Miehen työ hajottaa

[vierass]

Kun kerran on talot ja autot niin oisko se sit niin paha, vaikka tulot tippuisivatkin?

Mä en jaksaisi noin, minusta raha ei saa mennä parisuhteen edelle.

Ei munkaan mielestä. Siksi sanoin miehelle kun lapsi oli vuoden, että jos erottaisis niin lapsi näkisi isäänsä enemmän kuin nyt. Teki siis toosi pitkää päivää, kk-palkalla vielä joten tuntipalkka työmäärään nähden ei ollut läheskään niin hyvä kuin normaalilla toimistoajalla ois ollut.
Nyt on pienempi palkka mutta tuntipalkaksi muunnettuna paljon parempi ja koko perhe voi paljon paremmin. Myös mies joka oli ajaa itsensä loppuun tuossa työnarkomanisassaan.

Erolla uhkailua en pidä hyvänä keinona mutta tuo toteamus avasi miehen silmät. Raha ei tuo onnea. Harva harmittelee ettei tehnyt enemmän töitä kun lapset oli pieniä mutta toisinpäin olen monen suusta tuon kuullut..

 

[ap9876]

"Kiva" kuulla että muillakin on vastaavia tuntemuksia, osaatte pukea ne paremmin sanoiksi kuin minä ja voin ihan tosiaan samaistua moneen viestiin. Ehkä saan niistä jotain ratkaisun avaimiakin myöhemmin, kunhan tässä pahimmat itkut ja ahdistukset laantuu.

Mies on monesti puhunut, että pitäisi katsella jotain säännöllisen työajan työtä. Mulle olisi siis ihan sama vaikka se olisi kolmivuoroa, kunhan olisi jotain pysyvyyttä. Töitä ei puissa kasva, mutta minusta tuntuu, että pohjimmiltaan mies ei halua vaihtaa työpaikkaa. Hän touhuaa lasten kanssa viikonloppuisin ja pääsee joskus toivottamaan heille hyvät yöt, ehkä se riittää hänelle? Jostain syystä tietty elintaso on miehelle paljon tärkeämpi kuin minulle ja ehkä tämä on myös syynä haluttomuuteen vaihtaa työtä.

Pitäisi hommata oma elämä. Niin, mitä sitten tapahtuu kun sen kunnolla teen? Erkaannumme miehen kanssa kokonaan toisistamme, emme juttele enää sitäkään vähää mitä nyt. Pelkään ihan tosissaan, että jossain vaiheessa ihastun toiseen, ihan vaan sen takia, että joku on siinä.

 

[Bitch]

"Kiva" kuulla että muillakin on vastaavia tuntemuksia, osaatte pukea ne paremmin sanoiksi kuin minä ja voin ihan tosiaan samaistua moneen viestiin. Ehkä saan niistä jotain ratkaisun avaimiakin myöhemmin, kunhan tässä pahimmat itkut ja ahdistukset laantuu.

Mies on monesti puhunut, että pitäisi katsella jotain säännöllisen työajan työtä. Mulle olisi siis ihan sama vaikka se olisi kolmivuoroa, kunhan olisi jotain pysyvyyttä. Töitä ei puissa kasva, mutta minusta tuntuu, että pohjimmiltaan mies ei halua vaihtaa työpaikkaa. Hän touhuaa lasten kanssa viikonloppuisin ja pääsee joskus toivottamaan heille hyvät yöt, ehkä se riittää hänelle? Jostain syystä tietty elintaso on miehelle paljon tärkeämpi kuin minulle ja ehkä tämä on myös syynä haluttomuuteen vaihtaa työtä.

Pitäisi hommata oma elämä. Niin, mitä sitten tapahtuu kun sen kunnolla teen? Erkaannumme miehen kanssa kokonaan toisistamme, emme juttele enää sitäkään vähää mitä nyt. Pelkään ihan tosissaan, että jossain vaiheessa ihastun toiseen, ihan vaan sen takia, että joku on siinä.

Ei missään nimessä. Oma elämä ei tarkoita sitä, ettäkö parisuhde siitä kärsisi. Se tarkoittaa sitä, että sinä et istu kotona lasten kanssa vain odottamassa milloin mies tulee kotiin vaan sinulla on omaa sisältöä elämässä. Se on vain tervettä. Sinulla on miehelle muutakin kerrottavaa kuin miten lapset on syöneet iltapalan, olet itse paljon pirteämpi ja jaksat paremmin. Toisen työn ei tarvitse olla toisen uhraus.

 

["hmh"]

Ehkä miehesi kuvittelee tai ajattelee myös sitä, että elintaso on sinulle tärkeää. Ehkä hän ajattelee sen olevan sinulle tärkeämpää kuin minä itse sitä asiaa pidät.

 

[TiiBii]

Vaan on toi oman elämän hankkiminen minusta hieman riskialtista tuossa tilanteessa. Siis jos sopii itselleen vaikka treenit tiistai-illaksi ja torstaille jotain muuta kivaa ja sit on siellä kun kerrankin mies tulee ajoissa kotiin. Ois turhauttavaa. Tai ainakaan niihin ei voisi pahemmin sitoutua tai ei näe enää toista ikinä.

 

[Bitch]

Vaan on toi oman elämän hankkiminen minusta hieman riskialtista tuossa tilanteessa. Siis jos sopii itselleen vaikka treenit tiistai-illaksi ja torstaille jotain muuta kivaa ja sit on siellä kun kerrankin mies tulee ajoissa kotiin. Ois turhauttavaa. Tai ainakaan niihin ei voisi pahemmin sitoutua tai ei näe enää toista ikinä.

Jos treenit on vaikka joku jumppa, se ei kestä kuin max tunnin-puolitoista. ja sen voi perua jos ei halua sinne mennä kun mies tulee kotiin. Mä taas näen asian niin, että toinen tulee ja menee ihan vapaasti miten haluaa tai miten työaikataulu antaa periksi ja toinen luopuu kaikesta ollakseen sen toisen kanssa silloin kun toinen kotiin vaivautuu. Ei siinä mitään jos se ei itseä haittaa, mä en sopeutuisi noin täysin elämään toisen ehdoilla ja uskon vakaasti, että ainakin osa meidän parisuhteen kestävyydestä johtuu siitä, että eletään toisen rinnalla mutta omaa elämää (ei tarkoita pettämistä tuo oma elämä)

 

[leijona76]

Vaan on toi oman elämän hankkiminen minusta hieman riskialtista tuossa tilanteessa. Siis jos sopii itselleen vaikka treenit tiistai-illaksi ja torstaille jotain muuta kivaa ja sit on siellä kun kerrankin mies tulee ajoissa kotiin. Ois turhauttavaa. Tai ainakaan niihin ei voisi pahemmin sitoutua tai ei näe enää toista ikinä.

Ei sitä niinkään voi elää että 9/10 illasta on yksin varalta jos..koko oma elämä menee ohi siinä ootellessa. Jos toista ei ikinä näe tai hyvin harvoin, sama se on itsekin elää. Harrastus voi olla joku joka ei ole sidottu tiettyihin päiviin.

 

[FreezeCat]

Ei missään nimessä. Oma elämä ei tarkoita sitä, ettäkö parisuhde siitä kärsisi. Se tarkoittaa sitä, että sinä et istu kotona lasten kanssa vain odottamassa milloin mies tulee kotiin vaan sinulla on omaa sisältöä elämässä. Se on vain tervettä. Sinulla on miehelle muutakin kerrottavaa kuin miten lapset on syöneet iltapalan, olet itse paljon pirteämpi ja jaksat paremmin. Toisen työn ei tarvitse olla toisen uhraus.

Just näin ! Oma elämä voi sitä paitsi tuoda sitä potkua siihen parisuhteeseen ja sitä syvyyttä ja yhdessä olemista aivan eri tasolla - silloin molemmat arvostavat enemmän toista sekä sitä yhteistä aikaa.

Ja tuskinpa olet kuitenkaan tuon olotilasi kanssa yksin, kyllä se kaiherrus tuntuu miehesikin työtakin rinnuksissa - ei se helppoa hänelläkään ole olla teistä erossa. Mutta jonkun on vain ne ns. paskemmatkin työt tehtävä - muutenhan herrat ne tekisi. Ja jos hän kerran kuitenkin saa työstänsä myös itsellensä jotain muuta eli sitä aikuisten tapaamista ja heidän kanssaan olemista sekä sitä omaa ammatillista ylpeyttä, niin - eihän tuo estä sinuakaan sitä saamasta. Se on vain nyt teillä tämmöistä, sumplimista ja joustamista ja sopeutumista. Et sinä ainoa ole, jolla puoliso tekee säännöllisen epäsäännöllistä työtä, perhettä kasvattamassa ja omaa elämää elämässä - yhdessä sen puolison kanssa. Ja elämähän helpottuu koko ajan kun lapset kasvavat isommiksi ja vanhemmiksi, lapset ovat pieniä vain sen pienen hetken.

Kyllä se teilläkin sujuu . Usko pois.

 

[TiiBii]

Jos treenit on vaikka joku jumppa, se ei kestä kuin max tunnin-puolitoista. ja sen voi perua jos ei halua sinne mennä kun mies tulee kotiin. Mä taas näen asian niin, että toinen tulee ja menee ihan vapaasti miten haluaa tai miten työaikataulu antaa periksi ja toinen luopuu kaikesta ollakseen sen toisen kanssa silloin kun toinen kotiin vaivautuu. Ei siinä mitään jos se ei itseä haittaa, mä en sopeutuisi noin täysin elämään toisen ehdoilla ja uskon vakaasti, että ainakin osa meidän parisuhteen kestävyydestä johtuu siitä, että eletään toisen rinnalla mutta omaa elämää (ei tarkoita pettämistä tuo oma elämä)

No joo, olet oikeassa.

 

[ap9876]

^ Ymmärrän pointtisi. En tietenkään täällä kotona istu kädet ristissä iltaisin, onhan tässä harrastuksiin kuskaamista, lasten kanssa lenkkeilyä, ruuan laittoa, pihahommia. Pitäisi alkaa etsiä luotettava lastenvahti ja miettiä itselle joku säännöllinen harrastus. Jotenkin vain tuntuu, etten voi tätä tunnetyhjiötä täyttää harrastuksilla ja tekemisillä, vaan se olisi ennemminkin turruttamista. Ehkä se on ihmisestä ja persoonasta kiinni.

 

[ap9876]

Viestejä pukkasi vauhdilla, ylläoleva oli siis Bitchin viestiin

 

[vierass]

Vaan on toi oman elämän hankkiminen minusta hieman riskialtista tuossa tilanteessa. Siis jos sopii itselleen vaikka treenit tiistai-illaksi ja torstaille jotain muuta kivaa ja sit on siellä kun kerrankin mies tulee ajoissa kotiin. Ois turhauttavaa. Tai ainakaan niihin ei voisi pahemmin sitoutua tai ei näe enää toista ikinä.

Toisaalta se voi herättää vähän miestäkin, kun ei olekaan aina saatavilla. Hyvin voi ainakin kerran viikkoon sovittaa oman harrastuksen, missä pääsee tuulettamaan omaa päätään arjen pyörittämisestä. Kannattaa valita se juttu oman kiinnostuksen mukaan yhdelle se voi olla kielenopiskelua, toisella vesijumppaa, kolmannella puutyökurssi. Kun sen harrastuksen vielä sijoittaa alkuiltaan, niin lapset saavat viettää aikaa isän kanssa, jos kerrankin ehtii ajoissa ja itse sitten myöhemmin illalla.

 

[Bitch]

^ Ymmärrän pointtisi. En tietenkään täällä kotona istu kädet ristissä iltaisin, onhan tässä harrastuksiin kuskaamista, lasten kanssa lenkkeilyä, ruuan laittoa, pihahommia. Pitäisi alkaa etsiä luotettava lastenvahti ja miettiä itselle joku säännöllinen harrastus. Jotenkin vain tuntuu, etten voi tätä tunnetyhjiötä täyttää harrastuksilla ja tekemisillä, vaan se olisi ennemminkin turruttamista. Ehkä se on ihmisestä ja persoonasta kiinni.

Se on nimenomaan persoonasta kiinni, ja siitä mihin on tottunut. Mulla oisi hajonnut pää ilman omia harrastuksia, kun mies oli muutamankin kuukauden jossain päin maailmaa. Harrastus sai mut tuntemaan että olen minä enkä vaan joidenkin alamittaisten äiti

Tsemppiä sulle ja perheellesi!

 

[ap9876]

Kiitos myös FreezeCatille kannustuksesta. Aamulla jo varmaan helpottaa, nyt on tunteet pinnassa ja toivottomuus, ettei tämä tilanne ikinä muutu. Mieskin soitti juuri sopivasti töistä ja kertoi, että lähtee huomenna toiselle puolelle Suomea eikä tiedä milloin tulee takaisin.

 

["nainen"]

[QUOTE="Minnis";30665633]
Miehen työ määrittää kaiken. Minä olen kotona kun hän on töissä, eli lähes aina.
Mies myös kovapalkkainen yrittäjä. Kun aiheesta narisen, sanoo että lähde ihmeessä töihin niin hän jää kotiin, kunhan tuot rahaa kotiin niin että saadaan talo maksettua ym..
[/QUOTE]

Mullakin mies on yrittäjä ja työtunnit ympäripyöreitä. Mäkin kyllä voin tehdä töitä, koska meillä mummo hoitaa lasta myös.

Mieskin toki voi jäädä kotiin hoitmaan lasta, mutta silloin tosiaan mä tienaan meille rahaa.

Eikö teillä sitten mies voi tehdä vähemmän hommia? Yrittäjä yleensä sen voi päättää itse. Jos on kovapalkkainen yrittäjä, silloin on varaa myös olla vapaalla, lomalla sekä käyttää omia työntekijöitä paikkaamaan itseään. Tai sitten ei olekaan kovin hyväpalkkainen, jos ei voi päästää vaimoaan edes joskus töihin...

 

[FreezeCat]

Kiitos myös FreezeCatille kannustuksesta. Aamulla jo varmaan helpottaa, nyt on tunteet pinnassa ja toivottomuus, ettei tämä tilanne ikinä muutu. Mieskin soitti juuri sopivasti töistä ja kertoi, että lähtee huomenna toiselle puolelle Suomea eikä tiedä milloin tulee takaisin.

Päivä ja hetki kerrallansa - huokaiset illalla lapsukaisten nukahdettua pitkään ja syvään, nostat jalat ylös ja toteat vahvasti: Tulipahan selvittyä tästäkin päivästä! Hyvin meillä menee ja hyvin me pärjätään kaikki . Tsemppihengessä olen mukana isosti!

 

["nainen"]

[QUOTE="hmh";30665772]Ehkä miehesi kuvittelee tai ajattelee myös sitä, että elintaso on sinulle tärkeää. Ehkä hän ajattelee sen olevan sinulle tärkeämpää kuin minä itse sitä asiaa pidät.[/QUOTE]

Niin, tämä on hyvä idea. Kun pienentää elintasoa ja menoja, ei tarvitse painaan niin paljon työtä. Pitää punnita, mitä elämässä oikeasti on muu kuin työ.
Myykää asunto ja muuttakaa vaikka halvempaan. Pitäkää sapattivapaa.

 

[viera.s]

Se oma työ voisi olla ihan sosiaalisten kontaktien kannalta tärkeää, vaikka se ei miehen työmääriin vaikuttaisikaan. Joten suosittelisin sitä, ainakin sitten kun nuorin lapsi on sopivan ikäinen (mielipidekysymys tämä tietysti) päivähoitoon laitettavaksi. Vaikka lyhennetyllä työajalla, jos ei raaski laittaa lapsia päiväkotiin kovin pitkiksi päiviksi.

 

["Minnis"]

AI miksi en palaa takaisin kolmivuorotyöhöni?
Esimerkiksi siksi että en halua laittaa lapsiani yöhoitoon. Kun pääsen aamulla töistä hakisin lapset ja menisin nukkumaan. Heittelisin keksejä telkkarin eteen että haadebraa mami nukkuu. Vai pitäisinkö yövuorojen aikaan hoidossa 247?
Sen lisäksi pyörittäisin kodin yksin. Ou jea! Ei ole minun palkkani väärti.
Mieheni työpäivät venyvät usein niin pitkiksi että yövuoroon lähtiessä lapset jäisivät yksin kotiin.

Ja mikseikö mieheni voi pitää lomaa jos on kerran kovapalkkainen. Siksi että toimii sellaisessa tehtävässä josta ei tällähetkellä pidetä lomaa.

Harmi että tällaisilla palstoilla on niin paljon saivartelijoita ja panettelijoita. Aapee hakee vertaistukea, ei v*****lua..

 

["Suski"]

Mulla mies tekee työtä, jossa periaatteessa on se 8-16 työaika. Meillä ongelmana on työmatkat, joita on melkein jatkuvasti. Päivän varoajalla joutuu usein lähtemään ja Afrikkaan, koska projektit on siellä. Usein se joutuu olemaan viikon tai pari keskellä viidakkoa Ugandassa, Keniassa tai Tansaniassa. Siellä ei toimi puhelut, netti tai tekstiviestit. Usein en tavoita miestä moneen päivään, en tiedä onko jotain sattunut, tai onko viestiyhteydet vain poikki.

Sitten kun se Suomessa on, niin sitten on kyllä aikaa olla yhdessä ja työpäivät harvemmin venähtää yli kello viiden.

 

["Minnis"]

Mikä teidän muiden kanssasisareni huushollissa tarkoittaa muuten "tänään tulen hyvissä ajoin"? Siis mikä kellonaika on tuo "hyvissä ajoin"?
Tänään aamulla rakas työnarkkini lupaili lapsille että tulee hyvissä ajoin leikkimään. Lapset tais mennä vähän liian "hyvissä ajoin" nukkumaan koska jäi leikit tänäänkin välistä.
Kello pian kahdeksan enkä ole vielä saanut "on the roud"-kuittausta.

 

[Bitch]

[QUOTE="Minnis";30665851]Mikä teidän muiden kanssasisareni huushollissa tarkoittaa muuten "tänään tulen hyvissä ajoin"? Siis mikä kellonaika on tuo "hyvissä ajoin"?
Tänään aamulla rakas työnarkkini lupaili lapsille että tulee hyvissä ajoin leikkimään. Lapset tais mennä vähän liian "hyvissä ajoin" nukkumaan koska jäi leikit tänäänkin välistä.
Kello pian kahdeksan enkä ole vielä saanut "on the roud"-kuittausta.
[/QUOTE]

Meillä ei ole koskaan ollut "hyvissä ajoin" vaan "tuun kun tuun". Puhelimellakaan ei tavoita, jos on kiireellistä asiaa laitan viestin "soita kun ehdit". Yleensä sentään tiedän suunnilleen minä päivänä on kotiin tulossa.

 

[blondi misu]

se on monille imartelevaa ja jotenkin koukuttavaa se pitkän päivän tekeminen.. ja kun kerran on töissä eikä esim. frendien kanssa liehumassa niin se kotoa poissa oleminen on kaiken arvostelun yläpuolella. kutsun sitä duunihuoraamiseksi. ollaan aina sinne kielipitkällä ja kotiin samalla pyllistetään. kyllähän siellä aina helpommalla pääsee, aikuisten maailmassa. ei tarvitse kohdata lasten vaativia suuria silmiä ja kysymyksiä. vaikka oikeasti tosi machoa olis mennä kotiin ajoissa vaimon ja lasten luo ja pitää niitä hyvänä, eikä leikkiä tärkeää täysin merkityksettömien ihmisten kanssa ( ei nyt sit puhuta maailman ainoasta pätevästä lasten sydänkirurgista,jonka on pakko olla salissa 24/7 ) .. ja minnikselle - meillä miehen hyvissä ajoin on sama kuin lasten kohta - eli tapahtuu 5min- 24h sisällä.

 

[blondi misu]

mutta sanottakoon vielä, että työteliäs poissaoleva mies ja isä on silti parempi kuin kotona illat ryyppäävä äijä. on paikalla, mutta ei läsnä. arvostelee, mutta ei osallistu. lahoaa oman kuplansa sisällä ja tiettyyn pisteeseen päästyään kinuaa vaimolta huomiota tai onkin kiinnostunut lasten tekemisistä,..jo sammaltaen on muka vitsikäs, perillä lasten jutuista ja hauskaa seuraa, vaikka kaikkia vaan hävettää ja inhottaa ja muut toivoo et se kohta jo lähtisi nukkumaan.

 

[Bitch]

mutta sanottakoon vielä, että työteliäs poissaoleva mies ja isä on silti parempi kuin kotona illat ryyppäävä äijä. on paikalla, mutta ei läsnä. arvostelee, mutta ei osallistu. lahoaa oman kuplansa sisällä ja tiettyyn pisteeseen päästyään kinuaa vaimolta huomiota tai onkin kiinnostunut lasten tekemisistä,..jo sammaltaen on muka vitsikäs, perillä lasten jutuista ja hauskaa seuraa, vaikka kaikkia vaan hävettää ja inhottaa ja muut toivoo et se kohta jo lähtisi nukkumaan.

Mä tiesin jo ennen lapsia mikä tuo on miehiään ja tiesin myös ettei kyse ole niinkään ammatista vaan elämäntavasta. Katson siis, ettei mulla ole aihetta vaatia eikä valittaa. Itse olen valintani tehnyt. Toisaalta tuo sitten on saattanut olla kotona viikkokausia kun työtilanne on sen sallinut, varmasti on ollut lapsille läsnäolevampi isä kuin moni ma-pe 8-16 työtä tekevä.