Mies ei ole valmis - kauanko odottaa?

[Neiti Aurinkoinen]

Olemme seurustelleet reilu 3 vuotta ja asuneet yhdessä vuoden. Olen 29-vuotias, täytän tänä vuonna 30, ja mieheni on vuoden nuorempi. Mielestäni olisi jo aika suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja saada siitä jonkinlainen varmuus. Olen kysynyt mieheltäni, mitä mieltä hän on kihlauksesta, naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta, mutta hän ei kuulemma ole vielä valmis. Juuri nyt hänellä on kiire eikä asia ole vielä ajankohtainen, vaan hän haluaa keskittyä uraansa. Hänen mielestään noita asioita voisi harkita joskus parin vuoden päästä, kun opiskelut on opiskeltu.

Mies kokee noista asioista puhumisen ahdistavana painostamisena. Hänen mielestään on itsekästä vaatia toista avioliittoon tai tekemään lapsia. "Ei tuollaisia asioita sekunnissa päätetä. Älä vieritä mun niskoille vastuuta sun loppuelämän onnistumisesta. Jokainen tekee itse ratkaisunsa ja ottaa niistä vastuun", hän sanoo. Mies on luonteeltaan hidas ja miettii asioita yleensä todella pitkään. Hänen mielestään kenellekään ei voi luvata, että tulee olemaan tämän kanssa loppuelämänsä, koska ihmiset muuttuu jne. Kun kysyin, haluaako hän naimisiin ja lapsia nimenomaan minun kanssani, hän vastasi "mistä tuohon voisi tietää vastauksen, kokeillaan ja katsotaan".

Mitä mieltä olette, kauanko kannattaa odottaa? Nainen on hedelmällisimmillään alle 30-vuotiaana, ja biologinen kello alkaa jo pikku hiljaa tikittää. En haluaisi vaihtaa miestä mutten myöskään luopua perhehaaveistani. Entä jos jään odottamaan turhaan? Siinäkin menisi useampi vuosi, jos nyt muuttaisin yksin asumaan ja alkaisin etsiä miestä, joka olisi halukas perustamaan perheen.

 

[Tammityttö]

Ensinnäkin hali.
Niin. Eipä sitä tiedäkään. Harva osaa päättää nopeaan tai ainakaan "toisen painostuksen alla". Tai luultavasti paineen alla tulee tehtyä ratkaisuja jotka ei kestä kauaksi.
Te ootte olleet "vasta" 3v yhdessä. Se on loppujen lopuksi lyhyt aika osalle tietää mitä haluaa tai onko toinen se oikea.
Mä olin ex suhteessa iältäni 25-31. Mies oli juuri tollanen, ei tiennyt eikä oikeen sanonut juuta ei jaata. Mä taas olisin tahtonut nopeita ratkaisuja ja päätöksentekoa. Aloimme sitten loppuvaiheessa yrittää lasta mutta kävi ilmi ettei mies ollutkaan oikein valmis ja teki hommia vain "mun mieliksi". Päädyimme lopulta eroon monesta muustakin syystä mutta suurimpana se että meidän visiot oli ihan erilaisia. Nyt jos palaisin tuohon aikaan unohtaisin ton painostuksen ja paniikin siihen perheen perustamiseen ja tutustuisin ja nauttisin muusta kiireettä.
Nykyisen aviomiehen tapasin aika pian ja hän taas oli toisenlainen ja halusi heti enemmän jne. Kaikki kolahti kohdalleen. Nyt oon 39 ja pienin on 1,5v
En osaa neuvoa mutta kehotan miettimään haluatko "vain" niitä lapsia ja onko oikeesti ihan hirvee kiire.. Entä jos nauttisitte toisistanne ilman tuota paniikkia. Siis siinä mielessä että lapsi ei yleensä lujita suhdetta mikäli hän on tehty ei-yhteisellä päätöksellä. Kelläänhän ei ole kristallipalloa että voisi sulle varmasti luvata että miehesi haluaa sittenkin lapset vaikka ensi kesänä tai vuoden päästä. Hän on sanonut suoraan ettei oo valmis tai/vaan vasta vaikka 2v päästä. 2v on lopulta lyhyt aika. Eli sun tulee miettiä onko tuo mies se oikea ylipäätään, se kenen kanssa haluat ehkä vanheta ja onko hän ylipäätään oikea isäksi sinun lapsillesi. Se on sitten jo ihan eri juttu.
Tsemppiä. Hankalia juttuja kaikin puolin.

 

[pisamapeikko]

En lähtis miestä enempää painostamaan vaan odottaisin jonkinaikaa, ehdottaisin yhtä asiaa kerrallaan esim niitä kihloja ensin. Omasta kokemuksesta en jäisi odottaa vuosia, koska voihan olla ettei raskaaksi tuleminen ole helppoa.

Miettisin myös kanssa onko mies juuri se jonka haluat lastesi isäksi ja jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi.

3v jälkeen en jaksais jahkailua, jos elämän näkymät poikkeais pahasti.

Itelläni oli sinänsä helppoa kun oli jo lapsia kun tapasin nykyisen, eli yhteinen ja tää nykyinen kuumeilu tuli miehen aloitteesta vaikka mulla oli jo ajatus ettei enää. Erosin 2006 ja 2009 tapasin tuon ja tiesin heti että tuo on se.. kumpikin ties mitä halus ja ne kohtas.

 

[M|RA]

Olemme seurustelleet reilu 3 vuotta ja asuneet yhdessä vuoden. Olen 29-vuotias, täytän tänä vuonna 30, ja mieheni on vuoden nuorempi. Mielestäni olisi jo aika suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja saada siitä jonkinlainen varmuus. Olen kysynyt mieheltäni, mitä mieltä hän on kihlauksesta, naimisiinmenosta ja lasten hankkimisesta, mutta hän ei kuulemma ole vielä valmis. Juuri nyt hänellä on kiire eikä asia ole vielä ajankohtainen, vaan hän haluaa keskittyä uraansa. Hänen mielestään noita asioita voisi harkita joskus parin vuoden päästä, kun opiskelut on opiskeltu.

Mies kokee noista asioista puhumisen ahdistavana painostamisena. Hänen mielestään on itsekästä vaatia toista avioliittoon tai tekemään lapsia. "Ei tuollaisia asioita sekunnissa päätetä. Älä vieritä mun niskoille vastuuta sun loppuelämän onnistumisesta. Jokainen tekee itse ratkaisunsa ja ottaa niistä vastuun", hän sanoo. Mies on luonteeltaan hidas ja miettii asioita yleensä todella pitkään. Hänen mielestään kenellekään ei voi luvata, että tulee olemaan tämän kanssa loppuelämänsä, koska ihmiset muuttuu jne. Kun kysyin, haluaako hän naimisiin ja lapsia nimenomaan minun kanssani, hän vastasi "mistä tuohon voisi tietää vastauksen, kokeillaan ja katsotaan".

Mitä mieltä olette, kauanko kannattaa odottaa? Nainen on hedelmällisimmillään alle 30-vuotiaana, ja biologinen kello alkaa jo pikku hiljaa tikittää. En haluaisi vaihtaa miestä mutten myöskään luopua perhehaaveistani. Entä jos jään odottamaan turhaan? Siinäkin menisi useampi vuosi, jos nyt muuttaisin yksin asumaan ja alkaisin etsiä miestä, joka olisi halukas perustamaan perheen.

**************************

Mä olisin semmost mieltä että jos todellakin haluat lapsen niin tee se. Raskaus ei välttämättä onnistu heti. Varsinkin jos olet käyttänyt jotain pillereitä pidempiaikaisesti, niin raskauden onnistumiseen saattaa mennä kuukausia tai vuosi/vuosia.. Tai mitä jos et voi saada lasta ollenkaan tai mitä jos miehen spermanlaatu on semmosta et hän ei voi lisääntyä.

Samalla kun mietit tämmösiä juttuja niin mieti myös oletko valmis äidiksi jos tulisit raakaaksi nopeasti. Olisitko valmis kasvattamaan lapsen yksin jos miehisi päättää lähteä olla osallistumatta..