Imettävien syyllistys

Kyllä mua alkaa sapettaa tää kuinka onnistuneesta imetyksestä ei saisi iloita ääneen! Aina tulee joku vitun mielensä pahoittaja, jolla imetys ei ole omasta itsekkyydestä/tietämättömyydestä onnistunut eikä kestä sitä kun jollain se imetys onnistuu!! Jos ei halua imettaa omaansa niin seisokoot sen takana mutta antaa toisten iloita kun siihen on oikeasti aihetta. Imetys rulaa ja ihan vitun kovaa.

 

Kyllä mua alkaa sapettaa tää kuinka onnistuneesta imetyksestä ei saisi iloita ääneen! Aina tulee joku vitun mielensä pahoittaja, jolla imetys ei ole omasta itsekkyydestä/tietämättömyydestä onnistunut eikä kestä sitä kun jollain se imetys onnistuu!! Jos ei halua imettaa omaansa niin seisokoot sen takana mutta antaa toisten iloita kun siihen on oikeasti aihetta. Imetys rulaa ja ihan vitun kovaa.

Lueppa tekstisi ja mieti miksi saat kritiikkiä. Omanapa parasnapa. Ja mikä toimii sulla tietenkin toimii muillakin. Vai mites se menikään.

Mä kunnioitan niitä jotka tekevät parhaansa, sen mihin pystyy. Se riittää. Mutta oman egon kiillottajia en vaan siedä. Sori.

 

Niin miksi mä saan kritiikkiä? Mua ei haittaa vaikka lapselle juotettais korviketta. Mutta imettämistä ei saa hehkuttaa, ettei kellekkään tule paha mieli siitä että ite antaa korviketta.

 

Niin miksi mä saan kritiikkiä? Mua ei haittaa vaikka lapselle juotettais korviketta. Mutta imettämistä ei saa hehkuttaa, ettei kellekkään tule paha mieli siitä että ite antaa korviketta.

Uudestaan. Lueppa tekstisi. Oliskos siinä asenteellisuutta? Ei ainakaan mitään siihen viittaavaa että ymmärrät erilaisia lasten ruokintamuotoja...Jos sinulle ainoa syy olla imettämättä on viitseliäisyys niin. No joo. Saat toki elää suppeassa maailmassasi. Mutta älä silloin kummastele saamaasi kritiikkiä

 

[QUOTE="mie";30679618]Uudestaan. Lueppa tekstisi. Oliskos siinä asenteellisuutta? Ei ainakaan mitään siihen viittaavaa että ymmärrät erilaisia lasten ruokintamuotoja...Jos sinulle ainoa syy olla imettämättä on viitseliäisyys niin. No joo. Saat toki elää suppeassa maailmassasi. Mutta älä silloin kummastele saamaasi kritiikkiä[/QUOTE]

Totta hitossa mä ymmärrän, olen itsekkin ruokkinut kaksi edellista ainoastaan pullolla! Ja nyt kerrankin onnistunut imetyksessä.

 

Totta hitossa mä ymmärrän, olen itsekkin ruokkinut kaksi edellista ainoastaan pullolla! Ja nyt kerrankin onnistunut imetyksessä.

Niin - no miksi sitten tuo asenne?? Luulis että tiedät senkin että pääasia on et lapsi saa ravintoa. Vai oliko tuo pulloruokinta niin kova pala että nyt koitat jotenkin itsetuntoa paikata hehkutuksella (ja kun et saa toivottua päänsilitystä - toisten haukkumisella)?

 

Vaikka teksti on melko provo, enkä jaa vihamielistä asennetta aihetta kohtaan, on todettava, että jossain tuolla on pointti, jonka kohteeksi itsekin olen joutunut.

Jos olet ylpeä onnistuneesta imetyksestäsi, ja haluat jakaa sen tuttaviesi kesken (tai jossain muuallakin) saa usein kuulla niitä negatiivisia puolia imetyksestä / selityksiä miksi toinen ei ole imettänyt... ...

 

Minä imetin 2v8kk. Olen erittäin ylpeä ja onnelinen siitä mutta se että julistaisin sitä kaikkialla ei tee minusta yhtään ylpeämpää tai onnellisempaa.
Imetys oli minulle hyvä juttu ja omasta mielestä todellinen saavutus mutta se on sitä vain minulle ja kenties perheelleni. Pidän asian sisälläni, muistelen sitä, hymyilen onistumiselleni sisäisesti. Asia saa minut onnelliseki ihan ilman että puhun siitä sanaakaan.

Kokeile sinäkin. Leuhkimisella ei yleensä saa kovin hyvää vastaaottoa.

 

Kyllä mua alkaa sapettaa tää kuinka onnistuneesta imetyksestä ei saisi iloita ääneen! Aina tulee joku vitun mielensä pahoittaja, jolla imetys ei ole omasta itsekkyydestä/tietämättömyydestä onnistunut eikä kestä sitä kun jollain se imetys onnistuu!! Jos ei halua imettaa omaansa niin seisokoot sen takana mutta antaa toisten iloita kun siihen on oikeasti aihetta. Imetys rulaa ja ihan vitun kovaa.

Nimenomaan!!!

Mä ainakin hehkutan onnistunutta imetystäni!

 

Nimenomaan!!!

Mä ainakin hehkutan onnistunutta imetystäni!

Olisikin ollut kiinni vain imetyksen onnistumisesta eikä jostakin muusta. Mutta sitä ei voida ymmärtää. Mutta joo, hehkuta vain. Ei ole multa pois.

 

[QUOTE="niuku";30679650]Vaikka teksti on melko provo, enkä jaa vihamielistä asennetta aihetta kohtaan, on todettava, että jossain tuolla on pointti, jonka kohteeksi itsekin olen joutunut.

Jos olet ylpeä onnistuneesta imetyksestäsi, ja haluat jakaa sen tuttaviesi kesken (tai jossain muuallakin) saa usein kuulla niitä negatiivisia puolia imetyksestä / selityksiä miksi toinen ei ole imettänyt... ...[/QUOTE]

No miksi tuosta sitten pitää pahoittaa mielensä? Ihan samaa voi sanoa siis toisin päin- Jos hehkutat imetyksellä ja haluat kokemuksesi jakaa, niin mikä siinä ov väärin jos toinen kertoo oman, ei niin onnistuneen versionsa asiasta?

Vai kuulostaako vaan musta jotenkin oudolta että sä saat hehkuttaa? Mutta toinen ei saa kokemustaan kertoa, vaan hänen on myötäiltävä ja annettava sulle papukaijamerkki?

 

Kirjoitin varmaan epäselvästi, anteeksi.

En tarkoittanut että tuttavat kertoisivat epäonnistuneita tarinoita imetyksestään vaan lyttäävät koko imetyksen. Enkä odota papukaijamerkkiä, mutta minusta on kiva jakaa (ja vastavuoroisesti kuulla!) jos olen tehnyt jotain, mistä voin olla ylpeä. (Jotkut näkevät todella vaivaa imetyksen onnistumiseksi kuten varmasti tiedät).

Jos vaikka ystäväni laihduttaa puolen vuoden aikana reilusti,en ota hänen ylpeilyä brassailuna tai rupea analysoimaan kuinka reilusti laihduttaneiden vatsanahat roikkuvat (kuten imettäjillä aina tissit). Vaan olen iloinen hänen puolestaan.

Mutta joo, kuhan toin pienen pointin esiin enkä koe tarpeelliseksi jatkaa asiasta vääntämistä enempää.

 

Mä olen onnellinen ja ylpeäkin siitä että olen pystynyt tasperoimettämään kaikkia lapsiani. Samoin olen onnellinen siitä että sain kaikki nämä lapseni, siitä että mulla on hyvä ja mielenkiintoinen työpaikka ja ihana koti, monta muutakin asiaa missä olen "onnistunut".

En mä silti koe tarvetta hehkuttaa noita ja jos joku juttu tulee muuten puheeksi ja huomaan että keskustelukaveri siitä vaivaantuu niin vaihdan aihetta. Asia josta mä olen onnellinen ja ylpeä voi olla kova paikka toiselle ja mitä iloa mä saan siitä että hehkutan onnistumistani tällaiselle ihmiselle? Mielummin keskustelen näistä sellaisen ihmisen kanssa jolla on vastaavia kokemuksia. Voidaan sitten yhdessä iloita ja hehkuttaa jos siltä tuntuu.

 

No minä nyt en vaan ymmärrä miksi pitää leuhkia saavutuksillaan. Nehän puhuvat puolsetaan, ei niitä tarvitse korostaa puhumalla niistä kokoajan.
Vai onko niin että on vielä kehitetty niin näkymätön tapa imettää että kukaan ei huomaa sitä ellei kokoajan kerro että minäpä imetän ja pitkään ja jatkuvasti?!

Minä en saa mitään itselleni siitä että edes potentiaalisesti joku voi loukkaantua tai tutea olonsa epämiellyttäväksi minun sanomisistani.
Jos taas joku tulee kysymään neuvoa minulta imettämisestä olen erittäin otettu ja kerron mielelläni mikä on itselläni toiminut ja missä vastavasti on ollut ongelmia.

 

Itse epäonnistuin kahden vauvani imetyksessä, ja se harmittaa minua todella paljon. Hain kaiken avun ja tuen mitä ikinä keksin, puhuin etukäteen siitä neuvolassa, puhuin synnärillä, sain perhetyöntekijän kotiin joka sitten sanoi että stressaat siitä niin paljon että älä imetä :O. Yritin käynnistää imetystä uudelleenkin. Mistään en saanut apua enkä tukea. Imetystukikeskuksesta tuli viesti että ovat kesälomalla...

Että minua sapettaaaaaa!! Nuorin on nyt vielä alle 1v.

Jos olisin onnistunut edes toisen imetyksessä, olisin yltiöonnellinen, enkä varmana sitä osaisi salata.

Älkää ärsyyntykö ihmisten onnen hetkistä!

 

Itse epäonnistuin kahden vauvani imetyksessä, ja se harmittaa minua todella paljon. Hain kaiken avun ja tuen mitä ikinä keksin, puhuin etukäteen siitä neuvolassa, puhuin synnärillä, sain perhetyöntekijän kotiin joka sitten sanoi että stressaat siitä niin paljon että älä imetä :O. Yritin käynnistää imetystä uudelleenkin. Mistään en saanut apua enkä tukea. Imetystukikeskuksesta tuli viesti että ovat kesälomalla...

Että minua sapettaaaaaa!! Nuorin on nyt vielä alle 1v.

Jos olisin onnistunut edes toisen imetyksessä, olisin yltiöonnellinen, enkä varmana sitä osaisi salata.

Älkää ärsyyntykö ihmisten onnen hetkistä!

Ymmärrän, että harmittaa! Älä kuitenkaan syyllisty. Sinä teit kuitenkin parhaasi ja yritit. Olisit halunnut imettää!

 

Niinpä niin. Jos sanoo että on iloinen että imetys onnistui hyvin ja jaksoi taistella kaikkien ongelmien yli, se on " leuhkimista".

Jos kertoo että imetykseni ei onnistunut syystä x ja y, niin se on vain oman kokemuksen kertomista, joka pitääkin tuoda julki aina kun mahdollista jotta muut imetyksessä epäonnistuneet saa siitä vertaistukea.

Niinpä niin

 

Itse epäonnistuin kahden vauvani imetyksessä, ja se harmittaa minua todella paljon. Hain kaiken avun ja tuen mitä ikinä keksin, puhuin etukäteen siitä neuvolassa, puhuin synnärillä, sain perhetyöntekijän kotiin joka sitten sanoi että stressaat siitä niin paljon että älä imetä :O. Yritin käynnistää imetystä uudelleenkin. Mistään en saanut apua enkä tukea. Imetystukikeskuksesta tuli viesti että ovat kesälomalla...

Että minua sapettaaaaaa!! Nuorin on nyt vielä alle 1v.

Jos olisin onnistunut edes toisen imetyksessä, olisin yltiöonnellinen, enkä varmana sitä osaisi salata.

Älkää ärsyyntykö ihmisten onnen hetkistä!

Ei se imetys onnistujallekaan aina ole helppoa. Minulla oli ½ vuotta sähköpumppu lainassa kun maidon eritys ei ollut riittävä, minusta. Imetin ja pumppailin yötäpäivää 3 tunnin välein, ehdin nukkua välillä tuskin tuntiakaan ennen seuraava imetys-sessiota. Hain myös apua palstalta ja imetystukikeskuksesta ja neuvolasta. Neuvolasta sain kaikista vähiten apua, eikä se vähäkään ollut muuta kuin että "lopeta". Todella amatöörimäistä.

Ja vaikka aivan varmasti tein keskimääräistä huomattavasti suuremman työn imetyksen onnistumiseksi, en siltikään koe tarvetta huudella asiasta. Jos joku kysyy vastaan, muuten saa olla.
Kun lapsi oli vielä imetysiässä ei kellekään jäänyt epäselväksi että imetin koska en ollut kehittänyt näkymätöntä imetystapaa. En kokenut silloinkaan tarvetta julistaa asiaa mitenkään.

 

[QUOTE="nanna";30679798]Ymmärrän, että harmittaa! Älä kuitenkaan syyllisty. Sinä teit kuitenkin parhaasi ja yritit. Olisit halunnut imettää! [/QUOTE]

Kiitos. Lypsin sentään ensimmäiset 3kk. Mutta vieläkin ajattelen etten tehnyt tarpeeksi. Se jää piikiksi lihaani.

 

Niinpä niin. Jos sanoo että on iloinen että imetys onnistui hyvin ja jaksoi taistella kaikkien ongelmien yli, se on " leuhkimista".

Jos kertoo että imetykseni ei onnistunut syystä x ja y, niin se on vain oman kokemuksen kertomista, joka pitääkin tuoda julki aina kun mahdollista jotta muut imetyksessä epäonnistuneet saa siitä vertaistukea.

Niinpä niin

Ei minusta tarvitse julistaa yhtään mitään. Imetyspalstalle voi kertoa omat kokemuksensa jos jollekin olisi siitä jatkossa hyötyä. Itsekin sieltä luin kaikenlaista. Mutta muuten voi pitää mölyt mahassa oli sitten hyvää tai huonoa. Kysyttäessä voi sitten jakaa tietoa sille joka on kiinnostunut.

 

[QUOTE="Joopa";30679816]Ei minusta tarvitse julistaa yhtään mitään. Imetyspalstalle voi kertoa omat kokemuksensa jos jollekin olisi siitä jatkossa hyötyä. Itsekin sieltä luin kaikenlaista. Mutta muuten voi pitää mölyt mahassa oli sitten hyvää tai huonoa. Kysyttäessä voi sitten jakaa tietoa sille joka on kiinnostunut.[/QUOTE]

Aha, onkos sulla joku pitempikin lista sitten olemassa siitä, mistä ihmiset saa ja ei saa puhua, ellei erikseen joku kysy?

Onpas naurettavaa, eihän tässä kohta uskalla sitten mitään keskusteluita aloittaa kenenkään kanssa mistään asiasta. Paitsi säätilasta.

 

[QUOTE="Joopa";30679805]Ei se imetys onnistujallekaan aina ole helppoa. Minulla oli ½ vuotta sähköpumppu lainassa kun maidon eritys ei ollut riittävä, minusta. Imetin ja pumppailin yötäpäivää 3 tunnin välein, ehdin nukkua välillä tuskin tuntiakaan ennen seuraava imetys-sessiota. Hain myös apua palstalta ja imetystukikeskuksesta ja neuvolasta. Neuvolasta sain kaikista vähiten apua, eikä se vähäkään ollut muuta kuin että "lopeta". Todella amatöörimäistä.

Ja vaikka aivan varmasti tein keskimääräistä huomattavasti suuremman työn imetyksen onnistumiseksi, en siltikään koe tarvetta huudella asiasta. Jos joku kysyy vastaan, muuten saa olla.
Kun lapsi oli vielä imetysiässä ei kellekään jäänyt epäselväksi että imetin koska en ollut kehittänyt näkymätöntä imetystapaa. En kokenut silloinkaan tarvetta julistaa asiaa mitenkään.[/QUOTE]

O.K.

Itse yritin myös pumpata säännöllisesti ja tiheään, myös yöllä, yritin olla pumppaamatta ja antaa vauvan itse imeä ja saada maitoa tulemaan sen kautta (kuulemma tulee paremmin kun vauva imee), mutta vauva ei pysynyt rinnalla kuin sekunteja, yritin rintakumin kanssa, yritin kaikkia mahdollisia imetysasentoja, yritin pitää vauvaa rinnalla ja lähellä että maito olisi noussut paremmin, yritin käsin lypsämistä, yritin saada maidon tulon lisääntymään saunan lämmössä, suihkun lämmössä...

Neuvolassa lääkärillekin puhuin, sanoi vaan että korvikkeella vauvat kasvavat ihan yhtä hyvin.

Perhetyöntekijä kävi kotona "auttamassa" imetysasentojen löytämisessä jne. mutta puhui vaan kaikesta muusta ja ohejeisti olemaan imettämättä. Muutama imetysasento kyllä kokeiltiin hänen kanssan.

Huoh.

Mietin vaan että onko se onnistumisen ilo sittenkään leuhkimista? En osaa itse ottaa ap:n aloitusta niin.

 

O.K.

Itse yritin myös pumpata säännöllisesti ja tiheään, myös yöllä, yritin olla pumppaamatta ja antaa vauvan itse imeä ja saada maitoa tulemaan sen kautta (kuulemma tulee paremmin kun vauva imee), mutta vauva ei pysynyt rinnalla kuin sekunteja, yritin rintakumin kanssa, yritin kaikkia mahdollisia imetysasentoja, yritin pitää vauvaa rinnalla ja lähellä että maito olisi noussut paremmin, yritin käsin lypsämistä, yritin saada maidon tulon lisääntymään saunan lämmössä, suihkun lämmössä...

Neuvolassa lääkärillekin puhuin, sanoi vaan että korvikkeella vauvat kasvavat ihan yhtä hyvin.

Perhetyöntekijä kävi kotona "auttamassa" imetysasentojen löytämisessä jne. mutta puhui vaan kaikesta muusta ja ohejeisti olemaan imettämättä. Muutama imetysasento kyllä kokeiltiin hänen kanssan.

Huoh.

Mietin vaan että onko se onnistumisen ilo sittenkään leuhkimista? En osaa itse ottaa ap:n aloitusta niin.

Olen pahoillani sinun puolestasi. Itsekin väänsin itkua ensimmäisen puoli vuotta ja aina välillä sen jälkeenkin kun tunsin olevani niin yksin sen imettämisen kanssa. "Asiantuntijoiksi" luulemani ihmiset antoivat aivan käsittämättömiä neuvoja kuten lopeta yöimetys, anna pullosta korviketta. En ikinä suostunut antamaan pullosta, noh ehkä 5 kartaa kaikkiaan, lapsi söi nälkäisenä paremmin myös rinnasta.

Näin jälkikäteen ajateltuna olin himppasen hysteerinen asian suhteen ja vaikka poika oli jo niin lihava että muistutti tynnyriä en ollut varmaa saako hän tarpeeksi maitoa, olin siis myös hölmö kaiken huoleni keskellä. Se johtui siitä että en saanut tukea mistään ja väärää tietoa tulvi joka tuutista.

Mutta joo, imetys on vaikea asia monelle oli sitten kyse onnistumisesta tai ei. Siksi ehkä on parempi puhua asiasta silloin kun joku on selkeästi tietoa vailla eikä tyrkyttää omaa onnistumista/kokemusta mitenkään.

 

Minusta ap:n aloitusta alettiin heti polkea juuri kuten hän valitteli että tehdään, kun iloitsee ja on ylpeä imetyksestään. Itsekin olen ikioonellinen että alun vaikeudet voitettiin ja imetin yli vuoden! JEEE, HYVÄ MINÄ, HYVÄ ME! <3 <3 <3 Olen myös ylpeä ja onnellinen että ollaan miehen kanssa yhdessä, vaikka vaikeuksia oli välillä! JEE, HYVÄ MINÄ, HYVÄ ME!!! <3 <3 <3 Olen onnellinen onnistumisista ja haluan jakaa onneni, enkä pahoittaa niiden mieltä joilla onni ei ole ollut myötä vastaavalla tavalla. Heti vaan ihmiset tulkitsee tällaisen niin, että yritän loukata jotain toista sanomisillani. En yritä. Tuskin ap. myöskään yrittää. Saa iloita, PITÄÄ iloita. Pitää antaa muiden iloita.

 

Joopa: nimimerkki antaa luvan puhua epäonnistuneesta imetyksestä, mutta positiiviset kokemukset ovat leuhkimista... Just joo.