Minä työtön, mies töissä= minun pitää tehdä kaikki kotityöt ja ruoat

jos toinen on koko päivän töissä ja toinen koko päivän kotona niin eikö nyt ole ihan loogista että se kotona oleva tekee silloin ne imuroinnit=?

onko kotona olevalla siis ensin koko päivä vapaa-aikaa ja kun toinen tulee töistä, sitten pitäisi tehdä kaikki kotihommat yhdessä? ei musta kohtuullista. se kotona olevan normipäivä kun on samanlainen kuin työssäkäyvän vapaapäivä

Mun mielestä imurointi, pyykkäys, tiskit kuuluvat minulle, mutta tässä nyt ei ihan ollutkaan siitä kyse.

Ja JOSKUS se työssäkäyväkin voi vaikka imuroida. On päiviä jolloin minulla on jotain muuta ja en ole edes kotona, tällaiset päivät olisivat hyviä siihen.

Tai jos vaikka laittaisi ne omat kalsarinsa sinne pyykkikoriin, eikä jättäis lattialle. Mun miehestä on tullut tällainen, ei viitteis sitten tehdä yhtään mitään. Vaatteet ja roskat jää siihen paikkaan missä nyt sattuu olemaan, ei se aiemmin ole tällainen ollut. Kaipa se tekee ihmisestä tuollaisen, kun ei mitään kotitöitä tarvitse tehdä.

Tai joskus vaikka tekis MINULLE sen voileivän. Tai ihan vaikka yllättäisi ja olisi se, joka sen valmiin astianpesukoneen tyhjentäisi, mutta ei mun mies viitti edes sitä tehdä, vaikka ei ikinä joudu tiskaamaan, edes viikonloppuisin.

Tai tarjoutuisi kuorimaan viikonloppuisin perunoita tms jos ei muutoin halua ruokaa laittaa.

Mua oikeasti pelottaa vähän, että mitä elämä on kun menen töihin (pian ajankohtaista), saanko yhä korjata niitä sukkia ja kalsareita lattialta ja laittaa toisen roskat roskikseen. Mihin se mies tuosta nyt muuttuisi, vain sen takia että minäkin olen töissä? Oppinut tuollaiselle tavalle, eikä varmasti muutu

 

Entä miehen vapaapäivät? Voiko mielestänne silloinkin luistaa kaikista kotihommista?

 

Meillä mä oon ollu vuosia pois työelämästä (sairaseläke) mies käy töissä.. Mä teen kaikki kotityöt, siivoon, tiskaan (meillei ees oo konetta), pesen pyykit, pidän puutarhaa jne jne.. Laitan miehelle jokailta eväät töihin, myös iltapalat jne.. Siivoan roskia mihin ne jättääkään, kerään tyhjät kaljatörpöt sillon kun niitä juo... Haen täydet ja palautan tyhjät kauppareissuillani jotka mies kustantaa.. Hoidan jopa miehen jalkoja kun ovat huonossa kunnossa ja haisee, seksiä/omaa aikaa pornoiluun saa aina kun haluaa (vieraissakäyntiä en sentään salli) olenpa joutunut pesemään miehen persettäkin kun kävi leikkauksessa josta takapuolesta poistettiin kysta, ja hoidin haavaa joka kerta kun kävi pöntöllä istunnolla

Nyt meille on lapsikin tulossa rv 20, onneks en voinut pahoin että pystyin huolehti miehestä (tää osaa kyllä huolehti itse itsestään) mutta mä oonki varmaan superfriikki koska RAKASTAN passata mun miestä <3

Sentään jossain oon elämässäni onnistunut, pitämään puolisoni tyytyväisenä ja tyydyttyneenä ja juu'u olen ylpeä siitä

 

Onko teillä omat vai yhteiset rahat?

Nykyään kun on yleistä omat rahat ja kulut jaetaan puoliks tms, niin en ymmärrä silloin, miksi kotona oleva hoitaisin kotityöt siksi, että on kotona. Eihän se toinen maksa mitään siitä kotona olosta.

Meillä on yhteiset rahat ja jotenkin meillä ymmärtäisin, että kotona oleva tekisin suurimman osan kotitöistä. Meillä on molemmat ollut kotona hoitamassa lasta, mä oon ollut lisäksi muutaman kuukauden työttömänä. Mies ei oo ollut työttömänä. Lapsen hoidon ohella on kotona oleva tehnyt ruokaa ja pitänyt järjestystä yllä. Siivottu on vuorotellen iltaisin/viikonloppuisin. Tiskejä hoideltu ja ruokaakin tehty yhdessä iltaisin.

Lapsen kanssa tietenkin ei kerkeä samalla tavalla tekemään siivouksia ym, mutta silti en odottaisi työttömältä (ilman lasta kotona olevaa) tekemään kaiken. Kivaahan se on, kun ruoka on pöydässä odottamassa, mutta luontevaahan sitä on tyhjentää tiskikonetta ja pestä pyykkiä töiden jälkeen. Työttömänäkin menee aikaa työnhakuun ja mitä siitä, vaikka vähän rennommin saisikin kotona otettua. Ei me toisen lomallakaan odoteta, että toinen rehkii siellä sen 9 h hiki hatussa, mitä toinen on töissä.

Se, että sun mies jättää roskat pöydälle ja odottaa sun passaavan itseään, on vaan röyhkeää ja sikamaista käytöstä. Semmoista en sietäisi ollenkaan. Sano asiasta tiukasti ja sen jälkeen et nouki niitä. Eiköhän sun mieskin lopulta tajua, että ne kannattaa kantaa itse pois. Ja mun mielestä sun miehen kuuluu korjata omat jälkensä ja laitella myös tiskejä ym. Ja jos teillä on erilliset rahat, niin eikös silloin sun miehen kuulu tehdä puolet kaikesta?

 

Lisään että ap ja mies voivat siivota yhdessä viikonloppuna.

 

.. Ja näin myös vapaina ja lomilla mies tekee sit jotain muuta tai lepäilee.. Ja kyllä mulle jää omaa aikaa ihan rutkastikin

 

[QUOTE="a p";30844199]



Mua oikeasti pelottaa vähän, että mitä elämä on kun menen töihin (pian ajankohtaista), saanko yhä korjata niitä sukkia ja kalsareita lattialta ja laittaa toisen roskat roskikseen. Mihin se mies tuosta nyt muuttuisi, vain sen takia että minäkin olen töissä? Oppinut tuollaiselle tavalle, eikä varmasti muutu[/QUOTE]

Näin käy helposti. Entisessä (yli kaksikymmentä vuotta kestäneessä) avioliitossani oltiin tuossa tilanteessa kummankin äitiysloman jälkeen: kun olin kerran kotona ollessani hääräillyt kodin asiat, mies menetti täysin kotitoimintakykynsä. Onneksi asia korjaantui pienellä rähjäämisellä ynnä sillä että töihin palattuani tein niin helkkarin pitkiä päiviä, että kotona ei olis kertakaikkiaan tapahtunut mitään ellei mies olis töihin ryhtynyt taas tarttumaan.

Nykyisessä on käymässä niin, että mies kun joutui jalkakipsin vuoksi makuulle, olen passannut häntä tuon puolisentoista kuukautta. Kun jalka toipuu ja mies pikku hiljaa alkaa liikkua, niin mitä tekee mies? Alkaako tarttua kotitöihin? Noe ei suinkaan, sen sijaan hän edelleen jättää romunsa ja lautansensa ja vaatteensa ja kirjansa minne sattuu, on kyvytön laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä; sen sijaan hän saa massiivisia ja giganttisia Ideoita, miten ryhtyä tekemään remonttia, metsätöitä pienellä puutarhatontilla tai miten uudistetaan huonejärjestys. Eli kaikki sellaisia töitä mitä hän ei kuitenkaan voi tehdä yksin joten niissä tarvittaisiin vaimo avuksi, samalla kun se samainen vaimo käy töissä ynnä hoitaa edelleen kodin.

Meillä on puhuttelut menossa, ja ryhdyin jo kotityölakkoon. Eiköhän tämäkin tilanne korjaannu.

Tsemppiä ja ryhtiä sinnekin.

 

Kyllä kotityöt kuuluu kaikille jotka siellä kotona elää. Tämän pitäis olla ihan selvä asia.
Ukkos vissiin luulee asuvansa hotellissa.

 

[QUOTE="eukko";30844204]Meillä mä oon ollu vuosia pois työelämästä (sairaseläke) mies käy töissä.. Mä teen kaikki kotityöt, siivoon, tiskaan (meillei ees oo konetta), pesen pyykit, pidän puutarhaa jne jne.. Laitan miehelle jokailta eväät töihin, myös iltapalat jne.. Siivoan roskia mihin ne jättääkään, kerään tyhjät kaljatörpöt sillon kun niitä juo... Haen täydet ja palautan tyhjät kauppareissuillani jotka mies kustantaa.. Hoidan jopa miehen jalkoja kun ovat huonossa kunnossa ja haisee, seksiä/omaa aikaa pornoiluun saa aina kun haluaa (vieraissakäyntiä en sentään salli) olenpa joutunut pesemään miehen persettäkin kun kävi leikkauksessa josta takapuolesta poistettiin kysta, ja hoidin haavaa joka kerta kun kävi pöntöllä istunnolla

Nyt meille on lapsikin tulossa rv 20, onneks en voinut pahoin että pystyin huolehti miehestä (tää osaa kyllä huolehti itse itsestään) mutta mä oonki varmaan superfriikki koska RAKASTAN passata mun miestä <3

Sentään jossain oon elämässäni onnistunut, pitämään puolisoni tyytyväisenä ja tyydyttyneenä ja juu'u olen ylpeä siitä [/QUOTE]

Mä oon kyllä osittain samanlainen, rakastan laittaa hänelle ruokaa ja leipoa herkkuja. Ehkä tässä vain nakertaa se, ettei mies arvosta sitä yhtään vaan pitää niitä aivan itsestäänselvyytenä. Monesti kun pelaa tietokoneella niin kuskaan eteen herkkuja, mies ei tee minulle koskaan mitään tällaista. Arvostaisi nyt sen verran edes, että veisi sen käytetyn lautasen edes keittiöön, ettei homma mene niin, että minä ensin passaan ja sitten saan vielä korjata jäljetkin.

Täällä mä valitan, mutta silti tänäänkin olen tekemässä miehelle hänen lempiruokaansa. Tekis mieli itse käydä pizzalla ja antaa miehen syödä mitä syö, mutta sitten se tulisi kotiin ja olisi ihan hoomoilasena kun ei ole mitään syötävää. Tottunut siihen, että aina on valmis ruoka.
Ja tiedän, että käyttäytyy samoin kun minä olen töissä, oikea ihmetyksen aihe kun ei olekkaan valmista sapuskaa jonka voi vaan lämmittää mikrossa. Joskus meinaa käynyt näin, kun itselläni on ollutkin muuta menoa, enkä ole edes ollut kotona. Miehen ihmetys on samaa luokkaa kuin tulis kotiin ja puuttuiskin ulko-ovi
"missä se on" hakemalla hakee että eikö tosiaan oo mitään.
Ei tunnu ymmärtävän, että jonkun pitää se ruoka tehdä, ei se vaan ole siellä jääkaapissa valmiina.
Välillä menee ihan oman ymmärryksen ohi tuo asenne.

 

Tässä yksi syy miksi pojankin olen opettanut tekemään kotitöitä. On nyt 14 v ja parivuotiaasta asti on laittanut omat astiat koneeseen heti ruoan jälkeen, oli sen mielestä tosi kivaa silloin ja se tapa on jäänyt sekä kotona että kylässä. Haluaa pestä omat vaatteensa, laittaa kuivumaan ja viikkaa kaappiin ne, on tarkka vaatteistaan. Tykkää laittaa ruokaa ja tekee sitä usein viikonloppuisin jne. Kannattaa heti pienestä ottaa ne mukaan niin aikuisenakin menee asiat luonnostaan, myös miehillä.

 

[QUOTE="a p";30844217]Mä oon kyllä osittain samanlainen, rakastan laittaa hänelle ruokaa ja leipoa herkkuja. Ehkä tässä vain nakertaa se, ettei mies arvosta sitä yhtään vaan pitää niitä aivan itsestäänselvyytenä. Monesti kun pelaa tietokoneella niin kuskaan eteen herkkuja, mies ei tee minulle koskaan mitään tällaista. Arvostaisi nyt sen verran edes, että veisi sen käytetyn lautasen edes keittiöön, ettei homma mene niin, että minä ensin passaan ja sitten saan vielä korjata jäljetkin.

Täällä mä valitan, mutta silti tänäänkin olen tekemässä miehelle hänen lempiruokaansa. Tekis mieli itse käydä pizzalla ja antaa miehen syödä mitä syö, mutta sitten se tulisi kotiin ja olisi ihan hoomoilasena kun ei ole mitään syötävää. Tottunut siihen, että aina on valmis ruoka.
Ja tiedän, että käyttäytyy samoin kun minä olen töissä, oikea ihmetyksen aihe kun ei olekkaan valmista sapuskaa jonka voi vaan lämmittää mikrossa. Joskus meinaa käynyt näin, kun itselläni on ollutkin muuta menoa, enkä ole edes ollut kotona. Miehen ihmetys on samaa luokkaa kuin tulis kotiin ja puuttuiskin ulko-ovi
"missä se on" hakemalla hakee että eikö tosiaan oo mitään.
Ei tunnu ymmärtävän, että jonkun pitää se ruoka tehdä, ei se vaan ole siellä jääkaapissa valmiina.
Välillä menee ihan oman ymmärryksen ohi tuo asenne.[/QUOTE]

En tiedä huomaatko, mutta sä olet muuttunut ukkosi äidiksi ja ukkosi on taantunut lapsen tasolle.

 

Harvoin munkaan mies tekee vasta palveluksia mutta joskus kyllä arvostaa kyllä tekemääni ja se onkin paras palkinto ja mies kyllä osaa tehdä kotityöt, on asunut yksin 8vuotta ja 6 vuotta niistä tässä omakotitalossa ja kun tänne tulin niin täällä oli ihan siistiä vaikka ei ehkä kovin tyylikästä mutta puhdasta...

 

Lopettakaa tuo narina. Mies käy töissä 8 tuntia päivässä ja se on niin raskasta että kotona pitää olla oma piika? Olette naurettavia molemmat. Ja toinen päivät kotona ja hysterisoi kun joutuu muutaman kerran imuroimaan ja roskia keräilemään.

Älkää tehkö lapsia, siitä se soppa vasta syntyisi. Meillä mies yrittäjä töissä 6-7 pvää viikossa, 12-18 tuntista päivää. Itse teen työt kotona, hoidan lapsen ja kodin kokonaan.

Saatteko te edes pikkurilliä nostettua ilman narisemista?

 

Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Olin ensin hoitovapaalla ja sen jälkeen 2 vuotta työttömänä. Omat rahat oli kyllä, eli mieheni "elättinä" en sentään ollut. Mutta kotityöt tein kaikki, eikä siinä mitään. Mielestäni näin kuuluikin olla.

Ongelma oli juurikin tuo arvostuksen puute ja oletus, että teen aivan kaiken. Meilläkin mies unohti ihan alkeelliset asiat, kuten omien jälkien siivoaminen. Niitä sitten keräilin ja nalkutinkin, mutta sama meno jatkui aina vaan.

Kun sitten palasin työelämään, niin alkuun sama meno tosiaan jatkui. Vaan minäpä olin kerännyt melkoisen määrän kiukkua ja katkeruutta ja lopulta annoin tulla täyslaidallisen miehelle. Olin niin kiukkuinen, että ihan tosissani halusin erota (tottakai taustalla oli muutakin, mutta iso syy oli se, että koin miehen lapsekseni ja vaivaksi). Luojan lykky, että mies otti asian tosissaan ja tilanne korjaantui.

Nykyään meillä on taloudessa kaksi työssäkäyvää aikuista, jotka jakavat vastuun lapsista, kotitöistä jne. Ei ehkä tasan (minä teen edelleen enemmän kotitöitä), mutta niin, että molemmat on tyytyväisiä ja ennen kaikkea niin, että mies ei ole enää riippakivi ja tunnen itseni arvostetuksi. Samaan aikaan myös oma arvostukseni miestäni kohtaan koheni ja alkoi muuten vipinä myös makkarin puolella.

Ap: vaikka ymmärrän sun pointtisi ja tuntemuksesi, niin silti täytyy kummastella myös sinun "teen töitä 24/7"- asennettasi. Jos tosiaan siivoamiseen saat kulumaan noin hurjana aikaa, niin sitten sun pitää tarkastella tehojasi ja koittaa järkeistää hommiasi. Kukaan. Siis ei kukaan saa kotitöihin uppoamaan 24/7. Siltikin miehen kuuluu itse siivota jälkensä.

 

Mielestäni kun kotona on ja todennäköisesti makselee vähemmän elämisen kuluja, niin ne korvaantuu luonnollisesti tekemällä enemmän kotitöitä. Työttömänä sitä luppoaikaa riittää varmasti.
Mutta! Ei se oikeuta työssäkävijää jättämään roskiaan minne sattuu ja olemaan korjaamatta omia jälkiään. Se osoittaa arvostuksen puutetta. Passaaminen on luonnekohtaista ja ok, kunhan sen tekee omasta halustaan eikä itsestäänselvyytenä. Tuo menee tuolleen äkisti jos vain antaa mennä..

Luulisi nyt miehen edes joskus tekevän ruokaa kaikille? Ne omat likapyykit pitää jokaisen, lastenkin kun kehitystaso riittää, osata viedä koriin. Ja lautaset ruokailun jälkeen kerätään pöydästä vuorotellen jne.. itsestäänselviä juttuja nämä pitäisi olla ihmisille. :O

Meillä paidatkin silittyy "itsestään" mutta jos se olisi ns.vaatimus niin se palvelu loppuisi. Nyt vapailla ei ole muuta kuin aikaa joten hoidan perushommat ja pidän pihan siistinä. Mies sitten hoitaa isoimmat talouden kulut ja jos esim.ostoksilla näen jotain tarpeellista tai tarpeetontakin niin mies maksaa. Korvauksena "kotipalvelusta". Tykkään pihanhoidosta mutta lompakko ei, mutta tässä tilanteessa yhteiseen hyvään toinen kustantaa mm.kukkaset ja kivetykset Hoidan silti puolet asuntolainasa ym säästöjeni turvin.

Palvelijaksi ei työttömyys taikka sairaus alenna sentään ihmistä. Muista hyvä AP se
Keskustele rauhallisesti miehesi kanssa ja miltä tuo nykytilanne tuntuu sinun kannaltasi.

 

No miettikää nyt, että mihin kuntoon asunto pääsee, jos jätetään roskat, vaatteet ja tavarat just siihen paikkaan mihin ne sattuu tippumaan. Kyllä täällä melkein koko päivän saa jotain touhuta ja illalla sitten hetki levätä minkä miehen passaamiselta ehtii.

Päivisin pesen pyykit, täytän tiskikoneen, siivoan keittiön mihin kuuluu roskien kerääminen ja pintojen pyyhkiminen (muruset jää pöydälle, ei tule mieleen pyyhkiä niitä pois) Olohuoneelle ja vessalle sama juttu, topsipuikot on joskus siellä hyllyn päällä käytettyinä ja olohuoneessa tyhjät karkkipussin paperit sohvalla, sukat ja kalsarit lattialla jne jne. Kuivien pyykkien viikkaus/kaappiin vienti ja uusien ripustaminen. Lisäksi imurointi ja noin kerran viikossa lattioiden pesu ja pölyjen pyyhintä.
Sitten alkaakin ruoanlaitto, usein joudun vielä käymään kaupassa hakemassa tarvikkeita.

Ei kyllä paljoa huilitaukoa jää. Jos kaikki korjaisivat omat jälkensä, päivisin ei tarvitsisi kuin imuroida, pestä pyykit ja laittaa tiskikoneesta PUHTAAT kaappiin, kun sinne jokainen olisi ensin ne omat astiat laittaneet.

 

Selvää on, että mies pitää saada sisäsiistiksi.

Mutta siivoatko oikeasti noin paljon: imurointi päivittäin ja kunnon siivous kerran viikkoon. Jos teillä on eläimiä tai mies on oikeasti sika, niin ok, mutta muussa tapauksessa siivouksen määrää voisi vähentää reilusti.

 

[QUOTE="a p";30844333]No miettikää nyt, että mihin kuntoon asunto pääsee, jos jätetään roskat, vaatteet ja tavarat just siihen paikkaan mihin ne sattuu tippumaan. Kyllä täällä melkein koko päivän saa jotain touhuta ja illalla sitten hetki levätä minkä miehen passaamiselta ehtii.

Päivisin pesen pyykit, täytän tiskikoneen, siivoan keittiön mihin kuuluu roskien kerääminen ja pintojen pyyhkiminen (muruset jää pöydälle, ei tule mieleen pyyhkiä niitä pois) Olohuoneelle ja vessalle sama juttu, topsipuikot on joskus siellä hyllyn päällä käytettyinä ja olohuoneessa tyhjät karkkipussin paperit sohvalla, sukat ja kalsarit lattialla jne jne. Kuivien pyykkien viikkaus/kaappiin vienti ja uusien ripustaminen. Lisäksi imurointi ja noin kerran viikossa lattioiden pesu ja pölyjen pyyhintä.
Sitten alkaakin ruoanlaitto, usein joudun vielä käymään kaupassa hakemassa tarvikkeita.

Ei kyllä paljoa huilitaukoa jää. Jos kaikki korjaisivat omat jälkensä, päivisin ei tarvitsisi kuin imuroida, pestä pyykit ja laittaa tiskikoneesta PUHTAAT kaappiin, kun sinne jokainen olisi ensin ne omat astiat laittaneet.[/QUOTE]

Kuinka iso perhe teillä on ja minkäkokoinen asunto?

Kyllä minusta vieläkin tuntuu aivan käsittämättömältä, että saat tähän kaikkeen kulumaan koko päivän, joka päivä?! Mä teen nämä hommat kolmen lapsen vierestä 8h työpäivän jälkeen parissa tunnissa. Siis kerän tavarat, laitan ruuan, pyykkään ja viikkaan, imuroin isommat ja tsekkaan wc:n Vajaan 200m2 omakotitalon perus viikkosiivoukseen menee aika 5h (sisältä siis pölyt, petivaatteiden vaihdon, kaksi wc:tä, keittiön kunnon puunaukset, imurointi ja moppauksen). Ja mä en ole edes mikä kovinkaan ripeä siivomaan...

Kaiken kaikkiaan miehen pitäisi toki omat jälkeensä siivota, ei siitä pääsee yli eikä ympäri.

 

[QUOTE="eeva";30844193]Ap ei ansaitse miestä.[/QUOTE]

kukaan ei ansaitse miestä, mutta maailma on paha paikka.

 

Lopettakaa tuo narina. Mies käy töissä 8 tuntia päivässä ja se on niin raskasta että kotona pitää olla oma piika? Olette naurettavia molemmat. Ja toinen päivät kotona ja hysterisoi kun joutuu muutaman kerran imuroimaan ja roskia keräilemään.

Älkää tehkö lapsia, siitä se soppa vasta syntyisi. Meillä mies yrittäjä töissä 6-7 pvää viikossa, 12-18 tuntista päivää. Itse teen työt kotona, hoidan lapsen ja kodin kokonaan.

Saatteko te edes pikkurilliä nostettua ilman narisemista?

sä olet ukkos äiti ja piika, sääliksi käy tuollaset lattiarättiämmät.

 

Meillä oli vähän samanlainen tilanne. Olin ensin hoitovapaalla ja sen jälkeen 2 vuotta työttömänä. Omat rahat oli kyllä, eli mieheni "elättinä" en sentään ollut. Mutta kotityöt tein kaikki, eikä siinä mitään. Mielestäni näin kuuluikin olla.

Ongelma oli juurikin tuo arvostuksen puute ja oletus, että teen aivan kaiken. Meilläkin mies unohti ihan alkeelliset asiat, kuten omien jälkien siivoaminen. Niitä sitten keräilin ja nalkutinkin, mutta sama meno jatkui aina vaan.

Kun sitten palasin työelämään, niin alkuun sama meno tosiaan jatkui. Vaan minäpä olin kerännyt melkoisen määrän kiukkua ja katkeruutta ja lopulta annoin tulla täyslaidallisen miehelle. Olin niin kiukkuinen, että ihan tosissani halusin erota (tottakai taustalla oli muutakin, mutta iso syy oli se, että koin miehen lapsekseni ja vaivaksi). Luojan lykky, että mies otti asian tosissaan ja tilanne korjaantui.

Nykyään meillä on taloudessa kaksi työssäkäyvää aikuista, jotka jakavat vastuun lapsista, kotitöistä jne. Ei ehkä tasan (minä teen edelleen enemmän kotitöitä), mutta niin, että molemmat on tyytyväisiä ja ennen kaikkea niin, että mies ei ole enää riippakivi ja tunnen itseni arvostetuksi. Samaan aikaan myös oma arvostukseni miestäni kohtaan koheni ja alkoi muuten vipinä myös makkarin puolella.

Ap: vaikka ymmärrän sun pointtisi ja tuntemuksesi, niin silti täytyy kummastella myös sinun "teen töitä 24/7"- asennettasi. Jos tosiaan siivoamiseen saat kulumaan noin hurjana aikaa, niin sitten sun pitää tarkastella tehojasi ja koittaa järkeistää hommiasi. Kukaan. Siis ei kukaan saa kotitöihin uppoamaan 24/7. Siltikin miehen kuuluu itse siivota jälkensä.

Ihan mielenkiinnostan kysyn, että jos kerran itse maksoit elämisen, miksi sinun mielestäsi sinun kuului tehdä kotityöt?

 

No eikai siihen nyt aivan koko päivää menekkään, mutta en minä täällä kotona paljoa omiani tee sillävälin kun mies on töissä. Pelkästään ruoanlaittoon menee jo aikaa.

Enkä minä siivoa joka ikinen päivä koko kämppää, aina ei vain jaksa. Sitten otan jonkin projektin, kuten nyt siivoan meidän varastoa mikä on aivan kaaos, ei sisään mahdu. Ja meillä on eläimiä joista lähtee karvaa niin pakko on imuroida joka päivä. Kun keittiössä syödään leipää tms, niin pöydille tulee muruja, ne on vain pakko pyyhkiä pois joka päivä. Pakko laittaa tavarat paikoilleen ja viedä ne roskat ympäri asuntoa roskikseen.

Mielestäni tällaiset kuuluvatkin minulle, mutta pitää miehenkin jotain sentään tehdä. Vielä kun aina jaksaa minulle siitä mainita, etten käy töissä. Työtä se on tämäkin, toisten sotkujen siivoaminen, mutta mieheni ei arvosta sitä tippaakaan, sen näkee jo tuosta kun kehtaa noin sanoa. Ei se ruokakaan hänen lautaselle itsekseen tule, jos olisin töissä niin hän joutuisi aivan itse jotain tekemään.

Se on kumma miten mies taantuu noin pahasti kun hetken joutuu olla tekemättä kotitöitä. Sitten passuutetaan toista hakemaan kaikki tavaratkin kun itse ei jakseta nousta sohvalta "onhan hän ollut koko päivän töissä". Niin on muutkin ja silti he jaksavat hakea omat puhelimensa takin taskusta työpäivän päätteeksikin. Ja siis mies sanoo itse noin jos sanon että haeppa kuule itse. "sä oot ollut koko päivän kotona, mä olen ollut töissä" ja kämppä kiiltää ja ruoka on pöydässä

 

Moni nainen olisi onnellinen jos olisi uskollinen ja työssäkäyvä mies joka kykenisi elättämään perheensä. Niin onnellinen että ilomielin siivoaisi miehen jäljet ja varmistaisi että hän saa levätä työpäivän päätteeksi.

 

[QUOTE="a p";30844199]Mun mielestä imurointi, pyykkäys, tiskit kuuluvat minulle, mutta tässä nyt ei ihan ollutkaan siitä kyse.
[/QUOTE]

Miksi?
Eikö ukoltasi tule likapyykkiä ollenkaan, eikö se koskaan syö, eikö se asu siellä?

 

Moni nainen olisi onnellinen jos olisi uskollinen ja työssäkäyvä mies joka kykenisi elättämään perheensä. Niin onnellinen että ilomielin siivoaisi miehen jäljet ja varmistaisi että hän saa levätä työpäivän päätteeksi.

Kehitysmaassa varmasti, tämä on pohjoismaa.