entinen narkkari, nykyinen äiti

Mun mielestä nykyhetki ja tulevaisuus ovat tärkeämpiä kuin menneisyys, joten sulla on kaikki avaimet kädessäsi hyvään elämään ja varsinkin äitiyteen. Tsemppiä elämään tätä kuluvaa hetkeä ja suunnittelemaan ihanaa tulevaisuutta teille!

 

Lähipiirissäni on ihminen, jolla oli melkein 10 vuotta kovien huumeiden rankkaa käyttöä. Löysi sitten NA:n ja alkoi toipua. Sai rakennettua vahvan pohjan elämälleen, nykyään on pienen 1-vuotiaan lapsen äiti ja hyvä ja huolehtiva onkin.
Vaikka on ollut nyt 8 vuotta täysin ilman huumeita, kertoo että kyllä hyvin usein edelleen vilahtaa mielessä että tekispä mieli vedot. Se miksi ei anna hetkellisille muistoille periksi, johtunee siitä että hoitaa itseään vertaistuella säännöllisesti edelleenkin.
Onhan se muisto aineen tuottamasta mielihyvästä niin syvälle rakentunut että noita mielitekoja tulee varmaan samalla tavalla kuin raajansa menettäneelle haamusärkyjä. Kun tuntee itsensä, niille ei vain tarvitse tehdä mitään.
Oletko ap harkinnut että menisit NA-ryhmiin?

 

Minun "mieheni" on narkomaani. En sano entinen, koska hän on vasta pääsemässä irti. Enkä sano mieheni, koska meistä ei perhettä tule ennen kuin on entinen. Anteeksi että tungen ketjuusi. Mutta mitä mieltä te olette, voiko hänestä yhä tulla isä 1.5v lapselleen? Itse toivon niin. En tiedä mikä hämmentää, koska hän ei ole retkahtanut. Taustalla vakava masennus johon saa parhaillaan hoitoa.
Onko hän kaikille jatkossa "narkkari-isä", kiusataanko meitä turhilla ls-ilmoituksilla, millaiset seula-ajat on edessä ja ennenkaikkea, kestämmekö tätä prosessia saada miehestä isä..

 

Minun "mieheni" on narkomaani. En sano entinen, koska hän on vasta pääsemässä irti. Enkä sano mieheni, koska meistä ei perhettä tule ennen kuin on entinen. Anteeksi että tungen ketjuusi. Mutta mitä mieltä te olette, voiko hänestä yhä tulla isä 1.5v lapselleen? Itse toivon niin. En tiedä mikä hämmentää, koska hän ei ole retkahtanut. Taustalla vakava masennus johon saa parhaillaan hoitoa.
Onko hän kaikille jatkossa "narkkari-isä", kiusataanko meitä turhilla ls-ilmoituksilla, millaiset seula-ajat on edessä ja ennenkaikkea, kestämmekö tätä prosessia saada miehestä isä..

Kauanko miehes on ollut puhtaana? Retkahduksen riski on aina olemassa, mutta ne pystyy minimoimaan sitä paremmin, mitä paremmin on tietoinen omasta retkahduksen kaavastaan. Itsekusetus on valitettavan helppoa kun addikti uskoo itsekin siihen, ja koska siihen uskoo itse, myös valehtelu puolisolle on varsin vakuuttavaa. Ja puoliso monesti itsekin haluaisi uskoa niihin valheisiin, mieluummin kuin kohdata uuvuttava totuus siitä että taas sadannen kerran on asiat päin vittua.

Stressinsietokyky on aika huteraa, jos puhdasta aikaa on kovin vähän takana. Huumeita kun käytetään usein juurikin siihen ettei kestä maailmaa selvinpäin kun tulee jotain ryppyjä elämässä. Lapsiperheessä niitä tulee aika usein.

Sanoit ettet tiedä mikä hämmentää. Kuulostaa siltä ettei käytöstä ole kovin pitkä aika vielä ja tilanne tuntuu siksi epätodelliselta? Luottamuksen palautumiseen menee aikaa, ja vaatii yleensä sen, että selvitään yhdessä pahoista paikoista ilman että toinen ratkeaa käyttämään.

 

Mun mielestä ne jotka tässä vaatii kertomaan kertoo sitten lapsilleen kaikki mitä on joskus tehnyt. Jokainen on joskus tehnyt jotain sellasta mitä häpeää ja mitään muuta et saa kun haittaa kertomalla.

Niin hankala asiahan tämä on. Mutta mietin lähinnä, että sitten kun se on vasta ajankohtaista niin eikö huumeista sun muista kannata valistaa nuoria ja samalla kertoa jotain omista kokemuksista? Toisaalta se voi myöskin olla totta, että siitä olisi paljon haittaakin....Hankalaa, mutta siihen on kuitenkin vielä pitkä tovi ennen kun olisi edes ajankohtaista harkita kertomista, että eiköhän se sit luonnollisesti tule se tilanne, jos aikookin kertoa jotain tai sitten jos ei aio kertoa.

 

Minun "mieheni" on narkomaani. En sano entinen, koska hän on vasta pääsemässä irti. Enkä sano mieheni, koska meistä ei perhettä tule ennen kuin on entinen. Anteeksi että tungen ketjuusi. Mutta mitä mieltä te olette, voiko hänestä yhä tulla isä 1.5v lapselleen? Itse toivon niin. En tiedä mikä hämmentää, koska hän ei ole retkahtanut. Taustalla vakava masennus johon saa parhaillaan hoitoa.
Onko hän kaikille jatkossa "narkkari-isä", kiusataanko meitä turhilla ls-ilmoituksilla, millaiset seula-ajat on edessä ja ennenkaikkea, kestämmekö tätä prosessia saada miehestä isä..

En tainnut täällä mainita, mutta myös tällä minun lapsen isällä ja avopuolisollani on huumeongelma eli siis on narkkari. Molemmat siis painimme tämän huumehelvetin kanssa. Alku meni meillä hyvin ja hänkin oli korvaushoidossa, mutta sitten hän retkahti ja lopetti korvaushoidon ja ei ole voinut olla täällä meidän kanssa.

Toivon ainakin kovasti, että sinun miehesi pystyy jättämään huumeet ja itsellänikin on masennus johon alun perin aloinkin subutex ainetta käyttämään. En tahdo pelotella, mutta liian usein se ikävä kyl menee niin, että ne narkkari miehet vain häipyy jossakin vaiheessa kuvioista. Näin on käynyt jokaiselle minun kaveripiirissäni olevalle. Silti uskon vielä, että minunkin poikaystävä saa asiansa kuntoon ja tahtoo oman lapsen elämäänsä kuulua. Aika sen vain näyttää, mutta älä anna miehesi haavoittaa sinua ja älä turhaan heitä omaa elämääsi hukkaan, jos hänellä ei ole tahtoa lopettaa. Voimia sinullekkin sinne <3

 

[QUOTE="Muumimamma";30613062]Lähipiirissäni on ihminen, jolla oli melkein 10 vuotta kovien huumeiden rankkaa käyttöä. Löysi sitten NA:n ja alkoi toipua. Sai rakennettua vahvan pohjan elämälleen, nykyään on pienen 1-vuotiaan lapsen äiti ja hyvä ja huolehtiva onkin.
Vaikka on ollut nyt 8 vuotta täysin ilman huumeita, kertoo että kyllä hyvin usein edelleen vilahtaa mielessä että tekispä mieli vedot. Se miksi ei anna hetkellisille muistoille periksi, johtunee siitä että hoitaa itseään vertaistuella säännöllisesti edelleenkin.
Onhan se muisto aineen tuottamasta mielihyvästä niin syvälle rakentunut että noita mielitekoja tulee varmaan samalla tavalla kuin raajansa menettäneelle haamusärkyjä. Kun tuntee itsensä, niille ei vain tarvitse tehdä mitään.
Oletko ap harkinnut että menisit NA-ryhmiin?[/QUOTE]


Se kokoajan ressaa/ahistaa, kun jos ne ajatukset vedoista ym jää koko loppuelämäks jauhaan vain päähän...Mutta eiköhän ne edes vähene tai osaa jossain vaiheessa saada ne välillä poiskin. Mullekkin voisi olla kyllä hyväksi tuo vertaistuki. Miten tuollaisiin NA-ryhmiin sit voi mennä, että saankohan a-klinikan kautta tietoa noista ryhmistä?

 

Nämä sanat: "Aika sen vain näyttää, mutta älä anna miehesi haavoittaa sinua ja älä turhaan heitä omaa elämääsi hukkaan, jos hänellä ei ole tahtoa lopettaa. Voimia sinullekkin sinne <3" saa minut tajuamaan, että ansaitsen parempaa. Mies on taas ottanut otetta elämästäni, aivan niinkuin ennenkin, kunnes lähdin turvakotiin. Tavallaan kaipaan häntä silti vierelleni kokoajan.... Elämä menee sumussa mutta ehkä pian tulee jotain ratkaisuja. Mies on ollut vasta muutaman kuukauden kuivilla. Ja minä intoilin liikaa. Ei huumeriippuvaisten pään sisään vaan pääse tavallinen tallaaja. Satuttaa

 

[QUOTE="kirsi";30617108]Se kokoajan ressaa/ahistaa, kun jos ne ajatukset vedoista ym jää koko loppuelämäks jauhaan vain päähän...Mutta eiköhän ne edes vähene tai osaa jossain vaiheessa saada ne välillä poiskin. Mullekkin voisi olla kyllä hyväksi tuo vertaistuki. Miten tuollaisiin NA-ryhmiin sit voi mennä, että saankohan a-klinikan kautta tietoa noista ryhmistä?[/QUOTE]
Kyllä ne siitä vähenee, vaikka tulevatkin varmasti vielä pitkään hetkittäin mieleen.
Vain hetkittäin, ja kun oot vahvoilla, oot onnellinen kun tajuat ettei sun tarvi tehdä sille ajatukselle mitään toteutuksen tasolla.
Ryhmiä riittää, tästä valitsemaan lähin:
Nimettömät Narkomaanit - Narcotics Anonymous® - NA-Kokoukset

Sinne vaan mukaan, ei tarvita lähetettä mistään eikä soitella paikkaa etukäteen!

 

Mies on taas ottanut otetta elämästäni, aivan niinkuin ennenkin, kunnes lähdin turvakotiin. Tavallaan kaipaan häntä silti vierelleni kokoajan.... Elämä menee sumussa mutta ehkä pian tulee jotain ratkaisuja. Mies on ollut vasta muutaman kuukauden kuivilla. Ja minä intoilin liikaa. Ei huumeriippuvaisten pään sisään vaan pääse tavallinen tallaaja. Satuttaa

Hirmuisen tuttua, se vahva ote, ja kaipaus, vaikka toinen on millainen hyvänsä.
Selkeä välimatka on usein kaikkein paras siihen, että tosta sumusta pääsee kirkkaammille vesille. Helpolla menee rakkaus ja pelko sekaisin, kun elää täysin siinä toisen sirkuksessa vietävissä.

Ratkaisu ei tule aina ihan itekseen, vaan sille on tehtävä jotain, ihan niinkuin sen päihderiippuvaisenkin on valittava suuntansa.
Suosittelen lämpimästi läheisten ryhmiä. Onko Al-anon tuttu?

Ja vielä yks tärkee: huumeriippuvaisen pään sisälle ei ole itseasiassa tarvettakaan päästä. Sun tarvii päästä nyt vain oman pääsi sisälle. Riippuvainen ihminen ei ole oma itsensä, vaan sairas, mutta sääli ja loputon ymmärtäminen (eli sormien läpi katsominen) ei auta teitä kumpaakaan. Tunnistan niin hyvin tuon tarpeen ymmärtää toisen ajatuksen juoksua, koska se on niin hämmentävää seurustella yhden ihmisen kanssa kenessä on kaksi persoonaa, se kamoissa oleva ja selvinpäin oleva.

Tämä sun mieheskin ansaitsee paremman elämän, kuten sinäkin, mutta muista että toisen päihderiippuvuus ei ole parisuhdeongelma. Te ette ratkaise sitä yhdessä yrittämällä etkä sä voi sitä yksinään ratkaista, vaan se on sun miehes tehtävä täysin. Voi tukea, mutta ei ottaa vastuuta toisen ratkaisuista. Ja nää kaksi asiaa menee hurjan herkästi sekaisin ja pyöritään samassa suossa ja aina vain syvemmällä vuodesta toiseen ja tuhoa ehtii tulla paljon.

Jos yhtään helpottaa päätöstä, niin ne, jotka ovat taistelleet tiensä ylös riippuvuudestaan, ovat ihan samaa mieltä siitä täydestä sydämestään, että hyysääminen ei auttanut mitään, pahensi vain.

Apua löytyy, sekä addiktille että läheiselle, sitten kun haluaa muuttaa suuntaa. Voimia!!

 

Nämä sanat: "Aika sen vain näyttää, mutta älä anna miehesi haavoittaa sinua ja älä turhaan heitä omaa elämääsi hukkaan, jos hänellä ei ole tahtoa lopettaa. Voimia sinullekkin sinne <3" saa minut tajuamaan, että ansaitsen parempaa. Mies on taas ottanut otetta elämästäni, aivan niinkuin ennenkin, kunnes lähdin turvakotiin. Tavallaan kaipaan häntä silti vierelleni kokoajan.... Elämä menee sumussa mutta ehkä pian tulee jotain ratkaisuja. Mies on ollut vasta muutaman kuukauden kuivilla. Ja minä intoilin liikaa. Ei huumeriippuvaisten pään sisään vaan pääse tavallinen tallaaja. Satuttaa

Musta tää sun kuvailema mies kuulostaa (myös) narsistilta. Olen tuntenut itsekin miehen, joka on sekä narsisti että narkomaani. Narsistien uhrien tuki ry tarjoaa tukea.

 

Musta tää sun kuvailema mies kuulostaa (myös) narsistilta. Olen tuntenut itsekin miehen, joka on sekä narsisti että narkomaani. Narsistien uhrien tuki ry tarjoaa tukea.

Aika nopsaan tehty diagnoosi. Addikteilla on melkeinpä aina narsistisia piirteitä, koska riippuvuudet menee aivan kaiken edelle. Ihan jokaisen ihmisen, perheen, kaiken.
Käytös on itsekeskeistä ja kusipäistä vailla mitään rajoja. Sitä on addiktius, valitettavasti.
Ihan kahen lauseen jälkeen en uskaltais veikata narsismia kuitenkaan.
Mun exällä oli muhun käsittämättömän vahva ote, mutta se oli tasan mun päässä, koska mä olin erittäin vahvasti läheisriippuvainen ja roikuin siis itse tässä miehess'ä kykenemättä asettamaan rajoja.

Narsisti-dgsia viljellään vähän turhan huolettomasti nykyään. Narsisteja on hyvin pieni prosentti (vai promille?) väestöstä, ja silti joka toisen exä tai nyksä on kuulemma narsisti. Narsistisia piirteitä on kyllä useammalla, samoin kuin monia muitakin piirteitä samanaikaisesti.

 

[QUOTE="Muumimamma";30629628]Aika nopsaan tehty diagnoosi. Addikteilla on melkeinpä aina narsistisia piirteitä, koska riippuvuudet menee aivan kaiken edelle. Ihan jokaisen ihmisen, perheen, kaiken.
Käytös on itsekeskeistä ja kusipäistä vailla mitään rajoja. Sitä on addiktius, valitettavasti.
Ihan kahen lauseen jälkeen en uskaltais veikata narsismia kuitenkaan.
Mun exällä oli muhun käsittämättömän vahva ote, mutta se oli tasan mun päässä, koska mä olin erittäin vahvasti läheisriippuvainen ja roikuin siis itse tässä miehess'ä kykenemättä asettamaan rajoja.

Narsisti-dgsia viljellään vähän turhan huolettomasti nykyään. Narsisteja on hyvin pieni prosentti (vai promille?) väestöstä, ja silti joka toisen exä tai nyksä on kuulemma narsisti. Narsistisia piirteitä on kyllä useammalla, samoin kuin monia muitakin piirteitä samanaikaisesti.[/QUOTE]

En tee diagnoosia, sanoin miltä asia minusta kuulostaa. Kirjoittaja puhui turvakodista, sumussa elämisestä. Tietenkin voin olla väärässä, mutta toimin tässä vaistonvaraisesti. Siitä ei ole haittaa, että kirjoittaja miettii tätäkin mahdollisuutta.

 

Hei! Voinko haastatella sinua opinnäytetyöhöni? Olisin todella kiitollinen, jos se olisi mahdollista! En täällä viitsisi jakaa henk.koht tietojani. Mutta voisin sähköpostin jakaa, kun olen saanut sinulta vastauksen! Kiitos etukäteen! Toki kerron opinnäytetyöstäni myös tarkemmin yksityisesti.

Hei! Haluaisin saada erilaisia näkökantoja/mielipiteitä teiltä ihmisiltä mitä tämä aihealue teissä herättää. Minun tapauksessani olin korvaushoidossa raskaana ja jatkoin sitä lapseni synnyttyäkin, tosin nyt olen sen lopettanut. Kantamani syyllisyys on aiheellista, mutta tekeekö tämä asia minusta sen huonompaa äitiä kuin muista? Korvaushoitoon siis pääsin vasta, kun olin jo melko pitkällä raskaana.

Alusta asti olin lapseni kanssa kotona enkä joutunut mihinkään turvakotiin tai muuhun. Tietenkin A-klinikalla käyn tiheään ja seulatkin silloin tällöin otetaan. Avoimesti senkin myönnän, että päivittäin päässä pyörii, että jospas sitä sais ainetta suoneen ym. Nämä ajatukset on erittäin ahdistavia.
Mikä minussa on vialla? Miksi ajattelen jotain tälläistä, kun minulla on mailman ihanin lapsi vieressä.

Aion taistella silti tätä asiaa vastaan, koska haluan antaa ihan niin kuin muutkin äidit lapselleni parhaan mahdollisen elämän. Päässä pyörii sekin, että mitä jos lapsi saa ja pitääkö lapsen saadakkin tietää äidin rankka tausta, kun on tarpeeksi vanha sen ymmärtämään?