Kuopion lapsisurmaaja " järjesti" lasten isän pois ja sitten soitti hänelle ..

Totta. Kyllä toi mun mielestä on täysin vakaasti harkittu kahden lapsen murha. En vaan voi käsittää, miten äiti voi tuollaista tehdä. Itse sitä antaisi oman henkensä silmänräpäyksessä omien lastensa puolesta.

Saattaisi kuitenkin olla hyvä, jos tuo tyyppi todettaisiin syyntakeettomaksi, niin se ei pääsisi ikinä lukkojen takaata pois.

Webbisivuillaan kertoi olevansa onnellinen perheenäiti... ei tota voi käsittää kyllä, ei mitenkään.

 

Kyllä voi. Molemmissa tapetaan llapsi. Ei asiaa muuta miksikäään se, että toisessa tapauksessa lapsi tapetaan ennen syntymää.

Lainsäätäjä (ja tervejärkisten kansalaisten enemmistö) on kanssasi eri mieltä.

 

[QUOTE="Jenis";30685968]Webbisivuillaan kertoi olevansa onnellinen perheenäiti... ei tota voi käsittää kyllä, ei mitenkään.[/QUOTE]

Epäilen tuon naisen olevan hyvin hyvin hyvin sairas ihminen päästään. Enkä tarkoita masennusta tai vastaavaa sairautta...

Jotenkin käsittämätöntä, että se vielä puolustelee tekoaan.

 

Epäilen tuon naisen olevan hyvin hyvin hyvin sairas ihminen päästään. Enkä tarkoita masennusta tai vastaavaa sairautta...

Jotenkin käsittämätöntä, että se vielä puolustelee tekoaan.

Joku psykoosi iskenyt päälle. Vauva ollut tosi pieni vielä... mutta 2,5-vuotias, ei helvetti. Pakko lakata ajattelemasta tätä. Mun esikoinen oli just ton ikäinen kun kuopus syntyi...

 

Ja vielä kästittämättömämpää on se, että sulla riittää kantti omien lasten tappamiseen, vaan ei itsensä.
Lisäksi tuo vain pelkäsi masentuvansa.

 

[QUOTE="Jenis";30685987]Joku psykoosi iskenyt päälle. Vauva ollut tosi pieni vielä... mutta 2,5-vuotias, ei helvetti. Pakko lakata ajattelemasta tätä. Mun esikoinen oli just ton ikäinen kun kuopus syntyi...[/QUOTE]

Olen seurannut muutamaa psykoosissa olevaa ihmistä. Sinänsä mielenkiintoista, että niillä ei ole ollut tarve satuttaa tai vahingoittaa muita, kuin itseään.
Mä epäilen jonkinlaista sosiopatiaa tai psykopatiaa.

 

[QUOTE="Jenis";30685870]Tääkin perhe oli ollut lastensuojelun asiakas.[/QUOTE]

Niin, pistää taas miettimään miten sieltä on autettu. Tilastotkin näyttävät siltä, että lastansuojelun asiakkuus pikemminkin edistää kuin poistaa lapsisurmien mahdollisuutta.

Miten hoitava henkilökunta on suhtautunut kehitysviiveeseen? A) rakentavalla tavalla vai B) Syllistäen vanhempia kuten on tapana. Tapana koska Suomen sosiaalialan ihmisten asenteet kuuluvat maailman tiukimpiin. Huoli kovenevista asenteista - Talentia

Mikäli oli diagnoosi, ei hoitojaksolle laiteta tuosta vaan. Entä voiko esimerkiksi masentuneen ihmisen saada syyllistämällä oikeasti sekoamaan?

 

Minfolla tiedettiin kertoa ettei mitään kehityksen viivästymää ollutkaan, oli radiossa sanottu.

 

Olen seurannut muutamaa psykoosissa olevaa ihmistä. Sinänsä mielenkiintoista, että niillä ei ole ollut tarve satuttaa tai vahingoittaa muita, kuin itseään.
Mä epäilen jonkinlaista sosiopatiaa tai psykopatiaa.

Joo, jotenkin tuo suunnitelmallisuus tossa viittais sinne suuntaan. Psykooseista tosin ei oo kokemusta kuin kirjallisuuden kautta, mutta oon ymmärtänyt että silloin ei toimita noin kylmänrauhallisesti...

 

Vaikka lastensuojelu sanoisi että olen maailman kaikkeuden paskin äiti, se ei saisi minua tappamaan lapsiani. Vaikka he veisivät lapseni pois, se ei saisi minua tappamaan lapsiani. Turhaa taas kaivetaan syypäitä kaikista muista kuin itse tekijästä.

Tuo äiti ei ole mikään äiti, vaan itsekeskeinen hirviö. Mikä lie psykopaatti. Myös naiset voi olla, vaikka joillekkin se on vaikea käsittää.

 

[QUOTE="Mie";30686005]Minfolla tiedettiin kertoa ettei mitään kehityksen viivästymää ollutkaan, oli radiossa sanottu.[/QUOTE]

Silloin olisi vielä tärkeämpää kysyä mistä äiti on saanut tällaisen päähänsä. Suomen suuri ongelma on kautta linjan siinä, että ihmisiä tuomitaan auttamisen sijaan. Tämä asia on tutkittu, se on tuossa linkissä jonka laitoin ja lähde on luotettava.

Eikö suomalainen hoitotyöläinen ymmärrä, ettei auttamisesta ole hyötyä jos asenne vie autettavalta ihmisarvon ja halun elää? Sensijaan jos lähdetään siitä,että kaikilla on arvo ja kaikkien elämällä on merkitystä voidaan saada aikaan paljon.

 

[QUOTE="Purppura";30686029] Sensijaan jos lähdetään siitä,että kaikilla on arvo ja kaikkien elämällä on merkitystä voidaan saada aikaan paljon.[/QUOTE]

Tuon ämmän mielestä lapsillaan ei selvästi ollut arvoa eikä heidän elämällään merkitystä. Omallaan vain, kun ei sieltä kaiteelta hypännyt vaan päätti itsensä säästää. No, liekö siellä edes keikkunut, kunhan hakee jotain säälipisteitä.

 

[QUOTE="Purppura";30686029]Silloin olisi vielä tärkeämpää kysyä mistä äiti on saanut tällaisen päähänsä. Suomen suuri ongelma on kautta linjan siinä, että ihmisiä tuomitaan auttamisen sijaan. Tämä asia on tutkittu, se on tuossa linkissä jonka laitoin ja lähde on luotettava.

Eikö suomalainen hoitotyöläinen ymmärrä, ettei auttamisesta ole hyötyä jos asenne vie autettavalta ihmisarvon ja halun elää? Sensijaan jos lähdetään siitä,että kaikilla on arvo ja kaikkien elämällä on merkitystä voidaan saada aikaan paljon.[/QUOTE]

?????
Niin, eikö juuri siksi ole kaikki neuvolat, sairaalat, sosiaaliavut ja tuet, kun ajatellaan, että kaikilla on jokin arvo?
Jos ajateltaisiin, ettei ole, niin miksi ihmeessä mitään tukiverkostoja edes luotaisiin?

 

[QUOTE="Purppura";30685994]Niin, pistää taas miettimään miten sieltä on autettu. Tilastotkin näyttävät siltä, että lastansuojelun asiakkuus pikemminkin edistää kuin poistaa lapsisurmien mahdollisuutta.

Miten hoitava henkilökunta on suhtautunut kehitysviiveeseen? A) rakentavalla tavalla vai B) Syllistäen vanhempia kuten on tapana. Tapana koska Suomen sosiaalialan ihmisten asenteet kuuluvat maailman tiukimpiin. Huoli kovenevista asenteista - Talentia

Mikäli oli diagnoosi, ei hoitojaksolle laiteta tuosta vaan. Entä voiko esimerkiksi masentuneen ihmisen saada syyllistämällä oikeasti sekoamaan?[/QUOTE]

Hyvä huomio. Samoissa ajatuksissa minäkin. Epäilenpä että asenteet on olleet juuri niitä tuhoavia tekijöitä jotka ovat saaneet äidin päätymään toivottomaan ratkaisuun.

Ja kyllä uskon että masentuneen ihmisen saa syyllistämällä sekoamaan ja tekemään jotain peruutamatonta. Jos itseäni ajattelisin, en olisi koskaan voinut omia lapsiani satuttaa mutta mikäli kuminauha olisi lopulta katkennut, olisin saattanut kohdentaa epätoivoisen tekoni johonkin näistä "paholaisista" jotka avun sijaan ovat tulleet tappamaan ihmisen henkisesti.

 

?????
Niin, eikö juuri siksi ole kaikki neuvolat, sairaalat, sosiaaliavut ja tuet, kun ajatellaan, että kaikilla on jokin arvo?
Jos ajateltaisiin, ettei ole, niin miksi ihmeessä mitään tukiverkostoja edes luotaisiin?

Ei, ei todellakaan. Tätä kuvaa hyvin se tapaus jossa jollekin ihmisparalle tehtiin väkisin suolihuuhtelu. Eduskunnan oikeusasiamies piti pöyristyttävänä ettei sairaala katsonut tehneensä mitään väärin. Tapaus on eri, mutta asenteesi on täysin sama.

Avun tarjoaminen ja ihmisoikeudet ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäinen pitää sisällään mm. oikeuden yksityisyyden suojaan ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Asioita joiden kunnioittamisesta huomattava osa hoitohenkilökunnasta ei tunnu tietävän mitään.

 

Mistäs te tiedätte kuinka paljon ja mitä apua tuo äiti on saanut? Jospa sai apua, mutta silti teki itsekkään päätöksensä. Kukaan muu ei niitä lapsia sinne veden alle painanut, kuin hän itse. Usutti lasten isän muualle jotta saa rauhassa toteuttaa hirmutekonsa. Eihän lapset voineet puolustautua. Äiti olisi voinut valita toisinkin.

Ja minä en ainakaan surkuttele yhtään mitä hän on päässään tai sydämessään tuntenut tuollaista tekoa suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Minä surkuttelen niiden lasten tunteita. Asia on kyllä aivan liian kipeä edes ajatella, kun itsellä on se samanikäinen poika. Se, joka on aivan innoissaan kun pääsee suihkuun ja kylpyyn leikkimään. Hakee lempiautonsa ja katsoo että lempipyyhe on paikoillaan. Pyytää ammeeseen muumisaippuaa ja astuu sinne varovasti kun äiti niin on niin ennen kehoittanut. Ja sit yhtäkkiä oma äiti tarttuu käsillä kiinni ja painaa ammeeseen, tunnet että kuolet ja tukehdut... Niin, miltä niistä lapsista TUNTUI?!! Onko sillä mitään merkitystä? En tiedä miten tapahtumat eteni enkä edes halua tietää, ahdistaa liikaa.

Mutta miksi pitäisi vaan aatella nyt äidin tunteita ja olotiloja? Niillä mitään väliä ENÄÄ ole. Niillä oli väliä ennen lasten surmaa, ja ilmeisesti apua oli yritetty perille saada. Nyt äidin olis otettava vastuu tekosistaan, mutta edes sitä hän ei tee.

 

Mistäs te tiedätte kuinka paljon ja mitä apua tuo äiti on saanut? Jospa sai apua, mutta silti teki itsekkään päätöksensä. Kukaan muu ei niitä lapsia sinne veden alle painanut, kuin hän itse. Usutti lasten isän muualle jotta saa rauhassa toteuttaa hirmutekonsa. Eihän lapset voineet puolustautua. Äiti olisi voinut valita toisinkin.

Ja minä en ainakaan surkuttele yhtään mitä hän on päässään tai sydämessään tuntenut tuollaista tekoa suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Minä surkuttelen niiden lasten tunteita. Asia on kyllä aivan liian kipeä edes ajatella, kun itsellä on se samanikäinen poika. Se, joka on aivan innoissaan kun pääsee suihkuun ja kylpyyn leikkimään. Hakee lempiautonsa ja katsoo että lempipyyhe on paikoillaan. Pyytää ammeeseen muumisaippuaa ja astuu sinne varovasti kun äiti niin on niin ennen kehoittanut. Ja sit yhtäkkiä oma äiti tarttuu käsillä kiinni ja painaa ammeeseen, tunnet että kuolet ja tukehdut... Niin, miltä niistä lapsista TUNTUI?!! Onko sillä mitään merkitystä? En tiedä miten tapahtumat eteni enkä edes halua tietää, ahdistaa liikaa.

Mutta miksi pitäisi vaan aatella nyt äidin tunteita ja olotiloja? Niillä mitään väliä ENÄÄ ole. Niillä oli väliä ennen lasten surmaa, ja ilmeisesti apua oli yritetty perille saada. Nyt äidin olis otettava vastuu tekosistaan, mutta edes sitä hän ei tee.

Mun on kanssa vaikea käsittää sitä, että tätä äitiä pitäis nyt jotenkin sympatiseerata ja ymmärtää. Kompata sitä, miten tuo hirmuteko on oikeastaan kaikkien muiden vika.

Mä en voi ymmärtää, miten äiti voi riistää lapsensa hengen. Se on äiti. Se on se, johon se lapsi tukeutuu ja luottaa.
Mua itkettää. Tällaset tapahtumat on järkyttäviä.

 

Tuo äiti tiesi mitä voi tapahtua ja oli kertonut mm. miehelleen, että lapset pitäisi antaa kasvatettavaksi muualle. Hätähuutoja ei vain kuunneltu.

"

Kaksi lastaan marraskuussa surmannut äiti olisi halunnut antaa lapsensa sijaisperheeseen tai lapsettomalle parille.

Naisen aviomies kertoi asiasta poliisikuulusteluissa. Hänen mukaansa äiti teki ehdotuksen odottaessaan parin toista lasta vuonna 2014.

– Aluksi vaimoni oli iloinen ja onnellinen raskaudestaan, kunnes tilanne muuttui toiseen suuntaan alkukesästä 2014. Suhtautuminen muuttui niin radikaalisti, että vaimoni ehdotteli jopa sijaisperhettä tai muita lapsettomia pareja lasten huoltajiksi, isä kertoi."

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/kuopiolaisaiti-olisi-halunnut-antaa-lapsensa-pois/4825174

 

[QUOTE="Purppura";30686086]Ei, ei todellakaan. Tätä kuvaa hyvin se tapaus jossa jollekin ihmisparalle tehtiin väkisin suolihuuhtelu. Eduskunnan oikeusasiamies piti pöyristyttävänä ettei sairaala katsonut tehneensä mitään väärin. Tapaus on eri, mutta asenteesi on täysin sama.

Avun tarjoaminen ja ihmisoikeudet ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäinen pitää sisällään mm. oikeuden yksityisyyden suojaan ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Asioita joiden kunnioittamisesta huomattava osa hoitohenkilökunnasta ei tunnu tietävän mitään.[/QUOTE]

Sä nyt sitten päätit verrata suolihuuhtelua ja omien lasten murhaamista toisiinsa.

Ja toiseksi, mikä mun asenne ja mitä kohtaan? Totesin, että suomessa on tukiverkkoja juuri siksi, että täällä halutaan kaikilla olevan ihmisarvo.

 

Tuo äiti tiesi mitä voi tapahtua ja oli kertonut mm. miehelleen, että lapset pitäisi antaa kasvatettavaksi muualle. Hätähuutoja ei vain kuunneltu.

"

Kaksi lastaan marraskuussa surmannut äiti olisi halunnut antaa lapsensa sijaisperheeseen tai lapsettomalle parille.

Naisen aviomies kertoi asiasta poliisikuulusteluissa. Hänen mukaansa äiti teki ehdotuksen odottaessaan parin toista lasta vuonna 2014.

– Aluksi vaimoni oli iloinen ja onnellinen raskaudestaan, kunnes tilanne muuttui toiseen suuntaan alkukesästä 2014. Suhtautuminen muuttui niin radikaalisti, että vaimoni ehdotteli jopa sijaisperhettä tai muita lapsettomia pareja lasten huoltajiksi, isä kertoi."

Kuopiolaisäiti olisi halunnut antaa lapsensa pois - Rikos - Uutiset - MTV.fi

Tuo äiti olisi voinut myös lähteä lätkimään ja jättää isän kasvattamaan lapset. Eikö?

Mun on jotenkin vaikea kuvitella, että jos mä alkaisin selittää miehelleni, että haluaisin antaa meidän lapset sijoitukseen, niin se toteais siihen, että ok.
Ei kai sillä miehellä voinut edes käydä mielessä, mitä tuo akka aikoo tehdä.
Ei tä nyt hittovie tuon miehen vika ole.

 

Mistäs te tiedätte kuinka paljon ja mitä apua tuo äiti on saanut? Jospa sai apua, mutta silti teki itsekkään päätöksensä. Kukaan muu ei niitä lapsia sinne veden alle painanut, kuin hän itse. Usutti lasten isän muualle jotta saa rauhassa toteuttaa hirmutekonsa. Eihän lapset voineet puolustautua. Äiti olisi voinut valita toisinkin.

Ja minä en ainakaan surkuttele yhtään mitä hän on päässään tai sydämessään tuntenut tuollaista tekoa suunnitellessaan ja toteuttaessaan. Minä surkuttelen niiden lasten tunteita. Asia on kyllä aivan liian kipeä edes ajatella, kun itsellä on se samanikäinen poika. Se, joka on aivan innoissaan kun pääsee suihkuun ja kylpyyn leikkimään. Hakee lempiautonsa ja katsoo että lempipyyhe on paikoillaan. Pyytää ammeeseen muumisaippuaa ja astuu sinne varovasti kun äiti niin on niin ennen kehoittanut. Ja sit yhtäkkiä oma äiti tarttuu käsillä kiinni ja painaa ammeeseen, tunnet että kuolet ja tukehdut... Niin, miltä niistä lapsista TUNTUI?!! Onko sillä mitään merkitystä? En tiedä miten tapahtumat eteni enkä edes halua tietää, ahdistaa liikaa.

Mutta miksi pitäisi vaan aatella nyt äidin tunteita ja olotiloja? Niillä mitään väliä ENÄÄ ole. Niillä oli väliä ennen lasten surmaa, ja ilmeisesti apua oli yritetty perille saada. Nyt äidin olis otettava vastuu tekosistaan, mutta edes sitä hän ei tee.

Kuvittelin, että kyse oli kokoajan siitä, miten seuraavat lapsisurmat estetään. Tietysti jos joku toivoo ja odottaa ja haluaa niitä lisää, niin asia on eri. Minä en halua, yhdenkään lapsen ei pitäisi kuolla näin.
Tosiasia on kuitenkin, että ainakin kahdessa tapauksessa lapset on tapettu miltei välittömästi ls:n porukoiden käytyä. Toisessa casessa sossut odottivat oven takana kun isä tappoi lapset! Sen lisäksi on se yksi tapaus jossa isä tappoi puolestaan kotikäynnillä olevan sairaanhoitajan. Viimeksi mainitun huomioon ottaen tulee mieleen kammottava kysymys. Mikäli se sossujen käynti on sellainen että mielenterveyshäiriöinen ihminen tuntee sekoavansa, kumpiko olisi palstalaisista sallitumpi teko a) lapsen surmaaminen vai b) auttajan surmaaminen.
Kumpikin teko on tuomittava, mutta jos kahdesta pahasta olisi moraalisesti valittava sallitumpi.

 

Tuo äiti tiesi mitä voi tapahtua ja oli kertonut mm. miehelleen, että lapset pitäisi antaa kasvatettavaksi muualle. Hätähuutoja ei vain kuunneltu.

Ja siksi oli ihan PAKKO murhata omat lapset raakalaismaisesti? Älkää nyt viittikö. Olis sanonut isälle että minä käyn nyt tyttöjen kanssa kahveella, katso sinä lapsia pari tuntia. Ja oikeesti ostanut lipun timbuktuun eikä koskaan tullut takaisin. Tai juossut junan alle. Raakaa, mutta niin oikea äiti tekisi, jos ei oikeasti halua, pysty ja kykene omia lapsiaan enää hoitamaan ja huoltamaan. Mikään tässä maassa ei oikeasti pakota sinua lapsiasi tappaamaan kylpyammeeseen, ei mikään.

 

Semmosta se on, meillä Suomessa on äitimyytti joka näkyy hyvin selvästi myös tällä palstalla. Äiti on aina hyvis ja tahtoo parasta lapsilleen ja perheelleen. Vika on aina oltava ulkopuolisissa, koska äidin mieli ei voi olla "viallinen" ja johtaa omien lapsien satuttamiseen.

Äiti sitä, äiti tätä. Nämä äitimyyttiuskovaiset eivät opi koskaan. :/

 

opcorn:
Palstan kaikkitietävät vauhdissa

 

Tuo äiti olisi voinut myös lähteä lätkimään ja jättää isän kasvattamaan lapset. Eikö?

Mun on jotenkin vaikea kuvitella, että jos mä alkaisin selittää miehelleni, että haluaisin antaa meidän lapset sijoitukseen, niin se toteais siihen, että ok.
Ei kai sillä miehellä voinut edes käydä mielessä, mitä tuo akka aikoo tehdä.
Ei tä nyt hittovie tuon miehen vika ole.

No aamen. Mutta ei... oli kaikkien muiden vika. Isän vika, sossujen vika, neuvolan vika, suljetun osaston väen vika. Ystävien vika, sukulaisten vika. Koko maailma yhdessä sorsi tätä naista, joten hänelle ei jätetty muuta vaihtoehtoa. Tottahan toki isä suostuu heti antamaan lapsensa adoptioon, kun äiti sellaista keksii pyytää.