No.
Sitten olet kaikessa rauhassa alituinen mokailija ja alisuorittaja ja epäonnistuja

. Hirveen hyvin osaat tunnistaa itsesi! Mutta - samalla opettele hyväksymään noikin puolesi. Uhallakin

. Eli jos mokaat, niin - mitä sitten; mokailee niin moni muukin ja suakin isommalla pallilla oleva herra. Opettele nauramaan itsellesi ja sietämään keskeneräisyyttäsi.
Mainitsit, että et esim. muista laulun sanoja. Uskallatko heittäytyä siinä tilanteessa ja keksiä lennossa siihen jonkun toisen korvaavan sanan? Jos kuulijakuntasi koostuu lapsista, niin välttämättä eivät huomaakaan - ja jos huomaavat että lauloit väärin, voit heittää "Ai sä huomasit, hyvä! Mä ajattelin vähän testata teitä, että kuunteletteko ollenkaan..". Ja entäs sitten jos olet huono vaikka niissä lastenlauluissa - hyvä olet jossain muussa asiassa, kuten juuri tuossa, että tulet hyvin toimeen lasten kanssa. Eli toinen alue tasoittaa toisen heikkoutta. Ja - jokaikinen päivä oppii uutta

.
En mä nyt ihan purematta niele tätä juttua, että oisit niin kauhian huono ihminen kuin mitä yrität tässä väittää

. Näitä tämmösiä hetkiä tulee meille kaikille ja tulee näitä päiviä, jolloin tarpoo siinä omassa riittämättömyydessään. Mutta - jos oikein katot ympärilles, niin sullakin on asiat hyvin. Sulla on työpaikka, missä sä kuitenkin viihdyt ja saat onnistumisen kokemuksia! Sulla on toiveita ja unelmia, jotka haluat toteuttaa - sitten vain pienin askelin niitä kohti! Ja millaista se elämä lopulta olisikaan, jos ei ollenkaan epäonnistuisi....mun mielestä todella tylsää, koska silloin jäisi itsestään oppimatta monia asioita, ei olisikaan olemassa mitään persuksille potkivaa porkkanaa näkökentässä mitä havitella ja tavoitella, kaikki olisi liiaksi valmiiksi pureskeltuna eli liian helppoa...
Nyt ei muuta kuin - kevättä kohti

! Kliseistä - toki! - mutta senkin uhalla: pää pystyyn! Sinä olet hyvä juuri tuollaisena ja kelpaat noin. Aina voit ja pystyt kehittämään itseäsi ja yllättämään itsesi iloisesti. Aina

! Unelmia ja haaveita tavoittelemaan siitä, mars!