Minua ärsyttää, kun nykyään on jotenkin automaatio, että vanhemmat ovat eronneet ja uudelleen naimisissa ja

Omat bio-vanhemmat ovat korvaamattomia lapselle. Siksi vuoroviikko on nyt ensisijaisesti suositeltu asumisjärjestely.

Hyvä, jos niin on Sitten pitäisi vielä saada aikaan se, että lapsi voisi asua virallisesti kahdessa kodissa. Nythän monen pienituloisen mahdollisuus toteuttaa vuoroviikot voi olla mahdotonta, koska esim. asumistuki ei huomioi lapsen asumista muuta kuin yhdessä paikassa.

 

Ei ne kaikki miehet nyt niin yhtä hyviä ole vanhempina tai muutoinkaan, se on totuus. Rikostilastoista miehet hoitavat leijonan osan, se jo kertoo sen missä mennään.
kuten joku sanoikin, niin moni ei lapsesta välitä ollenkaan, ennen kuin sen erossa "menettää", sitten se lapsi onkin yhtäkkiä kovin tärkee ja se mies vuoden isä. Vaikka ei ois aikasemmin välittänyt yhtään.

Tiedän kyllä että ihmisissä on paljon eroja. Mutta en usko että miehet jättävät lapsensa niin usein. Yli 80% erolapsista asuu äidin kanssa. En usko että noin moni isä antaa lapsensa äidille. Useinhan isä omistaa talon tai on yhteisomistuksessa. Äidin lähtiessä lapsen antaminen isälle olisi monesti parempi vaihtoehto ainakin joksikin aikaa. Usein äidit saavat lapsen vaikka heillä ei ole asuntoa vielä.

Joillekin miehille tietenkin passaa että äiti vie lapsen, mutta on paljon isiä jotka haluaisivat olla lähivanhempi mutta häviävät koska siellä jalkojen välissä on penis.

En tiedä miten nuo rikostilastot tähän liittyy. Mutta kun sen mainitsit, niin huomautan että naiset lyö yhtä usein kuin miehet, miehet ei vain haasta oikeuteen yhtä paljon kuin naiset.

 

Tuollanen viikko/viikko-systeemi on typerintä mitä on voitu keksiä.
Lapsi ei ole mikään omena jonka voi laittaa puoliksi. Kyllä se ansaitsee kodin siinä missä kaikki muutkin, eikä mitään matkalaukkuelämää.
Ällöttää että tollasesta on tehty muotijuttu, aivan kuin se olis lapselle jotenkin hyvä asia.

Sinuako ei haittaisi jos näkisit omaa lastasi vain joka toinen vkl?

 

[QUOTE="Tomi";30814396]Kuulostat melko seksistiseltä. Isät pystyvät kasvattamaan lapsia ihan yhtä hyvin kuin äidit. Äideillä ei ole mitään ominaisuutta joka tekisi heistä jotenkin paremman vanhemman.

Miksi naisten pitäisi saada tasa-arvoa työpaikalla ja palkkauksessa jos miehet ei saa tasa-arvoa kotona?[/QUOTE]

Hieman eri asia puhua biologisista faktoista, kuin työelämän pelisäännöistä.

Jos se susta on "syrjintää", että naiset niitä lapsia tekee tähän maailmaan, kautta koko eläinkunnan, niin sun täytyy sitten pyytää kauniisti naisilta, ettei ne enää koskaan synnytä, ettet tuntisi itseäsi niin syrjityksi. Koska faktahan on, että sinä et tässä elämässä synnytä sen paremmin ihmisvauvaa, kuin kirahvivauvaakaan. Naaraat saavat jälkeläisiä, myös ihmisnaaraat. Heitä kutsutaan tämän jälkeen äideiksi.
Lapsi on aina emonsa "omaisuutta", eli äitinsä.

Ihminen voi keksiä mitä milloinkin, mutta luonnonjärjestys ei tuosta taida muuttua lähimpään miljardiin vuoteen.

 

[QUOTE="Jere";30814415]Tiedän kyllä että ihmisissä on paljon eroja. Mutta en usko että miehet jättävät lapsensa niin usein. Yli 80% erolapsista asuu äidin kanssa. En usko että noin moni isä antaa lapsensa äidille. Useinhan isä omistaa talon tai on yhteisomistuksessa. Äidin lähtiessä lapsen antaminen isälle olisi monesti parempi vaihtoehto ainakin joksikin aikaa. Usein äidit saavat lapsen vaikka heillä ei ole asuntoa vielä.
[/QUOTE]

Se, kuka omistaa asunnon, ei kyllä saisikaan olla peruste lähivanhemmuudelle. Lähivanhemmuus pitäisi ratkaista vanhemmuuden, ei omaisuuden perusteella. Sitä paitsi taidat olla väärässä - kyllä nykyisin yleensä asunto on molempien nimissä (ellei ole kyse siitä, että asunto on ollut toisen jo ennen suhteen aloittamista - tosin jos naimisissa ollaan, silloinhan se on käytännössä yhteinen, ellei avioehtoa ole). Sulla on ehkä vähän vanhanaikainen käsitys joistain asioista.

 

Äitiä lapsi ja aikuinenkin ihminen hädän hetkellä huutaa, ei isäänsä.

 

Olen tässä samaa mieltä. Ymmärrän jos puoliso pettää tai hakkaa, mutta ärsyttää tuommoset jotka haluaa vaan lähteä taas bilettämään ja panemaan muita. Ihmiset haluaa sen söpön vauvan, mutta eivät jaksa asua saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä. Lapsi kärsii erosta ja etävanhempi kärsii.

 

Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa mallia, miten jatketaan eron jälkeen. Itsellä ei mitenkään onnistuis viikko ja viikko, kun isä muuttelee paikkakuntaa melko usein.... Kaverilla se taas onnistuu, kun lapsen isä muutti saman kadun varrelle. Sitten on näitä, joiden ero johtuu esim. päihdeongelmasta. Ei silloin voi jakaa vastuuta, kun hädin tuskin toinen kykenee pitämään itsestään huolta, kun vihdoin se "hoivaaja" ottaa ja llähtee lasten kanssa. Ja niin edespäin. Jokainen tapaus on uniikki ja jokaiseen tapaukseen pitää luoda sen osapuolille mahdollisimman jouheva toiminta.

 

Hieman eri asia puhua biologisista faktoista, kuin työelämän pelisäännöistä.

Jos se susta on "syrjintää", että naiset niitä lapsia tekee tähän maailmaan, kautta koko eläinkunnan, niin sun täytyy sitten pyytää kauniisti naisilta, ettei ne enää koskaan synnytä, ettet tuntisi itseäsi niin syrjityksi. Koska faktahan on, että sinä et tässä elämässä synnytä sen paremmin ihmisvauvaa, kuin kirahvivauvaakaan. Naaraat saavat jälkeläisiä, myös ihmisnaaraat. Heitä kutsutaan tämän jälkeen äideiksi.
Lapsi on aina emonsa "omaisuutta", eli äitinsä.

Ihminen voi keksiä mitä milloinkin, mutta luonnonjärjestys ei tuosta taida muuttua lähimpään miljardiin vuoteen.

Se, että synnyttää lapsen ei tarkoita että omistaa lapsen. Lapsi kuuluu yhtäläisesti molemmille vanhemmille. Ei nainen pysty sitä lasta luomaan itsekseen. Miehen siemeniä siihen tarvitaan. Se on yhteistyötä.

Työelämän otin puheenaiheeksi koska naiset ovat aina vaatineet yhtäläisiä oikeuksia palkkauksessa, vaikka miehet ovat keskimäärin tehokkaampia, varsinkin fyysisissä töissä. Tämäkin on biologinen fakta, mutta se ei ole feministejä estänyt vaatimasta tasa-arvoa.

 

Jommalle kummallehan lapsien on jäätävä asumaan. Olisiko monesta isästä esim lähivanhemmaksi? Tai miksi ne aina automaattisesti jää yleensä äidille vaikka ei olisi mitään huoltajuusriitoja tms?

Ihan järjetön systeemi. Tottakait isistä on lähivanhemmiksi. Erityisesti kun ovat alusta asti lastensa elämässä mukana, esim. hoitavat lapsia kotona. Pelkästään äidin pitämät hoitovapaat pitäisi lailla kieltää ja saada isä pitämään osansa.

 

[QUOTE="Tomi";30814417]Sinuako ei haittaisi jos näkisit omaa lastasi vain joka toinen vkl?[/QUOTE]

Haittaisi hyvinkin paljon, koska olen äiti ja vieläpä erittäin rakastettu ja rakastavainen sellainen.
Isien oikeudet on taas sellasta tyypillistä miehistä ahneutta. Ei ajatella kuin omaa napaa. Lasten oikeudet on aina kaikkein tärkeimmät, ja lapsella pitää olla oikeus asua siellä missä äiti on, lapsen itsensä vuoksi. Äiti ajattelee aina ensin lasta, miehet ajattelevat aina ensin itseään.

 

Äitiä lapsi ja aikuinenkin ihminen hädän hetkellä huutaa, ei isäänsä.

Tai sitten ei huuda kumpaakaan, mikä on todennäköisempää.

 

Se, kuka omistaa asunnon, ei kyllä saisikaan olla peruste lähivanhemmuudelle. Lähivanhemmuus pitäisi ratkaista vanhemmuuden, ei omaisuuden perusteella. Sitä paitsi taidat olla väärässä - kyllä nykyisin yleensä asunto on molempien nimissä (ellei ole kyse siitä, että asunto on ollut toisen jo ennen suhteen aloittamista - tosin jos naimisissa ollaan, silloinhan se on käytännössä yhteinen, ellei avioehtoa ole). Sulla on ehkä vähän vanhanaikainen käsitys joistain asioista.

Ehkä yleistän liikaakin, omassa suvussani on tätini juuri eroamassa ja haluaisi viedä kaksi tytärtä mukanaan. Talo on isän, ja äiti yrittääkin saada asuntoa nopeasti. Taitaa muuttaa mieltään, kun ei se niin helppoa ole.

Mutta ihan hyvä että olet samaa mieltä tästä vuoroasumisesta.

 

[QUOTE="Tomi";30814434]Se, että synnyttää lapsen ei tarkoita että omistaa lapsen. Lapsi kuuluu yhtäläisesti molemmille vanhemmille. Ei nainen pysty sitä lasta luomaan itsekseen. Miehen siemeniä siihen tarvitaan. Se on yhteistyötä.

Työelämän otin puheenaiheeksi koska naiset ovat aina vaatineet yhtäläisiä oikeuksia palkkauksessa, vaikka miehet ovat keskimäärin tehokkaampia, varsinkin fyysisissä töissä. Tämäkin on biologinen fakta, mutta se ei ole feministejä estänyt vaatimasta tasa-arvoa.[/QUOTE]

Kyllä se vaan sitä tarkoittaa, hyvä Tomi.

Muutenhan kuka tahansa mies voisi synnytyslaitokselta käydä noukkimassa vauvoja, ja tokaista vaan että "minä panin sitä naista".
Onneksi näissä asioissa nyt kuitenkin toistaiseksi toimitaan, kuten kuuluukin. Järjellisesti ja vastuullisesti.

 

Haittaisi hyvinkin paljon, koska olen äiti ja vieläpä erittäin rakastettu ja rakastavainen sellainen.
Isien oikeudet on taas sellasta tyypillistä miehistä ahneutta. Ei ajatella kuin omaa napaa. Lasten oikeudet on aina kaikkein tärkeimmät, ja lapsella pitää olla oikeus asua siellä missä äiti on, lapsen itsensä vuoksi. Äiti ajattelee aina ensin lasta, miehet ajattelevat aina ensin itseään.

Olet näköjään pelkkä säälittävä trolli, jonka kanssa ei jaksa enää edes keskustella.

 

Tai sitten ei huuda kumpaakaan, mikä on todennäköisempää.

Yleensä huudetaan äitiä. Ehkä sulla on psykopaattiäiti. Useimmilla ei.

 

[QUOTE="Minttu";30814429]Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa mallia, miten jatketaan eron jälkeen. Itsellä ei mitenkään onnistuis viikko ja viikko, kun isä muuttelee paikkakuntaa melko usein.... Kaverilla se taas onnistuu, kun lapsen isä muutti saman kadun varrelle. Sitten on näitä, joiden ero johtuu esim. päihdeongelmasta. Ei silloin voi jakaa vastuuta, kun hädin tuskin toinen kykenee pitämään itsestään huolta, kun vihdoin se "hoivaaja" ottaa ja llähtee lasten kanssa. Ja niin edespäin. Jokainen tapaus on uniikki ja jokaiseen tapaukseen pitää luoda sen osapuolille mahdollisimman jouheva toiminta.[/QUOTE]

Ihan totta, ihmiset on erilaisia. Suomeen pitäisi saada kumminkin tämmöinen yleinen Ruotsin malli, jossa suurin osa erolapsista viettää tasavertaisesti aikaa molempien vanhempien kanssa. Sellaiset tapaukset, joissa toinen vanhempi ei välitä ja lähtee pois, tai on vaarallinen, olisivat niitä poikkeustapauksia.

 

[QUOTE="Tomi";30814450]Olet näköjään pelkkä säälittävä trolli, jonka kanssa ei jaksa enää edes keskustella.[/QUOTE]

Jos niin haluat ajatella, minusta nuo sun "isän oikeutesi" tässä todistaa, kenen napa sulle on se tärkein napa. Se i varmaan sinusta ole ollenkaan säälittävää.

 

Olen tässä samaa mieltä. Ymmärrän jos puoliso pettää tai hakkaa, mutta ärsyttää tuommoset jotka haluaa vaan lähteä taas bilettämään ja panemaan muita. Ihmiset haluaa sen söpön vauvan, mutta eivät jaksa asua saman ihmisen kanssa vuosikymmeniä. Lapsi kärsii erosta ja etävanhempi kärsii.

Pitääkö tällaisia ääripäitä kuten bilettäminen ja hakkaaminen etsiä? Kaikkiin eroihin on vähän eri syyt. Aika yleistä on varmaan se, ettei yhteiselo enää toimi. Sitä toki edeltää varmaan se, että rakkaus ja halu toista kohtaan loppuu, mutta kun toinen on muuttunut rakkaasta puolisosta joksikin muuksi, niin silloin ei tulla enää samalla lailla toimeen kuin aiemmin. Ei ole kyse siitä, etteikö "jaksaisi asua saman ihmisen kanssa".

Mutta jos joku haluaisikin lähteä panemaan muita, niin miksi se olisi huonompi syy kuin pettäminen? Yhtä lailla voisi sanoa, että miksei pettämisestä voisi vaan päästä yli. Voisihan sen muita haluavan puoliso suostua avoimeen suhteeseen - mutta jos ei suostu, niin miksi vain eroa haluavan tahto nähdään huonona?

Ulkopuoliset tuskin yleensä tietävät kaikkia eron syitä. Ja yleensä ei kai ole mitään yhtä selkeää syytä, jotain yhtä tapahtumaa tai yhtä asiaa, vaan kyse on kokonaisuudeta, joka ei enää toimi. Ja yleensä ei edes erota mitenkään helposti. Jos lapsia on, niin aika paljonhan sitä yritetään lasten takia pysyä yhdessä. Joskus se toimiikin, ainakin jonkin aikaa. Mutta joskus ei - ja joskus se voi olla se kaikkein huonoin vaihtoehto.

 

Yleensä huudetaan äitiä. Ehkä sulla on psykopaattiäiti. Useimmilla ei.

Ei mulla ole psykopaattiäitiä. Mutta huutaisin varmaan vaan "apua". Loogista myös, että huudetaan Jumalaa - jos uskoo, sillä Jumalanhan voisi kuvitella voivan oikeasti auttaa (itse tosin en kuulu tähän porukkaan enkä tunnusta mitään uskontoa) - tai vaikka omaa puolisoa, joka on varmaan aikuisille läheisempi.

 

Tuollanen viikko/viikko-systeemi on typerintä mitä on voitu keksiä.
Lapsi ei ole mikään omena jonka voi laittaa puoliksi. Kyllä se ansaitsee kodin siinä missä kaikki muutkin, eikä mitään matkalaukkuelämää.
Ällöttää että tollasesta on tehty muotijuttu, aivan kuin se olis lapselle jotenkin hyvä asia.

Varmasti tuokin saattaa olla lapsikohtaista miten tuohon sopeutuu, ikä saattaa vaikuttaa yms.
Itse tiedän kaksi "vuoroviikkoperhettä" ja kaikki menee hienosti ja lapset tykkäävät eivätkä koe sitä huonoksi tai raskaaksi.

 

Jommalle kummallehan lapsien on jäätävä asumaan. Olisiko monesta isästä esim lähivanhemmaksi? Tai miksi ne aina automaattisesti jää yleensä äidille vaikka ei olisi mitään huoltajuusriitoja tms? Monesti mies näkee lapsiaan sen joka toinen vkl tai harvemminkin tai ei jopa yhtään. Toki tällaisia voi äideissäkin olla.
Erotaan puolisosta että lapsista.

Elatusmaksut nyt vaan on olemassa. Vuoroviikkoja kaikki ei halua tai se ei ole muuten hyvä vaihtoehto. Tai käytännössä mahdollistakaan. Ja niissäkin saattaa silti olla elatusamaksuja.

Se, onko isästä tai äidistä lähivanhemmaksi, riippuu ihan tilanteesta. Ei pidä ajatella että sukupuoli tekee toisesta vanhemmasta jotenkin paremman tai huonomman.

 

Joku oli jo rekisteröinyt "aaaaa":n.

 

Home > Perheet, Yhteiskunta ja politiikka > Erotilanteissa vuoroviikko olisi lasten kannalta

Olisiko perhelakeja muutettava, niin että äitien suojelemisesta siirryttäisiin lasten etujen ajamiseen. Erotilanteissa isät ja lapset jäävät helposti syrjään ajettaessa äidin etuja, suojellaan äitimyyttiä viimeiseen asti.

Lasten kannalta kaikkein paras tilanne on jos vanhemmat eivät eroaisi, vaan perhe eläisi kokonaisena perheenä, mutta aina niin ei tapahdu. Erotilanteissa lasten asumista ja huoltajuutta ei pitäisi koskaan käsitellä silloin kun välit ovat vielä tulehtuneet ja riitaisat, vaan lopullinen ratkaisu pitäisi tehdä myöhemmin, vaikka vasta vuoden päästä.

Nykykäytäntö suosii lasten asumista lähivanhemman luona ja vähäisiä tapaamisia etävanhemmalle, pari viikonloppua kuukaudessa. Nykyinen oikeuskäytäntö ja tukisäännökset palvelevat tälläista tilannetta. Mutta pitäisikö käytäntöä ja säännnöksiä muuttaa enemmän lasten etua ajatellen. Toisella vanhemmalla on nykykäytännössä mahdollisuus vieraannuttaa lapset toisesta vanhemmasta.

Lasten kannalta vuoroviikkojärjestelmä olisi kaikkein paras, lapsilla säilyisi läheiset välit molempiin vanhempiin. Tämä voisi olla lähtökohta erotilanteissa, niin kauan kuin asiasta ei ole päästy sopimukseen, vuoroviikkoasuminen olisi voimassa. Vanhemmat voivat itse sopia vapaaehtoisesti muunlaisesta järjestelmästä.

Lapsilisät voidaan jakaa joko puoliksi tai vanhempien taloudellisin tilanteen mukaan sovitellusti. Kela huomioisi lapset molempien vanhempien asumiskuluissa, mikäli mmahdollisuus asumistukeen on olemassa. Lasten elatuskulut jaetaan vanhempien elatuskyvyn mukaan, mutta raha jaettaisiin luonapitopäivien mukaan molemmille vanhemmille.

Näin lasten suhde molempiin vanhempiin säilyy läheisenä ja aktiivisena, myös molemmilla vanhemmilla on taloudellisesti mahdollista huolehtia lapsista ja molemmat vanhemmat päääsevät myös vaikuttamaan lasten hankintoihin ja harrastuksiin. Lastenhoitaminen ei myöskään kävisi liian rankaksi kummallekaan vanhemmalle, joka palvelisi myös lapsen etua.

"Ruotsin malli käyttöön Suomessakin, lähtökohtana siellä erotilanteissa on lapsen vuoroviikkoasuminen. Siellä täytyy löytyä hyvät perusteet mikäli vuoroviikkoasuminen ei käy. Tähän malliin aletaan täällä Suomesakin onneksi pikkuhiljaa lämpiämään. Vanhemmat eroavat toisistaan, lapsen ei tarvitse erota kummastakaan vanhemmastaan. Huoltokiusaaminen ja vieraannuttaminen vähentyisi taatusti Suomessa."

 

jokkaisella ois hyvä olla rakastava isä, mutta ei se voi äitiä korvata millokaan.
Ilman issää lapsi kyl voi kasvaa ihan normaaliksi, mutta äidittömistä lapsista harvoin kasvaa ehjiä hyvin voivia aikusia. tää on mun näkemys. turha tämmösistä on tapella kun on jokkainen perhe ja ero omanlaisesa. joskus voi isän luona olla lapselle parempi kotio jos äiti on vaikka alkkis tai sairas.