Miehen työ hajottaa

[ap9876]

Pakko päästä purkamaan johonkin tätä oloa. Miehellä on työ, jossa on oikeastaan määritelty vain alkamisaika, 6.30 aamulla. Hän saattaa päästä töistä neljältä, kuudelta, yhdeksältä tai jäädä töihin koko viikoksi. Päivän pituutta ei voi tietää etukäteen, suunnitelmat voi muuttua päivän aikanakin. Minulla ei voi olla tämän takia mitään säännöllisiä harrastuksia. Ollaan oltu yhdessä yli kymmenen vuotta, lapsiakin useampi.

Ongelma taidan olla minä. Hoidan kyllä sujuvasti pääosin kaikki lasten ja kodin asiat, mutta välillä olen pohjattoman yksinäinen tässä suhteessa. Usein viikot menevät hyvin, mutta joskus (kuten tänään) yksinäisyys ahdistaa niin paljon että rinnasta puristaa. Soitin miehelle töihin neljän maissa ja kyselin, meneekö tänään pitkään. Elättelin toiveita yhteisestä iltaruuasta ja lenkillä käymisestä. Ei, taas tänään menee pitkään, ei voi tietää koska tulee kotiin. Olen taas yksin lasten kanssa. Naurettavaa, mutta itku tuli. Niin petetty ja yksinäinen olo. Tätäkö tämä on, vuodesta toiseen. Antaisin mitään vaan, jos voisin joka päivä luottaa siihen, että mies tulisi viideltä kotiin ja voisimme viettää illan perheenä.

En tiedä miksi kirjoitan tätä. Ehkä kohtalontovereiden toivossa? Tiedän, että minua kehotetaan hommaamaan oma elämä (check), viettämään aikaa kavereiden kanssa (ovat perheellisiä, hekin haluavat viettää perheaikansa iltaisin) tai eroamaan. Erota en halua, rakastan miestäni. Olen yrittänyt keskustella asiasta miehen kanssa, vastauksena yleensä kysymys siitä, haluanko hänen ottavan lopputilin ja luulenko, että vastaavalla palkalla löytyy 8-16 töitä. En tiedä mitä tehdä, olo on kuin umpikujassa.

 

[Kunmikääneiriitä]

Hommaa harrastus

 

["sori"]

sillä on toinen

 

[xcxxx]

Lopetat elämisen miehen rahoilla ja menet töihin!

 

["Maarikka"]

Hommaa harrastus

Luetun ymmärtäminen taas huipussaan.

 

["Maarikka"]

Lopetat elämisen miehen rahoilla ja menet töihin!

Niin miten tuo auttaa siihen, että ap kokee olevansa yksinäinen parisuhteessa? Eikä ap kirjoittanut mitään siitä onko hänellä töitä vai ei. Mistä teitä idiootteja oikein riittää.

 

[tällaanen]

Ymmärrän kyllä aloittajaa. Onko teillä tuttavia, joiden kanssa voisit JOSKUS nähdä iltasellakin. Entä naapurit, yhdessä lasten kanssa lenkille/ulkoilemaan.
Oma mies on satunnaisesti iltoja töissä ja kyllä ne on pitkiä iltoja pyörittää taloutta yksinään. Ja kun lapset kasvaa, he ovat enemmän kavereiden kanssa, joten voi siinä tuntea ihan yksinäisyyttäkin. Toki silloin on helpompi itsekin ottaa sitten joku harrastus.

 

[vierass]

Hanki harrastus ja lasten vahti siksi aikaa muualta (oletan lasten olevan sen verran pieniä, ettei heitä voi jättää keskenään), se auttaa kummasti. Pääset ulos samoista ympyröistä ja pääset tekemään jotain mieleistä.

Kokemusta on vielä pidemmältä ajalta, ettei koskaan voi varmaksi tietää, milhin aikaan mies kotiutuu, tosin ei ole mitään määrättyä aikaa, milloin pitäisi mennä.

 

["hmh"]

[QUOTE="Maarikka";30665563]Niin miten tuo auttaa siihen, että ap kokee olevansa yksinäinen parisuhteessa? Eikä ap kirjoittanut mitään siitä onko hänellä töitä vai ei. Mistä teitä idiootteja oikein riittää.[/QUOTE]

No liittyyhän asia naisen työhönmenoon tokikin.

Kokonaisuudesta on kyse. Jos valitaan tehdä monta lasta, hankkia niille iso asunto, valitaan että äiti hoitaa niitä kotona, niin kyllä jonkun täytyy se raha huusholliin tuoda, kun hassua kyllä raha ei kasva puussa. Palkkaa maksetaan jonkun ajasta ja osaamisesta, tässä tapauksessa miehen. Joillekin maksetaan enemmän ja joillekin vähemmän.

Kyllä kaiken voi myös miettiä uudestaan. Mikä on toivomamme elintaso ja mitä olemme siitä valmiita maksamaan, aikana, rahana, mikä mitenkin.

 

[Bitch]

Been there, done that. Siihen joko sopeutuu tai sit ei. Ei se miehen työnteko mitenkään sido sinua kököttämään neljän seinän sisällä. Lasten kanssa voi harrastaa. Lapset voi viedä esim kuntosalin lapsiparkkiin. Lapsille voi palkata hoitajan kotiin että pääsee itse harrastamaan. Harrastuksen parista voi hyvinkin löytyä juttuseuraa ja kavereita.

Toinen vaihtoehto on sitten vaatia miestä vaihtamaan duunia ja kiristää pussinsuuta uutta tulotasoa vastaavaksi.

 

[njoo]

Mieheni on yrittäjä... joskus nappaa ja kovaa kun tuo n töissä miten sattuu kotiin kun pääsee kaatuu sänkyyn nukkumaan.. oikun sais vaan edes hetken istua kainaloon nojaten... istten taas on viikkoja että on aikaa oi ja voi tuttu juttu. mitä jos sinä yrittäisit sosialistua... harradtaa tehdä.. kaydä ulkona..ikäväkin vähän helpottaa...

 

[feger]

Huh. Karsea työ miehelläsi.
Minun miehellä on kanssa vaihteleva työaika ja joskus harvoin työpäivä voi venyä ja paukkua ihan älyttömän pitkäksi. Onneksi kuitenkin harvemmin. Joskus miehen pitää lähteä tosi varhain ja pääsee kotiin vasta iltamyöhäällä, kun sillä on välillä toisella paikkakunnalla keikkahommia.

En kovin kauaa jaksaisi katsella tuollaista meininkiä, jos se on noin jatkuvaa. : / Johan siinä mieskin ajaa itsensä ihan burn outtiin.

 

["Minnis"]

Moikka!
Aluksi: tsemppiä!!!!
Täällä toinen avioliitossa elävä totaaliyyhoo. Pyöritän yksin koko arjen pienten lasten kanssa. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta palata töihin, miehen työ niin epäsääännöllistä että ei voisi sitoutua lasten hoitoon vientiin/hakuun. Oma työni 3-vuorotyötä, joten kotona jumissa joo...
Miehen työ määrittää kaiken. Minä olen kotona kun hän on töissä, eli lähes aina.
Mies myös kovapalkkainen yrittäjä. Kun aiheesta narisen, sanoo että lähde ihmeessä töihin niin hän jää kotiin, kunhan tuot rahaa kotiin niin että saadaan talo maksettua ym..
Ennakoimattomuus rassaa... En voi koskaan suunnitella mitään omia juttuja.
Välillä olen tosi poikki ja vähän katkerakin, tällaista tämän ei pitänyt olla eikä ollutkaan silloin kun lapsia suunniteltiin.
Joka v***n viikko on "se raskas viikko" jonka jälkeen helpottaa.. Sanan helinää. Ei se helpota.
Minäkin rakastan miestäni enkä aio erota.
Joo täytyy mennä taas
Koita jaksaa. On täällä muitakin.

 

[ap9876]

Rahallisesti onnistuisi kyllä palkata lapsille vahti ja harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Autokin on pihassa. Lapsilla on harrastuksia ja niihin kuskaan. Olen kotiäiti yhteisestä sopimuksesta ja miehen toiveesta, periaatteessa voisin palata töihin heti kun vauva on tarpeeksi iso. Mies ei petä, ei se ehdi.

Mulla on IKÄVÄ miestä. Kyllä, omaa aikaa pitäisi ottaa enemmän, mutta pääasiassa mulla on ikävä parisuhdetta ja omaa miestäni. Onko tämä edes mikään parisuhde enää, kun ei koskaan nähdä tai tehdä yhdessä asioita.

Oli helppo silloin aikoinaan ajatella, että kyllähän tämä miehen työ menee, saadaan kunnon kokoinen talo hommattua ja kivat autot. Jos nyt pitäisi valita, ottaisin ehdottomasti vaikka kaupungin vuokra-asunnon ja säännöllistä työaikaa tekevän miehen. Ehkä tämän valinnan kanssa täytyy vaan elää loppuelämä.

 

[ap9876]

feger ja Minnis, tuli kyyneleet silmiin kuin luin vastauksenne. Kuulostaa niin tutulta.

Tästä aiheesta on hankala puhua ystävillekin, sillä raha-asiat nostetaan aina pinnalle. Mies ei ole missään ns. huippuvirassa eikä tahkoa tuhottomasti rahaa, sen verran kuitenkin että pärjätään hyvin. Ystävillä on useimmilla rahasta tiukkaa ja jos mainitsen heille yksinäisyydestäni, niin vastauksena tulee juurikin se, että helppoahan mulla on kun on talot ja autot ja kaikkea. Niinpä.

 

[Bitch]

Rahallisesti onnistuisi kyllä palkata lapsille vahti ja harrastaa niin paljon kuin sielu sietää. Autokin on pihassa. Lapsilla on harrastuksia ja niihin kuskaan. Olen kotiäiti yhteisestä sopimuksesta ja miehen toiveesta, periaatteessa voisin palata töihin heti kun vauva on tarpeeksi iso. Mies ei petä, ei se ehdi.

Mulla on IKÄVÄ miestä. Kyllä, omaa aikaa pitäisi ottaa enemmän, mutta pääasiassa mulla on ikävä parisuhdetta ja omaa miestäni. Onko tämä edes mikään parisuhde enää, kun ei koskaan nähdä tai tehdä yhdessä asioita.

Oli helppo silloin aikoinaan ajatella, että kyllähän tämä miehen työ menee, saadaan kunnon kokoinen talo hommattua ja kivat autot. Jos nyt pitäisi valita, ottaisin ehdottomasti vaikka kaupungin vuokra-asunnon ja säännöllistä työaikaa tekevän miehen. Ehkä tämän valinnan kanssa täytyy vaan elää loppuelämä.

Ja silloinkin kun mies on kotona parisuhde jää vähemmälle koska lapset vaatii tietenkin osansa isän huomiosta.

Mä ratkaisin tuon aikoinaan niin, etten missään nimessä luopunut omista harrastuksistani eli mulla oli omat jutut ja omaa tekemistä. Ei ehtinyt istua kotona katkeroitumassa. Silloinkin kun mies oli kotona harrastin jos harrastusilta sattui kohdalle, sai isä ja muksut aikaa keskenään myös.

Nyt lapset on jo isoja ja mies reissaa vähemmän vaikka edelleen reissutyötä tekeekin. Tähän on tottunut, tää nyt vaan on meidän elämää.

 

[laalaati]

Täällä myös yksi, joka on odottanut kymmenisen vuotta että se kiireinen viikko loppuis... Olen yrittänyt sanoa, että se raha ei korvaa miestä ja ukko toteaa aina ottavansa pian vapaata jolloin voi olla meidän kanssa... No, sitä odotellessa...

Ei harrastukset, raha, tukiverkosto, kaverit tai oma työ sitä miestä korvaa.

 

[blondi misu]

toista kaipaa jakamaan sen arjen, kuuntelemaan ja juttelemaan. meillä ei tilanne onneksi noin paha, mutta arki pitkälti vastuullani- osittain omasta toiveestani ja miehellä sitova & vaativa työ.. jo se itsessään on jotenkin kuluttavaa, kun miehellä on työn puitteissa sitä sosiaalista elämää, ja itsellä sitten taas aikuiskontakteja päivän mittaan kohtalaisen vähän... aika suuri kuulluksi ja nähdyksi tulemisen tarve ilta aikaan kun se mies on kotona. jos on.. mutta sitten mies on uupunut päivästään ja mieluummin vain rauhassa ja hissukseen kun on kokopäivän jo joutunut puhumaan... olisiko mahdollista, että sopisitte tietyn pisteen kuinka pitkään tämä voi kestää. tyyliin kolme vuotta ja sitten on perheen aika saada isä viimeistään klo 18 takaisin kotiin. mun mielestä on kuitenkin lopulta miehestäsi ja hänen arvoistaan kiinni, kuinka aikansa käyttää. oletko kertonut että olet yksinäinen? tilanne lopulta katkeroittaa..ja johtaa pahimmillaan siihen että ihastut johonkuhun jolla on aikaa.

 

[vierass]

Ja silloinkin kun mies on kotona parisuhde jää vähemmälle koska lapset vaatii tietenkin osansa isän huomiosta.

Mä ratkaisin tuon aikoinaan niin, etten missään nimessä luopunut omista harrastuksistani eli mulla oli omat jutut ja omaa tekemistä. Ei ehtinyt istua kotona katkeroitumassa. Silloinkin kun mies oli kotona harrastin jos harrastusilta sattui kohdalle, sai isä ja muksut aikaa keskenään myös.

Nyt lapset on jo isoja ja mies reissaa vähemmän vaikka edelleen reissutyötä tekeekin. Tähän on tottunut, tää nyt vaan on meidän elämää.

Oliko sulla joku vakkarihoitaja jonka soitit kotiin vai miten harrastukset onnistui?

 

[Bitch]

Oliko sulla joku vakkarihoitaja jonka soitit kotiin vai miten harrastukset onnistui?

Mummo oli vielä silloin siinä kunnossa että pystyi hoitamaan ja jos ei mummo päässyt, maksoin naapurin teinitytölle palkkaa. Välillä muksut oli mukana kentän laidalla pyörimässä.

 

[dddfcc]

Häppärit punasena väännetään lapsia ja oleillaan kotona. Ja sen pitää miehen maksaa eikä sitä palkkaa saa jos maleksii kotona!

 

[vierass]

Mummo oli vielä silloin siinä kunnossa että pystyi hoitamaan ja jos ei mummo päässyt, maksoin naapurin teinitytölle palkkaa. Välillä muksut oli mukana kentän laidalla pyörimässä.

Niin. Se on helppo ratkaista jos on mummo hoitoapuna mutta entäs jos ei ole? Jos vaihtoehdot on joka kerta maksaa hoitajalle että pääsee jumppaan/lääkäriin/asioille niin tuleeko lähdettyä? Niinpä, ei tule.

 

[TiiBii]

Kun kerran on talot ja autot niin oisko se sit niin paha, vaikka tulot tippuisivatkin?

Mä en jaksaisi noin, minusta raha ei saa mennä parisuhteen edelle.

 

[leijona76]

[QUOTE="Minnis";30665633]Moikka!
Aluksi: tsemppiä!!!!
Täällä toinen avioliitossa elävä totaaliyyhoo. Pyöritän yksin koko arjen pienten lasten kanssa. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta palata töihin, miehen työ niin epäsääännöllistä että ei voisi sitoutua lasten hoitoon vientiin/hakuun. Oma työni 3-vuorotyötä, joten kotona jumissa joo...
Miehen työ määrittää kaiken. Minä olen kotona kun hän on töissä, eli lähes aina.
Mies myös kovapalkkainen yrittäjä. Kun aiheesta narisen, sanoo että lähde ihmeessä töihin niin hän jää kotiin, kunhan tuot rahaa kotiin niin että saadaan talo maksettua ym..
Ennakoimattomuus rassaa... En voi koskaan suunnitella mitään omia juttuja.
Välillä olen tosi poikki ja vähän katkerakin, tällaista tämän ei pitänyt olla eikä ollutkaan silloin kun lapsia suunniteltiin.
Joka v***n viikko on "se raskas viikko" jonka jälkeen helpottaa.. Sanan helinää. Ei se helpota.
Minäkin rakastan miestäni enkä aio erota.
Joo täytyy mennä taas
Koita jaksaa. On täällä muitakin.[/QUOTE]

muuten...mikset voisi palata töihin vaikka on 3-vuoroa? Eihän se ideaalitilanne ole mutta onko tuo parempi?

 

[Bitch]

Niin. Se on helppo ratkaista jos on mummo hoitoapuna mutta entäs jos ei ole? Jos vaihtoehdot on joka kerta maksaa hoitajalle että pääsee jumppaan/lääkäriin/asioille niin tuleeko lähdettyä? Niinpä, ei tule.

Tuli kyllä. Treeneissä käynti oli henkireikä, paikka jossa pystyi puhumaan aikuisten kanssa aikuisten asioita. Toisaalta tuli myös käytyä esim gynekologilla, pankissa tai kunnan rakennusvirastossa kolmen ipanan kanssa.