Onkohan se neuvolantädiltä saanut käsityksen, että lapset ovat jotenkin jälkeenjääneitä. Meillä lapset ei ole vielä 4-vuotiaina osanneet sanoa r:ää ja s:ää kunnolla. Neuvolassa olivat tosi huolestuneita siitä ja tuli sellainen mielikuva, että tämä on tosi poikkeuksellista ja vakavaa. Juoksutin sitten lasta ties missä puheterapeuteilla, ettei jää vaivaiseksi. Itse hän sitten eskarissa oppi nuo äänteet ja nyt kouluikäisenä puhuu todella hyvin.
Nyt kuopuksen kanssa en jaksa panikoida, vaikka neuvolassa yritetäänkin huolta lietsoa. Eiköhän tuokin viimeistään eskarissa opi ärrää pärisyttämään. Hämmästyttää kyllä, miten niillä on niin kova hinku saada lapsesta jotain vikaa esille. Täti piirsi ristin ja pyysi lasta tekemään samanlaisen. Lapseni katsoi sivustapäin tädin piirrustusta ja teki rastin (siis x-muotoon sen). Heti tuli tädin naamaan huolestunut kulmien kurtistus ja yritti ruveta lapselle vänkäämään, että ihan väärin teki. Olisi pitänyt tehdä toisin päin. Käynnin lopuksi vielä sanoi, että muuten meni kyllä kaikki ihan ok, mutta tuosta pitää laittaa merkintä, että lapsi hahmotti väärin sen ristin. Ikäänkuin sillä olisi oikeasti jotain merkitystä. Tuntui, että oli tärkeää päästä antamaan joku miinus, etten vaan ylpisty ja luule, että olisin onnistunut lapseni kasvatuksessa.
[/QUOTE]