Minua ärsyttää, kun nykyään on jotenkin automaatio, että vanhemmat ovat eronneet ja uudelleen naimisissa ja

Jos pitäisi ihan konkreettisesti muuttaa - pakata kaikki tavarat ja tehdä muuttosiivous ja muuttaa joka viikko uuteen, itselle vieraaseen ja tuntemattomaan paikkaan - niin en sitä tosiaan jaksaisikaan kovin kauan. Mutta eihän tuossa vuoroviikkoasumisessa ole sellaisesta kyse. Siinä mennään aina samaan, tuttuun paikkaan, samojen tuttujen ihmisten (tai ihmisen) luokse - oman vanhemman luo. On se nyt vähän eri asia kuin muuttaminen.

Minä voisin kyllä asua vuoroviikoin (tai kahden viikon välein, miten se sitten jaksotettaisiinkaan) kahdessa eri kodissa. Ja vaikka se ei ehkä ihanteellisin mahdollinen järjestely olekaan, niin se on silti parempi kuin se, että toista vanhempaa tapaisi enää kahdesti kuukaudessa viikonlopun ajan.

Vai mitä itse tykkäisit, kumman tekisit mieluummin - näkisit perheenjäseniäsi joko n. neljä päivää kuukaudessa vai puolet ajasta? Aika harva olisi noin vaan valmis luopumaan perheenjäsenistään, mutta kummasti ajatellaan, että lapsille olisi pienempi paha joutua luopumaan toisesta vanhemmastaan ja yhteisestä arjesta tämän kanssa. Muutama päivä kuukaudessa ei todellakaan ole sama asia.

Siinä ruotsalaisessa tutkimuksessa todettiin, että lapselle eron jälkeen nimenomaan paras ratkaisu on vuoroasuminen.

On hyvä, että on äitejäkin jotka on tässä samaa mieltä. Muuten tämä on pelkkä sukupuolten taisto.

 

Oho, paljon vastauksia. Alkuperäiseen kysymykseen jos vielä vastaisin niin, että ihmiset ovat yksinkertaisesti itsekkäitä. Monelle sillä avioliitolla ei ole merkitystä. Monelle ikävä kyllä lapsen suhde vanhempaan ei ole tärkeä, vaan vain omalla onnella ja sillä että lapsella on ruokaa pöydässä on merkitystä.

Ihmiset ei välttämättä olleet erilaisia joskus 70 vuotta sitten. Ehkä ihmiset oli ihan samanlaisia mutta erotilastot oli alemmat koska ihmiset ei uskaltaneet erota. Ja ero oli taloudellisesti paha paikka varsinkin naiselle. Silloin ei oltu niin itsenäisiä, vaan se avioliitto ja lapsien hankinta oli ainoa sopiva elämäntyyli. Oli häpeällistä hankkia lapsia monen miehen kanssa. Tai onhan se vähän vieläkin mutta ei siitä enää niin paljon välitetä. Ikävä kyllä.

 

Oho, paljon vastauksia. Alkuperäiseen kysymykseen jos vielä vastaisin niin, että ihmiset ovat yksinkertaisesti itsekkäitä. Monelle sillä avioliitolla ei ole merkitystä. Monelle ikävä kyllä lapsen suhde vanhempaan ei ole tärkeä, vaan vain omalla onnella ja sillä että lapsella on ruokaa pöydässä on merkitystä.

Ihmiset ei välttämättä olleet erilaisia joskus 70 vuotta sitten. Ehkä ihmiset oli ihan samanlaisia mutta erotilastot oli alemmat koska ihmiset ei uskaltaneet erota. Ja ero oli taloudellisesti paha paikka varsinkin naiselle. Silloin ei oltu niin itsenäisiä, vaan se avioliitto ja lapsien hankinta oli ainoa sopiva elämäntyyli. Oli häpeällistä hankkia lapsia monen miehen kanssa. Tai onhan se vähän vieläkin mutta ei siitä enää niin paljon välitetä. Ikävä kyllä.

Paskaa puhut, jos väität että asiat olivat ennen paremmin!

Äidit kuolivat synnytyksiin. Oli huutolaislapsia. Rikkaat isännät naivat pikkupiikoja ja syntyneet lapset olivat äpäriä. Eikä erottu ei, mutta perheen pää saattoi piestä emännän hengiltä ellei miellyttänyt. Ja lapset. Jumalan lahja vai se pakollinen paha mikä tuli siitä kun ukolle oli annettava raskauden uhallakin?

 

Vuoroasuminen jakaa asiantuntijoiden mielipiteet | Helsingin Uutiset

 

Paskaa puhut, jos väität että asiat olivat ennen paremmin!

Äidit kuolivat synnytyksiin. Oli huutolaislapsia. Rikkaat isännät naivat pikkupiikoja ja syntyneet lapset olivat äpäriä. Eikä erottu ei, mutta perheen pää saattoi piestä emännän hengiltä ellei miellyttänyt. Ja lapset. Jumalan lahja vai se pakollinen paha mikä tuli siitä kun ukolle oli annettava raskauden uhallakin?

No uskotaan, uskotaan.

 

Minä olen elänyt elämässäni viisi vuotta tuolla tavalla. Viikot opiskelupaikkakunnalla ja viikonloput lapsuudenkodissani. Hyvin viihdyin molemmissa paikoissa, molemmat oli tuolloin kotejani. Mitäs ihmeellistä siinä on?

Olit jo lähes aikuinen kun opiskelit. Miten luulet tuon vaikuttavan esim 3- tai 5-vuotiaaseen. Ja vaikka kamoja ei tarvikaan kaikkia raahata mukana, on tilanne käsittämättömän raskas lapselle.
Kenenkään ei siis kuulu/tarvi elää huonossa suhteessa (alkoholi, väkivalta tms.), mutta hiukan enemmän toivoisi aikuisilta harkintaa ja suhteen hyvinvoinnin eteen työskentelyä.

 

[QUOTE="bbbbb";30815140]Olit jo lähes aikuinen kun opiskelit. Miten luulet tuon vaikuttavan esim 3- tai 5-vuotiaaseen. Ja vaikka kamoja ei tarvikaan kaikkia raahata mukana, on tilanne käsittämättömän raskas lapselle.
Kenenkään ei siis kuulu/tarvi elää huonossa suhteessa (alkoholi, väkivalta tms.), mutta hiukan enemmän toivoisi aikuisilta harkintaa ja suhteen hyvinvoinnin eteen työskentelyä.[/QUOTE]

Tottakai sitä voi toivoa. Mutta kun sinä et edelleenkään tiedä mitä kenenkin parisuhteeseen liittyy ja miten kauan asiaa on harkittu.

Joo, olin aikuinen kun opiskelin, mutta tuolla väitettiin, ettei aikuinenkaan jaksaisi tuota. Kyllä vain jaksaa eikä ole edes vaikeaa. Mitään muuta en ole väittänytkään.

 

Nykyään ero on varmasti helpompaa. Naiset ovat itsenäisempiä, eikä miehistä,riippuvaisia. Näin ollen huonoihin suhteisiin ei ole pakko jäädä. Eikä Se ole enää niin häpeällistä ja vaikeaa. En mä usko, että moni kuitenkaan ihan hepposin perustein eroaa. Mä oon ollut itse mieheni kanssa 14 vuotta yhdessä ja kyllä moni on ihmeissään, että ollaan nuoresta oltu yhdessä ja vieläkin naimisissa. Elämä on niin erilaista, ettei voi päivitellä toisten eroa. Lasten takia toki aina ikävää jos vanhemmat eroavat, mutta vielä ikävämpää jos he vain riitelevät.

 

Ja onhan tilanteetkin niin erilaisia, että pelkästään ero ei paljon kerro lapsen "kärsimyksen" määrästä. Lapsia on eri ikäisiä. Joissakin tapauksissa toinen vanhemmista jää entiseen asuntoon, jolloin muutos ei ole niin iso. Ja onhan sekin aika merkittävä ero, muuttaako vanhemmat eri paikkakunnille, ehkä jopa toiselle puolen Suomea vai asutaanko kilometrin päässä. Toisilla on heti uusi perhekin valmiina odottamassa. Mutta ei erot välttämättä ole näitä rankempia tapauksia.

 

Minä olin lapsen mukana (ekaluokan) terveystarkastuksessa ja terkallakin oli oletus että minulla on eri sukunimi kuin lapsella, täytti niitä tietojamme sinne koneelle ja ensin toki sanoin lapsen nimen ja sitten oman etunimeni niin terkalta heti komentti että -mikä sinun (eli allekirjoittaneen) sukunimi on?
???

Mielestäni terkkari toimi ihan oikein. Hän ei olettanut mitään, vaan kysyi, miten asiat on. MInulla on esimerkiksi eri sukunimi kun lapsillani, vaikka kaikki lapseni ovat saman miehen kanssa ja ollaan oltu naimisissa jo ennen lasten syntymää

 

Miksi äiti maksaisi elatusmaksua, jos elää lapsen kanssa ja elättää tätä. :headwall:
Johtuiskohan tuo 90% kuule ihan siitä, että lapset yleensä asuu äitinsä kanssa.

Ja niinhän sen kuuluukin olla, mun mielestä ja koko egosysteemin mielestä. Kyllähän äiti nyt kuitenkin on lapselle tärkeämpi kuin isä, äidit niitä lapsia synnyttää tähän maailmaan ja ovat niistä automaattisesti vastuussa.

Lapsi kuuluu isän huostaan vasta kun äiti ei pysty lapsesta huolehtimaan, tai ei halua.

Yllättäen useimmat isät maksavat elatusmaksuja, vaikka lapsi asuisi puolet ajasta heidän luonaan. Äidit eivät juuri koskaan maksa isälle vastaavassa tilanteessa. Ja tama on räikeä epäkohta.

Sulla on muuten ihan pimeä ajatusmaailma.

 

Yllättäen useimmat isät maksavat elatusmaksuja, vaikka lapsi asuisi puolet ajasta heidän luonaan. Äidit eivät juuri koskaan maksa isälle vastaavassa tilanteessa. Ja tama on räikeä epäkohta.

Sulla on muuten ihan pimeä ajatusmaailma.

Tulot sun muut noissakin otetaan homioon. Siis vuoroviikoissa.
Pakkohan niistä ei ole sopia jos ei haluta. Voidaan myös sopia että elareita ei makseta puolin tai toisin.

 

Yllättäen useimmat isät maksavat elatusmaksuja, vaikka lapsi asuisi puolet ajasta heidän luonaan. Äidit eivät juuri koskaan maksa isälle vastaavassa tilanteessa. Ja tama on räikeä epäkohta.

Sulla on muuten ihan pimeä ajatusmaailma.

Tätä palstaa hetken luettua jää kyllä semmonen käsitys että miehistä valtaosan mielestä lapsista ei pitäisi tulla mitään vastuuta tai kuluja. Kaikki pitäisi kuulua sinne äidin suuntaan. En siis ihmettele että valtaosa yksinhuoltajista on naisia.

 

No tuskinpa kukaan eroaa siksi, että se olisi muodikasta tai siksi kun muutkin. Toisaalta tuntuu kyllä, että monet menevät naimisiin / ryhtyvät tekemään lapsia melko kevyin perustein, nuorina, vain lyhyen yhdessäolon jälkeen jne, jonka toki voisi kuvitella tuota ilmiötä lisäävän.

Mulla itselläni on neljä lasta, ja hämmentävän usein kyllä uudet tuttavuudet kyselee, että onko kaikilla sama isä. Vähän hämmentää, kun kuvittelisi, että olettamus olis että tottakai on.

 

Tulot sun muut noissakin otetaan homioon. Siis vuoroviikoissa.
Pakkohan niistä ei ole sopia jos ei haluta. Voidaan myös sopia että elareita ei makseta puolin tai toisin.

Lähtökohta on aina se, että elareita maksetaan, vähintään se minimi. Jos vanhemmat eivät pysty asiaa toisin sopimaan. Ja minusta äidillä on ihan yhtä suuri velvollisuus elättää lapsia kuin isälläkin.

Itse olen oman exäni kanssa sopinut, että elareita ei tarvitse maksaa. En koe tarvitsevani niitä. Mies on kuitenkin oikeudessa pistetty maksamaan täysin ylimittaiset elatusmaksut, ja ex-vaimonsa ei käytännössä maksa yhtään mitään lasten kuluja. Sokeakin näkee, että se summa, mitä mies maksaa kuukaudessa lasten elatuksesta, riittää maksamaan kaikki lasten kulut ja ylikin jää. Eli reiluus näistä elatusmaksuasioista on kuulkaa naiset kaukana. Tervetuloa reaalimaailmaan.

 

Tätä palstaa hetken luettua jää kyllä semmonen käsitys että miehistä valtaosan mielestä lapsista ei pitäisi tulla mitään vastuuta tai kuluja. Kaikki pitäisi kuulua sinne äidin suuntaan. .

Meidän tapauksessamme olisi kiva, että äiti maksaisi lasten kuluista edes jotain eikä maksattaisi omia kulujaan ex-miehellään...

 

Miksi se ärsyttää mitä muut elämillään tekee? Ei mua vaan, itsehän elän niinkuin tahdon.

 

Meillä lapset 10- ja 8-vuotiaita ja yleensä ihmiset olettavat, että eivät varmasti ole minun ja miehen yhteisiä. Useamman kerran (viimeksi kk sitten ekaluokan lääkärintarkastuksessa) jouduin rautalangasta vääntämään, että KYLLÄ; asumme kaikki samassa taloudessa ja KYLLÄ; ihan ovat yhteisiä lapsia..
Sangen ärsyttävää

 

[QUOTE="...";30815629]Meillä lapset 10- ja 8-vuotiaita ja yleensä ihmiset olettavat, että eivät varmasti ole minun ja miehen yhteisiä. Useamman kerran (viimeksi kk sitten ekaluokan lääkärintarkastuksessa) jouduin rautalangasta vääntämään, että KYLLÄ; asumme kaikki samassa taloudessa ja KYLLÄ; ihan ovat yhteisiä lapsia..
Sangen ärsyttävää[/QUOTE]

Jännää, mulle ei ole koskaan käynyt noin.

 

Lähtökohta on aina se, että elareita maksetaan, vähintään se minimi. Jos vanhemmat eivät pysty asiaa toisin sopimaan. Ja minusta äidillä on ihan yhtä suuri velvollisuus elättää lapsia kuin isälläkin.

Itse olen oman exäni kanssa sopinut, että elareita ei tarvitse maksaa. En koe tarvitsevani niitä. Mies on kuitenkin oikeudessa pistetty maksamaan täysin ylimittaiset elatusmaksut, ja ex-vaimonsa ei käytännössä maksa yhtään mitään lasten kuluja. Sokeakin näkee, että se summa, mitä mies maksaa kuukaudessa lasten elatuksesta, riittää maksamaan kaikki lasten kulut ja ylikin jää. Eli reiluus näistä elatusmaksuasioista on kuulkaa naiset kaukana. Tervetuloa reaalimaailmaan.

Miksi on laitettu maksamaan? Ja eikös nuo kuitenkin tulojen mukaan määräydy?
Itse teidän kaksi "vuoroviikkoperhettä" eikä kummassakaan makseta elareita.

 

Miksi on laitettu maksamaan? Ja eikös nuo kuitenkin tulojen mukaan määräydy?
Itse teidän kaksi "vuoroviikkoperhettä" eikä kummassakaan makseta elareita.

Kysypä se tuomarilta...ehkä siksi että lasten äiti on niin säälittävä ja huonotuloinen ( täysin omasta syystään) ja keksi lapsille vaikka mitä harrastuksia ja muita menoja, joiden perusteella elatusmaksut saatiin ihan käsittämättömiksi. Ja huom. lapset eivät siis harrasta näitä. Jos harrastaisivat, kulut tottakai maksettaisiin mutisematta.
Tuomari todennäköisesti ajatteli, että selviää vähemmällä rumballa kuin jos ylisuuriin elareihin ei olisi määrätty. Äidillä siis oikeus lasten edustajana/lähivanhempana ilmaiseen oikeudenkäyntiin, isällä ei.

 

Riippumatta siitä mitä mieltä asiantuntijat on tai ei vuoroasumisesta, niin se on helvetin hankala käytännön yhtälö.

Vaik lapsilla olis kaksi kotia, niin heillä on vain yksi pk/koulu. Poismuuttaneen siis pitäis löytää kämppä jokseenkin naapurista.
Sen lisäksi keskivertolapsiperheillä on ihan riittämiin rahahuolia sen yhden perheasunnon ylläpitämisen kanssa. Kun erossa ne entiset yhteenlasketut tulot ei juurikaan muutu, niin menee vaikeaksi samoilla rahoilla ylläpitää kahta perheasuntoa.

Eli jos poismuuttavalla puolisolla on nipin napin varaa vuokrayksiöön kaupungin toiselta laidalta, niin siin ei auta vaik asiantuntija kuinka sanois, et vuoroviikkoasuminen olis gauheen hyvä juttu. Niin olis lottovoittokin.

 

Meidän tapauksessamme olisi kiva, että äiti maksaisi lasten kuluista edes jotain eikä maksattaisi omia kulujaan ex-miehellään...

Mistä tiedät mitä äiti maksaa? Onko sulla sen tilitiedot käytössä. Susta saa taas sen käsityksen että koska äiti on köyhä niin lapsilla ei saa olla isän puolelta tarjottuna hyvää elintasoa. Maksakoon äiti sen huonon ja isä pitäköön rahansa ja olkoon vapaa velvoitteista. Tosi reilua ja kivaa lapsia kohtaan.

 

Minä kärsin koko laspuuteni ydinperheessä, jossa isä oli kova juomaan ja hakkaamaan äitiä. Toivoin aina että äiti ottaisi eron, mutta otti vasta paljon myöhemmin.

Ydinperhe ei kyllä yhdestäkään lapsesta tee onnellista, se joka niin väittää on älykääpiö. Lapsesta tekee onnellisen se että sillä on rakastavat vanhemmat, tai vanhempi.

Joillekin ihmisille taitaa tärkeämpää olla status quo, eli muille esittäminen ydinperheenä jotain ydinperheroolia, kuin elämänlaatu, onni ja iloisuus.
Elämä on liian lyhyt kulisseille.

 

Kun erossa ne entiset yhteenlasketut tulot ei juurikaan muutu, niin menee vaikeaksi samoilla rahoilla ylläpitää kahta perheasuntoa.

Eli jos poismuuttavalla puolisolla on nipin napin varaa vuokrayksiöön kaupungin toiselta laidalta, niin siin ei auta vaik asiantuntija kuinka sanois, et vuoroviikkoasuminen olis gauheen hyvä juttu. Niin olis lottovoittokin.

Pientuloinen eroperhe voi nostaa kahdet asumistuet jolloin kummallakin vanhemmalla on varaa kelvolliseen kolmioon samalla paikkakunnalla. Luonapitovähennyksen ansiosta elareita ei oletusarvoisesti makseta puoleen eikä toiseen mikä parantaa pientuloisen isän edellytykset tarjota täysin varustetun kodin lapsilleen.