Kuinka pahasti vammainen lapsi olisi sinulle liian sairas syntymään?

  • Viestiketjun aloittaja "..."
  • Ensimmäinen viesti
Vierass
Mun mielestä tällaisia on turha kysellä, koska tositilanteessa ihmisen on niin helppo vaihtaa mielipidettään (hyvä niin). Joku saattaa olla kovastikin aborttia vastaan, mutta kun itse tulee yllättäen raskaaksi, niin päädytään aborttiin ilman mitään "oikeaa" syytä.
 
viera.s
Asiaan vaikuttaisi useat tekijät, joten mitään kaikenkattavaa vastausta ei ole. Ainakin nämä vaikuttaisi ratkaisuun:

- Lapsen elämänlaatu, vammasta/sairaudesta aiheutuva kärsimys
- Oma ja muiden perheenjäsenten jaksaminen ja tuntemukset
- Raskauden kesto

Jos lapsesta tulisi suurella varmuudella syvästi kehitysvammainen eli täysin hoivattava vuodepotilas tai vamma/sairaus aiheuttaisi suuria kärsimyksiä, abortti olisi varmasti ratkaisu.

Jos taas lapsi ei itse merkittävästi kärsisi vammastaan ja hän pystyisi oletettavasti kommunikoimaan muiden kanssa ja nauttimaan erilaisista asioista elämässään, ratkaisevaksi tekijäksi muodostuisi se, miten me perheenä kokisimme jaksavamme erityishaasteet, riittäisikö kapasiteettimme tarjoamaan lapselle hyvä elämä. En kuitenkaan haluaisi synnyttää vammaista lasta muiden hoidettavaksi, vaan itse pitäisi jaksaa. Tätä arviota ei voi täysin etukäteen tehdä siihen vaikuttavat tunnetekijät vähintään yhtä paljon kuin järkiperusteet, enkä siis tiedä mikä ratkaisumme olisi jos vaikka selviäisi, että sikiöllä olisi downin syndrooma. Ratkaisu riippuisi myös raskauden kestosta, jos varmuus vammasta saataisiin jo np-ultrassa tai sitä ennen, päädyttäisiin aborttiin herkemmin kuin jos varmuus saataisiin vasta lähellä raskauden puoliväliä saati sen jälkeen.
 
Ap.
Selvä. Minusta tämä on ihan yhtä hyvä kysymys ja pohdinnan aihe, kuin moni muukin. Aika moni asia muuttuu, kun ei ole kyse teoreettisesta pohdinnasta - siksikö ei pitäisi miettiä?

Ja onhan olemassa ihmisiä ketkä ovat tässä tilanteessa, ehkä heitä kiinnostaa asiaa miettiä ja kuulla muiden ajatuksia. Tuliko mieleesi? Jollekin tämä on ihan ajankohtainen kysymys.
 
ggb
Ei mikään.

Toisaalta siihen en osaa vastata kuinka vaikeasti vammaisen lapsen kohdalla päätyisin aborttiin. En kyyllä tiedä millä muulla kuin mutulla sitä vaikeutta voisi ennen syntymää mitata.
 
Vierass
Selvä. Minusta tämä on ihan yhtä hyvä kysymys ja pohdinnan aihe, kuin moni muukin. Aika moni asia muuttuu, kun ei ole kyse teoreettisesta pohdinnasta - siksikö ei pitäisi miettiä?

Ja onhan olemassa ihmisiä ketkä ovat tässä tilanteessa, ehkä heitä kiinnostaa asiaa miettiä ja kuulla muiden ajatuksia. Tuliko mieleesi? Jollekin tämä on ihan ajankohtainen kysymys.
Varmasti totuudenmukaisempia vastauksia tulee niiltä, jotka ovat asian kokeneet tai ovat siinä tilanteessa parhaillaan. Muiden vastauksilla ei mielestäni ole juurikaan arvoa.
 
Ap.
Kiitos. Voitko nyt lopettaa tuon jankkaamisen? Haluaisin oikeasti kuulla jotain rakentavaa, ihmisten mielipiteitä asiasta. Ehkä niitä vielä tähän tulee...pari mukavaa jo olikin.
 
viera.s
Mitenniin mutulla? Tehdäänhän monenlaisia testejä ja ultria. Esim niskaturvotus ja rakenne. Nämä aika perusjuttuja.
Joo, eihän se ihan mutua ole. Mutta kyllä se vaikuttaisi varmasti päätöstä, että samalla vammalla ongelmat ja haasteet voi olla aika eritasoisia. Tietysti joistain kromosomivioista tietää, että vammaisuus on vaikeaa, jos lapsi edes elävänä syntyisi. Mutta todennäköisin ja vaikein punnintatilanne olisi down-lasta odotettaessa. Downit voi olla joko iloisia, puhumaan ja jopa kirjoittamaan oppiva pienellä tuella aikuisina pärjääviä ihmisiä, joilla ei ole juurikaan normaalia enempää fyysisiäkään sairauksia. Tai sitten puhumattomia ja aggressiisesti käyttäytyviä vakavin fyysisinkin vammoin. Äö:n vaihteluväli kouluiässä on 20-79! Vaikka siis yleensä downeista puhutaan keskivaikeasti kehitysvammaisina, kehitysvamma voi käytännössä olla laadultaan myös syvä tai lievä. Tai oikeastaan äö:llä 79 ei edes kehitysvammaiseksi lasketa, ainoastaan heikkolahjaiseksi.

Että vaikea olisi päätös. Varmasti otettaisiin aivan hyvillä mielen vastaan lapsi, jos tiedettäisiin hänen yltävän downien "parhaimmistoon". Mutta kun lapsi voi myös olla vaikeasti kehitysvammainen, mistäs sitä etukäteen tietää. Olen tosin kuullut, että elimelliset ongelmat ennustavat myös henkisen kehityksen tasoa. Eli siis down-lapsi, jolla ei mitään poikkeavaa fyysisessä mielessä havaittaisi ultrissa, olisi myös henkisesti todennäköisesti "parempitasoisempi", kuin lapsi jolla on vakavia downin syndroomasta johtuvia rakennepoikkeamia. Joten tämä voisi olla ratkaiseva tekijä raskauden jatkosta päätettäessä ja onhan sillä tietysti myös lapsen kärsimyksen kannalta merkitystä, joutuuko jo vauvana suuriin leikkauksiin.
 
HippuTAR
Mä abortoisin jo aika pienenkin vamman/sairauden takia.
Tämä tosin sillä kokemuksella että mulla on lievästi kehitysvammainen lapsi, jolla on myös vesipää ja joka ei osaa puhua. On myös joukko pienempiä vikoja, ne ei kyllä suoranaisesti johdu noista perusvioista mutta välillisesti ainakin osa. Tosin noi pienemmät on tähän mennessä ollut parannettavissa pääosin.

Mutta jos olisin ton lapsen raskausaikana saanut vamman tietää en varmaankaan olisi aborttiin päätynyt. Sitten taas jos mulla olis jo ollut tämä kokemus mikä nyt on niin olisin päätynyt aborttiin.

Toi lapsi on jo kärsinyt niin paljon ja paljon on kärsimystä vielä edessä.
 
hbhbh
Olin aina abortteja vastaan, kunnes tutustuin kehitysvammaisiin. Kun näen, millaisissa olosuhteissa elävät ja mitä heille käy vanhempien ikääntyessä/kuollessa, abortoisin valitettavasti kaikki älyllisesti vammaiset tai antaisin adoptioon rikkaammille. Tunnen läheisesti kehitysvammaisen, joka kärsii siitä, että hoitokodissa muut ovat niin huonotasoisia/metelöiviä/pahasuisia/väkivaltaisia tms. ja yksin tuo ihminen ei kuitenkaan ole kykenevä asumaan. Erään hoitokodissa vierailun jälkeen minulla oli sellainen olo, että olisin voinut jälkiabortoida ampumalla muutaman ihmisen siellä, ihan siksi, että tekivät muiden olon niin sietämättömäksi. Yksi konttasi ja potki seinää, vakuuta siinä sitten, että hyvä täällä on elellä...
 
HippuTAR
Olin aina abortteja vastaan, kunnes tutustuin kehitysvammaisiin. Kun näen, millaisissa olosuhteissa elävät ja mitä heille käy vanhempien ikääntyessä/kuollessa, abortoisin valitettavasti kaikki älyllisesti vammaiset tai antaisin adoptioon rikkaammille. Tunnen läheisesti kehitysvammaisen, joka kärsii siitä, että hoitokodissa muut ovat niin huonotasoisia/metelöiviä/pahasuisia/väkivaltaisia tms. ja yksin tuo ihminen ei kuitenkaan ole kykenevä asumaan. Erään hoitokodissa vierailun jälkeen minulla oli sellainen olo, että olisin voinut jälkiabortoida ampumalla muutaman ihmisen siellä, ihan siksi, että tekivät muiden olon niin sietämättömäksi. Yksi konttasi ja potki seinää, vakuuta siinä sitten, että hyvä täällä on elellä...
Tämä mua pelottaa.
Toisaalta pitäis toi lapsi saada itsenäistymään ja omilleen aikuisena.
Mutta on tosiaan lievä älyllinen kehitysvamma ja on parempitasoinen kuin moni muu, silti voi olla ettei pysty elämään yksin.
 
Kioyk
No mun lapsi olis todennäköisesti kuollut kohtuun, aivan varmasti olisi kuollut viimeistään synnytyskanavaan. En nähnyt järkeä moisessa, siksi raskaus keskeytettiin (vk 15).
 
"susu"
En halunnut otattaa lapsivesipunktiota keskenmenon pelossa.enkä halunnut tietää onko lapsi terve vai vammainen.En ole Jumala,ei koe olevani oikeutettu toisen elämästä.Vammaisen lapsen sain,ei ole vuodepotilas,mutta ei kävele eikä puhu,ei kuitenkaan autistinen.Ihana lapsi:heart:
 
"vierailulla"
Olen lähtökohtaisesti aborttia vastaan. Minulla on ydinperhe, viisi lasta. Jos nyt reilusti yli neljänkymmenen ikäisenä tulisin raskaaksi, päätyisin raskaudenkeskeytykseen. Minulla on vakava sairaus, joihin tarvitsen lääkehoitoa ja nämä lääkkeet ovat sikiölle vaarallisia. Jos kuviteltaisiin, että en tarvitse lääkehoitoa, tuskin saisin tervettä lasta, enkä jaksaisin enää hoitaa minkäänlaista vammaista lasta.
 
vaikea ratkaisu
Lapseni olisi pitänyt kuolla kohtuuni, kaikella todennäköisyydellä hänen ei pitäisi olla elossa. Kaiken tämän saimme tietää vasta äskettäin, nyt kun hän on yli 10-vuotias. Hänellä on syndrooma jonka piti aiheuttaa paljon fyysisiä ongelmia, muutamia on nyt paljastunut ja osasta odotamme tuloksia. Kuitenkin hän on fiksu, vastuuntuntoinen ja todella hyvin koulussa pärjäävä.
Minulle tarjottiin kromosomi tutkimusta aikanaan, johtuen muutamista tapauksista suvussani. Kieltäydyin tutkimuksista ja en voisi iloisempi olla, mitä jos tämä olisi paljastunut ennen syntymää. Olisiko minusta hyvin nuoresta, yksin odottavana ja kaikesta tietämättömänä ollut tekemään oikeaa päätöstä. Tuskin...
En halua edes ajatella asiaa. Meillä kävi tavallaan onni onnettomuudessa, tähän ainakin luotan vaikka jännityksessä elämämmekin vielä jonkin aikaa.
 

Yhteistyössä