Olen laihtunut viidessä vuodessa yli 60 kiloa. Lähtötilannetta en edes tarkalleen tiedä koska pesuhuonevaaka loppui 150 kg kohdalla ja lopetin siinä käymisen yli vuosi ennen kuin tein elämänmuutoksen. Lapsia minulla ei ole.
Opiskeluiden ja työelämään siirtymisen jälkeen paino lähti hiljalleen nousemaan ja nuorena kun olin ollut hoikka tikku, pieni muotojen tulo opiskeluiden myötä tuntui alkuun ihan mukavalta. Enkä asiaan suoranaisesti kiinnittänyt mitään huomiota. Uusien vaatteiden ostaminen oli lähinnä ajatus että nyt minulla on syy ostaa uusi kun entinen ei mahdu. Ja olevinaan raskaan työpäivän jälkeen palkinnoksi muodostuneet herkut muodostuivat uskomattoman nopeasti tavaksi. Ja kiloja todellakin kertyi nopeasti. Muutamassa vuodessa en ollut tunnistaa itseäni enää valokuvista.
Mutos elämään lähti kun katsoin televisiosta ohjelmaa, jossa oli kuvattu ameriikkalaisia pornotähtiä jotka suostuivat lihottamaan itseään ja tekemään miesten toiveita. Ja siinä samassa lähtötilanteessa oleva nainen sanoi että hän haluaa kokeilla sitä koska tarvitsee rahaa. Jotenkin se iski tajuntaan niin kerralla ja minulle tuli niin uskomattoman paha olo että menin oksentamaan vessaan. Ja sille illalle jätin kaikki iltapalat syömättä.
Seuraavana päivänä kävin kaupasta ostamassa ulkoiluun sopivat vaatteet ja kävin kävelyllä. Ja joudun myöntämään että ensimmäinen 500 metriä oli koitua kuolemaksi. En ole ikinä hikoillut edes saunassa niin paljoa. Kuvittelin pystyväni kevyesti kymmenen kilometrin kävelyyn, mutta jouduin pettymään totaalisesti. Mutta siitä se sitten hiljalleen lähti. Kävelyä isommassa roolissa olivat oikeastaan venyttelyt koska niistä koin saavani notkeutta ja minä pystyn siihen ajatuksia. Ensimmäinen sellainen merkittävä ajatus tuli kun ylsin sormillani koskemaan varpaisiin ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja nopeasti yksi punnerrus tuntui aivan mahtavalta. Ja ruoat muutin ihan täysin. Ennen se oli läjä riisiä, makaroonia, valmisruokia, pizzaa, ranskalaisia. Kaikkea missä ei tarvinnut kuin nakata kattilaan, uuniin tai mikroon ja kohta sai syödä. Karkkipussit ja suklaalevyt kuuluivat jokaiseen kauppakertaan, samaten limonaadit. Ja limsoissa ihan tavalliset sokerilitkut koska ne olivat aina tarjouksessa paikallisessa lähikaupassa.
Iho ei ole alkanut roikkumaan, mutta on muuten aivan karsean näköinen. Etenkin maha ja kyljet on täynnä venymisjälkiä. Rintoja minulla ei ole koskaan ollutkaan, joten siinä mielessä olen kerrankin onnellinen päärynä/omena vartalostani
Nykyisin syön välipalaksi omenan tai banaanin, aamulla leipää tai pienen kulhon muroja. Ja syön edelleen työpaikan ruokalassa, mutta nyt en ahda lautasta täyteen sillä periaatteella "pakko syödä koska siitä maksan". Limsat vaihtuivat soodastreemiin ja funlight mehuihin. Siis en käytä niitä soodastreemin makuja vaan ihan sokeritonta funlightia. Töissä en käy enää automaatilla vaan pidän vesipullon työpisteessä.
Jotain muuta positiivista, niin töissä sain ylennyksen viime kesänä. En usko sen suoranaisesti liittyvän painooni, vaikka siitä aika rajuja vihjailuja sainkin kuulla työkavereiltani ja osittain esimieheltäni. Esimies vain ilmoitti että hän tulee ehdottamaan minua projektin johtoon ja kun kysyin miksi, niin hän totesi vakuuttuneensa siitä että jos jotain päätän, niin sen pidän. Ja niinhän siinä kävi että lokakuussa pääsin vetämään ensimmäistä rakennusprojektiani.
Laitetaan vielä, että pituutta on 182 senttiä, joten mikään ihan lyhytkään en ole.