Aina vihattu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "outolintu"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

"outolintu"

Vieras
Kukaan ei ole koskaan sanonut MIKSI, tai ei ole osannut sanoa minkäänlaista syytä siihen (en nyt ole hirveästi kysellytkään), mutta joka ikisessä paikassa mihin menenkin; loppujen lopuksi mua vihataan.

Kouluissa, töissä, harjoitteluissa jne.

Alussa mä tuun kaikkien kanssa juttuun, olen tykätty, arvostettu ja kehuttu... Pikku hiljaa siitä alkaa alamäki, yksi ei tykkää, kohta ei toinen.. Ikinä kylläkään esimiehet ei ole vihanneet, vaan päinvastoin, olen saanut ylennyksiä helposti, mutta aina ongelmia niiden kanssa, joiden kanssa pitää tehdä yhteistyötä.

Olen voimakas persoona, positiivinen, en laiska, otan tuumasta toimeen, en jyrää muita (en ainakaan tahalteen), tykkään opetella itse, olen siis todella oma-aloitteinen, ja opin nopeasti asiat, olen kiinnostunut asioista mitkä liittyy työhöni ja annan aina 100%. Mutta silti, mä olen aina vieroksuttu ihminen. Muutama kourallinen ihmisiä musta aina tykkää ja jään mieleen, mutta en saa helposti edes ystäviä..

Tai ystäväsuhteissa on sama ongelma, alussa musta pidetään kovasti, ja sitten jotain tapahtuu....

Nyt huomaan saman tapahtuvan uudessa työpaikassani.. APUA. Mitä mä teen niin väärin? Mä yritän niin kovasti olla normaali ihminen, samanlainen kuin muutkin, mutta silti tuntuu että ihmiset alkaa taas kaikkoontumaan mun ympäriltä..

Miten olla suosittu, eikä vihattu? Tai edes neutraalisti tykätty?
 
Mistä sä huomaat ja tiedät, että vihaavat sinua?

Kyllähän sen tietää, kun vältellään, sä aistit toisesta ihmisestä sen, ja muutaman kerran olen joutunut lähtemään työpaikalta sen takia: oikeasti kyllä.

Mä olen tosi introvertti ihminen, vaikka olenkin positiivinen, en osaa päästää ihmisiä lähelle, kuin tiettyyn pisteeseen. Puhun aika suoraan asiat, ja tämä on aiheuttanut monelle vitutusta. En hauku tai mitään sellaista.

Ja nämä työpaikka jutut, oli ihan eri asioista, toisessa vaihdoin osastoa, ja toisessa lopetin, kun ilmapiiri oli tosi ahdistava, ja ei ollut energiaa saada selvyyttä.

JA nämä ongelmat on yleensä AINA naisten kesken. Eli jos on miehiä töissä - heidän kanssaan kaikki ok, ja naiset jossain vaiheessa alkaa vihaamaan.
 
Musta on tullut erakko enkä päästä enää ketään täysin lähelle vaikka pystyn ystävystymään helposti. Olen avoin, rehellinen ja iloinenkin ihminen. Mulla enemmän samantyyppistä kohtelua ns. entisten ystävien kohdalta ja suoraan sanottuna mua on kohdeltu myös törkeästi. Myös omat sisarukset on tätä tehneet, vaikka mä en ole ketään arvostellut tai loukannut. Osaan olla hienovarainen, empaattinen ihminen. Mut niin vaan on lopulta tullut hyljeksityksi, jopa vihatuksi.

Olen kuullut parin tai kolmen sanovan jossain vaiheessa että ovat olleet mulle kateellisia jostain. Siinäkö syy? En tiedä koska miks kukaan vihaisi kivaa ihmistä?
 
Mulla on hieman vaikeuksia ymmärtää ongelmaa, kun mulla ei ole koskaan, missään, milloinkaan ollut työkaveria joka olisi herättänyt niin suuria tunteita että olisin voinut sanoa vihaavani. Tai no, eipä oo kyllä muuallakaan elämässäni ketään jota vihaisin.
 
Tuo sanon asiat aika suoraan ja tästä ei kaikki pidä kommentti särähti itsellä korvaan.
Itsenäitä tunnen ja ymmärrän että itsekkin tulen miestyöporukassa paremmin toimeen kun ei ole selän takana puhumista. Kuitenkin nämä rehelliset suoraapuhuvat naiset ovat vain töykeyksiäja totuutksia kertovia ärsyttviä mammoja. Jonku joka kuvaa itseään noin saa jo minun selkäkarvat pystyyn. Aluksi toki ovat mukavia ja hommat hoituu, muttei vaan pitempään jaksa kuunnelle. Voisiko tällainen sopia sinuun?
 
Edellistä myötäillen; ehkä eivät vain pidä sinusta koska lauot suoraan juttuja joita tahdikkaat ihmiset eivät toisilleen sano.

Ja yhäkin tuosta vihaamisesta. Musta on jotenkin hassua nostaa itsensä jalustalle, "vitun merkittäväksi ihmiseksi" ajatuksella että kaikki vihaavat. Ei muita oikeasti niin paljoa juuri sinä (saati kukaan muukaan) kiinnosta että viitsisivät vaivautua.
 
Tuo sanon asiat aika suoraan ja tästä ei kaikki pidä kommentti särähti itsellä korvaan.
Itsenäitä tunnen ja ymmärrän että itsekkin tulen miestyöporukassa paremmin toimeen kun ei ole selän takana puhumista. Kuitenkin nämä rehelliset suoraapuhuvat naiset ovat vain töykeyksiäja totuutksia kertovia ärsyttviä mammoja. Jonku joka kuvaa itseään noin saa jo minun selkäkarvat pystyyn. Aluksi toki ovat mukavia ja hommat hoituu, muttei vaan pitempään jaksa kuunnelle. Voisiko tällainen sopia sinuun?

Ei :D

En ikinä hauku, arvostele tms.

Hmm. Suoraan puhuminen.. En ole mikään narttu. Todellakaan! Vihaan itse ilkeitä naisia, enkä ole sellainen. Ehkä.. Mulla on tosi outo huumori, ja suoraan puhuminen.. Tarkoittaa etten esitä jotain mitä en ole, vaan olen sama ihminen kaikille. Sanon kyllä jos jotain virheitä töissä tehdään, enkä jää vain ihmettelemään, vaan otan puheeksi.
 
Musta on tullut erakko enkä päästä enää ketään täysin lähelle vaikka pystyn ystävystymään helposti. Olen avoin, rehellinen ja iloinenkin ihminen. Mulla enemmän samantyyppistä kohtelua ns. entisten ystävien kohdalta ja suoraan sanottuna mua on kohdeltu myös törkeästi. Myös omat sisarukset on tätä tehneet, vaikka mä en ole ketään arvostellut tai loukannut. Osaan olla hienovarainen, empaattinen ihminen. Mut niin vaan on lopulta tullut hyljeksityksi, jopa vihatuksi.

Olen kuullut parin tai kolmen sanovan jossain vaiheessa että ovat olleet mulle kateellisia jostain. Siinäkö syy? En tiedä koska miks kukaan vihaisi kivaa ihmistä?

Mulla on tämä aivan sama!! Omat siskotkaan eivät pidä, eikä oikeastaan kukaan muukaan sukulainen.

En tiedä, viha on ehkä voimakas sana, mutta.. Eivät voi sietää? Eivät tule toimeen? Eivät halua edes olla mun työkaveri? Tai eivät vaivaudu sen verran, että voisi olla mukavat välit.

Kai mä oon jotenkin todella ärsyttävä persoona, mutta mä en vaan sitä itse huomaa.

Mä oon tutkiskellut itseäni paljon, ja varsinkin äitiyslomalla tein paljon muutoksia itseeni, ja yritän olla hyvä ihminen.

Annan hyväntekeväisyyteen, olen erittäin ekologinen ihminen, en satuta muita, en halua pahaa, en aiheuta pahaa, yritän tehdä työni hyvin, olla hyvä ihminen kaikinpuolin ja nauttia elämästä.
 
[QUOTE="outolintu";30728673] Mä yritän niin kovasti olla normaali ihminen, samanlainen kuin muutkin, mutta silti tuntuu että ihmiset alkaa taas kaikkoontumaan mun ympäriltä..

[/QUOTE]

Suurin syy varmaan on juuri tuo, että yrität olla muuta kuin olet. Se paistaa aina jossain vaiheessa läpi ja sillä on suuri merkitys.

Suoraan puhuminenkin rupeaa äkkiä ärsyttämään. Et ehkä itse huomaa, mutta se otetaan usein arvosteluna. Tuohon kun yhdistää vielä 100% antamisen, niin äkkiä saa mielikuvan, että muidenkin pitäisi se 100% antaa aina ja sen lisäksi vielä huomauttelet muiden väärintekimisistä, jotka todennäköisesti ovat paljon kokeneempia ja sitten untuvikko tulee huomauttelemaan kaikesta.

Kannattaa ruveta myös kiinnittämään huomiota mitä kaikkea kerrot tietämättämäsikään non-verbaalisesti. Ilmeet, eleet yms voi olla ristiriidassa sen kanssa, mitä suullisesti muille kerrot. Naiset ovat yleensä tarkempia lukemaan elekieltäkin.
 
Kammottavaa. Teksti on kuin mun näppäimiltä.

Olen töissä, enkä pysty kirjoittamaan pitkästi, mutta ollaan täysin "samiksia".

Vihattaiskohan me toisiamme, jos tavattais :D Heh.

Mä oon just lähdössä töihin, ja nyt mä yritän tosissaan. Olen neutraalin mukava kaikille, ja teen työni hyvin. Kyllä sen pitäisi riittää hitto soikoon!

Näiden syiden takia lähdin pois hoitoalalta, kun en tule toimeen suuren joukon naisten kanssa.. Nyt sentään on miehiäkin töissä, jotka kyllä suurimmaksi osaksi pitää musta. Ainakin luulen niin :)

Kateutta myös on jotkut ihmiset sanonut, monet naiset kun helposti on kateellisia kaikesta, mutta.. En mä tiedä, en mä kyllä ole mitenkään NIIN kateutta herättävä ihminen ole. Kovasti teen töitä elämäni eteen, meikkaan joka päivä, näytän siistiltä ja huoliteltulta ja en ole mikään ujo persoona.. Äh. En tiiä. Sama se. Haluaisin vaan, tulla kaikkien kanssa juttuun, ja olla sellainen ihminen josta ei olisi mitään kovin negatiivista kommentoitavaa.
 
No tuo oli ainoa mikä itselläni pisti silmään, kuten tiibiin.

Ehdotan että oletettavasti niin isossa työpaikassa on joku kuka pahaa muista puhuu niin käyppä seuraavaksi häneltä kysymässä.

Tuo kateellisuus on hieman epäuskottava monen kohdalla, koska maailmassa ei niin paljoa niin täydellisiä ihmisiä ole, jolle voi olla vain kateellinen.
Menestyvä, usein haalii ympärilleen muita samatyyppisiä, koska menestyminen suuresti tarvitsee myös kontakteja. Sekä kaiken karvaiset hännystelijät tulevat seuraamaan tippuuko kuormasta mitään yli.
Kaunis, vetää myös toisiaa puoleensa, miesten keskuudessa suosittu sekä hieman rumempien ystävien jotka pääsee myös siivellä huvijahdeille.
Rikas, menee nyt tuon menestyvän kanssa samoille.

Rikas, menestyvä, koppava nainen ei varmaan saa muualta kuin työympäristöstään ympärille ihmisiä, koska on liian koppava yms.
Sydämmellinen ihminen löytää aina kavereita oli rikas tai köyhä.

Naiset välillä haluavat tehdä muita kateelliseksi, mutta usein se on se asenne eikä syy miksi ollaan kateellisia. Minäkin voisin jollekin sanoa että juu olen kateellinen ennemmin kuin totuuden, jos tietää että toinen rehellisesti kakkakasalla siihen vastaa.
 
Näin olen minäkin ollut, mutta sillä erotuksella etten ole edes voinut solmia ystävyyssuhteita. Ja sillä, että myös esimiehet on olleet minua vastaan. Olen arka ja hiljainen sekä varsinkin eri näköinen. Ulkonäöstäni johtuen olen ollut niin koulu- kuin työpaikkakiusattu. Viimeiset 5-vuotta työkyvyttömänä kotona. Jokaisessa työpaikassani minusta tuli vihattu tai sanoisinko vainottu. Minulle tehtiin erilaisia ansoja töihin(kun siirrän työhuoneessani aamulla eteen tuotua pakettia niin sen takana on nojallaan lasipino joka hajoaa kun kosken laatikkoon jne. kivaa -tällaista se oli). Nämä pieniä siihen haukkumiseen jota kuulin jatkuvasti. En nyt kerro mitä se oli, mutta ajattele vaikka jos sinun ohi kulkiessa tietyt henkilöt aina kuiskaisivat huora(ei ollut tämä sana vaan eri ja vielä pahempi) jopa kymmeniä kertoja päivässä ja pomojen mielestä sinä olisit vainoharhainen ja koska olit valittanut pomolle niin pomo antoi sinulle varoituksen ja sanoi että tiedäthän missä vaiheessa tulee potkut jos valitukseni jatkuu. Töitä tein aamu klo 6 iltaan 9asti ilman ruokataukoja ja ilman eri korvausta peruspalkan lisäksi. Kyseisestä työpaikasta ei uskoisi tätä ja tekisi mieli sanoa mikä paikkakyseessä, mutta tällöin minut tunnistaisi.
 
Suurin syy varmaan on juuri tuo, että yrität olla muuta kuin olet. Se paistaa aina jossain vaiheessa läpi ja sillä on suuri merkitys.

Suoraan puhuminenkin rupeaa äkkiä ärsyttämään. Et ehkä itse huomaa, mutta se otetaan usein arvosteluna. Tuohon kun yhdistää vielä 100% antamisen, niin äkkiä saa mielikuvan, että muidenkin pitäisi se 100% antaa aina ja sen lisäksi vielä huomauttelet muiden väärintekimisistä, jotka todennäköisesti ovat paljon kokeneempia ja sitten untuvikko tulee huomauttelemaan kaikesta.

Kannattaa ruveta myös kiinnittämään huomiota mitä kaikkea kerrot tietämättämäsikään non-verbaalisesti. Ilmeet, eleet yms voi olla ristiriidassa sen kanssa, mitä suullisesti muille kerrot. Naiset ovat yleensä tarkempia lukemaan elekieltäkin.

Niin, tuo voi olla totta. En kuitenkaan esitä mitään. Olen vain yrittänyt muuttaa käytöstäni vuosien varrelta, kun ennen olin todella räiskyvä, nykyään neutraalimpi. En mene töihin joku maski päällä, ja ota sitä pois kun pääsen kotiin. Olen siis oma itseni kyllä.

Enkä niuhota kaikille kaikesta. En vain ole sellainen, joka jäisi tuppisuunakaan seisomaan jos vääryyttää tapahtuu.

Ja kokeneempia.. En tiedä kyllä, mun alalla olen todella kokenut + otan vastaan opetuksen tosi hyvin. HALUAN oppia, ja kysyn paljon apua ja neuvoa jos on jotain mitä en tiedä. Haluan kyllä yrittää paljon itse - että opin.

Ja mun eleet.. Kyllä. Musta näkee 100km päähän jos joku vituttaa. Mulla on muutenkin aika tuima ilme - eli jos en hymyile, näytän, kuin olisin vihainen. Monet ottaa, jos on mulla on neutraalimpi päivä, että olen vittuuntunut tai pahalla päällä.. Tätä olen yrittänyt työstää paljon.
 
Mutta jos se jossain työpaikassa on jo tilanne niin tuski sitä tämänpäivän käytös mitenkään muuttaa. Jotkut luulee että eilen sai käyttäytyä huonosti ja kiskoa turpaan, mutta tänään olen kiva niin muutkin ovat minulle. Ei vain ikävä kyllä toimi. Panosta niihin ketkä sinusta tykkää ja tehkää oma vertaisryhmänne. Kaikki oudotlinnut tänne vain.
 
Kerrot olevasi hyvin omatoiminen ja tartut toimeen. Oletko kenties liiankin omatoiminen? Työyhteisössä ei aina hyvällä katsota sitäkään, että joku tekee ja säätää kyselemättä muiden mielipidettä asiaan, varsinkin jos sillä tekemisellä on vaikutuksia muihin työyhteisön jäseniin ja heidän työhönsä.
 
Ja yhäkin tuosta vihaamisesta. Musta on jotenkin hassua nostaa itsensä jalustalle, "vitun merkittäväksi ihmiseksi" ajatuksella että kaikki vihaavat. Ei muita oikeasti niin paljoa juuri sinä (saati kukaan muukaan) kiinnosta että viitsisivät vaivautua.

No kyllä niitä monissa tapauksissa oikeasti kiinnostaa niin että vahdataan silmät tapillaan jotta löydettäisiin jotain arvosteltavaa tai kommentoitavaa. Ja on monilla todella vahva tarve arvostella, haukkua ja mitätöidä mua. Ovat toki luonteeltaan tietynlaisia ihmisiä, miehiä jotka tuntevat jotain hämmennystä tai epävarmuutta kun eivät saa minuun mielestään riittävää kontaktia kun olen aika ujo ja hiljainen. Sitten on naisia joiden motiiveja en ymmärrä ja miehiä joilla homma taitaa mennä yleisen kusipäisyyden piikkiin.

Aloittaja ehkä miettii liikaa muiden mielipiteitä tai suhtautumista? Onko sillä käytännössä merkitystä, vaikuttaako jotenkin työntekoon? Ite olen ajatellu että suhtaudun vaan muihin neutraalin ystävällisesti, sitten on periaatteessa sama mitä ne ajattelee.
 
No tuo oli ainoa mikä itselläni pisti silmään, kuten tiibiin.

Ehdotan että oletettavasti niin isossa työpaikassa on joku kuka pahaa muista puhuu niin käyppä seuraavaksi häneltä kysymässä.

Tuo kateellisuus on hieman epäuskottava monen kohdalla, koska maailmassa ei niin paljoa niin täydellisiä ihmisiä ole, jolle voi olla vain kateellinen.
Menestyvä, usein haalii ympärilleen muita samatyyppisiä, koska menestyminen suuresti tarvitsee myös kontakteja. Sekä kaiken karvaiset hännystelijät tulevat seuraamaan tippuuko kuormasta mitään yli.
Kaunis, vetää myös toisiaa puoleensa, miesten keskuudessa suosittu sekä hieman rumempien ystävien jotka pääsee myös siivellä huvijahdeille.
Rikas, menee nyt tuon menestyvän kanssa samoille.

Rikas, menestyvä, koppava nainen ei varmaan saa muualta kuin työympäristöstään ympärille ihmisiä, koska on liian koppava yms.
Sydämmellinen ihminen löytää aina kavereita oli rikas tai köyhä.

Naiset välillä haluavat tehdä muita kateelliseksi, mutta usein se on se asenne eikä syy miksi ollaan kateellisia. Minäkin voisin jollekin sanoa että juu olen kateellinen ennemmin kuin totuuden, jos tietää että toinen rehellisesti kakkakasalla siihen vastaa.

Niin, en mä kyllä usko kateellisuuteen, paitsi ehkä koulutuksesta tms. Mutta ei muuten.

En tiedä. Ehkä mä oon koppava. Oon aika varma asioista ja tiedän mitä teen. Kävelen selkäsuorana, ja teen asioita nopeasti ja oma-aloitteisesti.

Ehkä mun pitää vain hyväksyä itseni. En mä oikein osaa muuttakaan enää, kun ei kukaan mulle sano ikinä mitään mitä teen väärin.
 
Mun mielestä sun ap ei kannata yrittää muuttaa itseäsi joksikin muuksi kuin olet, sen takia että sut hyväksyttäisiin paremmin. Se olis vain itsepetosta ja ehkä alkaisit menettää minuuttasi tai jopa vihaamaan itseäsi. Ole rohkeasti aito oma itsesi, jos joku ei hyväksy niin olkoot hyväksymättä! Ei maailma siihen kaadu :) Kaikkien mieliksi ei vaan voi koskaan olla vaikka ymmärrän että olishan se kiva olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa.

Ootko muuten sellainen jonka perään miehet helposti on? Ja suhteellisen hyvännäköinenkin ellet peräti tosi kaunis? Se voi olla myös yksi syy tai sitten vain se sun energias, aitoutes ei miellytä joitakuita koska he itse ovat jotain muuta mitä eivät haluaisi olla.

Itse olen myös aika rohkea enkä välttämättä kulje massan mukana enkä pokkuroi auktoriteettejakaan jos koen epäoikeudenmukaisuutta. Kaikesta kiltteydestäni huolimatta osaan myös sanoa suorat sanat. Siitä rohkeudesta mulle on sanottu että kadehtii.

Mulle toi kateuskin on vähän vieras käsite koska en mielestäni koskaan ole kadehtinut ketään. En vaan osaa. Paremminkin ajattelen että olishan se kiva jos pääsis matkustelemaan, olis noin upea talo tai jotain vastaavaa mutta ei se koskaa ole mennyt kateuden puolelle vaan osaan iloita toistenkin onnesta.

Itseasiassa mä huomasin parin ex-ystävän kohdalta sen, että meidän välit meni pilalle kun mulle tapahtui hyviä asioita. Ne ei todellakaan olleet onnellisia mun onnesta. Monesti sanotaan että ystävän tuntee siitä että se on vierellä silloinkin kun menee huonosti. Mä huomasin että se onkin päinvastoin. Hyvä ystävä pysyy vaikka sillä itsellään olisi vaikeampaa mutta mulla meniskin hyvin.
 
Mun mielestä sun ap ei kannata yrittää muuttaa itseäsi joksikin muuksi kuin olet, sen takia että sut hyväksyttäisiin paremmin. Se olis vain itsepetosta ja ehkä alkaisit menettää minuuttasi tai jopa vihaamaan itseäsi. Ole rohkeasti aito oma itsesi, jos joku ei hyväksy niin olkoot hyväksymättä! Ei maailma siihen kaadu :) Kaikkien mieliksi ei vaan voi koskaan olla vaikka ymmärrän että olishan se kiva olla hyvissä väleissä kaikkien kanssa.

Ootko muuten sellainen jonka perään miehet helposti on? Ja suhteellisen hyvännäköinenkin ellet peräti tosi kaunis? Se voi olla myös yksi syy tai sitten vain se sun energias, aitoutes ei miellytä joitakuita koska he itse ovat jotain muuta mitä eivät haluaisi olla.

Itse olen myös aika rohkea enkä välttämättä kulje massan mukana enkä pokkuroi auktoriteettejakaan jos koen epäoikeudenmukaisuutta. Kaikesta kiltteydestäni huolimatta osaan myös sanoa suorat sanat. Siitä rohkeudesta mulle on sanottu että kadehtii.

Mulle toi kateuskin on vähän vieras käsite koska en mielestäni koskaan ole kadehtinut ketään. En vaan osaa. Paremminkin ajattelen että olishan se kiva jos pääsis matkustelemaan, olis noin upea talo tai jotain vastaavaa mutta ei se koskaa ole mennyt kateuden puolelle vaan osaan iloita toistenkin onnesta.

Itseasiassa mä huomasin parin ex-ystävän kohdalta sen, että meidän välit meni pilalle kun mulle tapahtui hyviä asioita. Ne ei todellakaan olleet onnellisia mun onnesta. Monesti sanotaan että ystävän tuntee siitä että se on vierellä silloinkin kun menee huonosti. Mä huomasin että se onkin päinvastoin. Hyvä ystävä pysyy vaikka sillä itsellään olisi vaikeampaa mutta mulla meniskin hyvin.

Kiitos sanoista, nää iski tosi hyvin muhun.

Kyllä, miehet on aina tykänneet musta paljon, ja ystävät kaikkoavat helposti, kun jotain hyvää tapahtuu. Esim kun menin naimisiin - kaksi ystävää ei koskaan tullut edes häihin.

Ja joo, mä laitan tosi paljon painoa sille mitä ihmiset ajattelee musta. varsinkin nyt lähivuosina.. Pitäisi vaan antaa olla ja jatkaa elämää, mutta olisi kiva löytää se X tekijä, mikä saa musta niin vahvan reaktion.

Näillä uusilla aatteilla töihin, ja yritän olla välittämättä niin paljon :))
 
Ei kukaan kestä kauaa Miss täydellisyyttä..me muut ihmiset ollaan joskus väsyneitä ja kyllästyneitä ja tottakai sellainen ärsyttää jolla ei muka ole koskaan murheita tms. vaan aina aurinkoinen ja reipas(vitun teeskentelijä)
 

Yhteistyössä