Tekisitkö itsemurhan tässä tapauksessa?

  • Viestiketjun aloittaja rajalliset voimavarat.
  • Ensimmäinen viesti
mene
Nyt pistä silmät kiinni ja hengitä syvään. Usko pois jos sanon, että asioilla on tapana järjestyä! Soita sinne mielenterveystoimistoon ja sano, että menneisyytesi määrää elämänhsllintaa ja mielenrauhaa siinä määrin, että et kykene olemaan ja elämään. Sä et tule saamaan rauhaa Ennenkuin hyväksyy menneisyytesi kaikilta osin ja lopetat pelkäämisen. Uudet ihmissuhteet eivät tule toimimaan tämän takia. Ole niin ystävällinen, että hyväksyt neuvon. Tämä asia tulee muuten turmelemaan pysyvästi sun elämän ja asenteen.
 
Mä kuulin joskus kolmen tuttuni matkanneen samaan ulkomaan kohteeseen samoihin aikoihin, toisistaan tietämättä.
Ihmiset reissaa nykyään paljon. Ja sun ap:n pitäisi -vaikka se on varmasti tuskallista-ymmärtää, että ei ole varmasti viimeinen kerta kun törmäät entisiin tuttuihin. Sä tulet törmäämään heihin jatkossakin, ihan tavallisista syistä.
Maailma on pienentynyt. Matkustelun lisäksi ihmiset joutuvat paljon muuttamaan työn perässä, just kuulin eräästä mieheni ystävästä joka pitkäaikaistyöttömänä joutui ottamaan reissutyön joka vie häntä häntä suunnilleen Hangosta Utsjoelle.

Mutta se sun piiloutuminen ei ole ratkaisu. Ratkaisu on tulla ulos ja näkyviin. Puhua rauhallisesti sitten kun sen aika on, että "mua on kiusattu rankasti, annettiin huoran leima ja se on sitonut mun elämää jne."
Usko pois, monet ihmiset on kuulleet vastaavia tositarinoita, ne eivät edes hätkähdä kun kerrot niille.

Kuten joku sanoi, tärkeintä on se mitä olet NYT. Mihin pyrit, miten käyttäydyt, miten kohtelet muita.
 
Viimeksi muokattu:
......
En todellakaan edes miettisi itsemurhaa tuollaisten asioiden vuoksi.
Ihmiset mokailee. Monia kiusataan jne. Mutta on hyvin turhamaista moisten juttujen vuoksi miettiä elämänsä päättämistä. Sori.
Jos olisin pitkäaikaissairas, jolla ei enää mahdollisuuksia työntekoon, ulkonäkö olisi sairauden vuoksi lopullisesti vain heikompaan menossa (kuihtuu, hiukset poissa ym) ja näin parempaan elämään kaikinpuolin ikinä enää vois tähdätä niin asiat olisivat toisin. Päivittäiset kivut riesana myös. Eräs tuttavani miettii vakavissaan elämänsä päättämistä ja noista em.syistä kyllä katson sen olevan harkinnan arvoistakin..

Mutta jos ihminen on suht ok, terve jne ja voi vaikuttaa omilla teoillaan elämänsä suuntaa niin pois mokomat höpöajatukset itsensä listimisestä! Et voi vaikuttaa muiden mielipiteisiin mutta voi vaikuttaa kaikkeen muuhun elämässäsi, tahdonvoimaa siihen vain tarvitaan. :)
 
gfdhfd
Olen ollut vähän samassa tilanteessa eikä itsemurha ole ollut kaukana.

Yläasteestasi alkaa olla jo vuosia aikaa, 4-5? Voisko sulla toimia sama kuin mulla, eli harjottelin etukäteen muutaman vastapuolta vähän kyseenalaistavan, aseistariisuvan repliikin ja asenteen siltä varalta että menneisyys tongittaisiin esiin. Esimerkiksi "niin, tämähän tapahtui joskus yläasteella/teininä/13-vuotiaana *hymy*", tai "niin, viisi vuotta sitten".

Minua helpotti ne muutama valmiiksi mietitty heikko kulissirepliikki ja lievensi 24/7 stressiä ihan vähän niin, että kykenin vähän saamaan tilaa ja rauhaa elämääni, kun oli edes joku heikko puolutautumisne mahdollisuus. Sitten se tila kasvoi myöhemmin.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
rajalliset voimavarat.
No, enköhän mä ole nyt saanut vastauksia tarpeeksi. Kun yli 100 kpl. Toivossa on hyvä elää ja toivotaan nyt, että minun elämässä ei tapahtuisi enää tuollasta suurempaa pahaa.. Kuten kiusaamista, leimautumista ja sairastumista. Pienet vastoinkäymiset sallitaan, kuten riidat ihmissuhteissa jotka saadaan sitten sovittua tai ei ja erot. Mutta muuten mulla on jo pienen elämäni aikana ollut kaikkea epänormaalia paskaa seiniin pyyhkivästä äidistä, rajuun kiusaamiseen ja seksuaalisesti huonolla tavalla leimaamiseen, ilman loppujen lopuksi pätevää syytä, et kyllä se sotkee kivasti naisen päänuppia! Olikohan se kerran Puma Moore joka sanoi yhdessä haastattelussa että esim. Pornotähden ja stripparin työtä ei pysty tekemään jos ei ole oma psyyke kunnossa ja etenkin vahva psyyke! Arvatkaa miksi? Koska ihmisen leimaamista sillä alalla on niin jumalattomasti ja se leima on just se että sie oot ns. Huora tai lutka jos teet tuota työtä..... "Kivaa". Ja miksi Kirsikka Kelloniemi kuoli, puhuttiin juurikin itsemurhasta ja siitä miten seksiala ja naisen leimautuminen, tuhoaa ihmisen mielenterveyttä ja pahasti... En ihmettele! Ja mulle lätkästiin jo ala-ikäsenä samanlaisen huonon naisen leima ohtaan ja ruvettiin kans kohtelemaan halpana, vaikka mä en ole ikinä mitään pornoa tehnyt tai stripannut, mutta kaikkea muuta pientä mahdollista... Ja minun mielestä siinäkään ei ole mitään väärää jos ihminen tekee pornoa tai strippaa, jokainen tekee sitä mistä tykkää! Porno esim auttaa itsetyydytyksessä ja sitä kahtoo niin miehet että naiset kiihottuakseen ja strippaaminen on taas seksitanssia ja tarjoaa silmänruokaa ja illanviihdykettä klubeissa/baareissa niin miehille että naisille kun on molempia sukupuolia myös strippareina ja jos ihminen on oikeasti huora, eli ottaa maksun seksistä, tämmönen prostitoitu voi auttaa esim jotain 'reppanaa' kokeilemaan seksiä, pääsemään neitsyydestä/poikuudesta eroon, opettaa rakastelemaan jos jännitys tavisten kanssa on siihen liian suuri tai harrastaa seksiä jonkun vammautuneen ihmisen kanssa jolla ei oo aktiivisesti muuten hyvä seksielämä. Näistäkin ammateista on joillekin ihmisille lohtua ja joku tuota työtä voisi haluta tehdäkin ilman jos ei leimattaisi! Ja aina yleensä se joka leimataan, on nainen. Ei koskaan mies.

Ja yhden illan jutuissa on monesti sama juttu, nainen ei sais vieläkään harrastaa seksiä vapaasti. Vaan jos on paljon yhden illan juttuja, joskus nuoruudessa tehny typeriä virheitä iskiessään varattua poikaa/miestä. Se nainen on monien silmissä lutka tai huora!. Vihaan tätä maailmaa, niin paljon ja ihmisiä ja ihmisyyttä, että senkin takia minä monesti tahdon täältä pois... Mutta en tiedä puhuuko sillon enemmän minä ite vai mun diagnosoitu keskivaikea masennus.

Ja se joka edes kehtasi! Väittää minusta niin törkeitä, että en vieläkään ota vastuuta mistään niin hei: mä olen muuttanut kauas pois, käynyt psykiatrisessa hoidossa niin kun lupasin heti hakeutua kun pääsen vaan himasta pois ja siltä paikkakunnalta ja niistä pahaa oloa tuottavista ihmisistä eroon, jotta ammattiauttajalla käynti tuottaa tulosta ja pystyy jättää kans tiettyjä asioita taakse, sillä jos olisin edelleen kiusattuna ja siellä niiden huonojen ihmisten keskellä niin psykologilla käynnistä ja lääkkeiden syömisestä olisi vain sitä apua, että kestän sitä tilannetta, mutta ei se nyt jumalauta auta niitä ongelmia jättämään taakseen jos ne edelleen pyörii aktiivisesti pään päällä esimerkiksi tuo kiusaaminen ja huono maine muiden ihmisten toimesta!!!!! Ja opiskelemaankin olen nykyisin mennyt ja aika vaativalla koulutusmuodolla kuin oppisopimus, kun siinä tehdään molempia töitä että koulua ja koulunkäynnillä on oma vastuu, kotitehtävät hoidetaan vielä töiden jälkeen... Mutta saampahan palkkaa jne. Ja itse olen pyytänyt anteeksi niiltä ihmisiltä, joilta olen vielä jollakin tavalla pystynyt ja keitä olen joskus mielestäni loukannut. Mitä voisin siis enää tehdä?

Yritän olla hyvä ihminen ja toimia parhain tavoin tulevaisuuteni eteen ja niillä verukkeilla toivoa/vaatia jo elämältä, jumalalta, jeesukselta, miltä tahansa - vapautusta menneisyydestäni.

Mä en ole mikään Johanna Tukiainen, siinä ollaan samanlaisia että me ollaan mielettömästi saatu ihmisten herjaa niskaan ja Johannalla nyt on ollu enemmän syytä kun se on ollu aikuinen ihminen sillon kun on mokaillu ja käyny väkivaltasesti ihmisten kimppuun, mitä minä en ole vielä koskaan tehnyt mutta saatan kyllä kohta tehdä niin, jos sekoan päästäni lopullisesti muiden ihmisten ilkeyden takia... Kuten sanoin, kenenkään pää ei voi kestää kaikkea. Mutta se mikä on mun ero ja tämän tuksuttimen joka kulkee menkkatahrat mekoissa, niin esimerkiksi se, että mä olen pyrkinyt parantamaan elämääni ja lähtenyt muualle!!!!! Kun hän taas ei ole pyrkinyt tekemään mitään kunnollista elämänsä eteen ja voi edelleen huonosti, rypee siinä paska julkisuudessa ja ihmettelee miks ihmiset haukkuu häntä !

Nii kai mä nyt jo sitten ansaitsisin pilkkaamattoman ja hyvän elämän tuksun sijaan, kun oon tehnytkin niitä muutoksia?

Juu, enkä todellakaan tiedä mikä on mun kohtalo. Välillä vaikuttaa ihan vitun sekavalta ja olen mielestäni oppinut aika monestakin läksystä ja aikuistunut, joten yritän vakaasti uskoa siihen että se kohtalo on hyvä...

Minkä minä kuiteskaan mahdan jos elämä päättää silti sitkeästi vetää mua alaspäin ja tarjoaa jostain syystä epäonnea aina !? Mistä se voisi johtua? Kaikki alkaa tuntua jo niin epätodelliselta..

Niin ja onneksi ihminen taas saa töitä mistä saa. Jne. Se voi myös olla mun pelastus. <3

Ja kyllähän mullakin ihosairaus on ja hiuksia lähtee päästä kiitos kiusaamisesta aiheutuneen stressin... Ja tumman siniset silmänaluset/nurkat kun ei saa läheskään aina nukuttua ja näkee painajaisia ja aina niissä unissa on ihmisiä mun menneisyydestä ! Vaikka en päivisin ajattelisi heitä ollenkaan. Outoa. Mutta ulkonäkö on siis muuttunut rumemmaksi, kun ei saa kunnolla nukuttua...

Voisko joku ihminen saada vielä nautintoa tälläisestä mun kitumisesta. Loppu on ehkä lähellä tai sitten se ei ole, mut joskus oon saanu kans vaistonomasia tuntemuksia et tuun kuolemaan nuorena ja ehkä nää kiusaajatkin on vasta sit tyytyväisiä kun mä oon kuollut. Amanda Toddhan kiusattiin esimerkiksi järjestelmällisesti kuolemaan ja jengi alko vasta sen jälkeen kuuntelemaan itseään, että mitä tulikaan tehtyä. Mut liian myöhästä se enää siinä vaiheessa itkeä on ja surra tekojaan, katua, kun ihmistä ei saa takasin! Vitun tyhmät ihmiset ja vitun tyhmä maailma. Näiden asioiden takia mä just vihaankin, täällä elämistä. Miten ihmiset voi olla niin sokeita ja tyhmiä et ne elää kuin jossain kuplassa ja sitten vasta kun jotain tapahtuu kunnolla niin joku nuppineulalla puhkasee sen kuplan ja nää ihmiset tippuu takasin maanpinnalle ja karuun todellisuuteen, mitä tulikaan tehtyä !? .
 
rajalliset voimavarat.
Olen ollut vähän samassa tilanteessa eikä itsemurha ole ollut kaukana.

Yläasteestasi alkaa olla jo vuosia aikaa, 4-5? Voisko sulla toimia sama kuin mulla, eli harjottelin etukäteen muutaman vastapuolta vähän kyseenalaistavan, aseistariisuvan repliikin ja asenteen siltä varalta että menneisyys tongittaisiin esiin. Esimerkiksi "niin, tämähän tapahtui joskus yläasteella/teininä/13-vuotiaana *hymy*", tai "niin, viisi vuotta sitten".

Minua helpotti ne muutama valmiiksi mietitty heikko kulissirepliikki ja lievensi 24/7 stressiä ihan vähän niin, että kykenin vähän saamaan tilaa ja rauhaa elämääni, kun oli edes joku heikko puolutautumisne mahdollisuus. Sitten se tila kasvoi myöhemmin.
No miten se kasvoi myöhemmin? Ja tiedän kyllä, että olisin aikonut sanoa jo noin, ilman että sinun tarvii sitä erikseen kertoa minulle. Kiitos nyt kuitenkin. Mut ihminen jolla on vähääkään hoksottimia päässä, tajuaa kyllä sanoa noin. Jos tarvitsisi.

Mut tiedätkö kans mikä hätkähdytti mua, kuten selailin fb:stä heidän kuvia, niin ne näyttää vieläkin ihan samoilta kun ylä-asteella! Nää henkilöt. Ja tuskin minäkään oon kauheasti sitten 4-5v muuttunut, joten mut on myös helppo tunnistaa törmätessään samaksi ihmiseksi...

Joten jos ihminen ei oo kauheasti ulkonäöltäänkään muuttunut, niin voidaanko me luonteeltakaan ja ajatusmaailmoilta olla vielä kauhean erilaisia...

Mut ykshän hyvä puoli täs hommassa on, jos se yks nyt tuli pilaamaan mun elämää! Empähän kerkeä saamaan ainakaan miestä tai lasta koskaan, tuottamaan tuskaa kun äiti on tällänen huora/lutka ja flippaa heti päästään kun menneisyyden ihminen tulee sen nykyseen elämään mussuttamaan jotain ja mustamaalaamaan tätä, kääntää ihmisiä tätä vastaan, ei tarvii huonona äitinä hylätä penskaa isälleen joka ois tossa tapauksessa parempi vanhempi kuin tää huora-äiti! Ja lähtee ite uudelle menneisyyden pakomatkalle. :heart: ja joku varmaan sais nautintoa tästäkin, et tekis mulle noin. Onhan noita sairaita ja muuten vaan hyvin ilkeämielisiäkin paljon.
 
"Lux"
Vähän sama homma. Mä sain lukion alussa aivan järjettömän jakishuoran maineen, kun eräs varattu kundi oli kotibileissä kännipäissään tullut huudelleeksi ihmisille, että mä olen pantava ja jos pitäisi valita niin pettäisi kyllä tyttöystäväänsä kanssani. Itsehän olin siis paikalla silloisen poikaystäväni kanssa enkä tiedosta tavanneeni kyseistä äijää koko bileiden aikana, mutta hänen tyttöystävänsä sitten otti asiakseen pilata elämäni koska ilmeisesti "havittelin muiden miehiä".. Ja tää meininkihän sitten eskaloitui aivan käsittämättömäksi paskamyrskyksi, jonka myötä silloinen poikaystäväkin jätti mut.

No, mun elämähän lähti tässä sitten syöksykierteessä alaspäin, sairastuin vaikeaan masennukseen, kaveriporukka vaihtui ja mukaan tulivat itsetuhoisuus ja huumeet. Jätin koko lukion kesken, olin aivan totaalisesti tuuliajolla pari vuotta. Tässä ajassa menetin nekin pari lapsuudenystävääni, jotka olivat jaksaneet katsella mun angstista naamaa ja olla tukena tähän asti. Yksinkertaisesti vaan karkotin nuo ystävät elämästäni omilla valinnoillani, ymmärrän täysin että lähtivät.

Mut sai pysähtymään itsemurhayritys, jonka päätteeksi mut iskettiin suljetulle psykiatriselle osastolle, sain lääkityksen ja hoitoa masennukseeni, jutteluseuraa ym.. Asiat paranivat vähän kerrallaan. Pikkuhiljaa sain elämän kasaan, kovalla työllä.

No, sain olla rauhassa hetken, ryhdyin tapailemaan erästä tosi mukavaa poikaa ym.. Mutta eipä kestänyt hirveen kauaa, kun paljastui että tällä pojalla oli yhteisiä kavereita mun vanhojen tuttujen kanssa ja hän sai sitten tottakai kuulla, miten olen järkyttävä huora joka varastaa muiden poikaystävät ja antaa kaikelle mikä tielle sattuu, käytän huumeita ja sekoilen, ja kaiken kukkuraksi vielä olen mielipuoli ja ollut ihan suljetulla osastollakin.

Samat vanhat jutut meinas lähteä puskemaan päälle, mutta lopulta päätin vaan ottaa "mitä vitun väliä"-asenteen. Toisinaan noista jutuista kuulee vieläkin, mutta yleensä noi ihmiset saa hiljennettyä ihan vaan jollain "Kiinnostaako mun monta vuotta vanhat jutut sua oikeesti noin paljon? Aika surullista, pitäisköhän sun hankkia jotain sisältöä elämääs"-kommenteilla. Mun mielestä nimittäin on ihan oikeesti aika säälittävää, jos jotain kiinnostaa vielä vuosienkin päästä se, minkälainen mä olin teininä. Kuten joku täällä jo sanoikin, niin ahdistusta voi helpottaa huomattavasti se, että on jotain "comebackeja" suunniteltuna jo valmiiksi ja saa lyötyä pelleille luun kurkkuun heti alkuun.
 
No miten se kasvoi myöhemmin? Ja tiedän kyllä, että olisin aikonut sanoa jo noin, ilman että sinun tarvii sitä erikseen kertoa minulle. Kiitos nyt kuitenkin. Mut ihminen jolla on vähääkään hoksottimia päässä, tajuaa kyllä sanoa noin. Jos tarvitsisi.

Mut tiedätkö kans mikä hätkähdytti mua, kuten selailin fb:stä heidän kuvia, niin ne näyttää vieläkin ihan samoilta kun ylä-asteella! Nää henkilöt. Ja tuskin minäkään oon kauheasti sitten 4-5v muuttunut, joten mut on myös helppo tunnistaa törmätessään samaksi ihmiseksi...

Joten jos ihminen ei oo kauheasti ulkonäöltäänkään muuttunut, niin voidaanko me luonteeltakaan ja ajatusmaailmoilta olla vielä kauhean erilaisia...

Mut ykshän hyvä puoli täs hommassa on, jos se yks nyt tuli pilaamaan mun elämää! Empähän kerkeä saamaan ainakaan miestä tai lasta koskaan, tuottamaan tuskaa kun äiti on tällänen huora/lutka ja flippaa heti päästään kun menneisyyden ihminen tulee sen nykyseen elämään mussuttamaan jotain ja mustamaalaamaan tätä, kääntää ihmisiä tätä vastaan, ei tarvii huonona äitinä hylätä penskaa isälleen joka ois tossa tapauksessa parempi vanhempi kuin tää huora-äiti! Ja lähtee ite uudelle menneisyyden pakomatkalle. :heart: ja joku varmaan sais nautintoa tästäkin, et tekis mulle noin. Onhan noita sairaita ja muuten vaan hyvin ilkeämielisiäkin paljon.
Näiden lauseiden takia epäilen sua jo provoksi, mutta oletetaan ettet ole sitä.
Mut sanon kuitenkin: eihän nuorena 4-5 vuotta tee ulkonäössä mitään, mutta psyykkisessä kehityksessä kylläkin. Sanotaan että 15- ja 25-vuotiaalla on iso ero kypsyydessä.
Toisaalta on sit heitäkin, jotka jää loppuiäkseen yläasteikäisen tasolle jankkaamaan eri asioista ja katsomaan maailmaa vain omien rillien läpi, ehkä exäsi ja jotkut kiusaajat ovat sellaisia, mutta heidänlaistensa kanssa ei sun kannata ollakaan.

Ja oikeasti. Sun pitää ensin parannella vuosien ajan itseäsi, ennen kuin harkitset lasta. Silloin kun lapsia tekee, pitää jokaisen naisen päänupin kestää väsymystä, parisuhderiitoja, yksinäisyyttä (vaikka mies olisi vierellä ja ystäviä), lapsen kiukuttelua, arjen hallintaa.
Mä en sano ettetkö joskus tulevaisuudessa olisi vahva ja hyvä äiti. Mutta nyt sulla on oman toipumisen aika.
 
Viimeksi muokattu:
"..."
Mut ykshän hyvä puoli täs hommassa on, jos se yks nyt tuli pilaamaan mun elämää! Empähän kerkeä saamaan ainakaan miestä tai lasta koskaan, tuottamaan tuskaa kun äiti on tällänen huora/lutka ja flippaa heti päästään kun menneisyyden ihminen tulee sen nykyseen elämään mussuttamaan jotain ja mustamaalaamaan tätä, kääntää ihmisiä tätä vastaan, ei tarvii huonona äitinä hylätä penskaa isälleen joka ois tossa tapauksessa parempi vanhempi kuin tää huora-äiti! Ja lähtee ite uudelle menneisyyden pakomatkalle. :heart: ja joku varmaan sais nautintoa tästäkin, et tekis mulle noin. Onhan noita sairaita ja muuten vaan hyvin ilkeämielisiäkin paljon.
Anteeks vaan, mutta ei sulle kukaan "noin tekisi". Tuo käytös olisi ihan sun omaa, sun oma valinta ja oma päätös. Ihmiset voi olla ilkeitä ja kohdella sua huonosti, mutta se ei millään tavalla oikeuta sua kohtelemaan muita (etenkään asian tiimoilta täysin viattomia) ihmisiä huonosti.

Se olisi ihan puhtaasti sun oma vika, sun omalla vastuulla. Älä vieritä syitä muille ja lopeta nyt ihmeessä toi itsesäälissä kieriskely.

Pikku vinkki; Muita ihmisiä kiinnostaa sun menneisyys tasan niin kauan, kuin se kiinnostaa sua. Siinä vaiheessa, kun ne ei enää saa susta haluamaansa reaktiota ulos noita vanhoja juttuja esiin kaivelemalla, ne lopettaa ja keksii jotain muuta tekemistä.

Pakko kyllä yhtyä muutamaan tänne jo kommentoineeseen, vastailet kyllä aika törkeesti ihmisille jotka yrittää auttaa.
 
rajalliset voimavarat.
[QUOTE="...";30797951]Anteeks vaan, mutta ei sulle kukaan "noin tekisi". Tuo käytös olisi ihan sun omaa, sun oma valinta ja oma päätös. Ihmiset voi olla ilkeitä ja kohdella sua huonosti, mutta se ei millään tavalla oikeuta sua kohtelemaan muita (etenkään asian tiimoilta täysin viattomia) ihmisiä huonosti.

Se olisi ihan puhtaasti sun oma vika, sun omalla vastuulla. Älä vieritä syitä muille ja lopeta nyt ihmeessä toi itsesäälissä kieriskely.

Pikku vinkki; Muita ihmisiä kiinnostaa sun menneisyys tasan niin kauan, kuin se kiinnostaa sua. Siinä vaiheessa, kun ne ei enää saa susta haluamaansa reaktiota ulos noita vanhoja juttuja esiin kaivelemalla, ne lopettaa ja keksii jotain muuta tekemistä.

Pakko kyllä yhtyä muutamaan tänne jo kommentoineeseen, vastailet kyllä aika törkeesti ihmisille jotka yrittää auttaa.[/QUOTE]

Se on vain niin raskasta.
 
"milja"
Miksi ihmeessä lapsen tekisit!?!?!? ai rupeaisit harrastamaan yhden yön juttuja eri miesten kanssa ja valehtelet niille käyttäväsi ehkäisyä.. Joo "hienoa".
No kerroppa mitä minun pitäis sit tehdä!?

JA MINUA ÄLÄ ENÄÄ PELKURIKS SANO !

................................................................................................................................... ! HALOO SAATANA.
Siis tajusitko sä ollenkaan mitä mä oon kirjottanut??

... TAJUATKO VITTU !
No luetteleppa sit niitä muita asioita?
Siis ..... SELVENNÄHÄN NYT MULLE VIELÄ ETTÄ MITENKÄ MULLA EI OLE VARAA ALKAA " ARVOSTELEMAAN " !? *ymmällään* :O
Ei onnistu enää tuollanen. En minä tiiä mitä teidän ihmisten päässä liikkuu, jotka luulette, että kaikkee paskaa voi kestää noin vaan koko elämän ...
Mitähän se tujumpi hoito mahtaisi sitten olla !?
Todellakin olet sekopää ja sen kanssa huomaa...
Mene sinä nyt jo vittuun siitä. :D sulla ei oo näköjään käsitystä tosi elämänasioista.

Niin vieläkö sinä LEHMÄ tulet mulle pokkana sanomaan, että mitään en oo kestäny ja psyykeen pitäis olla ihan kunnossa? Suosittelen sulle peiliin päin katsomista. Olet itse henkisesti kanssa todella epävakaa ja pahoinvoiva kun noin kilahdit!
No mä olen sitä mieltä että mun kiusaajilla ei ole kyllä oikeutta muuttaa mun kanssa samalle paikkakunnalle
Eli et siis tajunnu. :) sönkkäät vaan tuota samaa, kuinka minun pitäis jatkaa kestää sitä kiusaamispaskaa ja huoran maineita, vaan jollain ilveellä maailman tappiin saakka...
Silti, te ootte neuvonu mua aivan väärin aikasemmin.

Te ette ymmärrä ollenkaan mun tuskaa.
Räksytän ? :D ihan asiallisesti oon omasta mielestäni keskustellut ja joillekin on nyt ansainnut sanoa vähän rumasti, kun ovat itse sanoneet ensiksi mulle tosi rumasti..

Minä en täällä ketään kohtaan ole vittuilua aloittanut, sen voi tarkistaa vaikka kommenteista.

Ja mä olen avoimesti kirjottanut, just niin kun musta on tuntunut. Jos sekin on sinusta esimerkiksi lapsellista, niin sille en mahda sitten mitään. :)
Lue omia viestejäsi, ja mieti vähän sitä, miten itse käyttäydyt muita ihmisiä kohtaan. Sun asenne on todella hyökkäävä myös niitä kohtaan, jotka vain yrittävät auttaa. Lopeta nyt jo se muiden syyttely ja ota itse vastuu elämästäsi ja teoistasi. En suinkaan tällä tarkoita sitä, että menneisyytesi olisi omaa vikaasi, mutta se, minkälaisen tulevaisuuden itsellesi rakennat on. Apua saa jos hakee, muutoksia voi tehdä.

Jos et ole provo, niin tuossa ei auta muu kuin nostaa pää pystyyn ja tehdä valinta; annatko menneisyyden määritellä itsesi vai käännätkö uuden sivun elämässäsi? Hae apua, ryhdy rakentamaan uutta elämää.
 
"hanna"
No sillä on vaan hermot kireällä kun on ahdistunut. Ihan turha tuosta on ruoskia, ja osa noista "auttajista" ja neuvojista on kyllä saanu ihan ansaitsemaansa.

Mäkin ymmärrän minkälaisia tunteita aloittaja käy läpi. Ihmiset todella on äärettömän herkkäuskoisia ja menee mukaan kiusaamiseen ja mulla on ahdistuksia ja itsetuho-ajatauksia periaatteessa just samanlaisista asioista.

Aloittajan tilanteessa nyt tosin on se että tuo ahdistuspaniikkireaktio on oikeasti heränny hyvin pienestä asiasta. Aloittaja miettii ihan liikaa negatiivisia asioita ja ihmisiä (niin teen minäkin) ja tiedän ettei ole aina omassa valinnassa ajatuksenjuoksu kun traumaoireilu vie.
 
"milja"
[QUOTE="hanna";30798131]No sillä on vaan hermot kireällä kun on ahdistunut. Ihan turha tuosta on ruoskia, ja osa noista "auttajista" ja neuvojista on kyllä saanu ihan ansaitsemaansa.

Mäkin ymmärrän minkälaisia tunteita aloittaja käy läpi. Ihmiset todella on äärettömän herkkäuskoisia ja menee mukaan kiusaamiseen ja mulla on ahdistuksia ja itsetuho-ajatauksia periaatteessa just samanlaisista asioista.

Aloittajan tilanteessa nyt tosin on se että tuo ahdistuspaniikkireaktio on oikeasti heränny hyvin pienestä asiasta. Aloittaja miettii ihan liikaa negatiivisia asioita ja ihmisiä (niin teen minäkin) ja tiedän ettei ole aina omassa valinnassa ajatuksenjuoksu kun traumaoireilu vie.[/QUOTE]

Toki on varmasti hermot kireellä, ihan varmasti tekee mieli vain hyökätä kaikkia vastaan ja sanoa rumia sanoja ja purkaa oma paha olo muihin, mutta eihän se nyt mikään ratkaisu ole eikä kivaa todellakaan.

Aloittajalla tuntuu olevan ylipäänsä vähän tuollainen "syytän muita kaikesta ja vellon menneisyydessä"-asenne, josta luopumista kannattaa lienee harkita, mikäli toisenlainen tulevaisuus kiinnostaa.
 
"hanna"
No se menneisyydessä vellominen on nimenomaan sitä traumaoireilua, ei pysty ite valitsemaan että suhtautuu asioihin järkevästi ja rauhallisesti jne.

Aloittajalla on ongelmana myös se että haluaa paeta menneisyyttä. Se pitäisi hyväksyä, ei siitä pääse eroon. Miksi sanoa uusille ihmisille että on eläny koko ikänsä jossain muualla kuin on? Miksi valehdella menneistä? Jos kertois kiusaamiskokemuksesta ja siitä että on sellaisen takia muuttanut, vois saada uusilta ihmisiltä tukea ja myötätuntoa.
 
"hanna"
Mun arvioni aloittajan tilanteesta on että todennäköisesti se mies oli se exä. Sen sijaan se että kiusaaminen jatkuisi on aika epätodennäköistä - ja sen jatkumisen pelko on järjettömissä mittasuhteissa. Pitää myös ottaa huomioon se että on oikeasti mahdollista olla välittämättä haukkumisista ja mustamaalaamisista ja juoruiluista vaikka sellaista oliskin. Ei se helppoa ole päästä sellaiseen tilanteeseen mutta mahdollista, siihen vain tarvittaisiin muiden ihmisten tukea jota muuten saattaisi saada jos siirtyisi salailemisesta avoimuuteen ja rehellisyyteen.
 
rajalliset voimavarat.
[QUOTE="hanna";30798184]Mun arvioni aloittajan tilanteesta on että todennäköisesti se mies oli se exä. Sen sijaan se että kiusaaminen jatkuisi on aika epätodennäköistä - ja sen jatkumisen pelko on järjettömissä mittasuhteissa. Pitää myös ottaa huomioon se että on oikeasti mahdollista olla välittämättä haukkumisista ja mustamaalaamisista ja juoruiluista vaikka sellaista oliskin. Ei se helppoa ole päästä sellaiseen tilanteeseen mutta mahdollista, siihen vain tarvittaisiin muiden ihmisten tukea jota muuten saattaisi saada jos siirtyisi salailemisesta avoimuuteen ja rehellisyyteen.[/QUOTE]

ET OO TOSISSAS !?

Ette vittu oo tosissanne...

Noinko neuvositte jotain lastakin, jota kiusataan että kestä vaan!?

Mitä helvettiä teidän päässä liikkuu!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?!?


Nyt mä menen kyllä tästä hullujen huoneelta jo pois ja millähän perusteella sinä luulet sitten, että se on se mun exä?

Siis tajuatteko te, mitä te puhutte? ja musta tuntuu että te yritätte pakolla ajaa noita ajatuksia mun päähän että: KESTÄ!

Ja teidän mielestä mun pitäis alkaa tuntee aivan luonnonlakien vastaisesti. Siis kääntää negatiiviset asiat pakolla positiivisiksi ja että esim. kiusaaminen ei sais loukata, eikä huono maine ahdistaa! Siis ihminen joka on edes jollakin tapaa NORMAALI ja reagoi NORMAALISTI eriasioihin, niin kyllähän se nyt tuntee pakostikkin henkistä kipua jos ruvetaan haukkumaan ja tekemään eri tavalla kiusaa....................................................................................................................................

Ja sehän on päivän selvä asia, että tälläsellä jutulla, on vakavia seurauksia mielenterveyteen. Siis kun lasta tai nuorta kiusataan ja kyllä se aiheuttaa aikuiselle ihmisellekin henkistä vakavaa vammaa ja moni joutuu sen takia jopa työkyvyttömyyseläkkeelle...!

Kyllä ihmisellä on rajat. Eikä painovoimaa pysty kumoamaan ylösalaisin, ei ihmistä oo luotu turruttamaan tunteitaan ja tulemaan tunteettomaksi loukkauksia kohtaan ja tässä kun ei puhuta mistään pienistä loukkauksista, kyllä teitäkin varmasti satuttaa jos teitä on joskus ohimennen haukuttu tai tullu kumppanin tai ystävän kanssa riita, varmasti sattunu nii paljon että ihan itkettää... Niin miettikääpä sit tilannetta, missä ollaan henkisen väkivallan uhrina vuoskymmenet ja se ei sais vaikuttaa siihen ihmiseen. Ei tämä maailma toimi niin.

Ja minähän oon persoonana kanssa just sellanen kun oon ja oon äkkipikanen ja oon sanavalmis, pidän oman kantani asioissa jos se tuntuu ehdottoman oikeelta, muiden mielipiteistä huolimatta ja mä kyllä arvostan muiden mielipiteitä, jos kysyn niitä, mutta loppujen lopuksi jokainen meistä itse päättää oman elämänsä kohdalla että miten toimii missäkin asioissa ....! ja mä osaan olla myös mukava ja keskustelutaitonen, asiallinen, sen näkee esim. nyt tästä viestistä minkä mä kirjoitan... Enkä todellakaan pyöri itsesäälissä, kun olen useamman kerran nostanut elämässäni jo kytkintä.

Mutta minun mielipide ja EHDOTON sellainen, on seuraava: Kiusaaminen on aina väärin & se pitää saada loppumaan tavalla tai toisella, jos toisesta ihmisestä ei pidä siitä on myös parempi pysytellä mahdollisimman kaukana ja olla puuttumatta sen elämään (ei lähteä levittämään juoruja, sun muita paskaa...) ja ihmisellä on rajat, kukaan ei kestä loppuelämäänsä jatkuvaa henkistä tai fyysistä väkivaltaa, huonoa oloa tuottavista asioista pitää hankkiutua eroon. Ja ihminen joka ei kunnioita toisen ihmisen rajoja, tietää sisimmässään että on toista rääkännyt jo tarpeeksi mutta ei koe silti minkäänlaista empatiakykyä, armoa, anteeksiantoa ja on valmis jatkamaan kiusantekoa niin pitkälle saakka että toinen vetää viimesen kerran henkeä. On sairas ja minä en sillon ole ollut se sairas.
 
vie-ras
Mitä sinä ap nyt oikein haluat? Jos neuvot ei kelpaa, niin mitä muut voivat tehdä? Jos päätät itsesi tappaa, se on kokonaisuudessaan sinun päätöksesti. Siitä on turha syyttää muita. Elämä nyt on välillä kestämistä, kerron sen itse koulukiusattuna, väkivaltaisesta parisuhteestä selvinneenä, raiskattuna. Elämä vaatii joskus kestämistä.
 
rajalliset voimavarat.
Mitä sinä ap nyt oikein haluat? Jos neuvot ei kelpaa, niin mitä muut voivat tehdä? Jos päätät itsesi tappaa, se on kokonaisuudessaan sinun päätöksesti. Siitä on turha syyttää muita. Elämä nyt on välillä kestämistä, kerron sen itse koulukiusattuna, väkivaltaisesta parisuhteestä selvinneenä, raiskattuna. Elämä vaatii joskus kestämistä.
Vittu mä haluan hyvän elämän, ilman kiusaamisia ja huonoja maineita jo. Eikö se mene kaaliin?
 
vie-ras
Vittu mä haluan hyvän elämän, ilman kiusaamisia ja huonoja maineita jo. Eikö se mene kaaliin?
No okei. Sit menet terapiaan ja syöt lääkkeitä. Tuollainen ahdistus- ja stressireaktio ei ole normaali. Terapialla ja sopivalla lääkityksellä sun aivoihin palautuu normaalitaso. Koska sä et pysty estämään sattumia: jos joku menneisyyden ihminen osuu kohdalle, sitä et pysty estämään. Ainoa mihin pystyt vaikuttamaan on sinä itse ja sun reaktio.

Plus kannattaisi vähän tarkistaa asennetta, äyskit asiattomia ihan asiallisiin kommentteihin.
 

Yhteistyössä