Jaksaisitko olla miehen kanssa, joka ei osallistu tasapuolisesti lasten hoitoon ja kotitöihin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Poikienäiti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Poikienäiti"

Vieras
Voisitko kuivtella ottavasi jopa avioeron sellaisesta miehestä (sanotaan nyt että tunteet ei muutenkaan ole enää kovin voimakkaita)?

Mies ei tee mitään, töllää telkkaria ja pelaa tabletilla, itse siivoat ja hoidat lapset, käyt töissä ja vaikka mies varmaan näkee että toinen tarvitsisi vähän apukäsiä, niin apua ei heru. Ainoa mikä kiinnostaa on autosta huolehtiminen ja niin sanotut omat jutut.

Sen lisäksi että mies ei osallistu kotitöihin yms. jättää millon banaaninkuoria, omenan rönttejä, astioita ja vaatteita pitkin kämppää, jotta saan siivota vielä hänenkin jälkensä.

Olen niiiin kyllästynyt tähän :(
 
vaihtaisin aikuiseen malliin. Tai olisin ilman ylimääräistä passattavaa.

Muitakin mielipiteitä varmaan on, mutta meidän kodissa asuu kaksi aikuista jotka hoitavat ihan kaikkia asioita tarpeen mukaan.
 
[QUOTE="Poikienäiti";30733043]Voisitko kuivtella ottavasi jopa avioeron sellaisesta miehestä (sanotaan nyt että tunteet ei muutenkaan ole enää kovin voimakkaita)?

Mies ei tee mitään, töllää telkkaria ja pelaa tabletilla, itse siivoat ja hoidat lapset, käyt töissä ja vaikka mies varmaan näkee että toinen tarvitsisi vähän apukäsiä, niin apua ei heru. Ainoa mikä kiinnostaa on autosta huolehtiminen ja niin sanotut omat jutut.

Sen lisäksi että mies ei osallistu kotitöihin yms. jättää millon banaaninkuoria, omenan rönttejä, astioita ja vaatteita pitkin kämppää, jotta saan siivota vielä hänenkin jälkensä.

Olen niiiin kyllästynyt tähän :([/QUOTE]

Ei voi olla totta tai kai se valitettavasti on.. mä juuri pohdin samaa, ties kuinka monetta kertaa tämän kolmen vuoden aikana kun meillä on lapsia ollut. Voisi olla minun kirjoitus tuo sinun aloitusteksti.

Laskin jo, miten tulisin toimeen vuokralla jossain jne. Lapset on niin tärkeitä enkä haluaisi jatkuvaa riitaa ja nahistelua heidän kuullensa. Välillä mä rakastan miestäni ja välillä en yhtään. Äskenkin meni muka lasten kanssa ulos mutta kun katsoin ikkunasta, lapset olivat yksin. Jopa lähellä tietä joka kulkee talon ohi ja jouduin hakea heidät sisälle kun mies rassasi autotallissa jotain vehkeitään..

Mutta mistä sitä voimaa sitten saa lähteä? Olenko jo menettänyt parhaat vuoteni tälle huonolle suhteelle että onko enää ees väliä?
 
Meillä lähes sama meininki, tosin eka laps vast tulos. Ja pelottaa kyl sikana, et tommostako mun tulevaisuus on. Ja näin kyllä pahoin pelkään.

Riippuu vähän mm. kuinka paljon mies tekee töitä muualla.. Mun mies tekee arkena kesäsin melkein ympäri pyöreitä päiviä, joten sillon sen suon, mutta viikonloppuna saa luvan kyllä osallistua, mutta suon tietysti omankin ajan, koska sitäkin on pakko olla.. Ja viikollakin hoitaa omat jälkensä, siitä olen jo nyt mouhonnut.

Saas nähdä miten hommat meillä toimii sitten, mutta olen jo sanonut että toista "vauvaa" en hoida. Ja se on sitten kyllä lähtö.
 
Pahinta on, että minusta mies antaa lapsille vääränlaisen esimerkin. Kerran kun pysin 11v. poikaani että auttaisi minua kotitöissä, niin hän sanoin että miksi pitäisi, eihän isäkään tee mitään muuta kun pelaa tabletilla ja löhöö sohvalla. En halua että lapsista tulee tuollaisia, nuorempi meillä on ihan erilainen, tekee pyytämättäkin kaikkea, vaikka on vasta 7v. Kun mies on viikon reissussa (liian harvoin, jos multa kysytään. Vois olla pois useamminkin) sen huomaa kuinka on itselläkin kevyempi taakka ja vähemmän siivottavaa ym. Tällähetkellä tuntuu kuin olisi kahden sijasta kolme lasta hoidettavana. Tekisi mieli ottaa ero, mutta tuntuu pahalta sitten taas lasten puolesta, rikkoa perhe. Mutta puhe ei ole mieheen tehonnut näiden vuosien aikana.
 
Älkää alkako miestenne äideiksi. Julmasti eri pyykkikori heidän pyykeilleen ja saavat pestä omansa jne. Jos eivät pese, vaatteet loppuvat. Roskia ja vaatteita ette siirrä lattioilta, miellään vaan merkkaatte ne punaisella nauhalla tms. ja kerrotte, että heidän vastuullaan hoitaa ne muualle :D Teette kauppalistan ja lähetätte miehen kauppaan, laitatte paistamaan jauhelihaa tms. pientä mitä osaavat ruuanlaitossa.
 
[QUOTE="JEnnA";30733072]Niin.... moniko nainen hoitaa tasavertaisesti lumenluonnit, nurmikonleikkaukset, talon remontoinnit, auton huollot jne. ns. miesten hommat?[/QUOTE]

Niin, jos se mies ees tekis niitä... :(
 
Kauanko tunsitte ennen lapsentekopuuhia ja missä vaiheessa tämä muutos tapahtui kiinnostuksessa kotitöihin?

3v. ehdittiin olla yhdessä ennen lasten saamista ja se että mies ei osallistu on nimenomaan tullut ilmi lasten saannin jälkeen, kun kotitöitäkin on luonnollisesti enemmän, enkä huomannut ennen lapsia että mies olisi sotkenut niin paljon kuin nykyään, mietin välillä tekeekö sitä tahallaan ärsyttääkseen, koska olen asioista huomauttanut monta kertaa.
 
[QUOTE="JEnnA";30733072]Niin.... moniko nainen hoitaa tasavertaisesti lumenluonnit, nurmikonleikkaukset, talon remontoinnit, auton huollot jne. ns. miesten hommat?[/QUOTE]

Kerrostalossa vuokralla ollessa ei ainakaan ole moniakaan ns. miesten töitä. Auton huoltokin menee niin, että mies ajaa merkkihuoltoon ja menee siksi aikaa kahville.
 
[QUOTE="JEnnA";30733072]Niin.... moniko nainen hoitaa tasavertaisesti lumenluonnit, nurmikonleikkaukset, talon remontoinnit, auton huollot jne. ns. miesten hommat?[/QUOTE]

Meillä ei ole noita pihahommia kun asutaan kerrostalossa, eikä talon korjauksia. Lisäksi mies on työttömänä ja minä käyn töissä, sen lisäksi että teen kotona kaiken.
 
[QUOTE="JEnnA";30733072]Niin.... moniko nainen hoitaa tasavertaisesti lumenluonnit, nurmikonleikkaukset, talon remontoinnit, auton huollot jne. ns. miesten hommat?[/QUOTE]

nimimerkki jatkaa: ei kaiken edes tarvitse mennä tasan joka työn osalta kunhan molemmat huolehtivat yhdessä että kaikki tarvittava hoituu. Meillä molemmat osaavat viedä auton huoltoon ja tilata remppamies taloon; lumenluonti ja nurmikon leikkuu sujuvat molemmilta. Mutta myönnän, että tietokone yms. tekniset jutut jätän mielelläni isännälle; vessan peseminen taas on yleensä mun homma.

Joku muu nimimerkki kyseli, että kauanko oltu yhdessä ennen lastentekoa: me oltiin oltu jo 5 vuotta ennen kuin ajatus lapsesta pälkähti päähän. Nyt niitä on kolme, eikä taatusti olisi noin montaa jollei olisi luottoa siihen, että homma hoidetaan kimpassa. Ja tietoisena siitä riskistä, että jompi kumpi saattaa kuolla, mikään kun ei ole varmaa..
 

Yhteistyössä