Synttäreillä jouduin nolona myöntämään niille jotka paikalle oli päässeet, että en oikeen osaa ajatella että ne olis miun kavereita, oikeesti. Siis siinä mielessä että kukaan tahtois olla miun kaveri. Tai ehkä jotenkin paremmilla sanoilla mut siis..:snotty:
Tulee vaan aina semmoinen olo, että kaikilla noillakin on kuitenkin jotain tärkeempää aina, etten viiti ees kysyä ketään minnekään. Siihen kun on tottunu koko elämänsä että sillon kelpaa kellekään jos sillä toisella ei oo mitään muutakaan tekemistä niin milläs sen ajattelutavan muutat?
Äh, olis yks keikka tulossa mikä kiinnostais mut taitaa jäädä väliin sekin. Urpo olen.
Nyt lähen syömään, sen ainakin osaan :ashamed: Päivänjatkoja!