No minä, ensimmäinen seurustelusuhde siis 24 (ekalla sivulla kerroin), kävin baareissa, meikkasin, urheilin ja tiedän ulkonäköni olleen keskivertoa parempi. Ja olevan.
Syyt oli tosiaan ne mainitut. Aikuisiän alku oli poikiin ja miehiin tutustumista, ja minulla on todella paljon miespuolisia kavereita.Luulen että minua pidettiin nirsona, mutta toisaalta sain myös suitsutusta siitä, että en koskaan harrastanut mitään yhdenyön juttuja. Mutta heti jos juttu meni jotenkin intiimiksi, niin torjuin kaikki.
Opin harjoittelematta, minkälaisen miehen kanssa minun on hyvä olla. Sellaisen kun löysin, niin panostin siihen täysillä. Ja hänkään ei koskaan ollut seurustellut, ja oli vielä neitsyt.
Mä luulen, että koskaan ei ole liian myöhäistä jos uskaltaa olla rehellinen. Oma mieheni kertoi heti, että oli kokematon, mutta ei antanut sen vaikuttaa mihinkään käytöksessään. Ei siis ollut epävarma, eikä myöskään esittänyt varmaa vaan oli vaan, normaali ihminen. Minun ongelmani oli pitkään kaikki oman pään sisäiset epävarmuudet, pelit ja leikit. Nyt olen huomannut että rehellisyys yllättää yllättävätkin ihmiset. Ei se ole mitään turhaa puhetta, että ole oma itsesi ja anna sen kantaa. Hutejakin voi tulla, kuten kaikille elämässä, mutta eipä tarvitse ajatella, että itsellä on jotain hävettävää. Olkaa avoimia, niin sitten ei tarvitse myöhemmin pohtia, että oliko kaikki vain siitä kiinni kun en uskaltanut.
