mies haukkui kusipääksi kun avauduin tunteistani...miten kukaan voi kohdella noin kun rohkenee avaamaan sydäntään.

Ja siis niistä väärää käytöstä tuottavista traumoista ja tunnelukoista ei olla läheskään aina selvillä, me ihmiset. Ja vaikka tunnistaisikin jotain olevan itsessä vinossa, ne voivat olla niin kipeitä ja niin vaikeita ja niin kamalia asioita itselleenkään tunnustaa, kun ei alkuun edes itse tiedä, mikä siellä hankaa, että niitä on AIVAN MAHDOTONTA kertoa omalle puolisolleen, varsinkin, kun tilanne on yleensä jo niin tulehtunut, että toinen vain marisee, moittii ja haukkuu (mikä on sekin hyvin ymmärrettäävää turhautumista.)
Siksi mä menisin sinne terapiaan, etten moittisi, huutaisi ja marisisi, vaan saisin toisen ehkä avautumaan tai parhaassa tapauksessa mukaan terapiaan.
Kaikkia ei voi auttaa, ja itsestä pitää pitä huolta ensimmäisenä.

 

Usein sanotaan, että naiset ovat arvoituksellisia ja he puhuvat päinvastaista kuin oikeasti ajattelevat, mutta miehethän vasta vaikeita ovatkin. Heillä on vaikka minkälaisia tunteita, mutta olettavat, että naiset tajuavat ne vain yhdestä murahduksesta. Mutta toisaalta mikään naisen tekemä tulkinta ei ole oikea.

Miehet ovat yksinkertaisia tunne-elämältään. Siksi lähes kaikki naisen arvaukset siitä, mitä mies jossain tilanteessa tuntee ja mistä se johtuu, menevät pieleen.

 

[QUOTE="niko";30764111]Miehet ovat yksinkertaisia tunne-elämältään. Siksi lähes kaikki naisen arvaukset siitä, mitä mies jossain tilanteessa tuntee ja mistä se johtuu, menevät pieleen.[/QUOTE]

Niin. Meillä mies suuttuu, jos kysyn häneltä, et 'onko joku pielessä'. Mies näyttää joskus mun silmissä oikeesti murtuneelta. Mies huutaa siihen, että EI MIKÄÄN, MISTÄ SEMMOISTA SAIT PÄÄHÄSI. Siihen vastaan, et no anteeks, et välitin, kun oikeesti näytit siltä. Miehen mukaan en saa koskaan kuulemma kysyy siltä tommosia.

Voisko jo selittää, et miks en saa?

 

Niin. Meillä mies suuttuu, jos kysyn häneltä, et 'onko joku pielessä'. Mies näyttää joskus mun silmissä oikeesti murtuneelta. Mies huutaa siihen, että EI MIKÄÄN, MISTÄ SEMMOISTA SAIT PÄÄHÄSI. Siihen vastaan, et no anteeks, et välitin, kun oikeesti näytit siltä. Miehen mukaan en saa koskaan kuulemma kysyy siltä tommosia.

Voisko jo selittää, et miks en saa?

Mua taas kiinnostaa, minkä tyyppistä vastausta sä odottaisit (tai toivoisit)?

Villi veikkaus joka voi mennä pieleenkin kun en tunne miestäsi, mutta jos mies olettaa, että kertomalla mikä on pielessä asian pitäisi sitten myös ratketa. Tyyliin harmittaa se ja se, vaikkei itsekään haluaisi, mutta kunnvaan harmittaa. Mikään ratkaisu, minkä keksisitte, ei sitä auta.
Miten paljon se sitten auttaisi sua tai miestä, että nyt tiedätte, että onpa ongelma. Mikä tietoa lisää, se tuskaa lisää. Ja pahimmassa tapauksessa nalkuttaisit myöhemmin miehelle, että ratkaise jo se asia, ettei mee meidän elämä sun murehtimiseen.
Mutta kun ei tiedä, miten sen ratkaisis.

 

Niin. Meillä mies suuttuu, jos kysyn häneltä, et 'onko joku pielessä'. Mies näyttää joskus mun silmissä oikeesti murtuneelta. Mies huutaa siihen, että EI MIKÄÄN, MISTÄ SEMMOISTA SAIT PÄÄHÄSI. Siihen vastaan, et no anteeks, et välitin, kun oikeesti näytit siltä. Miehen mukaan en saa koskaan kuulemma kysyy siltä tommosia.

Voisko jo selittää, et miks en saa?

Mies haluaa käsitellä ja ratkaista ongelmat oman päänsä sisällä. Mies tietää, että pääsee ahdistavistakin tuntemuksista eroon hieman itsekseen pähkäilemällä. Asian ruotiminen muiden kanssa vain vaikeuttaa ongelmanratkaisua. Mies ei myöskään halua kertoa tunteistaan muille koska hänen on vaikea pukea niitä sanoiksi ja mies ei halua, että kukaan muu pääsee hänen sisäiseen maailmaansa. Jos mies kuitenkin kertoo ongelmasta jollekin, hän ei halua kuuntelijaa, vaan odottaa hyvää ratkaisuehdotusta.

Nainen on tyystin erilainen. Naisen ahdistusta helpottaa kun hän saa purkaa tuntemuksiaan muille. Nainen ei myöskään odota, että kuuntelija ratkaisi ongelman, vaan kuuntelu on siinä se pääasia. Kun nainen purkaa tuntemuksiaan miehelle, mies pyrkii heti ratkaisemaan ongelman - mikä on virhe, koska nainen ei toivo sitä.

 

Samoila linjoilla kuin Niko, vaikka oon nainen. Kun mä ainakin pelkäisin sitten myös, että toinen sanoo ongelmaani ihan tyhmäksi ja vaatisi, että se ratkeaa "näin", vaikka se ei olisi minulle hyvä ratkaisu. Miksi kertoisin asiasta toiselle, kun pahommassa tapauksessa saisin vain haukut että mietin (teen ongelman) koko asiasta tai niskaani huohotettaisiin, että ratkaise se jo tai valitettaisiin, että mussa on vikaa, kun mikään ratkaisu ei kelpaa.

Miten hyväksyä ratkaisu, joka ei tunnu siltä? Siis oikeasti ratkaise asiaa, vaan mukavasti vain siirtää sen pois, että mä en näytä huolestuneelta?

 

voi ei mun äiti on just tollanen ku sun mies, esittää ymmärtäväistä mutta kun sille avautuu, alkaa huutaa ja haukkua

 

Kukas näin sanoi? Nämä ketjussa esiin tulleet asiat kyllä liittyvät molempiin asioihin joten siksi otin tuon esimerkin. Ei toimi, uusia voi hankkia, aina ei jaksa jne. Miten luopuminen toisessa tilanteessa on helpompaa?

Jaanan kommenttiin sen verran että hän nimenomaan oli prosessoinut asian ennen eroa mikä on tietysti ihan normaalia. Puuhipoa näin ei kuitenkaan ole maininnut tehneensä ollenkaan. Se tässä nyt kummastuttaa.

Kyllä jokaisesta kaksilahkeisesta yli pääsee, mutta lapsen menettämisestä ei. En käsitä miten näitä voi edes verrata toisiinsa? Jos mies on yhtä tärkeä kuin lapsi niin asiat eivät ole arvojärjestyksessä.

 

[QUOTE="niko";30764111]Miehet ovat yksinkertaisia tunne-elämältään. Siksi lähes kaikki naisen arvaukset siitä, mitä mies jossain tilanteessa tuntee ja mistä se johtuu, menevät pieleen.[/QUOTE]

Juuri siksi onkin erittäin huono juttu että miehet eivät puhu niistä asioista vaan jättävät naiset arvailemaan.

 

Mä ymmärrän Puuhipan elämänasenteen hyvinkin. Minulla todettiin parantumaton sairaus ja olen hyväksynyt, että elämäni tulee päättymään aikaisemmin kuin olisin halunnut. En koe, että elämäni ei olisi ollut hyvä ja arvoikas vaikka olen hyväksynyt tämän tilanteen.

 

Enkö kertonut, että tunteet kuolivat? Älä taas väitä asioita mitkä eivät pidä paikaansa.

Minä ymmärsin että huomasit vain tunteiden kuolleen etkä sen kummemmin niitä prosessoinut. Jos olet eroa kuitenkin tunnetasolla prosessoinut niin sehän on sitä surutyötä ja luopumista. Ei se surutyö ole välttämättä itkuvellomista.

 

Kyllä jokaisesta kaksilahkeisesta yli pääsee, mutta lapsen menettämisestä ei. En käsitä miten näitä voi edes verrata toisiinsa? Jos mies on yhtä tärkeä kuin lapsi niin asiat eivät ole arvojärjestyksessä.

En ole väittänytkään ettei yli pääsisi vaan peräänkuulutan niitä tunteita. Puuhippa on tässä ketjussa verrannut eroa juomalasin rikkoutumiseen eli ei tunnu missään koska aina voi hankkia uuden. Minusta se on vielä älyttömämpi vertaus, kun kuitenkin erosta yleensä puhutaan aika suurena kriisinä.

 

En ole väittänytkään ettei yli pääsisi vaan peräänkuulutan niitä tunteita. Puuhippa on tässä ketjussa verrannut eroa juomalasin rikkoutumiseen eli ei tunnu missään koska aina voi hankkia uuden. Minusta se on vielä älyttömämpi vertaus, kun kuitenkin erosta yleensä puhutaan aika suurena kriisinä.

Sulla taitaa vertauskuvat olla vähän hakusessa. Miksi ei voisi sanoa, että suhde on kuin lasi ja sen rikkoutuneen lasin tilalle voi käydä hakemassa uuden?
Lapsi on lapsi ja siihen tulee side jota ei voi verrata mihinkään. Ei lapsen menettämistä voi verrata puolison menettämiseen.

 

Me voidaan sopia, että kyseessä on joku harvinainen lasi ja jos se menee rikki niin voi käydä huutokaupasta metsästämässä uuden. Onko parempi vartaus?

 

Sulla taitaa vertauskuvat olla vähän hakusessa. Miksi ei voisi sanoa, että suhde on kuin lasi ja sen rikkoutuneen lasin tilalle voi käydä hakemassa uuden?
Lapsi on lapsi ja siihen tulee side jota ei voi verrata mihinkään. Ei lapsen menettämistä voi verrata puolison menettämiseen.

Lasi on kuitenkin esine. Puoliso ja lapsi ovat ihmisiä, joihin (toivottavasti) on jonkinlainen tunneside. Eikö tämä nyt ole ihan ilmeistä? Käyttötavara vastaan ihmissuhde. Kumpaanko kategoriaan puolisosi laitat?

 

Me voidaan sopia, että kyseessä on joku harvinainen lasi ja jos se menee rikki niin voi käydä huutokaupasta metsästämässä uuden. Onko parempi vartaus?

Riippuu siitä, miten siihen lasiin suhtaudut. Onko lasi ollut sinun tukenasi vaikeina hetkinä, oletko rakastanut sitä ja saanut siltä vastarakkautta, oletteko tehneet yhteisiä asioita jne.

 

Riippuu siitä, miten siihen lasiin suhtaudut. Onko lasi ollut sinun tukenasi vaikeina hetkinä, oletko rakastanut sitä ja saanut siltä vastarakkautta, oletteko tehneet yhteisiä asioita jne.

Eli et ymmärrä vertauskuvia? No ei voi pistää ymmärtämään.

 

Eli jos joku alottaa vitsin "nainen on kuin auto" niin ymmäräthän ettei nainen voi oikeasti olla auto?

 

Juttelin kaikessa rauhassa miehelle tunteistani ja miten nautin hänen seurastaan ja hellyydestään. Mies on pitkään riitojen aikana haukkunut ja uhkaillut kun hermot menee. Nyt juttelin siitä miten se on ruvennut vaikuttamaan minun hakeutumiseen miehen lähelle. En tee enää aloitteita kun en usko että rakastava ihminen toimii riidan aikana niin kuin mies toimii. Oli siihen asti lähellä kun juttelin miten toivon meidän välille arvostusta ja luottamusta myös riita tilanteissa ja se että yhdessä voimme vaikuttaa miten läheisiä olemme. Mies kuunteli hyvän tuulisena ja silitteli. Mutta kun avauduin hänen riidan aikaisen toiminnan vaikutuksista läheisyyteen käänsi selkänsä. Haukkui kusipääksi kun kysyin miksi suutuit vaikka yritin luottaa sinuun ja avata sydäntäni. Ei pyytänyt anteeksi, sanoi vain että meni niin paskan jauhamiseksi. Olin aivan tyrmistynyt että näinkö kohtelet ihmistä joka viimein rohkenee avata sydäntään. Nyt se on ainakin sulkeutunut ja itkin miehelle miten pahalta tuntuu tuollainen. Hän vain hermostui että miksi herätän koko talon.... miten voi olla noin tunteeton mies, miksi esittää hellää ja ymmärtävää kun todellisuudessa ei osaa olla tukena toisen avautuessa.

Onkohan meillä sama mies Omani aivan samanlainen...

 

Eli et ymmärrä vertauskuvia? No ei voi pistää ymmärtämään.

Jos se pointti tässä vääntämisessä on juuri tunteet, niin ne pitää kyllä ottaa mukaan siihen vertauskuvaankin.

 

Jos se pointti tässä vääntämisessä on juuri tunteet, niin ne pitää kyllä ottaa mukaan siihen vertauskuvaankin.

sä oot ihan hulvaton tapaus. Mut joo hyvää kevään jatkoa.

 

sä oot ihan hulvaton tapaus. Mut joo hyvää kevään jatkoa.

Häh? Siitähän alun perin oli kysymys. Sanoit, ettet tunne mitään sen kummempaa, kuin lasin särkyessä. Miksi tätä vertausta ei nyt sovikaan tarkastella niiden tunteiden näkökulmasta, vaikka sehän vertauksessasi oli pointtina? Eron aikaisista tunteistahan tässä on puhuttu eikä siitä voiko elämä jatkua ja voiko eron jälkeen löytää uuden puolison.

 

Eli et ymmärrä vertauskuvia? No ei voi pistää ymmärtämään.

En ymmärrä, jos niiden merkitys muuttuu matkan varrella.

 

[QUOTE="niko";30764150]Mies haluaa käsitellä ja ratkaista ongelmat oman päänsä sisällä. Mies tietää, että pääsee ahdistavistakin tuntemuksista eroon hieman itsekseen pähkäilemällä. Asian ruotiminen muiden kanssa vain vaikeuttaa ongelmanratkaisua. Mies ei myöskään halua kertoa tunteistaan muille koska hänen on vaikea pukea niitä sanoiksi ja mies ei halua, että kukaan muu pääsee hänen sisäiseen maailmaansa. Jos mies kuitenkin kertoo ongelmasta jollekin, hän ei halua kuuntelijaa, vaan odottaa hyvää ratkaisuehdotusta.

Nainen on tyystin erilainen. Naisen ahdistusta helpottaa kun hän saa purkaa tuntemuksiaan muille. Nainen ei myöskään odota, että kuuntelija ratkaisi ongelman, vaan kuuntelu on siinä se pääasia. Kun nainen purkaa tuntemuksiaan miehelle, mies pyrkii heti ratkaisemaan ongelman - mikä on virhe, koska nainen ei toivo sitä.[/QUOTE]

Hemmetti, et sä oot viisas Mä tarkotan tota!

 

[QUOTE="Just me";30764419]Onkohan meillä sama mies Omani aivan samanlainen...[/QUOTE]

Kyllähän tämmönen kommunikointi antaa oman mausteensa parisuhteeseen. Olen tosi pahoillani että joudut kokemaan samaa. Yritin tänään miestä kannustaa jutteluun ja kun siihen lähti ( tietysti suurimmaksi osaksi taas kuuntelijan roolissa) muistin kyllä kertoa miten arvostan jokaista mahdollisuutta rauhalliseen keskusteluun. Paljon on harjoiteltavaa, miehestä paistaa läpi että hänellä ei ole opittuja keinoja itsensä ilmaisuun. En puolustele hänen paskaa käytöstä mutta näen sen epävarmuuden mikä haukkumisen takaa näkyy.

Itsekin sain tänään kunnon itkupotku raivarin kun meni sukset taas tyypillisesti ristiin ja tuli haukkumista. Ei ole yhtään minun tyylistä että teen muuta kun itken kovaa mutta nyt annoin miehelle samalla mitalla takaisin että saa vähän kiinni mitä kuuntelen vähän väliä. En ole aiemmin niin tehnyt enkä ole ylpeä että niin tein mutta tais valaista miestä jollain tapaa. Tuli vaan raja vastaan haukkumisen kuuntelussa ja muissa kommunikaatio hankaluuksissa.