Uskaltaako lastensuojeluilmoitusta tehdä?

["huolestunut"]

Olen huolissani ystäväni jaksamisesta. On suurperheen äiti ja jatkuvasti on vastoinkäymisiä ja vähillä unilla yrittää jaksaa. Lastenhoitoapua haluaisi mutta ei pyydä, eikä helpolla ota vastaankaan jos yrittää tarjota apua. Saa jatkuvasti raivokohtauksia lastenkin nähden. Silti hoitaa lapset muuten oikein hyvin. Huolena minulla on, koska tulee se hetki kun hän ei enää jaksa, ja mitä silloin tapahtuu. Hän on vihaisena hyvin aggressiivinen, mutta tietääkseni ei ole vahingoittanut lapsia ikinä.

Mutta lastensuojeluilmoituksen teossakin on huonot puolensa. Ensinnäkin, kun hän kuulee että ilmoitus on tehty, hän romahtaa (kuka ei romahtaisi, hän on viimeisillä voimillaan huolehtinut lasten hyvinvoinnista minusta liiankin täydellisesti). Toiseksi, hän voi saada tietoonsa ilmoittajan nimen. Sitä en halua missään nimessä koska siinä menisi meidän välit poikki.

 

[Pin]

Onko siellä joku pieni huonosti nukkuva lapsi vai miksi ei nuku?

 

["a p"]

Yksi erityislapsi ja ehkä vielä suurempana syynä kotitöiden ja menojen liian suuri määrä, jonka takia unelle ei jää tarpeeksi aikaa.

 

[Pin]

[QUOTE="a p";30737584]Yksi erityislapsi ja ehkä vielä suurempana syynä kotitöiden ja menojen liian suuri määrä, jonka takia unelle ei jää tarpeeksi aikaa.[/QUOTE]

En kyllä henk koht usko, että lastensuojeluilmoitus tekee mitään hyvää jos ne lapset ei ihan oikeasti ole mielestäsi pahassa vaarassa? Aika vaikea toki arvioida näin etäältä tilannetta näkemättä. Siellä pitäisi itse tajuta karsia menojaan jos se on mahdollista ja mennä vähän matalemman aidan kautta. Oletko koittanut ihan painottaen näitä asioita puhua hänen kanssaan? Sanot vaikka suoraan, että te ette selvästikään pärjää näin. Sellaisella ei-syyttelevällä, vaan huolestuneella äänensävyllä.

Parastahan olisi saada tämä perhe itse pyytelemään apua jos ei läheltä sitä jostain syystä tule tai halua pyytää.

 

[etelänapa]

Ystäväpiirissäni oli aikoinaan perhe, jolla oli aika rankkaa. Pieniä lapsia, sitten sairastuminen jne. Eivät he helpolla suostuneet ottamaan minkäänlaista apua vastaan. Vähän sellainen mentaliteetti, että itse pitää selvitä kun on itsensä siihen jamaan saattanutkin.

Tästä on siis jo useampi vuosi aikaa. Mutta sitten yhtenä syksynä kahden muun ystävän kanssa tartuttiin toimeen (olimme tuolloin työttömiä - osa-aikaisessa työssä) ja autoimme tätä perhettä. Puoliväkisin vähän kyllä, mutta perhe antoi periksi. Lapset toimitettiin isovanhemmille viikonlopuksi hoitoon, pariskunta laitettiin mökille ja me kolme ystävää sitten siivottiin siellä koko huusholli lattiasta kattoon. Voin sanoa että siinä oli vasta urakka. Jääkaappiin ja pakastimeen tehtiin ruokaa ja leivonnaisia.

Järjestimme lastenvahtivuoroja, sanottiin että kerran viikossa on ihan pakko käyttää meidän lastenvahtipalvelua. Varsinkin perheen äitiä auttoi hyvinkin paljon jo se, että lapset tulivat keskellä viikkoa yhdeksi yöksi yökylään. Äiti sai hoitaa asioita ja nukkua.

Kun tilanne alkoi helpottaa ja homma vähänniinkuin rauhoittui, niin pikkuhiljaa vähennettiin sitä meidän apua. Mutta pääasia oli se, että äiti alkoi myös itsekin ehdottaa ja kysellä, että "saisiko torstaina siivousapua" yms.

 

["a p"]

Noista menoista ei suostu luopumaan millään. Tuntuu että hänellä on marttyyriasenne, siis ei tingi näistä mielestään tärkeistä asioista mistään hinnasta. Ja on viimeaikoina ollut niin herkkä raivostumaan että en uskalla edes ehdottaa että hakisi apua. En ole itse puhunut näistä hänen kanssaan, mutta muut ovat, ja hän kertoo siitä minulle negatiiviseen sävyyn.

Lapsille on varmasti haittaa kun näkevät äitinsä raivoavan ja paiskovan tavaroita, varsinkin kun raivoaminen kohdistuu myös lapsiin. Minä ainakin pelkäisin. Sen takia en kuitenkaan vielä tekisi lastensuojeluilmoitusta. Mutta pelkään että nyt on lähellä että hänellä napsahtaa lopullisesti. Hän on puhunut ymmärtäväisesti perhesurmista ja on puhunut että sellaisia ajatuksia on ollut pahimpina hetkinä. Niitä ajatuksia voin ymmärtää, mutta se että sanoo sen ääneen muille, niin onko se avunpyyntö tai hätähuuto vai säälin kerjäämistä, en tiedä.

 

["a p"]

Me ollaan myös tarjottu apua ja muutaman kerran vaadittu lapset hoitoon, mutta heillä on niin paljon menoja että on hankalaa löytää hetkeä jolloin lapset saisi ottaa hoitoon. Ja tällä hetkellä meillä ei ole edes mahdollisuutta antaa hoitoapua, mutta voisimme kyllä järjestää muita tuttuja hoitajiksi.

 

[Sarvis]

Jos erityislapsi on jo kouluikäinen, niin hänelle voisi hankkia tukihenkilön tai tukiperheen. Minun lasellani on ollut jo vuosikausia tukihenkilö, jonka kanssa hän käy touhuamassa kaikenlaista. Tukihenkilötoiminta on tarkoitettu lapsen parhaaksi, mutta toki se heijastuu koko perheeseen. Ehkä äiti hyväksyisi tällaisen lapsen hyväksi tulevan avun helpommin.

 

[Pin]

[QUOTE="a p";30737647]Me ollaan myös tarjottu apua ja muutaman kerran vaadittu lapset hoitoon, mutta heillä on niin paljon menoja että on hankalaa löytää hetkeä jolloin lapset saisi ottaa hoitoon. Ja tällä hetkellä meillä ei ole edes mahdollisuutta antaa hoitoapua, mutta voisimme kyllä järjestää muita tuttuja hoitajiksi.[/QUOTE]

Äh onpas hankala tilanne... no jos sitten suoraan sanot, että sinun on pian tehtävä ilmoitus koska näet, ettei tämä äiti jaksa enää. Ehkä apu alkaa kelvata ja alkaa miettimään niitä menoja? Ihan hulluahan on tehdä elämästä tahallisesti hankalampaa...
Jos sitten jatkuu niin ei kai siinä muu auta. Nuo puheethan voivat olla tapa purkaa väsymystään tai sitten juuri niitä hälyttävän vaarallisia juttuja. Vaikea sanoa tuntematta ihmistä. On kyllä outoa jos hän puhuu niitä ilman sen varmistamista, että tietäisit niiden olevan vain höyryjä, se tuossa ehkä vähän hälyttää...

 

["a p"]

Äh onpas hankala tilanne... no jos sitten suoraan sanot, että sinun on pian tehtävä ilmoitus koska näet, ettei tämä äiti jaksa enää. Ehkä apu alkaa kelvata ja alkaa miettimään niitä menoja? Ihan hulluahan on tehdä elämästä tahallisesti hankalampaa...
Jos sitten jatkuu niin ei kai siinä muu auta. Nuo puheethan voivat olla tapa purkaa väsymystään tai sitten juuri niitä hälyttävän vaarallisia juttuja. Vaikea sanoa tuntematta ihmistä. On kyllä outoa jos hän puhuu niitä ilman sen varmistamista, että tietäisit niiden olevan vain höyryjä, se tuossa ehkä vähän hälyttää...

Joo hankala tämä on... En uskalla sanoa suoraan mitään raivokohtauksen pelossa. Tuntuu myös että ennen melko fiksu ihminen on ihan menettänyt järkensä. Hänen kanssaan ei voi keskustella asiallisesti mistään ahdistavasta asiasta.

 

["jonna"]

....Ls ilmoituksen sijaan..mitäs jos pyytäisit lupaa soittaa neuvolan perhetyöntekijälle? Sitä kautta sais apua ilman ls asiakkuutta. Esim meidän kunnassa perhetyöntekijä tulee ulkoiluttaa lapsia, auttaa lasten hoidossa, hänen kauttaan saa myös maksusitoumuksia MLL:n hoitajan palkkaamista varten.

..tai sanoit ettei sinulla ole mahdollisuutta auttaa? Eikö edes auttaa niissä menoissa? Viedä/hakea edes yhtä lasta jonnekin menoonsa.

Muuten mun mielipide on, että josset pysty/halua itse auttaa, nii sit älä työnnä nokkaas toisten asioihin

 

[justiisa]

Jos sä haluat sille äidille pahaa ja viedä sen voimia lisää niin tee se saatanan LSilmoitus!

Mut jos sä oikeesti välität siitä niin et tee vaan keksit muita ratkaisuja joilla äiti vois saada apua ilman lastensuojeluasiakkuutta! Tai mitä tahansa apua. Onko hän yh? Onko mitään tukiverkkoa muuta kuin sinä ilmeisesti?
Eikä ne lapset siitä miksikään säry vaikka näkisivät äidin välillä raivoavan! Haloo, ei ne oo mitään lasia!

 

["jaahas"]

Viestini meni äsken johonkin spammi juttuun ja deletoitui, vaikka ihan normiviesti oli. huoh!

 

[noh.]

No en kyllä oikein tekisi ilmoitusta, koska vaikuttaa siltä että sulla on enemmänkin huoli äidistä, ei lapsista...

 

["M33"]

Ilman muuta uskaltaa. Sinun ei tarvitse arvioida, tarvitseeko perhe lastensuojelun palveluja. Se on viranomaisten tehtävä. Vahva huoli lapsen hyvinvoinnista riittää.

Ensimmäiseen ilmoitukseen on suurin kynnys. Sen jälkeen se ei ole mikään ongelma.

 

["jonna"]

No en kyllä oikein tekisi ilmoitusta, koska vaikuttaa siltä että sulla on enemmänkin huoli äidistä, ei lapsista...

Mun mielestä tässä on oleellinen pointti!
Äiti sielä tarvitsee apua ja tukea, oli se sit vaikka lastenhoidon merkeissä, tai vaikka osastohoitoa, viikon lomaa etelään, miten vaan, mutta silloin myös järjestyy lasten hoito, jolloin myös äidin olo helpottaa. Äiti se tarvitsee apua ymmärtää että kaikella on rajansa, myös äitien ehtisimisellä ja jaksamisella, pitää oppia ottamaan apu itselle vastaan.

 

[ioioio]

Ystäväpiirissäni oli aikoinaan perhe, jolla oli aika rankkaa. Pieniä lapsia, sitten sairastuminen jne. Eivät he helpolla suostuneet ottamaan minkäänlaista apua vastaan. Vähän sellainen mentaliteetti, että itse pitää selvitä kun on itsensä siihen jamaan saattanutkin.

Tästä on siis jo useampi vuosi aikaa. Mutta sitten yhtenä syksynä kahden muun ystävän kanssa tartuttiin toimeen (olimme tuolloin työttömiä - osa-aikaisessa työssä) ja autoimme tätä perhettä. Puoliväkisin vähän kyllä, mutta perhe antoi periksi. Lapset toimitettiin isovanhemmille viikonlopuksi hoitoon, pariskunta laitettiin mökille ja me kolme ystävää sitten siivottiin siellä koko huusholli lattiasta kattoon. Voin sanoa että siinä oli vasta urakka. Jääkaappiin ja pakastimeen tehtiin ruokaa ja leivonnaisia.

Järjestimme lastenvahtivuoroja, sanottiin että kerran viikossa on ihan pakko käyttää meidän lastenvahtipalvelua. Varsinkin perheen äitiä auttoi hyvinkin paljon jo se, että lapset tulivat keskellä viikkoa yhdeksi yöksi yökylään. Äiti sai hoitaa asioita ja nukkua.

Kun tilanne alkoi helpottaa ja homma vähänniinkuin rauhoittui, niin pikkuhiljaa vähennettiin sitä meidän apua. Mutta pääasia oli se, että äiti alkoi myös itsekin ehdottaa ja kysellä, että "saisiko torstaina siivousapua" yms.

Itse toivoisin myös tuollaisia ystäviä jo tiukka paikka tulisi. Nololtahan se varmaan aluksi tuntuisi myöntää, että ei pärjää ja tarvitsee apua. Tiedän itsestäni että se olisi minulle vaikeaa ja tuntisin epäonnistumista. Mutta silti olisin helpottunut, sillä lasten hyvinvointi on tärkein. Jo äiti on väsy niin lapset voi huonosti.

 

["minna"]

Mä yrittäisin sanoa vaan suoraan, että olet itsekin huolissaan. En lähtisi selän takan tekmään ilmoitusta. Mitä jos vaan sanoisit suoraan kun avautuu muiden huolesta, että olet itsekin huolissasi. Sano suoraan, että ne raivokohtaukset pelottaa sua, että varmaan lapsiakin. Se saattaa herättää vähän äitiä. Kun on siellä suossa, sitä on monesti vaikea katkaista, joten tarvii ehkä rehellistä ulkopuolisen näkemystä.

 

[sosionomi]

Huhtikuun alussa astuu voimaan laki joka tuo mukanaan sen verran uutta että esimerkiksi perhetyön saanti ei edellytä enää lastensuojeluasiakkuutta. Kannattaa LS-ilmo tehdä ja sitten alkuarviointi selvittää mikä on perheen tuen tarve. Ei se ilmoitus välttämättä tuo sen suurempaa muutosta elämään kuin sen etä perhe saa tarvitsemaansa apua! Ei sieltä kukaan tule lapsia pois viemään sen takia että äiti on vähän väsynyt.

 

[sosionomi]

ja jos et ole virkasuhteen kautta tietoinen perheen asioista niin voit tehdä ilmoituksen nimettömänä.

 

[vieras2]

Ihana olet kun välität ystävästäsi. Mä en hevillä mitään ilmoitusta tekis. Sanoisin suoraan että nyt olet vetänyt itsesi liian tiukille ja annat ne lapset hoitoon jotta saat relata, tai asia menee eteenpäin. Ei luultavasti itse ymmärrä että tarvitsee apua ja voi käydä huonosti jos ei sitä saa .

 

["Vesipeto SUrku"]

Ystäväpiirissäni oli aikoinaan perhe, jolla oli aika rankkaa. Pieniä lapsia, sitten sairastuminen jne. Eivät he helpolla suostuneet ottamaan minkäänlaista apua vastaan. Vähän sellainen mentaliteetti, että itse pitää selvitä kun on itsensä siihen jamaan saattanutkin.

Tästä on siis jo useampi vuosi aikaa. Mutta sitten yhtenä syksynä kahden muun ystävän kanssa tartuttiin toimeen (olimme tuolloin työttömiä - osa-aikaisessa työssä) ja autoimme tätä perhettä. Puoliväkisin vähän kyllä, mutta perhe antoi periksi. Lapset toimitettiin isovanhemmille viikonlopuksi hoitoon, pariskunta laitettiin mökille ja me kolme ystävää sitten siivottiin siellä koko huusholli lattiasta kattoon. Voin sanoa että siinä oli vasta urakka. Jääkaappiin ja pakastimeen tehtiin ruokaa ja leivonnaisia.

Järjestimme lastenvahtivuoroja, sanottiin että kerran viikossa on ihan pakko käyttää meidän lastenvahtipalvelua. Varsinkin perheen äitiä auttoi hyvinkin paljon jo se, että lapset tulivat keskellä viikkoa yhdeksi yöksi yökylään. Äiti sai hoitaa asioita ja nukkua.

Kun tilanne alkoi helpottaa ja homma vähänniinkuin rauhoittui, niin pikkuhiljaa vähennettiin sitä meidän apua. Mutta pääasia oli se, että äiti alkoi myös itsekin ehdottaa ja kysellä, että "saisiko torstaina siivousapua" yms.

Ihania ystäviä

 

[jupi]

Sosiaaliviranomaisten hampaisiin joutuminen voi olla perheelle se viimeinen niitti. Sossu ahdistelee usein perhettä vuosikausia. Mitään apua harvemmin heruu - ja jos heruukin niin avustajan päätehtävä on kerätä todistuaineistoa tulevaa huostaanottoa varten.

 

["Jeppe"]

Jos sun on vaikea sanoa noista asioista ystävälle suoraan, ja pelkäät hänen raivostuvan, voisitko kokeilla kirjoittaa hänelle? Joko ihan kirjeen, tai feissariviestin, sähköpostia, tai vaikka tekstarilla? Kirjoittamalla saisit ehkä paremmin perille sen, että et halua pahaa, vaan olet oikeasti huolissaan ystävän jaksamisesta, että toivoisit voivasi olla jollain tavalla avuksi. Että avun vastaanottaminen tai pyytäminen ei ole häpeä, eikä heikkoutta, vaan rohkeutta huolehtia omasta jaksamisesta ja perheen hyvinvoinnista. Tämä vastaanottajahan saattaa toki suuttua tuostakin, mutta se teksti on siinä olemassa, toisin kuin sanotut sanat, hän voi hieman rauhoituttuaan palata lukemaan kirjeesi, ja ehkä silloin tulee miettineeksi asioita.

 

[Justiinsa]

En kyllä henk koht usko, että lastensuojeluilmoitus tekee mitään hyvää jos ne lapset ei ihan oikeasti ole mielestäsi pahassa vaarassa?

Miksei tee?

Me ollaan lastensuojelun piirissä. Eikä lapset ole koskaan olleet minkäänlaisessa vaarassa.
Mä en juo, en narkkaa, en edes tupakoi, ei mt-ongelmia. Käyn osa-aikatöissä. Pidän kodin siistinä ja lapset hyvinvoivina.

Meillä käy perhetyöntekijä.