No siis tarkotan että normaalit ihmiset esim.tulee toimeen toisten ihmisten kanssa, on sillätavalla täyspäisiä ettei ala sekoilee miten sattuu. Tai jotain. En jaksa enää ajatella tähän aikaan mitään kovin vaikeita.
Tietty jokaisella on ja saa ja pitääkin olla niitä omia juttuja, en halua mitään tyrkyttää mut uskon että osa siitä miten suhtautuu eri asioihin tulee myös sieltä kotoa. Mitä siellä on kuullut ja nähnyt.
No, tuo väliinputoajajuttu..tuntuu (on tuntunut melkein koko elämäni) että en oikeen kuulu mihinkään porukkaan. Oikeestaan edelleenkään.
Teen lisäksi asioita eri tahtiin kuin kaverit, ne muutamat mitä on ikinä ollut. Esim.lapsien saaminen. Ite pyöräytin omat jo 22 ja 24-vuotiaana kun yks kaveri sai ekan päälle kolmikymppisenä, toinen ei ole vielä ees suunnittelemassa vaikka on myös yli 30v.
Opiskelemaan oikeastaan oon alkanut vasta nyt, kun oon jo näin vanha, aiemmin oon vaan leijunut sillä lailla etten oo todellakaan tiennyt mitä oon tekemässä, mitä haluisin ees tehdä isona. Äiti tosin oon halunnut olla jo pienenä ja siinä oon sentään onnistunut.
Tulee pitkiä tekstejä, ja taijan lisäks vastailla asian vierestä enempi ku itse asiasta
