The ketju

Kirahville iso iso hali. Tiedän, millaista on olla temperamenttisen lapsen kanssa. Iän myötä helpottaa. Ei meillä nyt enää joka päivä ole näin hirveätä vääntöä, mutta sattupas nyt tällainen päivä. Miehen yövuorot on päättyneet taas tältä erää. Seuraavat viikot sitten tasaista aamuvuoroa ja lapsella on sama ohjelma joka päivä. Kyllä se siitä.

 

ei sinkuilla ole yhtään sen helpompaa

opin tän hiljattain tässä ketjussa

Joo. Toi on niist geeneistä kiinni.

Mä elän jonkun poikamiesgeenisen unelmaa. Kaikki keskustan riennot vartin junamatkan päässä. Poikamies mun pöksyissäni tuskin pysyis pöksyissään.

Mulle tää on rangaistussiirtola. Niin olis sullekin.

 

No joo,toi jekkukirja sillä jo on ja olen sille duudsoni vaatteita jo ostanut. Musasamaku on niin ihmeellistä sillä että en siihen rupea,ei se kuuntele kun netistä jotain ihme juttuja.
Joku kaulakoru vois olla,niitä se tykkää käyttää...mut se onkin eri asia et millanen se sit olis.Mut hyvä idea!

suomileijona tietenkin. on sit jo valmiiks katu-uskottavuutta kun jatko-opintoihin lähtee

 

Iltaa! Mies on jäähyllä makkarissa ja tirppa omassa huoneessaan. Kolmesta eteenpäin muksu on vetäny saatanallisia raivareita. Tällaisina hetkinä kaipaan sinkkuvuosia.

Mä en tiedä kaipaisinko enemmän täysjärkistä aikuista jeesaamaan ton uhmaperseen kanssa, vai olisinko mielummin lapseton.

 

Joo. Toi on niist geeneistä kiinni.

Mä elän jonkun poikamiesgeenisen unelmaa. Kaikki keskustan riennot vartin junamatkan päässä. Poikamies mun pöksyissäni tuskin pysyis pöksyissään.

Mulle tää on rangaistussiirtola. Niin olis sullekin.

:hug:

...mutta uskallan kuitenkin sanoa, että - jahka pääset sinuiksi tai kohtuulliseen tasapainoon tämän poikamieselosi kanssa, niin....sittenhän ruukaa tulla se Muutoksentuulahdus mylläyttämään sen kutakuinkin tasaisen elon häränpeffalleen eli menee Pepillensä

Näin mä sen asian näkisin

 

Miten muuten onkaan niin vaikeeta pyytää apua, siis just vaikka tossa tiskikoneen täyttämisessä, mietin pitkään, että kehtaanko pyytää. Eihän siinä mitään kehtaamista ole, ennemmin sitte pyytää ko väkisin tekee, mutta silti. Ei tajuu.

 

suomileijona tietenkin. on sit jo valmiiks katu-uskottavuutta kun jatko-opintoihin lähtee

Jatko-opintoihin on vielä aikaa,se on ala-asteella vielä

 

Mä en tiedä kaipaisinko enemmän täysjärkistä aikuista jeesaamaan ton uhmaperseen kanssa, vai olisinko mielummin lapseton.

Pärjään aika hyvin yksin muksun kanssa. Me kolme yhdessä saa lapsen reagoimaan isän poissaoloihin, kirotut yövuorot. Elin suurimman osan aikuisvuosistani sinkkuna ja viihdyin ihan hyvin. Kaipaan vain välillä yksinoloa ja rauhaa. En osaa tehdä kuten mieheni tekee. Ottaa kirjan käteen ja uppoutuu lukemaan. Haluaisin lukea ja kuunnella musiikkia yksinäisyydessä.

 

Jatko-opintoihin on vielä aikaa,se on ala-asteella vielä

amikseen mennään 15...16 iässä

 

amikseen mennään 15...16 iässä

no onhan siihen vielä aikaa muutama vuos. ja voihan tuo mennä vaikka lukioonkin,en minä tiedä kun en ole kysellyt mitä on ajatellut ja tuskin on vielä mitään sen suuntaskaan itekään aatellut.

 

Kirahville iso iso hali. Tiedän, millaista on olla temperamenttisen lapsen kanssa. Iän myötä helpottaa. Ei meillä nyt enää joka päivä ole näin hirveätä vääntöä, mutta sattupas nyt tällainen päivä. Miehen yövuorot on päättyneet taas tältä erää. Seuraavat viikot sitten tasaista aamuvuoroa ja lapsella on sama ohjelma joka päivä. Kyllä se siitä.

No kun tää ei varsimaisesti ole edes tempperamenttinen. Ilkeäksi voisin kutsua. Ihan ko sillä ei olis pienintäkään tajua oikeasta ja väärästä, omasta tunnosta puhumattakaan. Se hoksaa jos ite kokee tulevansa väärin kohdelluksi, mutta ei älyä yhtään, et muille tulla paha mieli sen tekemisistä. Pyytää kyllä helposti anteeksi, mutta jatkaa about minuutin sisällä samaa ilkeilyä/tyhmäilyä mistä on just pahotellu.
Nauraa päin naamaa ko yrittää komentaa, kieltää ja selittää miksei voi käyttäytyä niin ko se käyttäytyy. Kolmeveesynttäreiden tienoilla tais alkaa, ja tuntuu vaan pahenevam. Äiti on vähän väsy.

 

Mä en tiedä kaipaisinko enemmän täysjärkistä aikuista jeesaamaan ton uhmaperseen kanssa, vai olisinko mielummin lapseton.

Toi on silti ihan tervettä ja hyvin normaalia.

Jos olis niin, että lapsesi ei uskaltaisi uhmaillatuhmailla sinulle, niin se olis hyvin huolestuttavaa.

Mulla on nyt äitikullan kouluttamisessa semmoinen 47 vuoden kokemus. Hän alkaa pikkuhiljaa oppia. Ollaksesi äitiurasi alkutaipaleella pärjäät aivan mainiosti.

 

Jatko-opintoihin on vielä aikaa,se on ala-asteella vielä

eikös se ensvuonna ole yläasteella. siellähän sitä uskottavuutta eniten tarvitaan

 

eikös se ensvuonna ole yläasteella. siellähän sitä uskottavuutta eniten tarvitaan

Juu mutta mä käsitän jatko-opinnot toisen asteen koulutukseen ja siitä eteenpäin.

 

:xmas:
[video=youtube;JUGmpSd5vyY]https://www.youtube.com/watch?v=JUGmpSd5vyY&list=RDjmB1JAf9nI0[/video]

 

Juu mutta mä käsitän jatko-opinnot toisen asteen koulutukseen ja siitä eteenpäin.

mulle jatko-opinnot oli yläaste

 

Ostin muuten eilen tuolle 14v:lle eileen hienon nahkarotsin =)

 

Miten muuten onkaan niin vaikeeta pyytää apua, siis just vaikka tossa tiskikoneen täyttämisessä, mietin pitkään, että kehtaanko pyytää. Eihän siinä mitään kehtaamista ole, ennemmin sitte pyytää ko väkisin tekee, mutta silti. Ei tajuu.

Mä antaisin toisen tai molemmat käteni ihan siitä, että aikanaan olisin ymmärtänyt pyytää apua.

 

No kun tää ei varsimaisesti ole edes tempperamenttinen. Ilkeäksi voisin kutsua. Ihan ko sillä ei olis pienintäkään tajua oikeasta ja väärästä, omasta tunnosta puhumattakaan. Se hoksaa jos ite kokee tulevansa väärin kohdelluksi, mutta ei älyä yhtään, et muille tulla paha mieli sen tekemisistä. Pyytää kyllä helposti anteeksi, mutta jatkaa about minuutin sisällä samaa ilkeilyä/tyhmäilyä mistä on just pahotellu.
Nauraa päin naamaa ko yrittää komentaa, kieltää ja selittää miksei voi käyttäytyä niin ko se käyttäytyy. Kolmeveesynttäreiden tienoilla tais alkaa, ja tuntuu vaan pahenevam. Äiti on vähän väsy.

Juu, kolme veenä paheni ja pahaa vaihetta kesti puolitoista vuotta. Siitä on hiljalleen laantunut. Kova uhma. Köytin psykologillakin saadakseni diagnoosin. Ihan normaali, todella kova uhma ja herkästi tulistuva lapsi. Eli luonne on tulta ja tappuraa.

Ei sunkaan lapsi ilkeä ole, kun konnankoukkuja tekee. Pitää vaan pysyä rauhallisena ja ohjata se uhma ja oma tahto oikeaan suuntaan. Koska kaikki siirtymätilanteet ovat vaikeita, niin tarkka päivärytmi on meille edelleenkin tärkeä.

 

Mä antaisin toisen tai molemmat käteni ihan siitä, että aikanaan olisin ymmärtänyt pyytää apua.

Sepä. Mä onnistuin nyt nielemään ylpeyteni ja pyytämään apua arkiaskareessa, ehkä seuraavalla kerralla kynnys on matalampi.

 

:xmas:
[video=youtube;JUGmpSd5vyY]https://www.youtube.com/watch?v=JUGmpSd5vyY&list=RDjmB1JAf9nI0[/video]

Saattasin vähän purassakkin.. Grr..

 

Yrittäkää ymmärtää mua jossain vaiheessa, luulenpa et tänään saattanee mennä lagerit kännin puolelle :ashamed:

Lupaan, etten ainakaan vittuile, ja muutenkin yritän olla kamalasti häröilemättä, huomenna sit paluu arkeen,kun lapsukaiset kotiutuu jossain vaiheessa

 

Itkettää ja tuntuu siltä, et oon ihan paska vanhempi ko saa edes yhtä kolmivuotiasta kuriin.

 

Saattasin vähän purassakkin.. Grr..

Mulla meni niin toteen tää paripäivänen miehen kanssa, stanan monsuunit yrittivät pilata mun nautinnon. Mut onneks sitä sillon pystyy tekeen muuta kivaa, varsinkin miehelle :xmas:

 

Muksulta sammutettu valot ja peitelty (käski mun painua ulos) ja nyt toivotaan, että nukahtaisi helposti. Hyvin nukutun yön jälkeen on parempi olo.