vierailija23
On hyvä, että on äitejäkin jotka on tässä samaa mieltä. Muuten tämä on pelkkä sukupuolten taisto.Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;30814882:Jos pitäisi ihan konkreettisesti muuttaa - pakata kaikki tavarat ja tehdä muuttosiivous ja muuttaa joka viikko uuteen, itselle vieraaseen ja tuntemattomaan paikkaan - niin en sitä tosiaan jaksaisikaan kovin kauan. Mutta eihän tuossa vuoroviikkoasumisessa ole sellaisesta kyse. Siinä mennään aina samaan, tuttuun paikkaan, samojen tuttujen ihmisten (tai ihmisen) luokse - oman vanhemman luo. On se nyt vähän eri asia kuin muuttaminen.
Minä voisin kyllä asua vuoroviikoin (tai kahden viikon välein, miten se sitten jaksotettaisiinkaan) kahdessa eri kodissa. Ja vaikka se ei ehkä ihanteellisin mahdollinen järjestely olekaan, niin se on silti parempi kuin se, että toista vanhempaa tapaisi enää kahdesti kuukaudessa viikonlopun ajan.
Vai mitä itse tykkäisit, kumman tekisit mieluummin - näkisit perheenjäseniäsi joko n. neljä päivää kuukaudessa vai puolet ajasta? Aika harva olisi noin vaan valmis luopumaan perheenjäsenistään, mutta kummasti ajatellaan, että lapsille olisi pienempi paha joutua luopumaan toisesta vanhemmastaan ja yhteisestä arjesta tämän kanssa. Muutama päivä kuukaudessa ei todellakaan ole sama asia.
Siinä ruotsalaisessa tutkimuksessa todettiin, että lapselle eron jälkeen nimenomaan paras ratkaisu on vuoroasuminen.