi siihen, että isompi ohjaa leikkejä. Ei sen 10-vuotiaan vastuulla ole kuitenkaan pikkusisaruksen viihdyttäminen.

On kai lapsilla myös ikäistään seuraa? Jos ei ole, pyrkisin osaltani huolehtimaan että ikätasoista seuraa järjestyy, sillä 4 vuotta vanhempi/nuorempi sisarus ei voi korvata ikätovereita.

Nuoremmalla on vain päiväkoti kaverit, mutta nyt lomalla ei kotona ole ikäistään seuraa. Välimatkat on pitkiä ja yrityksistä huolimatta emme ole saaneet kotiin kavereita leikkimään. Vanhemmalla on kavereita mutta ei jostain syystä hakeudu heidän seuraan lomalla. Nuorempi on tosi huomioonottava kaveri, joustava...mutta tykkää tosi paljon ideoida leikkejä ja siksi harmittaa kun jää vanhemman jalkoihin ja sitten illalla harmittelee kun ei saanut leikissä päättää mitään. Järkeni vain sanoo että reilua leikkiä on sellainen missä otetaan kaikki huomioon. Vanhemman ei tarvitse olla pienemmän viihdyttäjä mutta on kai nuoremmankin osa ja mielipiteet tärkeitä. Tuosta hän oppii että leikkiessä on ok ettei häntä kuunnella, en haluaisi sellaista opettaa... siksi kyseenalaistan kun sanot että antaa isomman vain määrätä.

 

[viera.s]

Leiki itse pienemmän kanssa sellasia leikkejä, joita hän haluaa leikkiä. Sinulla äitinä on siihen suurempi velvollisuus, kuin isosisaruksella.

Minulla on oikeasti vain yksi lapsi, samaa ikäluokkaa nuoremman lapsesi kanssa. Hän on koko kesän poissa päivähoidosta ja minä järjestän hänelle ikäistään seuraa, vaikka siitä on vaivaa, leikin välillä itse hänen kanssaan ja välillä hän toki leikkii yksinkin. Mielestäni tilanne on melko lailla sama, kuin jos olisi paljon vanhempi isosisarus, en minä hänen vastuulleen laittaisi pienemmän leikittämistä. Kiva, jos jotain molemmille palkitsevaa touhoa löytyy, mutta leikit ei yleensä sellaisia ole neljän vuoden ikäerolla, vaan ehkä ennemmin joku pelailu yms. Sillä 10-vuotiaiden kiinnostus leikkimistä kohtaan on tosiaan yleensä aika rajallista, vain jotkut leikit kiinnostaa eikä nekään koko aikaa. 10-vuotias kun ei ole enää mikään leikki-ikäinen toisin kuin 6-vuotias.

Omaa kokemusta asiasta on sitä kautta, että minulla oli huomattavasti nuorempi serkku, joka aina halusi leikkiä kanssani jos oltiin samaan aikaan mummolassa, mökillä tai serkku perheineen meillä. Minä mukailin, mutta oli kyllä äärimmäisen rasittavaa, paljon mieluummin olisin ollut yksinäni ja puuhaillut omiani, kuin leikkinut kymmenkesäisenä ja vanhempana pikkulasten leikkejä. Koin olevani vain viihdyttäjä pienemmälle, todellisia yhteisiä kiinnostuksenkohteita kun ei ollut.

 

[coru]

Leiki itse pienemmän kanssa sellasia leikkejä, joita hän haluaa leikkiä. Sinulla äitinä on siihen suurempi velvollisuus, kuin isosisaruksella.

Minulla on oikeasti vain yksi lapsi, samaa ikäluokkaa nuoremman lapsesi kanssa. Hän on koko kesän poissa päivähoidosta ja minä järjestän hänelle ikäistään seuraa, vaikka siitä on vaivaa, leikin välillä itse hänen kanssaan ja välillä hän toki leikkii yksinkin. Mielestäni tilanne on melko lailla sama, kuin jos olisi paljon vanhempi isosisarus, en minä hänen vastuulleen laittaisi pienemmän leikittämistä. Kiva, jos jotain molemmille palkitsevaa touhoa löytyy, mutta leikit ei yleensä sellaisia ole neljän vuoden ikäerolla, vaan ehkä ennemmin joku pelailu yms. Sillä 10-vuotiaiden kiinnostus leikkimistä kohtaan on tosiaan yleensä aika rajallista, vain jotkut leikit kiinnostaa eikä nekään koko aikaa. 10-vuotias kun ei ole enää mikään leikki-ikäinen toisin kuin 6-vuotias.

Omaa kokemusta asiasta on sitä kautta, että minulla oli huomattavasti nuorempi serkku, joka aina halusi leikkiä kanssani jos oltiin samaan aikaan mummolassa, mökillä tai serkku perheineen meillä. Minä mukailin, mutta oli kyllä äärimmäisen rasittavaa, paljon mieluummin olisin ollut yksinäni ja puuhaillut omiani, kuin leikkinut kymmenkesäisenä ja vanhempana pikkulasten leikkejä. Koin olevani vain viihdyttäjä pienemmälle, todellisia yhteisiä kiinnostuksenkohteita kun ei ollut.

Ei nyt ole kyse siitä että isompi viihdyttää pienempää. Tykkää leikkiä ja touhuta toisen kanssa, ei vaan osaa ottaa huomioon muiden leikkijöiden mielipiteitä vaikka ne olisi aivan samanlaatuisia kuin isommallakin. Jos toinen ehdottaa jotain, sivuuttaa sen tai ehdottaa heti omaa juttuaan tilalle. Ei isompikaan jaksaisi pitkään leikkiä, missä hänen ehdotukset lytätään jatkuvasti, miten pienemmältä voi sellaista odottaa. Hän on aivan yhtä innokas keksimään juttuja kun isompikin...On omituista että isommalla ei ole velvollisuutta leikkiä reilusti vaikka sellaista taitoa opetetaan jo päiväkodista lähtien. 6-vuotias tajuaa kyllä mikä on reilua ja mikä ei, niin hänellekö selitän että isomman ei tarvitse leikkiä reilusti kun hän on vanhempi?!

 

[FreezeCat]

Ei nyt ole kyse siitä että isompi viihdyttää pienempää. Tykkää leikkiä ja touhuta toisen kanssa, ei vaan osaa ottaa huomioon muiden leikkijöiden mielipiteitä vaikka ne olisi aivan samanlaatuisia kuin isommallakin. Jos toinen ehdottaa jotain, sivuuttaa sen tai ehdottaa heti omaa juttuaan tilalle. Ei isompikaan jaksaisi pitkään leikkiä, missä hänen ehdotukset lytätään jatkuvasti, miten pienemmältä voi sellaista odottaa. Hän on aivan yhtä innokas keksimään juttuja kun isompikin...On omituista että isommalla ei ole velvollisuutta leikkiä reilusti vaikka sellaista taitoa opetetaan jo päiväkodista lähtien. 6-vuotias tajuaa kyllä mikä on reilua ja mikä ei, niin hänellekö selitän että isomman ei tarvitse leikkiä reilusti kun hän on vanhempi?!

Kymppivanhan kans vois mun mielestä keskustella ihan kaikessa rauhassa kahden kesken tuosta toisten huomioimisesta ja hiukan herätellä kaveria siihen, että yhteispeliä tämä koko homma vain on eikä yhden yksinäistä sooloilua . Itse leikkitilanteeseen en välttämättä lähtisi puuttumaan, jos se muutoin ikään kuin sujuu, vaan tuolle juttelemiselle rakentaisin ihan oman aikansa ja herättelisin sitä yhteistyökykyisyyttä ja joustamista sekä oikeudenmukaisuuden tajua.

Miten muuten tällä kymppivanhalla, onko hänellä ikäistään seuraa nyt, joiden kanssa mennä ja touhuta ja opetella niitä yhteispelin sääntöjä? Kaverit kyllä opettavat, että sinänsä se omanikäinen seura on tärkeässä roolissa.

Itse en lähde suuremmin leikkitilanteisiin puuttumaan, ellei meno äidy sitten ihan älyttömäksi älämölöksi, mutta meillä tämä kolmikko on oppinut kyllä puolensakin pitämään, jos toinen yrittää pomoilla eli osaavat laittaa asiat oikeisiin perspektiiveihin ja opettavat leikin aikana toisiansa isosti.

 

[coru]

Kymppivanhan kans vois mun mielestä keskustella ihan kaikessa rauhassa kahden kesken tuosta toisten huomioimisesta ja hiukan herätellä kaveria siihen, että yhteispeliä tämä koko homma vain on eikä yhden yksinäistä sooloilua . Itse leikkitilanteeseen en välttämättä lähtisi puuttumaan, jos se muutoin ikään kuin sujuu, vaan tuolle juttelemiselle rakentaisin ihan oman aikansa ja herättelisin sitä yhteistyökykyisyyttä ja joustamista sekä oikeudenmukaisuuden tajua.

Miten muuten tällä kymppivanhalla, onko hänellä ikäistään seuraa nyt, joiden kanssa mennä ja touhuta ja opetella niitä yhteispelin sääntöjä? Kaverit kyllä opettavat, että sinänsä se omanikäinen seura on tärkeässä roolissa.

Itse en lähde suuremmin leikkitilanteisiin puuttumaan, ellei meno äidy sitten ihan älyttömäksi älämölöksi, mutta meillä tämä kolmikko on oppinut kyllä puolensakin pitämään, jos toinen yrittää pomoilla eli osaavat laittaa asiat oikeisiin perspektiiveihin ja opettavat leikin aikana toisiansa isosti.[/QUOTE


Isommalla on kavereita joitten kanssa valitettavasti on sellainen tilanne että itse on pompoteltavana. On kertonut että kaverit ei paljon kuuntele mielipiteitä ja lapsi mielistelee että on pidetty. Eli sieltä ei kauheasti tunnu tulevan mallia hyville vuorovaikutus taidoille ja toisten mielipiteiden kuunteluun yms.. Monen asian alla on heikko itsetunto ja uskon että käyttäytyminen eri tilanteissa johtuu paljolti siitä. Pienempien kanssa oikein stressaantuu jos ei saa päättää kaikesta ja pönkittää selkeästi juurikin sitä itsetuntoa toiminnallaan. Olisihan se kaikkien ilo jos reilut leikin säännöt olisivat kaikilla käytössä, pienemmätkin oppisivat niitä isommaltaan joka on merkittävä esimerkki.

 

[coru]

Kymppivanhan kans vois mun mielestä keskustella ihan kaikessa rauhassa kahden kesken tuosta toisten huomioimisesta ja hiukan herätellä kaveria siihen, että yhteispeliä tämä koko homma vain on eikä yhden yksinäistä sooloilua . Itse leikkitilanteeseen en välttämättä lähtisi puuttumaan, jos se muutoin ikään kuin sujuu, vaan tuolle juttelemiselle rakentaisin ihan oman aikansa ja herättelisin sitä yhteistyökykyisyyttä ja joustamista sekä oikeudenmukaisuuden tajua.

Miten muuten tällä kymppivanhalla, onko hänellä ikäistään seuraa nyt, joiden kanssa mennä ja touhuta ja opetella niitä yhteispelin sääntöjä? Kaverit kyllä opettavat, että sinänsä se omanikäinen seura on tärkeässä roolissa.

Itse en lähde suuremmin leikkitilanteisiin puuttumaan, ellei meno äidy sitten ihan älyttömäksi älämölöksi, mutta meillä tämä kolmikko on oppinut kyllä puolensakin pitämään, jos toinen yrittää pomoilla eli osaavat laittaa asiat oikeisiin perspektiiveihin ja opettavat leikin aikana toisiansa isosti.[/QUOTE


Isommalla on kavereita joitten kanssa valitettavasti on sellainen tilanne että itse on pompoteltavana. On kertonut että kaverit ei paljon kuuntele mielipiteitä ja lapsi mielistelee että on pidetty. Eli sieltä ei kauheasti tunnu tulevan mallia hyville vuorovaikutus taidoille ja toisten mielipiteiden kuunteluun yms.. Monen asian alla on heikko itsetunto ja uskon että käyttäytyminen eri tilanteissa johtuu paljolti siitä. Pienempien kanssa oikein stressaantuu jos ei saa päättää kaikesta ja pönkittää selkeästi juurikin sitä itsetuntoa toiminnallaan. Olisihan se kaikkien ilo jos reilut leikin säännöt olisivat kaikilla käytössä, pienemmätkin oppisivat niitä isommaltaan joka on merkittävä esimerkki.

 

[vierailijanaks]

Meillä on vähän samanlainen tilanne, lapsilla vain ikäeroa hiukan vähemmän. Asiasta on keskusteltu miljoona kertaa, mutta ei ole poistanut ongelmaa. Ja meillä myös isompi on omanikäisten seurassa se, jonka ideoita ei juuri huomioida . Kotona minä kyllä toisinaan ns. puutun leikin kulkuun. Eli jos isompi alkaa kiristämään tyyliin poistuu leikistä, jos ei tehdä kuin hän haluaa, saatan puuttua hommaan toteamalla ettei kuulosta oikein reilulta leikiltä/ja tai todeta, että miettii tilannetta toisin päin. Keskustelu siinä tilanteessa syyttelemättä on usein helpompaa kuin "järjestetty" keskustelu. Joskus toimii ja leikki jatkuukin eri tavoin, joskus ei .ä

 

[Peyote]

Puutun jos on kiusaamista tai lyttäämistä. En puutu siihen jos isompi ohjaa pienempää. Meillä isompi täyttää kyllä jo 16 ja useimmiten pitää puuttua 10 vuotiaan puhetapaan koska on välillä isommalle ilkeä ja kiukuttelee suotta.

 

[coru]

Puutun jos on kiusaamista tai lyttäämistä. En puutu siihen jos isompi ohjaa pienempää. Meillä isompi täyttää kyllä jo 16 ja useimmiten pitää puuttua 10 vuotiaan puhetapaan koska on välillä isommalle ilkeä ja kiukuttelee suotta.

En minäkään kiellä jos isompi ohjaa ja keksii uusia ideoita. Siinä kohtaa muuttuu vääräksi jos ei oteta huomioon muiden tuomia ideoita ja sivuutetaan ne toistuvasti tavalla tai toisella. Siihen haluaisin tuoda muutosta, että osaisivat tehdä kompromisseja. Juuri sain taas todistaa kun pienempi esitti oman toiveen ja isompi nipinnapin suostui mutta vaati että toiveen toteutus on lyhyt kestoista ja leikki sen aikaa naama väärinpäin ja tympeällä asenteella. Mielestäni tuo on kans mikä ei kuulu reiluun leikkiin, toisten kuunteleminen vaatii myös sen että asenne on sellainen että kaikilla on hyvä mieli. Toki leikistä pitää poistua jos meinaa sen mököttämällä pilata...

 

[sulle mulle]

Noi on sen ikäisiä ettei ne enää leiki mutta puutuin mä jos havaitsin tahallista ärsyttämistä ja kiusaamista. En mä silti kauheasti tykkää mä kerron äidille kielimisestä mutta jos pienempi ei uskalla kertoa kun isosisko uhkaa jos kerrot niin siinä vaiheessa mä räjähdin ja pahasti. Varmasti olis pitänyt puuttua enemmän kaikkeen toisaalta taas lapset opettaa ja kasvattaa myös toisiaan.

 

[TiiBii]

Mä puutun, jos äänitaso nousee. -Eli jompikumpi on jostain ärsyyntynyt tai loukkaantunut...

 

[coru]

Mä puutun, jos äänitaso nousee. -Eli jompikumpi on jostain ärsyyntynyt tai loukkaantunut...

Eli kun äänitaso ei nouse vaan kuulee että toinen kaikessa hiljaisuudessa tyytyy epäreiluun kohteluun toistuvasti niin sen annatte olla... meillä on paljon myös hiljaista kiusaamista ja tympeää käytöstä nuorempaa kohtaan että periaatteessa suurin osa jäisi opettamatta jos äänen perusteella puuttuisin..hmm.

 

[viera.s]

Sinun asenteeni siihen isompaan on kyllä aika negatiivinen. Tulee ihan mieleen, että onko hän sinun biologinen lapsesi vaiko pelkästään se nuorempi?

 

[coru]

Sinun asenteeni siihen isompaan on kyllä aika negatiivinen. Tulee ihan mieleen, että onko hän sinun biologinen lapsesi vaiko pelkästään se nuorempi?

Miksi en haluaisi opettaa biologiselle lapselleni hyviä tapoja niin kuin uusperheessä joku opettaa ei biologisille lapsille? Pitäähän kaikkia lapsia kasvattaa oli tullut kenestä vaan... lienee normaalia että jokaisella lapsella on heikkoutensa ja tällä vanhimmalla on heikkoutena se ettei osaa ottaa muita huomioon niin kuin voisi ikänsä perusteella odottaa. Siksihän lapsille opetetaan oikean ja väärän ero kun heistä välitetään. Aina kun toisen lapsen käytös vaikuttaa negatiivisesti muihin, kotona, koulussa ja päiväkodissa,siihen täytyy puuttua.