12 v on hyvin nirso, miten teillä toimittais tällaisessa tilanteessa

Kyseessä siis 12 v tyttö. Esim liha kelpaa vain makaroonilaatikossa, kala ei missään muodossa, broiler ei missään muodossa. Alkaa itsellä jo olla epätoivo kun huolestuttaa tytön syömiset.. leipä kelpaa ja ranskalaiset yms..pizzakin vain pelkällä ketsupilla ja juustoilla. Makeasta tykkää mutta sitä kotona on tarjolla hyvin rajoitetusti. En siis tiedä enää miten voitais häntä kannustaa syömään.. ei kuitenkaan pakottaakkaan voida.

Esim tänään söi lounaalla pelkkää riisiä ja oli omilla rahoillaan sit ostanu suklaalevyn vaikka oltiin sovittu ettei kaupunki reissulta karkkia tuoda, takavarikoin levyn ja saa seuraavana karkkipäivänä. Siitä asiasta ietenki järjetön taistelu ja suuttumus. Ei syönyt ipruokaa koska ei tykännyt.. huh huh mihin tässä vielä joutuu tuon asian kanssa. Hän usein uhkaa kertoa terkalle koulussa, ettei hälle anneta kotona ruokaa mutta totuus on tietenkin se ettei hänelle kelpaa.

 

Jos ei kelpaa niin sitten on ilman. Jos meinaa nälkään kuolla niin lääkärissä olisi varmaan hyvä käydä.

 

keskustelisin lapsen kanssa mitä syö ja mitä pitäisi syödä, kompromisseja tehtäisiin, ja lapsi opettelisi itse kokkaamaan ruokia jos samat ei kelpaa mitä muut syö.
keskusteltasiin siis esim siitä että kroppa kehittyy ravinnon voimalla eikä kasvaisi pituutta jne ilman että saa tarpeeksi ravintoa

 

Ite tulen olemaan tiukka siitä, että lapsi oppii terveille elämäntavoille. Monipuolista ruokaa ja liikuntaa yms. Kun lapsesi on jo 12-vuotias, ottaisin käyttöön tiukemmat seuraamukset kuten jonkun kivan jutun menetys. Esim. viikkorahan, lomareissun tms.

 

Kuulostaa ihan minulta tuossa iässä. Ihan normaali terve aikuinen minusta on kasvanut, vaikka toisinaan melko yksipuolisesti syönkin, Vai siis syökö hän jotain terveellistä kuitenkin joskus? Että syötte muutakin kuin makaronilaatikkoa, ranskalaisia, leipää ja pizzaa? Mikä hänellä mättää niissä ruoissa, eikö esimerkiksi tykkää ylipäätään lihasta?

 

Hänen kanssaan on paljon keskusteltu, asiaan ei ole tullut muutosta. Huolettaa just kasvuasiakin, en usko että saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita mutta kun hän ei kertakaikkiaan suostu syömään. Hän ei ole laiha, paremminkin hieman on liikaa painoa.

 

Ite tulen olemaan tiukka siitä, että lapsi oppii terveille elämäntavoille. Monipuolista ruokaa ja liikuntaa yms. Kun lapsesi on jo 12-vuotias, ottaisin käyttöön tiukemmat seuraamukset kuten jonkun kivan jutun menetys. Esim. viikkorahan, lomareissun tms.

Ruoalla ei kiristetä eikä palkita.

Miten lapsi on päätynyt tuollaiseen ruokarajoittuneisuuteen. Onko koskaan syönyt tai maistanut noita ruokia mitä ei syö nykyisin. Miten lapsi syö koulussa? Yhteys luokan opettajaan ja sovit opettajan kanssa ruokailun tarkkailemisesta tarkemmin miten tyttö syö.

Tyttö mukaan ruoanlaittoon. Pyydät etsimään vaikka netistä tai kokkikirjoista teille ruoat ensi viikolla ja yritätte valmistaa yhdessä.

 

Onko tyttö millaisessa kunnossa fyysisesti? Normaali, alipainoinen...? Jaksaako koulussa ja harrastuksissa, meinaatko että ruokailu on niin yksipuolista kokonaisuudessaan, että voisi olla jotain puutostiloja ym?

Selvästi hälle kelpaa makea ja yksinkertaiset maut. Tarjoaisin jotain proteiinijauheilla tehostettuja smoothieita tutuista ja mukavista mauista. Tuota proteiinijauhettakin saa kaiken makuisina, kuten suklaana mistä tyttö vissiin pitää. Ootteko kokeillut?

Eikä nämä nirsoudet ja muut syömisongelmat todellakaan ole aina vanhemmista kiinni....

 

Ruoalla ei kiristetä eikä palkita.

Vanhemman tehtävä ja vastuu on huolehtia, että lapsi saa riittävän monipuolista ja terveellistä ruokaa.

Samalla tavalla voitaisiin sanoa, ettei mikään ole kiristämisen aihe, mutta todellisuudessa vanhempi kasvattaa, käyttää keppiä ja porkkanaa jotta lapsi oppii.

 

Pikkasen on ehkä ylireagointia, jos joku aikoo lomareissun perua nirsoilun takia

Meillä on nirso lapsi. Tosin vasta 4-vuotias. Oli taannoin noin 20 h syömättä, kun mikään ei kelvannut. Ei kuollut siihen. Tänään söi liki mukisematta kaiken mitä eteen laitettiin.

Että kaipa se toimii, että jos ei syö mitä tarjotaan, niin sitten on syömättä.

 

[QUOTE="a.p";30702610]Hänen kanssaan on paljon keskusteltu, asiaan ei ole tullut muutosta. Huolettaa just kasvuasiakin, en usko että saa kaikkia tarvittavia ravintoaineita mutta kun hän ei kertakaikkiaan suostu syömään. Hän ei ole laiha, paremminkin hieman on liikaa painoa.[/QUOTE]

Paha sanoa mitään asiaa tarkemmin tuntematta. Mutta jos lapsi on tuhti, vaikka näyttäisi kieltäytyvän ruuista, niin todennäköisin syy on, että syö herkkuja salaa.

 

Vanhemman tehtävä ja vastuu on huolehtia, että lapsi saa riittävän monipuolista ja terveellistä ruokaa.

Samalla tavalla voitaisiin sanoa, ettei mikään ole kiristämisen aihe, mutta todellisuudessa vanhempi kasvattaa, käyttää keppiä ja porkkanaa jotta lapsi oppii.

No palkita lasta voi ja tiettyjä ehtoja antaa tietyissä asioissa, mutta ruoka ja syöminen ei sellaisia ole. Jos joku ruoka on vastenmielinen niin siitä tulee pakotettuna entistä vastenmielisempi ja pahimmassa tapauksessa homma leviää käsiin ja tulee vielä pahempi syömisongelma ja aliravitsemustila.

 

[QUOTE="...";30702646]Paha sanoa mitään asiaa tarkemmin tuntematta. Mutta jos lapsi on tuhti, vaikka näyttäisi kieltäytyvän ruuista, niin todennäköisin syy on, että syö herkkuja salaa.[/QUOTE]

Kaikkeen nirsouteen ei liity aina draamaa, mutta tällaista vaihtoehtoa ei voi sulkea pois. Miten tyttö reagoi, kun puhutte syömisasioista?

 

Vanhemman tehtävä ja vastuu on huolehtia, että lapsi saa riittävän monipuolista ja terveellistä ruokaa.

Samalla tavalla voitaisiin sanoa, ettei mikään ole kiristämisen aihe, mutta todellisuudessa vanhempi kasvattaa, käyttää keppiä ja porkkanaa jotta lapsi oppii.

Ruokaa ei tosiaan tule käyttää aseena, siihen liittyen ei uhata eikä kiristetä, ei mielellään myöskään lahjota. Houkutella voi. Jos nyt ennen lapsen saamista luet vähän lisää asiasta, niin huomaat, että ruoka on asia, jolla korvataan / osoitetaan läheisyyttä ja rakkautta, mutta jonka avulla voidaan myös osoittaa tilanteiden hallintaa. Kiristäminen yms tässä asiassa johtaa "helposti" syömishäiriöihin. Lapsi syö paljon, että vanhempi on tyytyväinen tai lapsi ei syö mitään, koska haluaa näyttää, että voi itse päättää.

APlle: Keskustele lapsesi kanssa siitä, mitä hän söisi. Siis oikeaa ruokaa. Söisikö mielummin kasvisruokaa? Silloin pitäisi kyllä sitten syödä papuja yms. Meillä syömättömyyden syy oli inho lihaa kohtaan ja kasvisruoka ratkaisi asian.

 

No palkita lasta voi ja tiettyjä ehtoja antaa tietyissä asioissa, mutta ruoka ja syöminen ei sellaisia ole. Jos joku ruoka on vastenmielinen niin siitä tulee pakotettuna entistä vastenmielisempi ja pahimmassa tapauksessa homma leviää käsiin ja tulee vielä pahempi syömisongelma ja aliravitsemustila.

Palaan sorvin ääreen illalla, mutta tästä olen ihan eri mieltä.

 

Ite tulen olemaan tiukka siitä, että lapsi oppii terveille elämäntavoille. Monipuolista ruokaa ja liikuntaa yms. Kun lapsesi on jo 12-vuotias, ottaisin käyttöön tiukemmat seuraamukset kuten jonkun kivan jutun menetys. Esim. viikkorahan, lomareissun tms.

Tällä Happygirlin tavalla ei saa aikaan kun ongelmia. Oletko kokeillut hakea apua esim. ravitsemusterapeutilta. On olemassa tapa jolla ruokia maistatetaan mutten muista mikä sen nimi oli. Sillä siis opetellaan syömään uusia ruoka-aineita.

 

Palaan sorvin ääreen illalla, mutta tästä olen ihan eri mieltä.

Kyllä sunkin tajuntaan vielä mahtuu ajatus, että jos ihminen elää n. 85-vuotta niin on ihan yks hailee jos muutaman vuoden elämästään syö miten sattuu. Mitä vähemmän lapsen syömiseen kiinnittää huomiota sitä paremmin ne loppujen lopuksi alkavat syödä.

 

Hyvä tapa saada lapselle syömishäiriö on keuhkota terveen lapsen syömisestä.
Tehkää sellaista ruokaa, että siinä on ainakin jotain mitä nuori suostuu syömään ja lopettakaa se hössötys.
Hirveitä natsi mutseja palsta täynnä suklaat takavarikoidaan ja reissuun ei pääse jos ei syö!!

 

Onko tyttö ollut aina nirso? Me saatiin lääkäriltä ohjeeksi juuri lapsen mukaan ottaminen kokkaamiseen. Oli aikaisemminkin kyllä ollut, mutta lisättiin tätä. Sitten laajensin ruokavaliota. Kaikkea piti syödä vähän. Pikku hiljaa meidän tyttö alkoi syödä enemmän kaikkea.

 

Kyllä meillä on lapsia "kiristetty" maistelemaan ja syömään monipuolisesti. Esikoinen on ollut hyvin nirso, epäilen että jonkinlaista aistiyliherkkyyttäkin hänellä on ja se on vaikeuttanut aina syömistä hänellä. Kaikki makea kyllä maistuisi, mutta mikään "oikea" ruoka ei oikein. Meillä on selvä peli: jokainen tulee ruoka-aikana pöytään ja kaikkea lautasella olevaa maistetaan, pakko ei ole kuitenkaan syödä sen enempää. MUTTA JOS mielii jälkiruokaa tai jotain herkkua, silloin ruoka syödään. Esim. tänään ravintolassa tapahtunutta: tilasin kaikille lapsille lohiannokset (ainoa edes etäisesti terveellinen vaihtoehto). Ja jopa alkoi taas nenännyrpistely..en syö...tää on pahaa...mitä tää on!!?...eihhh...ei mulla oo nälkä... Ilmoitin napakasti, että ne annokseen kuuluvat jätskit jää sitten syömättä, jos ei ala ruoka maistumaan. Ja lapset tietävät, että niin myös todella käy. Ja johan alkoi vähitellen ruoka mennä alas. Viimeinenkin sai hommaan vauhtia kun näki ensimmäisen jätskikulhollisen tulevan pöytään. Siinä meni nätisti kasviksetkin.

Mun mielestä sekään ei ole kovin järkevää, että todetaan vaan, että ei se syö, minkäs teet, pakottaakaan ei voi... Se on mun tehtävä vanhemapna opettaa ja totuttaa eri makuihin. Toisaalta olisin kait tänään voinut ravintolassa antaa lapsille periksi ja antaa heidän elää pelkillä pehmisannoksilla. Vai miten tän handlaisi ne, joiden lapsia ei saa kiristää ruoalla??

 

Palaan sorvin ääreen illalla, mutta tästä olen ihan eri mieltä.

Lasta ei palkita eikä kiristetä ruualla. Näin ei toimittu sairaalassakaan syömishäiriöisen lapsemme kohdalla.

 

Ikää on paljon ja tänäänkin karjalanpaistista jätin lihat syömättä, söin vain porkkanat ja perunat. Poikani sanoi, että mikään sulle ei kelpaa. Makaronilaatikosta itsekin syön jauhelihat ja kalaa jonkun verran.

 

[QUOTE="Tuuti";30702785]Kyllä meillä on lapsia "kiristetty" maistelemaan ja syömään monipuolisesti. Esikoinen on ollut hyvin nirso, epäilen että jonkinlaista aistiyliherkkyyttäkin hänellä on ja se on vaikeuttanut aina syömistä hänellä. Kaikki makea kyllä maistuisi, mutta mikään "oikea" ruoka ei oikein. Meillä on selvä peli: jokainen tulee ruoka-aikana pöytään ja kaikkea lautasella olevaa maistetaan, pakko ei ole kuitenkaan syödä sen enempää. MUTTA JOS mielii jälkiruokaa tai jotain herkkua, silloin ruoka syödään. Esim. tänään ravintolassa tapahtunutta: tilasin kaikille lapsille lohiannokset (ainoa edes etäisesti terveellinen vaihtoehto). Ja jopa alkoi taas nenännyrpistely..en syö...tää on pahaa...mitä tää on!!?...eihhh...ei mulla oo nälkä... Ilmoitin napakasti, että ne annokseen kuuluvat jätskit jää sitten syömättä, jos ei ala ruoka maistumaan. Ja lapset tietävät, että niin myös todella käy. Ja johan alkoi vähitellen ruoka mennä alas. Viimeinenkin sai hommaan vauhtia kun näki ensimmäisen jätskikulhollisen tulevan pöytään. Siinä meni nätisti kasviksetkin.

Mun mielestä sekään ei ole kovin järkevää, että todetaan vaan, että ei se syö, minkäs teet, pakottaakaan ei voi... Se on mun tehtävä vanhemapna opettaa ja totuttaa eri makuihin. Toisaalta olisin kait tänään voinut ravintolassa antaa lapsille periksi ja antaa heidän elää pelkillä pehmisannoksilla. Vai miten tän handlaisi ne, joiden lapsia ei saa kiristää ruoalla??[/QUOTE]

Jos ei syö niin sitten on ilman ruokaa, ei sen kummempaa.

 

Syökö hän sitten reilusti niitä ruokia mitä syö? Ajattelin et jos on ylipainoinen ja ei syö kotona, niin syökö sitten jossain muualla?

 

Ikää on paljon ja tänäänkin karjalanpaistista jätin lihat syömättä, söin vain porkkanat ja perunat. Poikani sanoi, että mikään sulle ei kelpaa. Makaronilaatikosta itsekin syön jauhelihat ja kalaa jonkun verran.

Eli lapsenakin olet saanut pompottaa vanhempiasi miten haluat syömisiesi suhteen. Erittäin hyvä esimerkki miten käy jos antaa lapsen päättää mitä syö.